Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Sitähän sä juuri Penan kanssa teit.
Onhan se vähän surkuhupaisaa miten sokeita monet on omien puheidensa ristiriitaisuudelle.
Sanotaan, että ketä kiinnostaa puhua muilta kuultuja asioita eteenpäin, kun on juuri aloitettu keskustelua, että "kuulin siltä ja siltä että sä teet sellaista ja tällaista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska se on tyhjänpäiväistä p-n jauhantaa tuntemattomien ihmisten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näkökulman pitää tällaisissa aina olla hiukan ylimielinen?
Ei tule ap:n mieleenkään, että ei haluta harrastaa small talkia, vaan aina että ei osata!
"Mikä siinä on niin vaikeaa" - ei ole mikään, ei vain miellytä niin ei halutas tehdä vaikka onkin ihan helppoa.
On siis makuasia, eikä suinkaan kerro ap:n suuremmasta osaamiskertoimesta!
No että hallitsee small talkin mutta kieltäytyy siitä, sehän se vasta tökeröä onkin! Ja silloin ei tosiaan aidosti edes hallitse small talkia. Keskustelun taitoa pitäisi opettaa koulussa jo kymmenvuotiaille.
Jos ihminen vaikuttaa luotaantyöntävältä niin en halua jutella hänen kanssaan vaikka jutella osaan, sori
Kun hyväksyt kutsun häihin, hyväksyt myös sen, että sinun on osaltasi luotava niihin mukavaa tunnelmaa ja siihen kuuluu juttelu vieraiden(kin) ihmisten kanssa.
En ole yhdessäkään kutsussa nähnyt mitään mainintaa tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sosiaalista älykkyyttä ja empaattisuutta ymmärtää, etteivät kaikki ole samanlaisia eivätkä esim. halua jutella tuntemattomien kanssa. Tilanne voi olla kovinkin ahdistava joillekin. Ihmisten erilaisuutta pitää kunnioittaa. Eivät kaikki sinunkaan käytöksestä ap pidä mutta eivät sano sitä ääneen.
Edelleen: jos osallistut häihin, olet omalta osaltasi velvollinen vastaamaan hyvästä tunnelmasta. Siihen kuuluu, että keskustellaan pöytäseuralaisten kanssa eikä mätetä mykkänä ruokaa suuhun.
Enkä ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sosiaalinen eläin. Poista sosiaalisuus ja jäljelle jää pelkkä eläin.
Tämä oli nyt aika heikkoa argumentaatiota, tiedät sen varmaan itsekin.
Ihan sama kuin sanoisit että ilman uskontoa menetämme kaiken moraalin heti.
Nimenomaan tuo sosiaalinen puoli tuo meissä sen laumaeläimen esiin. Koko ajan pitää yrittää pysyä mukana siinä mitä muu lauma tekee, hakea hyväksyntää kyseenalaisin keinoin, koettaa vaistota ketkä laumassa ovat erilaisia ja siten uhka yhtenäisyyden tunteelle...
Sosiaalisuudella on toki rakennettu yhteisöjä ja pyramideja, mutta samalla oma ajattelu jätetään pois ja tehdään sitä mikä tuottaa mielihyvää ja saa muiden pitämään minut joukossaan. Sillä kiusataan ja kidutetaan päiväkodeista keskitysleireille.
Soisin ihmisten ajattelevan enemmän, eikä pelkäävän sitä että jää porukasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa
Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.
Huh huh taas.
Ap
Mitä nää sun vihaiset kommentit sitten on? Näistä paistaa läpi että egoasi on loukattu verisesti, kun joku nyt ei erityisemmin lähtenyt juhlissa keskusteluun mukaan. Miten sellainen pikkujuttu voi hiertää noin paljon. Tulee olo että asenteesi paistoi läpi. Jotkut on hyviä ihmistuntijoita.
Ei, vaan nämä tuulesta temmatut kommentit ärsyttävät, ei se ettei kanssani keskusteltu. :D Täällä ihmiset keksii päästään mitä olen sanonut ja tehnyt lukematta aloitusta, ja kertovat sitten että olen epäempaattinen kiusaaja-ahdistelija.
Ap
Aika monet noista "en halua puhua" -kommenteista tulevat luultavasti yhdeltä ja samalta näppikseltä, ja kannattaa muistaa että niiden takana voi olla minkä ikäinen ihminen tahansa. Veikkaan, että sinä olet pikemmin 30+ kuin alle kaksikymppinen, ja noita kommentteja taas voi suoltaa joku parikymppinen nuori mies, joka ei ole koskaan edes osallistunut kenenkään häihin.
Kaikkeahan (=usein aika yksipuolisesti) sitä voi veikkailla jos ei oma käsityskyky pysty hahmottamaan ihmisten moninaisuutta. Eli kaikki eivät ole niinkuin sinä tai koe samalla tavalla asioita, ihmisiä, ilmiöitä, tilanteita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi small talk on joillekin pakkomielle?
En usko että on monellekaan pakkomielle. Useimmilta se tulee luonnostaan juuri esimerkiksi juhlapöydässä. Tuntuisi hassulta istua hiljaisuuden vallitessa kun syödään ja juodaan yhdessä.
Ap
Ei saa puhua ruoka suussa.
Miksi joillekin hiljaisuus on niin älyttömän vaikeaa?
Ei ole vaikeaa. Onneksi ei tosin yleensä tarvitse olla hiljaa, kun pöydässä useimmiten on myös normaaleja ihmisiä.
Juhlissa harvoin on tapana olla hiljaa.
Ap
Mä olin myös siellä häissä, ja muistan että sä pölötit ja paapatit ympäriinsä niin että kukaan muu ei saanut sanottua mitään. Kaikki vieraat oli ihan vaivaantuneita.
Hyvä yritys, tätäkin ovat monet ehdottaneet. Jotkut ovat sitä mieltä että olin niin päissäni että aiheutin häiriötä.
Annan keskustelun vetovastuun aina muille jos mahdollista, ja niin kävi tälläkin kertaa. Vastapäätä istui hauska myyntimies jonka jutut veivät pöydän mennessään ja hän oli äänessä suuren osan ajasta. Toki muutkin osallistuivat keskusteluun ettei nyt ihan monologiksi mennyt.
Ap
Tuollaisille tyypeille ei saisi antaa juurikaan tilaa tai huomiota. Vievät tilaa ja hapen tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.
Eikä ole. Aikuisuuden paras puoli on se että voi haistattaa hevonvitut kaikille jotka ei kiinnosta ja elää elämäänsä niin kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on sosiaalinen eläin. Poista sosiaalisuus ja jäljelle jää pelkkä eläin.
Miksi sitten syntyy ihmisiä joille sosiaalisuus ja tarve kuulua joukkoon puuttuu kokonaan? Ovatko nämä sitten eläimiä ja jotenkin alikehittyneitä? Eikä edes puhuta pienestä joukosta. Sekin että määrä kasvaa vaan, kehitymmekö väärään suuntaan? Olemmeko taantumassa eläimiksi
Aivan varmasti kehitys menee väärään suuntaan, siitä olen samaa mieltä. Jos nyt ei vielä kuitenkaan ihan taantumus ole noin pitkällä kuin kirjoitat. Saamattomuus, välinpitämättömyys ja pintaliito sekä pelko kaikesta mahdollisesta on lisääntynyt suunnattomasti. Lisäksi kateus ja ilkeys, joita kansan ominaisuukia oli ennenkin, ovat voimakkaasti laajentuneet kun Kelan asiakkaat haluaisivat itselleen saman elintason kuin työssäkäyvä ja veroja maksava keskiluokka. Realiteetit ovat kadoksissa ja kaikki mulle heti on päällimmäisenä nykyisessä ajatusmaailmassa. Rehellisyys ja sisu kadonneet jäljettömiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on herättänyt tunteita tämä kysymys. Ei voi kuin hämmästellä taas negatiivisuutta suurimmalla osalla. Tehdään jopa kaukodiagnoosia millainen luonne ap olisi. Tympeitä kommentteja suurin osa näin yksinkertaisesta kysymyksestä. Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä, että jotain muuta kuin joo tai jaa pitää yhteisissä ruokapöydissä saada aikaan vastaukseksi.
Eikä pidä. Kohteliasta on kysyä että kärsiikö puhutella, ja jos ei lupaa heru niin pitää suu supussa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan tykkää kertoa ventovieraille omasta elämästä. Missä oot töissä? Onko sulla lapsia? Monta lasta? Mitä ne tekee? Joo, ei kiitos.
Jos puhutaan jostain muusa, niin käy. Mutta tollanen utelu henkilökohtaisista asioista on törkeää.
Voin puhua politiikasta, psykologiasta, horoskoopeista, eläimistä tai vaikka siitä, että onko elämää maapallon ulkopuolella mutta omista asioista en puhu jollekkin randomille. Mitä sillä tiedolla teet?
Sivistynyt ihminen ei puhu politiikasta ja uskonnosta missään juhlassa ja juhlantapaisessa tilaisuudessa. Vanha "sääntö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.
Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.Millä tavalla minä en hyväksynyt sitä ettei hän halunnut keskustella kanssani? Jatkoin keskustelua muun pöytäseurueen kanssa ja vietin hauskan illan.
Ap
Ja jatkoit asian vatvomista miehesi kanssa, ja kun hän oletettavasti kyllästyi kuuntelemaan sinua siirryit vatvomaan sitä nettiin.
Minulla on tapana keskustella mieheni kanssa kaikenlaisista asioista, juhlien jälkeen useinkin siitä mitä juhlissa tapahtui ja keitä siellä tapasimme. Emme kumpikaan pidä sitä vatvomisena. Miehelleni nämä juu ei-ihmiset olivat kovempi pala purtavaksi kuin itselleni, vaikka häntä tosiaankin voisi luonnehtia hiljaiseksi introvertiksi.
Ap
Niin varmaan juu. Todellisuudessa miehesi repii sisäisesti hiuksia päästään ja huutaa mielessään että miksei tuo a k k a ole koskaan hetkeäkään hiljaa!
Kamalintahan se onkin tutustua ihmisiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.
En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.
Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta.
Ap
Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä
Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.
Eikä ole. Aikuisuuden paras puoli on se että voi haistattaa hevonvitut kaikille jotka ei kiinnosta ja elää elämäänsä niin kuin itse haluaa.
Voithan sinä tehdä ihan miten haluat, mutta kummastuttaa miksi valitset olla töykeä sellaiselle ihmisille, joka täysin kohteliaasti ja asiallisesti lähestyy sinua? En minäkään aina välttämättä nauti kaikkien kanssa keskustelusta, mutta mieluummin itse siedän sitä keskustelua jonkin aikaa kuin että tekisin sille toiselle henkilölle tukalan olon. Jonkin aikaa sitten juteltua niitä näitä voin löytää mielenkiintoisemman keskustelukumppanin tai kenties se keskustelu muuttuukiin kiinnostavammiksi kun ollaan päästy keskustelussa säästä hieman pidemmälle. Samaten siitä, että ei lainkaan hallitse small talkia voi olla myös itselleenkin haittaa. Työelämässä small talkilla on usein tärkeä tarkoitus ja sen avulla voi saada hyviä kontakteja, joista keskustelun molemmat osapuolet hyötyvät. Small talkin avulla voi saada myös ystäviä tai seurustelukumppanin kun keskustelu syvenee ja käy ilmi, että molemmat ovat kiinnostuneita samoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan tykkää kertoa ventovieraille omasta elämästä. Missä oot töissä? Onko sulla lapsia? Monta lasta? Mitä ne tekee? Joo, ei kiitos.
Jos puhutaan jostain muusa, niin käy. Mutta tollanen utelu henkilökohtaisista asioista on törkeää.
Voin puhua politiikasta, psykologiasta, horoskoopeista, eläimistä tai vaikka siitä, että onko elämää maapallon ulkopuolella mutta omista asioista en puhu jollekkin randomille. Mitä sillä tiedolla teet?
Mitä sinä teet sillä tiedolla mikä joku toinen on horoskoopiltaan, tai mitä mieltä hän on päivän politiikasta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan puhua asiaa.
Saat. Mistä puhutaan? Jos ehdottamani aihe on liian vähän asiapitoinen, olet vapaa aloittamaan keskustelun mistä tahansa muusta aiheesta.
Ap
Varmaan olet jo vastauksia saanutkin, mutta kerrotko vielä että miksi sinun kanssasi pitäisi kenenkään keskustella mistään?
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin. Jos sosiaalisessa tilanteessa täytyy istua tuppisuuna, se on omasta näkökulmastani ajan ja elämän haaskausta. Hiljaa voin olla yksinkin tai jossain muussa seurassa. Tylsää mättää ruokaa suuhun ja odottaa, että siirrytään seuraavaavaan ohjelmaan. Toiset hahmottavat maailmaa ja ihmissuhteita mieluummin dialogin kautta kuin katsellen ja kenties (virhe)päätelmiä eli oletuksia tehden.
Jaa. Minusta taas tyhjänpäiväinen lässyttäminen on ajan ja elämän haaskausta.
Pysy kotona älä mene mihinkään juhliin ja pitoihin ym. kaikki tuo on ajan haaskausta seisoa siellä tuppisuuna. Parempi maata kotona ja rapsutella itseään että tulee edes jotain tehtyä eikä aika haaskaannu.
Eikä ole. Juhlissa on mukavaa, hyvää ruokaa ja juomaa, ystäviä jne. Mitä jos sinä vaan huolehtisit ihan omista asioistasi etkä tulisi tänne neuvomaan miten muiden tulee elämäänsä elää? IRL tuollaisella käytöksellä saa äkkiä nenänsä kipeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Sitähän sä juuri Penan kanssa teit.
Onhan se vähän surkuhupaisaa miten sokeita monet on omien puheidensa ristiriitaisuudelle.
Sanotaan, että ketä kiinnostaa puhua muilta kuultuja asioita eteenpäin, kun on juuri aloitettu keskustelua, että "kuulin siltä ja siltä että sä teet sellaista ja tällaista"
Hyvä luoja. Pena siis mainitsi Pirkon työpaikan, ei puhunut Pirkon kertomia asioita eteenpäin. Valoja tauluun jo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kamalintahan se onkin tutustua ihmisiin :D
Niin on. Onneksi tunnen jo kaikki tarpeelliset ihmiset eikä minun tarvitse enää sitä harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi small talk on joillekin pakkomielle?
En usko että on monellekaan pakkomielle. Useimmilta se tulee luonnostaan juuri esimerkiksi juhlapöydässä. Tuntuisi hassulta istua hiljaisuuden vallitessa kun syödään ja juodaan yhdessä.
Ap
Ei saa puhua ruoka suussa.
Miksi joillekin hiljaisuus on niin älyttömän vaikeaa?
Ei ole vaikeaa. Onneksi ei tosin yleensä tarvitse olla hiljaa, kun pöydässä useimmiten on myös normaaleja ihmisiä.
Juhlissa harvoin on tapana olla hiljaa.
Ap
Mä olin myös siellä häissä, ja muistan että sä pölötit ja paapatit ympäriinsä niin että kukaan muu ei saanut sanottua mitään. Kaikki vieraat oli ihan vaivaantuneita.
Hyvä yritys, tätäkin ovat monet ehdottaneet. Jotkut ovat sitä mieltä että olin niin päissäni että aiheutin häiriötä.
Annan keskustelun vetovastuun aina muille jos mahdollista, ja niin kävi tälläkin kertaa. Vastapäätä istui hauska myyntimies jonka jutut veivät pöydän mennessään ja hän oli äänessä suuren osan ajasta. Toki muutkin osallistuivat keskusteluun ettei nyt ihan monologiksi mennyt.
Ap
Tuollaisille tyypeille ei saisi antaa juurikaan tilaa tai huomiota. Vievät tilaa ja hapen tilasta.
Hauskaa meillä ainakin oli koko illan, ehkä happivaje vaikutti asiaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Minä en ainakaan tykkää kertoa ventovieraille omasta elämästä. Missä oot töissä? Onko sulla lapsia? Monta lasta? Mitä ne tekee? Joo, ei kiitos.
Jos puhutaan jostain muusa, niin käy. Mutta tollanen utelu henkilökohtaisista asioista on törkeää.
Voin puhua politiikasta, psykologiasta, horoskoopeista, eläimistä tai vaikka siitä, että onko elämää maapallon ulkopuolella mutta omista asioista en puhu jollekkin randomille. Mitä sillä tiedolla teet?