Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.
Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").
Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?
Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.
Ap
Ketä varten sitä näytelmää esitetään, ja kuka siitä sitten pitää?
Itseä ja muita varten, monet pitävät siitä. Ihminen on oletusarvoisesti sosiaalinen eläin, vaikka tästä keskustelusta voisi päätellä ihan muuta.
Ap
Kaikkien mielestä sosiaalisuus ei ole palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turr kiinni kirjoitti:
Sanot, että: "mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää."
Ootkos koskaan miettinyt, et ite olisit se tyly kun koitat jatkuvasti piinata toista etkä luovuta vaikka toinen ei selkeästi jaksa/halua/ole kiinnostunut kuttelemaan? Et ole maailman napa. Jos et kestä olla oman pääsi kanssa hetken hiljaisuudessa, vaikkakin sitten seurassa, kyse on sinun ongelmastasi. Sitten vielä kanavoit tämäm oman tuskasi toisten häiriköintiin, eli siirrät sen muihin, ja syytät heitä tylyiksi. Miksi hänen pitäisi mukautua sinun toiveisiisi, eikä sinun hänen?
En lukenut koko kommenttia loppuun kun se vaikutti jo alussa lähinnä psykoottiselta. Minä tosiaan kysyin ruokailun lomassa kaksi kysymystä, ja sitten vaikenin kuin muuri loppuajaksi. En ole piinannut jatkuvasti. Keskustelun pituus mitattiin sekunneissa.
Ap
Ap[/quote]
Normaaleja ihmisiä.
Vain ne jotka käyttäytyy kuin sinä ovat normaaleja. Just.[/quote]
sata ääntä tälle! : D
eikä edes itsellään leikkaa miten ajattelee!
Vierailija kirjoitti:
No entäpä jos se hummus ei ollut hänen mielestään erityisen hyvää? Jospa oli suunnitellut jättävänsä työnsä, ehkä vaihtavansa alaakin, mutta aika ei ollut kypsä sen julkipuhumiselle? Entä jos takana oli ihan törkeen rankka työviikko ja oikeasti ei olisi jaksanut lähteä koko juhliin? Entä jos puolison kanssa tuli kamala riita just ennen lähtöä ja oli sen takia vähän poissaoleva ja mieli maassa. Entäs jos hänellä oli kipuja, joihin särkylääke ei ollut kunnolla tepsinyt? Ja sata muuta vaihtoehtoa, miksi ei lämmennyt tyhjän jutustelulle. Ehkä hän oli jo aikansa kuunnellut sinua ja miettinyt, että jestas miten ärsyttävä ihminen?
Miksei voi sitten sanoa vaikka että hummus ei ole minun makuuni? :D Oikestiko aikuinen ihminen on hiljaa jos ei ole jostain small talk-aiheesta samaa mieltä?
Ehkä hän oli kovissa kivuissa tai valtavan stressin kourissa, mistä sen tietää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan puhua asiaa.
Saat. Mistä puhutaan? Jos ehdottamani aihe on liian vähän asiapitoinen, olet vapaa aloittamaan keskustelun mistä tahansa muusta aiheesta.
Ap
Varmaan olet jo vastauksia saanutkin, mutta kerrotko vielä että miksi sinun kanssasi pitäisi kenenkään keskustella mistään?
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin. Jos sosiaalisessa tilanteessa täytyy istua tuppisuuna, se on omasta näkökulmastani ajan ja elämän haaskausta. Hiljaa voin olla yksinkin tai jossain muussa seurassa. Tylsää mättää ruokaa suuhun ja odottaa, että siirrytään seuraavaavaan ohjelmaan. Toiset hahmottavat maailmaa ja ihmissuhteita mieluummin dialogin kautta kuin katsellen ja kenties (virhe)päätelmiä eli oletuksia tehden.
Niinhän se usein onkin. Mutta jos juhlien järjestäjä on läheinen ja tärkeä, ei halua pahoittaa hänen mieltään kieltäytymällä kutsusta, vaikka juhliin osallistuminen ei kiinnostaisikaan yhtään.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.
Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.Olin myös tulossa kommentoimaan, että näiden ap:n _kommenttien perusteella_ (HUOM!!!) hän on vähän ärsyttävän ja ylimielisen oloinen, joka on tottunut saamaan huomion. Nyt kohtasikin yhden ihmisen, joka ei ollut hänestä kiinnostunut ja se oli niin sielun päälle ottava asia, että piti tehdä av:lle avaus vielä monta päivää myöhemmin! 😄 Siis koko pöytäseurueesta YKSI ei kietoutunut ap:n pauloihin ja se sapettaa näin.
Tunnistan tämän ihmistyypin, ap voisi olla yksi työkaverini. Hänkin on äärimmäisen kohtelias, huomioonottava, sosiaalinen ja puhelias, mutta ei välitön. Ne jotka ns. näkee hänen lävitseen päätyvät silmätikuiksi. Ei kestä yhtään sitä, että ei saa kaikkia kerättyä ihailevaan rinkiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan puhua asiaa.
Saat. Mistä puhutaan? Jos ehdottamani aihe on liian vähän asiapitoinen, olet vapaa aloittamaan keskustelun mistä tahansa muusta aiheesta.
Ap
Varmaan olet jo vastauksia saanutkin, mutta kerrotko vielä että miksi sinun kanssasi pitäisi kenenkään keskustella mistään?
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin. Jos sosiaalisessa tilanteessa täytyy istua tuppisuuna, se on omasta näkökulmastani ajan ja elämän haaskausta. Hiljaa voin olla yksinkin tai jossain muussa seurassa. Tylsää mättää ruokaa suuhun ja odottaa, että siirrytään seuraavaavaan ohjelmaan. Toiset hahmottavat maailmaa ja ihmissuhteita mieluummin dialogin kautta kuin katsellen ja kenties (virhe)päätelmiä eli oletuksia tehden.
Hyvin harvalla on mitään mielenkiintoista sanottavaa.
Suurin osa toistelee itsestäänselvyyksiä, jotka asiat on esitetty muualla jopa huomattavasti paremmin. Itseäni ei kiinnosta kauhean monenkaan ihmisen oivallukset, koska ne ovat kaikki suunnilleen samaa muotoa. Ei se persoona kellään ole mitään niin huikaisevaa että siksi kannattaisi juurikaan kuunnella. En mä osaa pitää kiinnostavana muiden keksimiä havaintoja jotka ovat pohjimmiltaan niin kovin kaavamaisia. Ne on kuullut jo jonkun toisen kertomana useimmiten.
Ja sitten jos puhutaan jutustelumielessä, niin sehän juuri onkin sitä samaa aina. Jokaisella on lapsia, ovat käyneet jossain, ovat syöneet jotain, ovat parantaneet elämänlaatuaan rakentamalla jotain tai vaikkapa investoimalla jonkinlaisiin kulkuvälineisiin. Osalla ihmisistä on jotain sellaista tietoa jota itse pidän itselleni hyödyllisenä, joitain kokemuksia vaikkapa. Mutta suurin osa ei ole kuitenkaan objektiivisia näistä jutuista kertoessaan, niin että kovin paljoa ei tietoa kuitenkaan ole mahdollista saada.
Voihan siitä olla toki hyötyä kun joku heittää pallon ja sanoo että ravintola X on hyvä, se tietohan on ihan okei. Tuota juttua voi itse hyödyntää jossain. Voi vastaavasti kertoa jotain omia havaintojaan, jotta niistä saa sitten joku muu jotain.
Mutta persoonat on usein epäkiinnostavia, siksi en mielellään puhu sellaisella "tyhjällä" tasolla jossa ihmiset ovat esillä. Se tieto on kauhean hyödytöntä, ja toisaalta erittäin moni on aika tyyppi-ihminen sitten kuitenkin. Jos sulla on jotain aidosti erilaisia ajatuksia, niin todennäköisesti olet kirjoittanut niistä jonkun maailmanluokan julkaisun jossain kanavassa. Että et ole mitään muuta kuin ihan lähipiirillesi sitten kuitenkaan, ja sekin perustuu vain siihen että olet sattumalta siinä kohdassa sosiaalista verkkoa kuin olet.
Ei mitään erityisen mielenkiintoista, joku siinä tilallasi istuisi todennäköisesti jos sinua ei siinä pöydässä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää puhua jos toinen ei halua. Sinullakin oli siinä pöydässä juttuseuraa, olisit puhunut niille. Anna introverttien olla rauhassa jos ei eivät halua puhua.
Älä sekoita introversiota sosiaalisten taitojen puutteeseen. Olen introvertti ja hallitsen small talkin. Olen usein se, joka vieläpä kannattelee keskustelua ja pyrkii huomioimaan muut silloin, kun se ei suju luontevasti. Työhöni kuuluu ryhmänohjausta ja olen koulutettu työnohjaaja.
Introverttina tarvitsen vain paljon palautumisaikaa sellaisten tilanteiden jälkeen.
Silloin, kun ollaan juhlissa ja istutaan samassa pöydässä, etikettiin kuuluu seurustella muiden kanssa eikä jöröttää hiljaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ihan oikeassa. Juhlat ovat seurustelutilanne, jossa yleisen tunnelman ylläpitäimiseksi tuntemattomillekin pitäisi kyetä puhumaan. Jos toisen aloittamat keskustelut eivät kiinnosta, niin sitten voi itse aloittaa keskustelun jostain itseä kiinnostavasta aiheesta.
Jos muut ihmiset eivät kiinnosta, niin voi jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.
Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.Olin myös tulossa kommentoimaan, että näiden ap:n _kommenttien perusteella_ (HUOM!!!) hän on vähän ärsyttävän ja ylimielisen oloinen, joka on tottunut saamaan huomion. Nyt kohtasikin yhden ihmisen, joka ei ollut hänestä kiinnostunut ja se oli niin sielun päälle ottava asia, että piti tehdä av:lle avaus vielä monta päivää myöhemmin! 😄 Siis koko pöytäseurueesta YKSI ei kietoutunut ap:n pauloihin ja se sapettaa näin.
Tunnistan tämän ihmistyypin, ap voisi olla yksi työkaverini. Hänkin on äärimmäisen kohtelias, huomioonottava, sosiaalinen ja puhelias, mutta ei välitön. Ne jotka ns. näkee hänen lävitseen päätyvät silmätikuiksi. Ei kestä yhtään sitä, että ei saa kaikkia kerättyä ihailevaan rinkiinsä.
En todellakaan kaipaa huomiota, päinvastoin, jännitän usein jonkin verran sosiaalisissa tilanteissa. Ja ei, kyse ei ollut nyt yhdestä ihmisestä vaan ihmisistä joita olen elämäni varrella kohdannut. Miehen kanssa nyt tietenkin keskusteltiin noista kahdesta jotka olivat molemmilla tuoreessa muistissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin puhuttiin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa. Junissa, busseissa ja pysäkeillä juttu lensi. En tiedä miksi joistain ihmisistä on tullut niin säikkyjä ettei saa suuta auki? Ei siinä mitään, vaietkoon, mutta eikö se aikakin kulu paremmin haastellessa niitä näitä? Ei tämä elämä niin vakavaa ole, huumorilla pärjää pitkälle. Nimimerkki, vanhus.
Onneksi meidän koirallisten kohdalla tuo toimii edelleen. Ventovieraiden ihmisten kanssa syntyy keskustelua kun liikutaan kaupungilla, ja joskus se rönsyilee ihan muihinkin kuin koira-asioihin. Se on minusta mukavaa, vaikka introvertti olenkin. Sen sijaan en haluaisi esimerkiksi pitkällä bussi- tai junamatkalla seurustella vierustoverin kanssa vaan vaihtaa vain muutaman sanan (ihan kuten kadulla koiraihmisiä tavatessa) ja sitten matkustaa omissa ajatuksissani tai lukea kirjaa. Se on rasittavaa, jos toinen haluaa keskustella koko matkan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan puhua asiaa.
Saat. Mistä puhutaan? Jos ehdottamani aihe on liian vähän asiapitoinen, olet vapaa aloittamaan keskustelun mistä tahansa muusta aiheesta.
Ap
Varmaan olet jo vastauksia saanutkin, mutta kerrotko vielä että miksi sinun kanssasi pitäisi kenenkään keskustella mistään?
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin. Jos sosiaalisessa tilanteessa täytyy istua tuppisuuna, se on omasta näkökulmastani ajan ja elämän haaskausta. Hiljaa voin olla yksinkin tai jossain muussa seurassa. Tylsää mättää ruokaa suuhun ja odottaa, että siirrytään seuraavaavaan ohjelmaan. Toiset hahmottavat maailmaa ja ihmissuhteita mieluummin dialogin kautta kuin katsellen ja kenties (virhe)päätelmiä eli oletuksia tehden.
Hyvin harvalla on mitään mielenkiintoista sanottavaa.
Suurin osa toistelee itsestäänselvyyksiä, jotka asiat on esitetty muualla jopa huomattavasti paremmin. Itseäni ei kiinnosta kauhean monenkaan ihmisen oivallukset, koska ne ovat kaikki suunnilleen samaa muotoa. Ei se persoona kellään ole mitään niin huikaisevaa että siksi kannattaisi juurikaan kuunnella. En mä osaa pitää kiinnostavana muiden keksimiä havaintoja jotka ovat pohjimmiltaan niin kovin kaavamaisia. Ne on kuullut jo jonkun toisen kertomana useimmiten.
Ja sitten jos puhutaan jutustelumielessä, niin sehän juuri onkin sitä samaa aina. Jokaisella on lapsia, ovat käyneet jossain, ovat syöneet jotain, ovat parantaneet elämänlaatuaan rakentamalla jotain tai vaikkapa investoimalla jonkinlaisiin kulkuvälineisiin. Osalla ihmisistä on jotain sellaista tietoa jota itse pidän itselleni hyödyllisenä, joitain kokemuksia vaikkapa. Mutta suurin osa ei ole kuitenkaan objektiivisia näistä jutuista kertoessaan, niin että kovin paljoa ei tietoa kuitenkaan ole mahdollista saada.
Voihan siitä olla toki hyötyä kun joku heittää pallon ja sanoo että ravintola X on hyvä, se tietohan on ihan okei. Tuota juttua voi itse hyödyntää jossain. Voi vastaavasti kertoa jotain omia havaintojaan, jotta niistä saa sitten joku muu jotain.
Mutta persoonat on usein epäkiinnostavia, siksi en mielellään puhu sellaisella "tyhjällä" tasolla jossa ihmiset ovat esillä. Se tieto on kauhean hyödytöntä, ja toisaalta erittäin moni on aika tyyppi-ihminen sitten kuitenkin. Jos sulla on jotain aidosti erilaisia ajatuksia, niin todennäköisesti olet kirjoittanut niistä jonkun maailmanluokan julkaisun jossain kanavassa. Että et ole mitään muuta kuin ihan lähipiirillesi sitten kuitenkaan, ja sekin perustuu vain siihen että olet sattumalta siinä kohdassa sosiaalista verkkoa kuin olet.
Ei mitään erityisen mielenkiintoista, joku siinä tilallasi istuisi todennäköisesti jos sinua ei siinä pöydässä olisi.
Eikö keksintöjäkin ole syntynyt saunanlaudekeskustelujen yhteydessä tai inspiroimina? Jos kaikki kaltaisesti "olen liian fiksu alentumaan small talkiin" vaikenevat julkisesti, niin missä te sitten avaudutte? Omissa suljetuissa verkkoyhteisöissänne? Entä älyköt ennen nettiaikaa? Omilla klubeillaan? Jotenkinha nekin porukat on täytynyt ensin löytää. Tunnustelemalla sanall talkilla?
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näkökulman pitää tällaisissa aina olla hiukan ylimielinen?
Ei tule ap:n mieleenkään, että ei haluta harrastaa small talkia, vaan aina että ei osata!
"Mikä siinä on niin vaikeaa" - ei ole mikään, ei vain miellytä niin ei halutas tehdä vaikka onkin ihan helppoa.
On siis makuasia, eikä suinkaan kerro ap:n suuremmasta osaamiskertoimesta!
Jos menet häihin, niin hääparilla ja muilla vierailla on oikeus odottaa, että käyttäydyt seurallisesti etkä vain lapa kitaasi tarjoiluja ja sitten lähde kotiisi. On valtavan epäkohteliasta ottaa kutsu vastaan ja sitten pilata häiden tunnelma jurottamalla.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
sosiaalinen ahdistus, autismi, kiinnostuksen puute
en itsekään osallistuisi tuollaiseen keskusteluun
Mutta menisit häihin?
Ei pidä. Ei missään tapauksessa ole pakko. Kahvipöytäkeskustelu on kuitenkin kohteliasta, mutta ei tosiaan missään nimessä pakollista.
Ap