Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sosiaalinen ahdistus, autismi, kiinnostuksen puute
en itsekään osallistuisi tuollaiseen keskusteluun
Mutta menisit häihin?
Miksi ei menisi, jos on sulhasen tai morsiamen läheinen? Vaikka sisko tai veli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.
Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä nyt aika monia syitä lueteltu:
Sosiaalinen fobia
Autismi
Ei ole mitään puhuttavaa
Ujous
Ei osaa small talkiaMielestäni ihmisten vajavaisuuksille nauraminen on junttia
Aloittaja ei myöskään itse osaa smalltalkkia. Se on kevyttä keskustelua ympärillä olevista asioista ja jossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin, kuten töihin, kouluun, perheeseen.
Kyllä mennään. Mitä teet työksesi tai millä alalla olet ovat aivan luonnollisia kysymyksiä. Olen ollut kutsuilla niin Suomessa kuin Ranskassakin, maaseutuhäistä ison kansainvälisen organisaation iltajuhliin, ja joka paikassa on ollut ihan luontevaa kysyä tuota. Ei ole tarkoitus jäädä juttelemaan työstä yksityiskohtaisesti (ellei satuta olemaan samalla alalla ja innostuta aiheesta), mutta kysyä saa. Jos ei halua vastata niin silloin keskustelu käännetään muuhun. "Olen tällä hetkellä työnhakijana, haen xx alan töitä, entä sinä? (toinen vastaa) Kuulostaa mielenkiintoiselta, mitä yyy oikein tekee?"
Itsekin ajattelen työhön ja koulutukseen liittyvän keskustelun olevan tosi neutraalia tavallista jutustelua. Ei oikeasti ole tullut mieleenkään että se on ilmeisesti joillekin aivan liian henkilökohtainen aihe juhlapöytäkeskustelussa.
Useimmiten ihmiset tuovat työnsä esiin nopeastikin, ja kuten sanottua, useimmin itseltäni vastaavissa tilanteissa kysytty kysymys on mitä teet työksesi/mitä olet opiskellut. Työstähän saa aikaan mielenkiintoisiakin keskusteluja, kuten nyt näissä viimeisimmissä häissäkin kävi. Tai jos ei, niin on ainakin kohteliaasti vaihdettu muutama sana pöytäseurueen kesken. Siis ne ovat vaihtaneet jotka eivät vielä ole tajunneet että juhlissa pidetään turpa kiinni, tungetaan safka naamariin ja tilataan taksi kotia kohti.
Ap
Oikeasti tuo, tuo kuulin penalta, että olet töissä jne on aika karmiva aloitus, itse ole töissä hoidossa, enkä siitä oikeastaan halua muuta sanoa, luultavasti yhteisten tuttujen mummon kaveri vähintään on hoidossani, samoin jos hoidat lapsia eli joo voi asiaa vastata, jonkun tutun lapsi on samassa päiväkodissa. Päivät ovat erilaisia, lapset ovat mukavia, täit ovat taas tänä syksynä saapuneet, ei sitä en enää sanoisi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.
Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.
Ap
Minusta keskustelun aloittaja nimenomaan on velvollinen antamaan sellaisia täkyjä, joista toinen voi valita. Hänhän on se, joka haluaa jutella. Sanoit tuossa, että marjastus ei sinua kiinnosta, mutta entä jos toista ei kiinnosta ruoka? Keskustelun aloitushan on tunnustelua, mikä toista saattaisi kiinnostaa. Ja aina pitää myös hyväksyä sde, että toista ei nyt kiinnosta jutella yhtään mistään. Ei varsinkaan sinun tai minun kanssani. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.
Jotkut oikeasti mieluummin vain kuuntelevat, mitä muut ympärillä puhuvat. Esimerkiksi kun lapset aikuistuvat ja tuovat ensimmäisiä kertoja uuden seurustelukumppaninsa suvun luokse, niin uudelle ihmiselle on äärettömän kiusallista, jos joutuu "tentattavaksi". On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. Moni alkaa osallistua juttuihin sitten, kun on tavattu jo useamman kerran ja uusi tulija pystyy renotutumaan eikä jännitä enää niin paljon. Jossain häissä tai vastaavissa ei ole edes tarkoitus osua samaan paikkaan kuin sen yhden kerran, joten ei ole mitään väliä sillä, tuleeko toisen kanssas juteltua vai ei.
Monet eivät halua puhua työstään tuntemattomille. Mä en halua puhua vapaa-ajallani työstäni yhtään kenellekään. Tuosta työkysymyksestäsi kuitenkin sen verran, että Pena kertoi sinulle, että tuppisuu on lasten parissa töissä. Sinä taas kerroit tuppisuuulle, että Pena kertoi sinulle tuppisuun olevan lasten parissa töissä. Et ehkä näe tässä mitään outoa, mutta tuppisuu tietää nyt, että Pena kertoo hänen asioistaan muille ihmisille. Tuppisuun pitää siis olla aiempaa varovaisempi, mitä jatkossa kertoo Penalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näkökulman pitää tällaisissa aina olla hiukan ylimielinen?
Ei tule ap:n mieleenkään, että ei haluta harrastaa small talkia, vaan aina että ei osata!
"Mikä siinä on niin vaikeaa" - ei ole mikään, ei vain miellytä niin ei halutas tehdä vaikka onkin ihan helppoa.
On siis makuasia, eikä suinkaan kerro ap:n suuremmasta osaamiskertoimesta!
No että hallitsee small talkin mutta kieltäytyy siitä, sehän se vasta tökeröä onkin! Ja silloin ei tosiaan aidosti edes hallitse small talkia. Keskustelun taitoa pitäisi opettaa koulussa jo kymmenvuotiaille.
Jos ihminen vaikuttaa luotaantyöntävältä niin en halua jutella hänen kanssaan vaikka jutella osaan, sori
Kun hyväksyt kutsun häihin, hyväksyt myös sen, että sinun on osaltasi luotava niihin mukavaa tunnelmaa ja siihen kuuluu juttelu vieraiden(kin) ihmisten kanssa.
Jos pöydässä oli jo ihmisiä joiden kanssa juttu sujui, eikö sitä yhtä olisi voinut jättää rauhaan? Tyhjänpäiväinen jutustelu ei vaan kaikilta suju.
Olin häissä jossa minut tietoisesti sijoitettiin toisen introvertin kanssa vierekkäin ajatuksella "jos juttu ei luista, ei haittaa vaikka molemmat on hiljaa" Välillä puhuttiin, välillä oltiin hiljaa. Hiljaisuus ei ollut mitenkään kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen hoitoalalla työskenteleviä, joilla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Ei osata jutella työkavereille tai asiakkaille, työparina ei osata laisinkaan huomioida työkaveria vaan tehdään mitä itse tykätään ilman mitään kommunikaatiota. Voi apua!
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.
Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.
Ap
Minusta keskustelun aloittaja nimenomaan on velvollinen antamaan sellaisia täkyjä, joista toinen voi valita. Hänhän on se, joka haluaa jutella. Sanoit tuossa, että marjastus ei sinua kiinnosta, mutta entä jos toista ei kiinnosta ruoka? Keskustelun aloitushan on tunnustelua, mikä toista saattaisi kiinnostaa. Ja aina pitää myös hyväksyä sde, että toista ei nyt kiinnosta jutella yhtään mistään. Ei varsinkaan sinun tai minun kanssani. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.
Jotkut oikeasti mieluummin vain kuuntelevat, mitä muut ympärillä puhuvat. Esimerkiksi kun lapset aikuistuvat ja tuovat ensimmäisiä kertoja uuden seurustelukumppaninsa suvun luokse, niin uudelle ihmiselle on äärettömän kiusallista, jos joutuu "tentattavaksi". On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. Moni alkaa osallistua juttuihin sitten, kun on tavattu jo useamman kerran ja uusi tulija pystyy renotutumaan eikä jännitä enää niin paljon. Jossain häissä tai vastaavissa ei ole edes tarkoitus osua samaan paikkaan kuin sen yhden kerran, joten ei ole mitään väliä sillä, tuleeko toisen kanssas juteltua vai ei.
Monet eivät halua puhua työstään tuntemattomille. Mä en halua puhua vapaa-ajallani työstäni yhtään kenellekään. Tuosta työkysymyksestäsi kuitenkin sen verran, että Pena kertoi sinulle, että tuppisuu on lasten parissa töissä. Sinä taas kerroit tuppisuuulle, että Pena kertoi sinulle tuppisuun olevan lasten parissa töissä. Et ehkä näe tässä mitään outoa, mutta tuppisuu tietää nyt, että Pena kertoo hänen asioistaan muille ihmisille. Tuppisuun pitää siis olla aiempaa varovaisempi, mitä jatkossa kertoo Penalle.
Jutuissasi ei ole nyt tolkun hiventä, vaikka monesti kommenttisi ovatkin mielestäsi osuvia. Minulla on siis keskustelun aloittajana velvollisuus heitellä toiselle täkyjä, siis useampia, mihin tarttua jos eka tai ekat aiheet eivät kiinnosta. Montako näitä täkyjä voi heittää ennen kuin keskustelu muuttuu tenttaamiseksi, josta myös puhut? Jos annan aiheen, ei tartu, annan toisen, ei tartu, niin montako vielä annan vai meneekö kolmannella jo ahdisteluksi?
Tosiaan, mainitsin että marjastus ei itseäni kiinnosta. Jos se sitä vastoin on se ainoa aihe josta kesustelukumppani suostuu puhumaan, hän voi itse vaikka toisen täkyni jälkeen kääntää keskustelun siihen. Joo, olen tosiaan hoitoalalla. Mitäs olet näin syksyn tullen puuhastellut? Onko tullut käytyä marjastamassa? Mä olen siihen touhuun ihan koukussa!
Mahdotonta myös samaistua tuohon että Pena on nyt pahis joka kertoo asioita eteenpäin, Penaa kannattaa varoa eikä häneen voi luottaa. Kuinka monelle oikeasti oma ammattiala on sellainen salaisuus, että siitä ei saa kukaan muu missään mainita tai luottaus on menetetty? Minusta on 100% neutraali asia jos vaikka mieheni toteaa ruokapöydässä kolmannelle osapuolelle että Liisa on muuten töissä hankinnassa, eikö sun työ sivunnut vähän samaa hommaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pöydässä oli jo ihmisiä joiden kanssa juttu sujui, eikö sitä yhtä olisi voinut jättää rauhaan? Tyhjänpäiväinen jutustelu ei vaan kaikilta suju.
Olin häissä jossa minut tietoisesti sijoitettiin toisen introvertin kanssa vierekkäin ajatuksella "jos juttu ei luista, ei haittaa vaikka molemmat on hiljaa" Välillä puhuttiin, välillä oltiin hiljaa. Hiljaisuus ei ollut mitenkään kiusallista.
Jätin rauhaan koko loppuajaksi, ja jätän jatkossakin. Ihan hirveästi en mielestäni hänen aikaansa varastanut kun juhlat kuitenkin kestivät useamman tunnin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
Kuvitellaan, että olet tilanteessa, jossa joudut esittelemään kaksi ihmistä toisilleen. Sinä siis tunnet heidät molemmat, mutta he eivät tunne toisiaan. Olette kutsuilla ja juttelet heistä toisen kanssa, toinen kiertelee ja pysähtyy kohdallenne. Mitä kerrot heistä toisilleen? "Tässä on X ja tässä on Y"?
Minä yritän tuollaisessa tilanteessa löytää jotain, mikä saattaisi yhdistää nämä kaksi henkilöä. Jos se on ammatti, käytän sitä. Jos se on koiraharrastus, käytän sitä. Jos se on matkailuharrastus, käytän sitä. "Tässä on X, hän on myös innokas matkustaja. Tässä on Y, hän palasi juuri Italiasta" ja sitten heillä on kosketuspintaa, mistä lähteä juttelemaan.
Usein on toki mahdollista myös jatkaa juttua siitä, mistä toisen kanssa oli puhumassa: "Tässä on X, tässä on Y, juttelimme juuri X:n kanssa siitä miten upeasti morsiamen isä äsken lauloi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näkökulman pitää tällaisissa aina olla hiukan ylimielinen?
Ei tule ap:n mieleenkään, että ei haluta harrastaa small talkia, vaan aina että ei osata!
"Mikä siinä on niin vaikeaa" - ei ole mikään, ei vain miellytä niin ei halutas tehdä vaikka onkin ihan helppoa.
On siis makuasia, eikä suinkaan kerro ap:n suuremmasta osaamiskertoimesta!
No että hallitsee small talkin mutta kieltäytyy siitä, sehän se vasta tökeröä onkin! Ja silloin ei tosiaan aidosti edes hallitse small talkia. Keskustelun taitoa pitäisi opettaa koulussa jo kymmenvuotiaille.
Jos ihminen vaikuttaa luotaantyöntävältä niin en halua jutella hänen kanssaan vaikka jutella osaan, sori
Kun hyväksyt kutsun häihin, hyväksyt myös sen, että sinun on osaltasi luotava niihin mukavaa tunnelmaa ja siihen kuuluu juttelu vieraiden(kin) ihmisten kanssa.
Olen hiljainen ja ujo mutta häissä olen saanut olla oma itseni, en ole siellä viihdyttämässä ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa
Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.
Huh huh taas.
Ap
Mitä nää sun vihaiset kommentit sitten on? Näistä paistaa läpi että egoasi on loukattu verisesti, kun joku nyt ei erityisemmin lähtenyt juhlissa keskusteluun mukaan. Miten sellainen pikkujuttu voi hiertää noin paljon. Tulee olo että asenteesi paistoi läpi. Jotkut on hyviä ihmistuntijoita.
Ei, vaan nämä tuulesta temmatut kommentit ärsyttävät, ei se ettei kanssani keskusteltu. :D Täällä ihmiset keksii päästään mitä olen sanonut ja tehnyt lukematta aloitusta, ja kertovat sitten että olen epäempaattinen kiusaaja-ahdistelija.
Ap
Aika monet noista "en halua puhua" -kommenteista tulevat luultavasti yhdeltä ja samalta näppikseltä, ja kannattaa muistaa että niiden takana voi olla minkä ikäinen ihminen tahansa. Veikkaan, että sinä olet pikemmin 30+ kuin alle kaksikymppinen, ja noita kommentteja taas voi suoltaa joku parikymppinen nuori mies, joka ei ole koskaan edes osallistunut kenenkään häihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sosiaalista älykkyyttä ja empaattisuutta ymmärtää, etteivät kaikki ole samanlaisia eivätkä esim. halua jutella tuntemattomien kanssa. Tilanne voi olla kovinkin ahdistava joillekin. Ihmisten erilaisuutta pitää kunnioittaa. Eivät kaikki sinunkaan käytöksestä ap pidä mutta eivät sano sitä ääneen.
Edelleen: jos osallistut häihin, olet omalta osaltasi velvollinen vastaamaan hyvästä tunnelmasta. Siihen kuuluu, että keskustellaan pöytäseuralaisten kanssa eikä mätetä mykkänä ruokaa suuhun.
Vastenmielinen on ihminen joka naureskelee poikkeavaisuuksille vielä viikonkin päästä ja ainoa mitä tällä keskustelulla hakee on saada porukkaa mukaan naureskelemaan ja myötäilemään. Välillä on havaittavissa että yrittää ymmärtää mistä hiljaisuuden syyt johtuvat, mutta nopeasti taantuu tasolle puhumaan halveksivaan sävyyn tuppisuista ja ressukoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa
Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.
Huh huh taas.
Ap
Mitä nää sun vihaiset kommentit sitten on? Näistä paistaa läpi että egoasi on loukattu verisesti, kun joku nyt ei erityisemmin lähtenyt juhlissa keskusteluun mukaan. Miten sellainen pikkujuttu voi hiertää noin paljon. Tulee olo että asenteesi paistoi läpi. Jotkut on hyviä ihmistuntijoita.
Ei, vaan nämä tuulesta temmatut kommentit ärsyttävät, ei se ettei kanssani keskusteltu. :D Täällä ihmiset keksii päästään mitä olen sanonut ja tehnyt lukematta aloitusta, ja kertovat sitten että olen epäempaattinen kiusaaja-ahdistelija.
Ap
Aika monet noista "en halua puhua" -kommenteista tulevat luultavasti yhdeltä ja samalta näppikseltä, ja kannattaa muistaa että niiden takana voi olla minkä ikäinen ihminen tahansa. Veikkaan, että sinä olet pikemmin 30+ kuin alle kaksikymppinen, ja noita kommentteja taas voi suoltaa joku parikymppinen nuori mies, joka ei ole koskaan edes osallistunut kenenkään häihin.
Näin vähän arvelenkin. Omien kokemusteni mukaan ihan valtaosa ihmisistä taitaa jonkintasoisen ruokapöytäkeskustelun myös ventovieraiden kanssa, vaikkei siitä erityisesti nauttisikaan. Tätä keskustelua kun lukee, saa käsityksen että häissä ja muissa tilaisuuksissa istutaan pääasiassa hiljaa, ja jos puhutaan niin korkeintaan sitten omalle puolisolle, ystäville tai sukulaisille. En ole sellaiseen ilmiöön koskaan oikeassa elämässä törmännyt, vaikka monissa juhlissa onkin ollut 1-2 ihmistä joihin ei kontaktia saa vaikka vähän yrittäisikin. Ehdoton enemmistö taitaa normaalin jutustelun taidon jo ihan kohteliaisuussyistä, monet tuntuvat siitä nauttivankin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
klo
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielinen on ihminen joka naureskelee poikkeavaisuuksille vielä viikonkin päästä ja ainoa mitä tällä keskustelulla hakee on saada porukkaa mukaan naureskelemaan ja myötäilemään. Välillä on havaittavissa että yrittää ymmärtää mistä hiljaisuuden syyt johtuvat, mutta nopeasti taantuu tasolle puhumaan halveksivaan sävyyn tuppisuista ja ressukoista.
Tuppisuu on oiva sana kuvaamaan ihmistä joka ei puhu eikä pukahda kun hänelle jutellaan juhlapöydässä. Ressukka-kommentti viittasi siihen, kun joku sanoi että tuppisuulla oli inhottavaa olla kun häntä kuulusteltiin. Alennettiin siis tuppisuu ressukaksi joka ei kestä normaalia keskustelunavausta vaan kokee sen häirintänä. En itse usko että hän koki tilanteen niin, tai jos koki niin hän on kyllä ihan aito ressukka sanan kaikissa merkityksissä.
Ap
Miksi haukut ihmisiä, häpeä
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Silloin sinä käännät keskustelun muihin aiheisiin. Voit todeta kohteliaasti hymyillen, että "En näin vapaa-ajalla välitä keskustella työstäni, mutta kerro, mitä sinä teet."