Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Soitan huilua. Tunnen monia huilunsoittajia. Osan kanssa tullaan todella hyvin juttuun, toisten kanssa ei ole kertakaikkiaan mitään yhteistä (paitsi se huilunsoitto). Neuvoni sinulle on, että höllää vähän ennakkoluulojasi. Ei kukaan ihminen typisty yhteen ominaisuuteen.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Kyllä teit aloituksen. Avasit uuden keskustelun keskustelupalstalle. Se on aloituksen tekemistä. Ja nyt sitten trollina uhriudut, kun sinulle kommentoidaan ja yritetään auttaa. PIDÄ TUNKKISI!
En ole ap. Mihin lie katosi? Huhuu?
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksen aloittaminen ei kysy ikää. Toki mikä tahansa harrastus ei tuo yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi partio on varsin yhteisöllinen harrastus, samoin erilaiset joukkuelajit.
Tuollaiset on melko täysin vuorotyötä tekevän ulottumattomissa, koska ei voi sitoutua olevansa mukana esim joka tiistai klo 19. Eikä vapaalla ole myöskään viikonloppuisin vaan ne vapaat kiertää pitkin viikkoa ja osuu yleensä arkipäiviin.
Itsestä tuli vuorotyön myötä yksinäinen ja lopulta melko erakoitunutkin, koska asiakaspalvelu nyt vaan oikeasti on sieltä ja syvältä etenkin nykyään. Ihmisistä on tullut jotenkin todella häijyjä niin toisiaan kuin aspojakin kohtaan.
Mutta silti sitä edelleen kaipaisi sitä omaa ryhmää mihin kuulua. Omanlaisia, mukavia ihmisiä ja hengenheimolaisia. Lisäksi kaipaan hurjasti omaa perhettä, puolisoa ja sellaista normaalia arjen sosiaalisuutta kummankin suvun, tuttavien ja ystävien kanssa niin hyvässä kuin pahassakin.
Yksin on kuin lastu laineilla ja aivan irrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Asukasyhdistyksen tupa? Näissä yleensä kokoonnutaan päiväsaikaan, joten paikalla on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joilla kenelläkään ei ole kiire minnekään.
Neulepiiri? No joo, miehille ei sovi. Mutta täyttäisi määritelmän, ollaan jouten ja löpistään.
Seurakuntien toiminta? Plussaa ihmisten hyväntahtoisuus, miinusta mahdollinen herätystyö. Valitse jokin, joka ei ole uskontojen uhrien listoilla.
Ei kiitos. Olen 35 vuotias, työssäkäyvä ja perheellinen ihminen. Ystäviä on, mutta kaikki ok hajaantuneet ympäri Suomen, itsekin olen muuttanut usein. Tunnistan tuon kaipuun kuulua johonkin "porukkaan", itselläni sellaista oli nuorena ja se oli parasta.
Semmoinen matalankynnyksen "kerho".
Missä sanottiin, että noihin ei voi mennä perheellisenä? Sinun iässäsi tosin suurimmalla osalla perheellisistä on ns. ruuhavuodet menossa, joten ei ole aikaa ja voimavaroija millekään hengailujen järjestämiselle. Mutta ei pidä liikaa jumittaa iässä. Jos hengailu kiinnostaa, mene sinne missä hengaillaan. Rikastuttaa omaa elämää, kun tapaa muitakin kuin omaan kuplaan kuuluvia. Itse harrastan tästä syystä vapaaehtoistoimintaa eläkeläisten juttutuvalla. Olen 28v.
No mua ei kiinnosta eläkeläisten juttutupa. Ruuhkavuodet alkaa olee jo takanapäin. Kaipaan kaltaisteni, suht omanikäisten seuraa. Ihmisiä jotka on " elossa". Ehkä täytyy perustaa semmoinen kerho.
Missä sanottiin, että sinun pitää mennä nimenomaan eläkeläisten juttutuvalle?
Unohda. Älä edes aloita. Hauskaa illanjatkoa :) kunhan täällä mietitään ja pohditaan.. mikään neulominen ja tietty tekeminen ei kiinnosta. Vain se yhteenkuuluvuus, kivat ihmiset, samanhenkiset..
Ongelmana on tietysti ajan puute, asuminen maaseudulla ha se ettei aina voi tiettyyn kellonlyömään kokoontua.
Saa sitä silti kaivata. En nyt välttämättä kaivannut mitään ratkaisua.. kunhan haaveilin.
Miksi teit aloituksen keskustelupalstalle, jos et halua keskustella ja kuulla ehdotuksia?
En tehnyt aloitusta. Kunhan kommentoin ja sinä päätit siitä sitten loukkaantua.. Tunnen itseni ja olen todella valikoiva. En koe löytäväni paljonkaan yhteistä huilunsoittajien kanssa tms.. mutta mene sinä toki! Nuorena pitääkin kokeilla kaikenlaista. Niin minäkin tein.
Tässäpä se jutun juju juuri onkin. Nuorena hengataan monenlaisten ihmisten kanssa, usein niiden, jotka sattuvat olemaan samaa vuosimallia, samalla luokalla, naapurustossa tai muuten sattumalta lähellä.
Sitten joukkiot eriytyvät, jokainen tekee töitä ja harrastaa omanlaistensa ihmisten kanssa. Toisaalta itsetuntemus lisääntyy, toisaalta ajatukset luutuvat. Vanhemmalla iällä helposti ajattelee, että itsellä ei ole välttämättä mitään yhteistä huilistien tai jodlaajien tai vapaapalokuntalaisten kanssa.
Mutta onko realistista ajatella, että löytäisi jotain yhteistä satunnaisen ihmisjoukon kanssa, jolla ei ole muuta yhteistä kuin esimerkiksi ikä? Koska niissä satunnaisissakin ihmisissä on huilisteja, jodlaajia ja vapaapalokuntalaisia.
-ohis.
On mulla kavereita. Mikään pakko ei ole kuulua porukkaan. Mutta olisi ihanaa, jos semmoinen oma jengi löytyisi. Hengenheimolaisia :) Ehkä se vielä löytyy.. eipä ole oikein ollut aikaakaabbswmmliseen, kuin vasta nyt. Sain tästä ajatuksia. Kiitos!
-juppihippipunkkari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöt ja tukiverkot ei ole mikään ihmisokeus ja kukaan ei kuole vaikkei sellaiseen koskaan kuuluisikaan. Keksi muuta merkitystä elämällesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko esim. kansalaisopiston käsityö tai askartelukerho? Kuorolaulu? Kirjakerho?
Kun ei. Ei, ei ja ei.
Haluaisin vaan kokoontua saman porukan kanssa ja ihan vaan istua mukavasti sohvalla , kuunnella ehkä musiikkia.. Ehkä kejsisimme joskus jotain hauskaa? Halloweenina naamiaisia,vappuna munkkia ja simaa .. vähän kuin nuorena nuorisotiloilla. Miksei missään ole aikuisille tämmöistä toimintaa?
Sehän ap riippuu niin siitä, missä sinä asut. Kyllähän kaupungeissa löytyy vaikka mitä, on työttömien, eläkeläisten toimintaa, on asukasyhdistystoimintaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko esim. kansalaisopiston käsityö tai askartelukerho? Kuorolaulu? Kirjakerho?
Kun ei. Ei, ei ja ei.
Haluaisin vaan kokoontua saman porukan kanssa ja ihan vaan istua mukavasti sohvalla , kuunnella ehkä musiikkia.. Ehkä kejsisimme joskus jotain hauskaa? Halloweenina naamiaisia,vappuna munkkia ja simaa .. vähän kuin nuorena nuorisotiloilla. Miksei missään ole aikuisille tämmöistä toimintaa?
Koska aika harva aikuinen jaksaa enää leikkiä lastenleikkejä naamiaisten jne. muodossa.
Aika moni aikuinen juhlii uutta vuotta puolisonsa ja tuttavapariskuntien kanssa. Samoin vappua, juhannusta ja halloweenia. On teemaan kuuluvat syömiset, juomiset ja sälät.
Moni myös kokoontuu perheenä vaikka sisaruksen/kavereiden perheen kanssa juhlimaan/viettämään aikaa yhdessä ja taas on ajankohtaan kuuluvat systeemit.
Miksei yksinäisen sinkun elämässä olisi tärkeää, että edes sen ankean ja yksinäisen normiarjen vastapainona olisi juhlia ja samanhenkistä seuraa? Miksi noita pidetään tärkeinä ja tarpeellisina vain perheellisille/sellaisille joilla on oma ryhmä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samis. Mies47. Ero: Vanhemmat kuolivat juuri. Johonkin pitäisi kuulua. Frendejä ja kumppani olisi ihan kiva, mutta jos edes fudishöntsää, lukupiiri, lintujen bongausta, tai mitä vaan.
Kauhea ihmiskaipuu.
Täällä naispuolinen samanlainen ja samanikäinen. On kyllä kumppani ja jo teini-ikäiset lapset, mutta muuttanut niin monta kertaa, nyt isossa kaupungissa asun, että tutut ja ystävät jääneet muuttojen ja lapsiperhearjen jalkoihin. Muutamaan sukulaiseen pidän yhteyttä. En heitä kuitenkaan erityisen läheiseksi koe. Samanlainen suhde myös naapureihin, lasten kavereiden vanhempiin jne. Tavallaan hyvät suhteet, mutta ei läheiset, jotta voisi hengailla yhdessä. Harrastuksissa kukin touhuaa tarvittavat, ei siellä mitään ystävyyssuhteita synny. Niinpä koen yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöt ja tukiverkot ei ole mikään ihmisokeus ja kukaan ei kuole vaikkei sellaiseen koskaan kuuluisikaan. Keksi muuta merkitystä elämällesi.
Jokainen viestisi väittämä on absurdi ja virheellinen. Ihminen on laumaeläin ja on helppo kuvitella moniakin tilanteita, joissa yhteisön ja tukiverkon puute suoraan tai välillisesti aiheuttaa yksilön kuoleman nykyäänkin. Väittäisin myös, että kokemus yhteenkuuluvuudesta on yksi ihmisen elämän merkityksellisimmistä kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kaipaa ketään "täytteeksi", kyllä pitää se sama sävel löytyä. Oletan että minun ei kannata mennä siis posliinimaalaukseen tai matonkudontakurssille, se kun ei nappaa ei niin yhtään.
Pointtina siis se, että ryhmä voi koostua mistä huilunsoittajista ja afrotanssijoista, kunhan sitä ei harrasteta siellä ryhmässä. Ollaan ja hengaillaan vaan niinkun nyt ihmiset ja kaveriporukat parhaimmillaan tekee. Koska se on kivaa ja viihdytään yhdessä.
Tämmöisen porukan kasaan saaminen on vaan aikalailla silkka mahdottomuus. Kouluaikoina ja nuorena se oma jengi löytyi vuosien mittaan. Koostui samanhenkisistä ihmisistä. Tätä minä kaipaan. Omaa laumaa.
Tuntuu että kaikil muil on paikka
Niillon oma meidänjengiseura
Mis voi aina sunnuntaisin olla
Puku päällä muiden kaa
Tuntuu että kaikil muil on suunta
Niillon oma ryhmän sääntökirja
Eikä niiden tarvi aprikoida
Tekikö ne virheen taas
Ja pöydäs on aina pullaa ja hyvii voileipii
Mä tahtoisin syödä joskus sellaisii
Nii sitä että
Löytyskö hiihtoliitto
Tai joku mikä pervoilukerho vaan
Missä mäkin saan
Madonnaa
Sunnuntaisin laulaa
Hengen ja tiedon seura
Tai joku mikä virveliryhmä vaan
Missä vetää saan
Muiden kaa
Kahvia ja pullaa
Tuntuu että kaikil muil on suoja
Lapsuudessa saatu kymppiteltta
Kotitalo kunnon kalliolla
Sitä ei voi horjuttaa
Kenenkään ei tarvi yksin olla
Koko kylä jeesaa jos on huolta
Joltakin jos puuttuu velhoviitta
Yhdessä se virkkaillaan
Ja tarjolla taas on pullaa ja hyvii voileipii
Voi Jeesus mä haluun niihin bileisiin
Ni sitä että
Löytyskö hiihtoliitto
Tai joku mikä pervoilukerho vaan
Missä mäkin saan
Madonnaa
Sunnuntaisin laulaa
Hengen ja tiedon seura
Tai joku mikä virveliryhmä vaan
Missä vetää saan
Muiden kaa
Kahvia ja pullaa
Yöllä mä unen laaksoissa kuuntelen
Miten "Like a Virgin" soi
Kun ykköset pääl
Ykköset pääl
Kaikki kuorossa veisaa
Mun oma jengi katsoo mua hymyillen
Ei ne käännytä mua pois
Ja pöydällä nään
Pöydällä nään
Kasan kahvii ja pullaa
Löytyskö hiihtoliitto
Tai joku mikä pervoilukerho vaan
Missä mäkin saan
Madonnaa
Sunnuntaisin laulaa
Hengen ja tiedon seura
Tai joku mikä virveliryhmä vaan
Missä vetää saan
Muiden kaa
Kahvia ja pullaa
Toivottovasti AP löydät yhteisösi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksen aloittaminen ei kysy ikää. Toki mikä tahansa harrastus ei tuo yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi partio on varsin yhteisöllinen harrastus, samoin erilaiset joukkuelajit.
Tuollaiset on melko täysin vuorotyötä tekevän ulottumattomissa, koska ei voi sitoutua olevansa mukana esim joka tiistai klo 19. Eikä vapaalla ole myöskään viikonloppuisin vaan ne vapaat kiertää pitkin viikkoa ja osuu yleensä arkipäiviin.
Itsestä tuli vuorotyön myötä yksinäinen ja lopulta melko erakoitunutkin, koska asiakaspalvelu nyt vaan oikeasti on sieltä ja syvältä etenkin nykyään. Ihmisistä on tullut jotenkin todella häijyjä niin toisiaan kuin aspojakin kohtaan.
Mutta silti sitä edelleen kaipaisi sitä omaa ryhmää mihin kuulua. Omanlaisia, mukavia ihmisiä ja hengenheimolaisia. Lisäksi kaipaan hurjasti omaa perhettä, puolisoa ja sellaista normaalia arjen sosiaalisuutta kummankin suvun, tuttavien ja ystävien kanssa niin hyvässä kuin pahassakin.
Yksin on kuin lastu laineilla ja aivan irrallaan.
Sama täällä. Vuorotyö ja vieläpä yksin työskentely on todella tehokas tapa, jos haluat olla yksinäinen. Oma perhe auttaa paljon, mutta sinkuille en suosittele ollenkaan. En edes introverteille, koska rajansa sillä erakoitumisellakin on ennen kuin alkaa haittaamaan mielenterveyttä vaikka kuinka tykkäisi yksinolosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina jäänyt kaikkien ryhmien ja yhteisöjen ulkopuolelle. Oma aktiivisuus ei auta. En ole tarpeeksi kiinnostavaa seuraa tms. Olen aina se ylimääräinen, pariton, huomaamaton, unohdettu, yksin jätetty, ulkopuolinen. Lukemattomia kertoja elämäni varrella on noussut mieleen piinallinen muistikuva varhaislapsuudesta, musiikkileikkikoulusta, kun pyörin puolukkana kahden piirissä pyörivän lapsiryhmän välissä etsien turhaan väliä, johon sopisin, ja kättä, joka tarttuisi minun käteeni, samalla kun musiikki soi ja soi ja muilla lapsilla on hauskaa ja minua itkettää ja hävettää.
Voi ei ja niin tuttua. Itseäni piinaa taasen aina (nytkin) se ajatus kuinka tollo olen ollutkaan enkä oitis ymmärtänyt sitä, että "ei sun tarvitse tulla" esim muuttoavuksi ei tarkoita todellakaan sitä, että toinen/toiset ajattelisi, että mun ei tarvitse nähdä vaivaa, vaan se tarkoittaa todellakin sitä, että mun ei tarvitse tulla mukaan, koska mua ei haluta mukaan..
Mä olisin itse asiassa varmaan ap: kanssa samoissa sfääreissä. Vähän passiivisaggressiivinen, mutta oikeasti toki mukava. Koko päivän soittanut kitaraa, kuuntelija puuttuu.
Monipuolisesti kaikki kävisi.
Sori, mutta ennen nettiaikaa moni oli yksinäinen. Ei tiennyt yhtään mihin mennä tai mitä tehdä.
Kun netin käyttö yleistyi, ei voi olla samoin yksin. Täällä joku aina vastaa. Vastaa mitä vastaa mutta vastaa kuitenkin.
Huomaa, että kaikilla ei ole ikinä ollut sitä heimoa , koska eivät osaa yhtään bonjata mitä tässä haetaan takaa. Kaikista yksinäisin olen ollut edellämainitunlaisissa ryhmissä, Iso porukka ympärillä ei takaa sitä etteikö tuntisi oloaan yksinäiseksi. Kuppikunnat ei kiinnosta. Eikä hyvänpäiväntutut.
Ehkä sitä sillä kaipaakin, kun semmoinen on joskus ollut?
Jos et AP keksi mitään mieluisaa harrastusryhmää, perusta vaikka FB-ryhmä jossa etsit hengailukerhoon porukkaa. Varmasti muitakin löytyy. Ihanaa, että ihmiset yhä haluavat kuulua johonkin ryhmään, välillä tuntuu että se tässä maailmassa alkaa olla jo kadonnutta kun kaiken keskiössä on yksilö. Mutta onhan se yhteisön tarve Maslown tarvehierarkiassa kolmantena heti perustarpeiden (ruoka, asuinpaikka, lämpö jne.) ja turvallisuuden tarpeen jälkeen. Itsekin kaipaan monen eri muuton jälkeen kaikin tavoin yhteisöllisempään elämää ja haaveilen muutosta pienemmälle paikkakunnalle jossa on muutama tuttu, kivoja harrastuksia ja ehkä tuota toivomani yhteisöllisyyttä enemmän.
Mulla on kaksikin tiivistä yhteisöä syntynyt lasten kautta. Käydään telttailemassa, keikoilla, urheilemassa yhdessä.. helppo tavata, kun lapsetkin kavereita keskenään. Toki siis noihin "omiin" juttuihin, kuten keikoilla käynti, lapset ei tuu vaan ovat isänsä kanssa silloin. Mutta arjessa treffailua lasten kanssa. Toimii.