Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Ei ole normaalia ja siksi kummastuttaakin. Jos olisi normaalia, valtaosa istuisi juhlatilaisuuksissa hiljaa mättäen ruokaa tauluun. Näin ei kuitenkaan ole, eli ei ole normaalia ja siksi mielestäni ihan kiinnostava keskustelun aihe.
Ap
Ei kiinnosta teeskennellä ja elää valheessa. Siksi.
Sellainen venäläistyylinen kuinka menee ja sää keskustelu on joutavan päiväistä.
Sen ajan voi ihan olla hiljaakin.
Ei tarvi jupista turhia ja teeskennellä. Ylimääräinen juttelu ja äänen työntäminen toisen korvaan on väkivaltaa Suomessa. Ja vielä teeskennellään ystävällistä. PAskat
Kyllähän poikkeava käytös herättää ihmetystä. Se on luonnollista. Mutta ihmettelen ettei ap ole sen verran avartanut silmiään että kyllähän tuohon syyt on ilmiselviä, mediassakin paljon puhuttu nepsyistä ja muista persoonan eri piirteistä. Miten tulee yllätyksenä että juhlissa saattaakin olla hyvin poikkeavia yksilöitä. Mielestäni kyseiset ihmiset ovat kiehtovia, eivätkä aiheuta närkästymistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää puhua jos toinen ei halua. Sinullakin oli siinä pöydässä juttuseuraa, olisit puhunut niille. Anna introverttien olla rauhassa jos ei eivät halua puhua.
Älä sekoita introversiota sosiaalisten taitojen puutteeseen. Olen introvertti ja hallitsen small talkin. Olen usein se, joka vieläpä kannattelee keskustelua ja pyrkii huomioimaan muut silloin, kun se ei suju luontevasti. Työhöni kuuluu ryhmänohjausta ja olen koulutettu työnohjaaja.
Introverttina tarvitsen vain paljon palautumisaikaa sellaisten tilanteiden jälkeen.
Silloin, kun ollaan juhlissa ja istutaan samassa pöydässä, etikettiin kuuluu seurustella muiden kanssa eikä jöröttää hiljaisuudessa.
Olin tulossa kirjoittamaan ihan tuota samaa. Itse kanssa olen introvertti ja yleensä se, joka yrittää viedä keskustelua eteenpäin ja saada ne muutkin puhumaan. Tuo on kyllä totta mitä AP sanoi. Aikansa minäkin jaksan yrittää saada toisen osallistumaan keskusteluu, mutta kyllä siinä itselle jossain vaiheessa tulee jokseenkin typerä olo kun ei saa minkäänlaista vastakaikua siltä toiselta osapuolelta. Sama juttu nämä ihmiset, joka eivät edes vastaa tervehdykseen tai kiitä kaupan kassaa. Jossain tapauksessa saattaa kenties olla kyse äärimmäisestä ujoudesta, mutta usein tuo on kyllä ihan käytöstapojen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.
Ei edelleenkään ole kummallista, ihmiset ovat erilaisia ja jotkut on kolmivuotiaan tasolla. Miksi se yllättää ja ihmetyttää??
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani olivat oikeita sanaseppiä. Äiti Karjalasta ja isä Hämeestä. Hämäläisisä oli tosi kova puhumaan, ei pitänyt hänen kohdallaan paikkaansa hiljaisesta hämäläisestä. Olen tosi mestari itse juttelussa ja rupattelussa eli tuossa niin kutsutussa small talkissa. Vieläpä kolmella kielellä. En pelkää mitään tilanteita, ne tulevat ja menevät ajallaan. Meillä ihmisillä on sellainen mahdollisuus kuin puhuminen, miksi emme puhuisi siis. Sehän on helppoa.
Meillä pohjammaalla opetettiin että jos ei oo mitään järkevää sanottavaa pidä turpas kiinni. Ja se on näin. Ameriikkalaiset oli höömoilasena kun ri kiinnostanut heidän tyhjät puheensa. Suomessa en oikeaan small talk kulttuuriin ole törmännyt, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.
Ei edelleenkään ole kummallista, ihmiset ovat erilaisia ja jotkut on kolmivuotiaan tasolla. Miksi se yllättää ja ihmetyttää??
Koska ap on normo ja ihmettelee miksi yhdellä on punainen pipo ja muilla harmaa
Tuleeko teillä ikinä jonkun ihmisen seurassa "lukko"? Olen varmasti antanut itsestäni ylimielisen kuvan, mutta kyse on ollut puhtaasti ujouden ja arkuuden aiheuttamasta paniikista, joka saa pitämään suun kiinni ja pitämään etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin ihmisten seurassa olen ihan lukossa, en osaa olla luontevasti ja aistin, ettei minusta oikein pidetä.
Olen juurikin tämmöinen tuppisuu ja aikani yritin sopeutua mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Olkoot käytöstapojen puutetta mutta nuo häät ynnä muut ei ole oma juttu. En enää niissä käy ellei ole tiedossa että voi olla oman seurueen kanssa. Työelämässä riittää kun osaa jutella tuntemattomien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teillä ikinä jonkun ihmisen seurassa "lukko"? Olen varmasti antanut itsestäni ylimielisen kuvan, mutta kyse on ollut puhtaasti ujouden ja arkuuden aiheuttamasta paniikista, joka saa pitämään suun kiinni ja pitämään etäisyyttä.
Kyllä tulee. Ja joidenkin seurassa riittää jo pelkkä katse ja juttu luonnistuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.
Sosiaalisiin normeihin kuuluu myös pidättäytyä utelemasta henkilökohtaisia asioita vierailta. Jos näin kuitenkin tekee, käyttäytyy huonosti. Eikä huonosti käyttäytyvän kanssa kukaan halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti jännitän eniten sellaisten seurassa, jotka ovat äänekkäitä, itsevarmoja ja hiukan ilkeän oloisia.
Vierailija kirjoitti:
Monesti jännitän eniten sellaisten seurassa, jotka ovat äänekkäitä, itsevarmoja ja hiukan ilkeän oloisia.
Ap kuulostaa ilkeältä ja selän takana toisille naureskelijalta
Olen ujo ihminen ja lämpenen hitaasti uusille ihmisille. Ahdistun todella paljon, jos esim. uudessa tilanteessa en koe oloani tervetulleeksi ja hyväksytyksi.
Vihaan small talkia, tuntemattomien ja tuttujenkin kanssa. Ei se ole mikään mielenterveysongelma jos ei halua puhua säästä tai muusta paskasta kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.
Sosiaalisiin normeihin kuuluu myös pidättäytyä utelemasta henkilökohtaisia asioita vierailta. Jos näin kuitenkin tekee, käyttäytyy huonosti. Eikä huonosti käyttäytyvän kanssa kukaan halua puhua.
Esimerkiksi työpaikasta kysyminen on täysin normaalia small talkia, jos toinen kysyy mistä seksiasennosta pidät eniten niin se ei ole normaalia small talkia. Jos ei halua puhua töistä niin voi vaikka sitten sanoa, että en vapaalla välitä keskustella työasioista ja vaihtaa sen aiheen sitten vaikka siihen, että on juuri hankkinut koiranpennun.
Ahdistuneet voisi harkita lääkitystä, helpottuu elämä
Oletteko te ihmiset siis sitä mieltä että esimerkiksi kehitysvammaiset, autistit ja sosiaalisesti arat ei saisi osallistua häihin tai muihin tilaisuuksiin, koska he eivät osaa keskustella ruokapöydässä muiden, tai varsinkin tuntemattomien kanssa?