"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"

Mieheni tekee reissutöitä, välillä tein itse reissutöitä ja kova ikävä oli oman kullan viereen. Meillä on kahdestaan todella kivaa, siksi tykkään asua mieheni kanssa. Jos en viihtyisi kumppanin kanssa yhdessä, niin en olisi hänen kanssaan lainkaan. Simple as that omalla kohdalla. Ei ole mitenkään välttämätöntä olla kenenkään kanssa yhdessä, ellei sopivaa löydy. Olen silti pitkälti parisuhdeihminen eli en varmaankaan viihtyisi yksin kovin hyvin. Mies tuo turvaa niin moneen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanne olisi kumppanin kanssa, mutta suuressa asunnossa, jossa molemmille omat vetäytymishuoneet.

Se olisi parasta, en voisi asua kenenkään kanssa yksiössä. Itse en kaipaa koko ajan ketään seurakseni. Olen tavannut viimeisen 15 vuoden aikana hyväksikäyttäjiä, lyttääjiä ja hylkääjiä (miehiä), olen toki ollut aiemmin pitkässä parisuhteessa ja avioliitossa, olen keski-ikäinen nainen. Olen jossain määrin traumatisoitunut ja välillä ajattelen, etten ole tarpeeksi viehättävä parisuhteeseen, mutta myös nautin yksinolosta. Unelmana olisi löytää välittävä ja minua arvostava mies suhteeseen, jossa ei tarvitsisi koko ajan olla kylki kyljessä. Olen hyväksynyt osittain sen, etten sitä välttämättä saa ja tiedän senkin, että ensin pitäisi arvostaa itseäni, se vaan tuntuu välillä hankalalta.

Sama. Lisäksi itse onnistuin tapaamaan ainoastaan sellaisia miehiä, jotka halusi ehdottomasti asua yhdessä ja joille oli ihan kauhistus pelkkä ajatuskin siitä, että elettäisiin vakiintuneena pariskuntana mutta eri asunnoissa. Kuulemma sellainen estää toiseen luottamisen ja uskollisuuden jota parisuhde vaatii.. Joo, eipä nuo tuollaiset tosiaan ollut minulle oikeanlaisia muutenkaan.

Itselle se yhdessä asuminen ei ollut edes nuorempana tärkeää vaikka olenkin yksiavioinen parisuhdeihminen. Sama juttu avioliiton kanssa eli en tarvitse sitä tai sormuksia sitoutumistani varmistamaan enkä varsinkaan tarvitse tai kaipaa häitä. Puistatus. Kaksin ja vain vaadittujen todistajien läsnäollessa olisin kyllä voinut naimisiinmenoakin sen oikeanlaisen miehen kanssa harkita.

En myöskään ole koskaan kaivannut sitä jatkuvaa kylki kyljessä kiehnäämistä vaikka läheisyydestä nautinkin. Yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia pitää tietenkin olla, mutta ei niin etteikö niitä voisi harrastaa myös yksin eikä vain yhdessä. Itselle se yhdessäolo/parisuhde on aina meinannut ihan muuta mitä näille tapaamilleni miehille eli oikeaa ei koskaan kohdalle osunut. Nykyisin olen niin tottunut yksineloon etten varmasti olisi kummoinenkaan kumppani enää kenellekään, en edes sille oikealle.

Silti en uskaltaisi alkaa julistamaan, että tämä olisi tehnyt ehdottoman hyvää ja olisi ollut tarpeellista. En edes itseni osalta saati sitten muiden.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.

Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.

Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?

Koska parisuhde on vahva kulttuurinen normi, ja naisia (ja miehiä) painostetaan parisuhteeseen.

Eiköhän se ole melko välttämätöntä että saadaan lapsia tänne takapajulaan. Vai onko parempi koeputkihedelmöitys ja yh hommat.

Lasten tekemiseen ei tarvita parisuhdetta. Lasten tekeminen pitäisi muutenkin lopettaa kokonaan ainakin siihen asti, että nykyisille työttömille löydetään töitä. Mitä järkeä on tehtailla maailmaan lisää työttömiä?

Tai yleensäkään tähän maailmaan lisää ihmisiä kun ei tämä planeetta kauaa kestä kokoajan kasvavaa ihmismäärää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa ollut tässä jonkun aikaa asumusero. Oi että miten olen saanut ladata akkujani! Hermo lepää, kun ei tarvitse katsella naama näkkärillä murjottavaa laiskimusta. Mieheni taas vaikuttaa olevan hukassa ilman minua. Uskon, että hänelle tekee hyvää vähän harjoitella realismia. Että aikuisen ihmisen täytyy tehdä kotitöitä, hoitaa parisuhdetta ym, jos haluaa asioiden menevän toivomallaan tavalla. Hän saa nyt tutkiskella sieluaan ja hoitaa kotitöitä ihan yksin. :)

Ai että sä olet valinnut itselles hyvän ukon. 

Ihan sun vahingonilon ja pahansuopuisuuden vuoksi väittäisin että miehesi jää voitolle asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asunut jo yli 10 vuotta yksin ja se on minulle parasta. Häiriinnyn toisten läsnäolosta ja miellyttämisenhaluisena ihmisenä kadotan kaikki omat ajatukseni ja haluni. Parisuhteessa saatan välillä jonkun kanssa olla, mutta en halua koskaan enää asua saman katon alla, ellei kyseessä ole joku valtava kartano.

N41

Miehet jotka ovat tavanneet sinut kokevat samoin

"En ole katkera mutta kuitenkin..."

En vihaa miehiä mutt kuitenkin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen asunut jo yli 10 vuotta yksin ja se on minulle parasta. Häiriinnyn toisten läsnäolosta ja miellyttämisenhaluisena ihmisenä kadotan kaikki omat ajatukseni ja haluni. Parisuhteessa saatan välillä jonkun kanssa olla, mutta en halua koskaan enää asua saman katon alla, ellei kyseessä ole joku valtava kartano.

N41

Tämä! Voisi olla ok asua jonkun kanssa yhdessä jossain jättilinnassa, jossa mies asuisi itäsiivessä ja minä länsisiivessä ja näkisimme ehkä ohimennen päivän aikana.

On todella ahdistavaa asua yhdessä kerrostaloasunnossa, jossa toinen on koko ajan läsnä. Kaipaan yksinoloa ja hiljaisuutta niin paljon, että tämä yhdessäasuminen vanhentaa minua varmaan 10 v fyysisesti lisääntyneen stressin ja ahdistuksen kautta.

Yhdessä oleminen samassa asunnossa myös jollain lailla halvaannuttaa ja passivoi minua niin, etten saa mitään aikaan. Istun sohvalla ja syön jonkinlaisena lohdutusreaktiona. Kun saan olla ihan yksin vaikka pari päivää, niin olen toimeliaampi ja teen asioita, enkä ajattele ruokaakaan yhtä paljon.

Olen haaveillut muuttamisesta erilleen. Mies käy jotenkin sääliksi ja mietin, miten hän pärjäisi. Hän on sellainen, että tarvitsee paljon seuraa ja läheisyyttä ja on myös taloudellisesti niin heikoilla, että mietin, miten hän pärjäisi yksin. Paras suhde olisi asua erillään ja tapailla vaikka 3 kertaa viikossa.

Anna kun arvaan, miehen homma olisi kustantaa sulle tuo jättilinna jonka sä sit viet erossa kun löydät jonku jännittävämmän.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut yksin 26 vuotta, en ole koskaan ollut valmis muuttamaan yhteen yhdenkään miehen kanssa.

En halua sitä vieläkään, en halua koskaan.

N44

Miljoonat miehet ajattelevat samaa naisista.

Oon ollut yksin nyt semmoset 15 vuotta, ja oikein hyvää tekee, oikein hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.

Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.

Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?

Kaikelle on aikansa. On suhteen aika ja oman elämän aika.

Ensin suhde ja kun mies on hoitanut tehtävänsä niin oma elämä voi alkaa. Miehen rahoilla onkin mukava elellä, varsinkin kun se vielä kustantaa toisen miehen käenpoikaset  :D

Mikä pakko se on muuttaa yhteen? Parisuhde voi olla vaikka asutaan erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.

Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.

Miehet elävät lyhyemmän ajan on vain miesten elintapojen syytä, ei luonnon. Alkoholin ja päihdeiten liika käyttö on yleisempää miehillä, mikä selittää lyhyemmän elinajan. Ennen, milloin päihteiden käyttö oli yleisempää sukupuolten välinen elinikä ero on suurempi, nykyään pienempi.

Alkoholia tarvitaan yleensä lähinnä sen takia että mies kestäisi naista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut yksin 26 vuotta, en ole koskaan ollut valmis muuttamaan yhteen yhdenkään miehen kanssa.

En halua sitä vieläkään, en halua koskaan.

N44

Miljoonat miehet ajattelevat samaa naisista.

Toivottavasti hekin uskaltavat elää elämänsä sen mukaisesti. Kunhan sitä pilua sitten joskus kuitenkin saisi...

N36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut yksin 26 vuotta, en ole koskaan ollut valmis muuttamaan yhteen yhdenkään miehen kanssa.

En halua sitä vieläkään, en halua koskaan.

N44

Miljoonat miehet ajattelevat samaa naisista.

Toivottavasti hekin uskaltavat elää elämänsä sen mukaisesti. Kunhan sitä pilua sitten joskus kuitenkin saisi...

N36

Yhyy, miehiä kiinnostaa porno naisia enemmän

Yhyy, miehet haluavat vain pillua

Yhyy, miehet sitä miehet tätä

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut yhdistämään sekä yksinolon, että parisuhteen. 🤣 Minulla on mies, joka tekee reissutöitä.

Jokaisen pitäisi opetella ennen parisuhdetta taidon olla yksin. Kun tuntee itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi.

Niinpä. Usein nämä keski-ikäistyttyään sinkkuuntuneet ja nyt yksinelämisen autuutta ylistävät naiset on just niitä jotka ei ole ikinä osanneet elää yksin vaan aina on pitänyt olla se mies koska muuten eivät ole kokeneet olevansa kokonaisia. 

Ja siksi sitten onkin kelvannut oikeastaan kuka vaan mies kunhan on se mies.

Ei ihme, että yksinolo tuntuu juhlalta. Nämä vaan jostain syystä unohtaa sen tosiasian ihan kokonaan, että kaikki muut naiset ei olekaan samanlaisia vaan osa on ensin opetellut tuntemaan itsensä ja vasta sitten katsellut sen aidosti itselle sopivan elämänkumppanin jonka kanssa on kiva jakaa elämänsä ja saavuttaa yhdessä niitä yhteisiä päämääriä ja toteuttaa haaveita jotka on sekä yhteisiä että kummankin omia.

Lisään tähän ketjuun vielä kommenttina, että sen samassa tilassa olevan, lamaannuttavan olennon ei tarvi olla puoliso, eikä edes ihminen.

Meillä on iäkäs lemmikki, joka on vanhemmiten alkanut vaatia aikaisempaan verrattuna monin verroin huomiota. Tiedän että se torkkuu koiranunta, mutta tarkkailee samalla minun liikeitäni, ja on valmis samantien lönkyttämään perässä milloin ja minne menenkin.

Tämä on johtanut siihen, että saatan pitkittää sohvalta nousemista, tai ulos menemistä, kun en jaksa huomioida ja tyynnytellä lemmikkiä (ja kyllä, on käyty eläinlääkärissä jne, kyseessä on ikä, eikä lemmikki todennäköisesti vuotta pidempään enää elä). Myönnän, että rasittaa, ja vaikka menetys tulee olemaan aikanaan suuri suru, uutta lemmikkiä en enää ota, vaan nautin omasta rauhasta.

Vanhan piian kootut selitykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut yksin 26 vuotta, en ole koskaan ollut valmis muuttamaan yhteen yhdenkään miehen kanssa.

En halua sitä vieläkään, en halua koskaan.

N44

Miljoonat miehet ajattelevat samaa naisista.

Toivottavasti hekin uskaltavat elää elämänsä sen mukaisesti. Kunhan sitä pilua sitten joskus kuitenkin saisi...

N36

Yhyy, miehiä kiinnostaa porno naisia enemmän

Yhyy, miehet haluavat vain pillua

Yhyy, miehet sitä miehet tätä

Olet kyllä oikeassa siinä, että monet naiset täällä palstalla määrittelevät itsensä miesten kautta nimenomaisesti silloin, kun tekevät jotakin omasta mielestään radikaalia kuten asuvat yksin. Julistautuminen miehistä vapaaksi itse asiassa sisältää vahvan riippuvuuden kannanottojen kautta. Hupaisa seurata tuota outoa näytelmää. Yhyy, todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut yhdistämään sekä yksinolon, että parisuhteen. 🤣 Minulla on mies, joka tekee reissutöitä.

Jokaisen pitäisi opetella ennen parisuhdetta taidon olla yksin. Kun tuntee itsensä vikoineen ja puutteineen päivineen ei tarvitse toista rakastamaan itseään ehjäksi.

Niinpä. Usein nämä keski-ikäistyttyään sinkkuuntuneet ja nyt yksinelämisen autuutta ylistävät naiset on just niitä jotka ei ole ikinä osanneet elää yksin vaan aina on pitänyt olla se mies koska muuten eivät ole kokeneet olevansa kokonaisia. 

Ja siksi sitten onkin kelvannut oikeastaan kuka vaan mies kunhan on se mies.

Ei ihme, että yksinolo tuntuu juhlalta. Nämä vaan jostain syystä unohtaa sen tosiasian ihan kokonaan, että kaikki muut naiset ei olekaan samanlaisia vaan osa on ensin opetellut tuntemaan itsensä ja vasta sitten katsellut sen aidosti itselle sopivan elämänkumppanin jonka kanssa on kiva jakaa elämänsä ja saavuttaa yhdessä niitä yhteisiä päämääriä ja toteuttaa haaveita jotka on sekä yhteisiä että kummankin omia.

Naulan kantaan. Juuri tuollaisia ovat monet hehkuttajat. 

Minulle yksinolo on todella tärkeetä. En ollut kovin innokas naimisiin menosta, mutta lapsia halusin saada ja myös perheen. Alusta saakka meillä on ollut molemmilla omat huoneet. Olemme myös usein pitkään erossa toisistamme. Kun meheni menee illalla tapaamaan kavereita, minä hykertelen onnesta, miten ihana ilta minulla on tiedossa.

Muuten lapset eivät vaikuta minuun ahdistavasti. Nautin todella heidän kanssa touhutessa. Miestäni rakastan, kun emme vaan koko ajan ole yhdessä. Onneksi hän on samaa mieltä.

Olen yksinäinen nainen, joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa. Taustalla koulukiusaamista ja masennusta. Asuntoni on sekaisin eikä minulla ole täällä ketään, jolle kertoisin päivän kuulumisia tai kysyisin, että mitä ostetaan kaupasta. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ovat onnellisessa parisuhteessa ja jaksavat löytää siitä valitettavaa. Olisipa minullakin kumppani, jonka seuraan voisin kyllästyä. Ymmärtäisin sellaisen arvon kaiken tämän yksinäisyyden jälkeen.