Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että omaa lasta on ikävä koko ajan?
11.09.2023 |
Iltaisin kun lapsi on nukkumassa, tulee usein ikävä ja joudun menemään katselemaan kun lapsi nukkuu.
Töihin lähtiessä maanantaiaamuisin tulee niin kova ikävä että rintaa puristaa.
En mitenkään näytä asiaa lapselle että on näin kova ikävä, vaan iloisesti vilkuttaen erotaan aamulla.
Onko normaalia? Helpottaako ikävä kun lapsi kasvaa? Milloin?
Kommentit (65)
Vauvan tai vasta hoidon aloittaneen pikkulapsen kanssa normaalia. Muussa tilanteessa kuulostaa kyllä vähän liioitellulta. Ja kyllähän nämä lapselle välittyy, että tarvittaessa voisi olla ihan hyvä jutella vaikka neuvolapsykologille tai perheneuvolassa, tai kohta teillä on eroahdistuksesta kärsivä koululainen ja kehityskaarta noudattaen yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivä nuori aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä normaalina tuollaista ikävää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä helpottaako joskus, mutta olen monena päivänä itkenyt kotoa muuttaneen lapsen takia. On niin järkyttävä ikävä.
Ei tuokaan ihan normia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä helpottaako joskus, mutta olen monena päivänä itkenyt kotoa muuttaneen lapsen takia. On niin järkyttävä ikävä.
Ei tuokaan ihan normia ole.
Miksei olisi? Lapsi on vielä alaikäinenkin.
Ei ole ihan normaalia. Kyllä ihmisellä on hyvä olla muutakin elämässä kuin se rakas lapsi, heti kohta vauva-ajan jälkeen. Eikö sinua ollenkaan virkistä se, että saat välillä tilaa vain itsellesi? Mitä pienempi lapsi, sen intensiivisempää se yhdessäolo kuitenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia jos ei ole omaa elämää, ja koko identiteetti on rakennettu toisen ihmisen kannateltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Vierailija kirjoitti:
En tiedä helpottaako joskus, mutta olen monena päivänä itkenyt kotoa muuttaneen lapsen takia. On niin järkyttävä ikävä.
Jos on tänä syksynä muuttanut, niin ihan tavallistahan tuo on. Isoon elämänmuutokseen sopeutuminen menossa. Mutta itkitkö sä hänen peräänsä silloin kun asui kotona mutta oli omissa menoissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsen iästäkin. Eli minkä ikäinen lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsen iästäkin. Eli minkä ikäinen lapsi?
34v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän lapsi käy mielessä päivän mittaan ja odotan että nähdään taas, mutta ei nyt todellakaan rintaa purista joku yhden päivän erossa oleminen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä helpottaako joskus, mutta olen monena päivänä itkenyt kotoa muuttaneen lapsen takia. On niin järkyttävä ikävä.
Ei tuokaan ihan normia ole.
Miksei olisi? Lapsi on vielä alaikäinenkin.
Jos monta päivää itkee lapsensa perään järkyttävää ikävää niin onhan tuo jo riippuvuutta. Tulee mieleen että äiti on silloin elänyt lapsensa kautta ja elämässä onkin yhtäkkiä tyhjiö. Ei riippuvuus ole rakkautta vaan oman elämänsä tyhjiön täyttämistä.
Jos on kyse vauvasta niin on normaalia. Vauvaan syntyy tosi kiinteä suhde ja alkuun on kova ikävä vauvaa. On ehkä vähän omituista ikävöidä taaperoa joka päivä noin voimakkaasti. Vanhempi tarvitsee sen oman elämänkin, jotta jaksaa olla läsnä lapselle silloin kun lapsen kanssa on yhdessä. Ehkä tuo on sinulla joku vaihe joka menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tai vasta hoidon aloittaneen pikkulapsen kanssa normaalia. Muussa tilanteessa kuulostaa kyllä vähän liioitellulta. Ja kyllähän nämä lapselle välittyy, että tarvittaessa voisi olla ihan hyvä jutella vaikka neuvolapsykologille tai perheneuvolassa, tai kohta teillä on eroahdistuksesta kärsivä koululainen ja kehityskaarta noudattaen yleisestä ahdistuneisuudesta kärsivä nuori aikuinen.
Lapsen etu ei ole vanhemman etua tärkeämpää. Jo lisääntyminen vaatii suunnatonta itsekkyyttä.
Takerrun häneen koska hänet on tarpeeseen hankittu. Lapsihan ei voi vielä itse valita seuraansa :)
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Mä en ainakaan ole koskaan leikkinyt nukeilla ja mies oli se joka mankui omaa lasta. T. Nainen
Alue: Aihe vapaa
Ei. Kuulostaa joltain läheisriippuvuudelta.