Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että omaa lasta on ikävä koko ajan?
11.09.2023 |
Iltaisin kun lapsi on nukkumassa, tulee usein ikävä ja joudun menemään katselemaan kun lapsi nukkuu.
Töihin lähtiessä maanantaiaamuisin tulee niin kova ikävä että rintaa puristaa.
En mitenkään näytä asiaa lapselle että on näin kova ikävä, vaan iloisesti vilkuttaen erotaan aamulla.
Onko normaalia? Helpottaako ikävä kun lapsi kasvaa? Milloin?
Kommentit (65)
Hassua miten ilkeästi joidenkin pitää kuittailla, vaikka ei pitäisi olla mitään syytä. Miksi on niin vaikea olla ystävällinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä voisin sitten tehdä, jos tämä ei ole normaalia? Miten ikävästä pääsee eroon?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä voisin sitten tehdä, jos tämä ei ole normaalia? Miten ikävästä pääsee eroon?
-Ap
Todennäköisesti siellä taustalla on joku huoli siitä että lapsi ei pärjääkään tai että olet vaarassa menettää hänet. Koska lapsen kuuluu saada kohdata haasteita ja mokailla myös ilman sinua ja kasvaa erilliseksi yksilöksi, tuota omaa epävarmuutta olisi hyvä jonkun kanssa päästä purkamaan. Edelleen esim. neuvolapsykologi tai perheneuvola on sopivia paikkoja, jos ei kavereiden ja puolison kanssa jutellessa ajatukset jäsenny tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä voisin sitten tehdä, jos tämä ei ole normaalia? Miten ikävästä pääsee eroon?
-Ap
Kyllä se vähenee iän myötä, en mä tekisi asialle mitään. Oli täällä osa vastaajista sitäkin mieltä, että on ihan normaalia. Pienen lapsen kohdalla nyt ainakin. Sen ikäinen jota ei vielä jätetä kotiin yksin, ei sen ikäinen yritäkään vielä itsenäistyä eikä sitä häiritse, että äiti on aina lähellä.
Kunhan annat lapselle tilaa sitten kun kasvaa ja haluaa "nähdä maailmaa". Koululaisena, teininä ja tietysti aikuisena.
Riippuu tilanteesta. Mun kohdalla on, kun lapsi haudassa.