Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys AMKssa/yliopistossa
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen, kenties sitä tunnetta etten ole ongelmani kanssa yksin vaan on kohtalontovereita tai heitä jotka ovat rämpineet saman *askan lävitse jo aiemmin.
Tilanne on se että olen aloittanut opintoni yli vuosi sitten enkä ole saanut yhtäkään uutta kaveria opinnoistani, olen kyllä yrittänyt. Olen yrittänyt jutella, kysellä, olla huomaavainen ja kiva mutta aina se päättyy siihen että muut vastailevat lyhyesti ja ihan selkeästi antavat ymmärtää että ei oikein nappaa kanssani jutella.
Valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi tämän takia miettinyt opintojen lopettamistakin. On raastavaa olla ulkopuolinen kun muut ovat ryhmäytyneet ja saaneet ystäviä.
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
No jos sen verran pääsisi mukaan porukkaan, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikkien kanssa voi jutella, tehdä ryhmätöitä, syödä ruokalassa jne. Vähän niin kuin aikuiset ihmiset, vähän niin kuin työelämä. Juuri se, että henkilökohtaisen elämän asiat ei haittaa yhteistyötä, kaikille ollaan mukavia.
Kyllähän työilmapiirikin voi olla erinomainen, vaikka ollaan poliittisesti eri mieltä, joku käyttää vapaa-ajallaan runsaasti alkoholia ja jopa humehia, joku ajaa Mersulla ja toinen Volvolla, jne. Vaikka vapaa-ajalla ei viihdyttäisi yhtessä sekuntiakaan.
Ei ollut kovin hyvä ilmapiiri meidän töissä kun osa oli oikeasti ihan hirveitä rasisteja ja sovinisteja. Myös ahdistelua esiintyi. Loputkin hyvin vahvasti oikealle kallellaan ja saattoi kahvihuoneessa kuulla mm kuinka narkkareiden pitäisi antaa kuolla jne. Vähän vaikea tuollaisessa ilmapiirissä viihtyä jos on itse normaalilla moraalilla varustettu ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Vierailija kirjoitti:
Surullista mutta tavallista suomessa että joku / jotkut jätetää ulkopuolelle
Tämähän on kuitenkin yksi koulukiusaamisen kehto
Eikös tämä maa ole ollut ihan kiusaamisen kehto?
Juoruamista ja kiusaamista ja härnäämistä ja ulkopuolelle jättämistä ja lopuksi sanotaan, että Mitä sinä leikistä suutut? Sehän oli van vitsi.
Onneks on muitakin tyyppejä kuin noita pikkusieluisia. Niille
Voisihan hyvin sanoa asiasta- ei muuten kanssa tarvi pelätä, että menis välit, koska ei niitten kanssa edes halua olla.
Etsi kivoja ja reiluja. On niitä. Ne ei ehkä ole niitä Kovaäänisimpiä, mutta kyllä sinä löydät sellaisen ja sellaisia.
Hyvä, että itse tiedostat tilanteesi.
Ole kuitenkin mieluimmin utelias kuin, että jäät sinne pelon alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Aika outo ajattelutapa. Ihan sama miten muuten menee, kunhan opinnot.
Aivan käsittämätön ajatuskin, että jättäisi opinnot kesken, kun ei ole kavereita. Järkyttävän laumasieluista ja epäitsenäistä. Ei tuollaisillq pitäisi olla äänioikeutta.
Oletko koskaan asunut vieraalla paikkakunnalla täysin yksin? On nuorelle ihmiselle aika kova paikka muutenkin, saati jos opinnoista ei löydy mukavaa seuraa.
Mä muutin heti lukion jälkeen teininä yksin ulkomaille. Työporukasta ei löytynyt läheisiä tyyppejä joten tutustuin paikallisiin. Niistäkin eka porukka jäi vähän etäiseksi, mutta sitten ajauduin toiseen porukkaan josta löytyikin "koti". Pitää laajentaa verkkoa jos ei heti löydy omanlaista ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Puhu ohjaavan opettajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
No jos sen verran pääsisi mukaan porukkaan, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikkien kanssa voi jutella, tehdä ryhmätöitä, syödä ruokalassa jne. Vähän niin kuin aikuiset ihmiset, vähän niin kuin työelämä. Juuri se, että henkilökohtaisen elämän asiat ei haittaa yhteistyötä, kaikille ollaan mukavia.
Kyllähän työilmapiirikin voi olla erinomainen, vaikka ollaan poliittisesti eri mieltä, joku käyttää vapaa-ajallaan runsaasti alkoholia ja jopa humehia, joku ajaa Mersulla ja toinen Volvolla, jne. Vaikka vapaa-ajalla ei viihdyttäisi yhtessä sekuntiakaan.
Ei ollut kovin hyvä ilmapiiri meidän töissä kun osa oli oikeasti ihan hirveitä rasisteja ja sovinisteja. Myös ahdistelua esiintyi. Loputkin hyvin vahvasti oikealle kallellaan ja saattoi kahvihuoneessa kuulla mm kuinka narkkareiden pitäisi antaa kuolla jne. Vähän vaikea tuollaisessa ilmapiirissä viihtyä jos on itse normaalilla moraalilla varustettu ihminen.
Siellä ei selvästi ollut ammatillinen käyttäytyminen hallussa. Yleensä jo nuorena oppii, että politiikkaa ei työpaikalla puhuta eikä itsestä muutenkaan tarvitse liikaa kertoa, kovin räjähdysherkkiä aiheita vältellään. Näin pysyy työilmapiiri mukavana. Jos jonkun kanssa on oikeasti tuttavallisemmat välit, niin sitten on, mutta työpaikalla vuorovaikutetaan ammattiroolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Ei se vain nyt mene noin. Ryhmässä voidaan 3-4 hengen tehtävän kohdalla ilmoittaa että meitä on tällainen viiden hengen porukka, sopii varmaan jos teemme työn yhdessä. Ja sitten joku jää kokonaan ilman ryhmää tai pääsee vain näennäisesti ryhmään mukaan, kun "pitäähän aikuisten osata järjestää työt yhdessä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Sinut liitetään ryhmään, jolle ei kuitenkaan sovi tehdä ryhmätyötä kouluaikana. Koetat viestitellä ja kysellä, milloin tehdään, etkä saa oikein selvää vastausta ja sovitut tekoajat peruuntuvat. Sitten saat tietää, että työ on tehty jo. Ehkä sinut on unohdettu kokonaan tai sitten kurssin vetäjälle on ilmoitettu, ettet ole tehnyt osaasi. Tällaisesta oppineena pyydät lupaa saada tehdä ryhmätyöt yksin, mutta se ei oikein käy, koska niissä harjoitellaan nimenomaan tiimityötaitoja.
Aikuisena näissä tilanteissa osaisi toki olla yhteydessä opettajaan ja kertoa, mikä tilanne on ja että ryhmät eivät toimi. Mutta itse ainakin ammattikorkeaopinnot aloittaessani olin niin keskeneräinen, että totesin vain vian olevan itsessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Sinut liitetään ryhmään, jolle ei kuitenkaan sovi tehdä ryhmätyötä kouluaikana. Koetat viestitellä ja kysellä, milloin tehdään, etkä saa oikein selvää vastausta ja sovitut tekoajat peruuntuvat. Sitten saat tietää, että työ on tehty jo. Ehkä sinut on unohdettu kokonaan tai sitten kurssin vetäjälle on ilmoitettu, ettet ole tehnyt osaasi. Tällaisesta oppineena pyydät lupaa saada tehdä ryhmätyöt yksin, mutta se ei oikein käy, koska niissä harjoitellaan nimenomaan tiimityötaitoja.
Aikuisena näissä tilanteissa osaisi toki olla yhteydessä opettajaan ja kertoa, mikä tilanne on ja että ryhmät eivät toimi. Mutta itse ainakin ammattikorkeaopinnot aloittaessani olin niin keskeneräinen, että totesin vain vian olevan itsessäni.
Meillä oli myös tällä tavalla järjestettyjä ryhmätöitä. Kurssin vetäjälle pystyi kyllä antamaan asiasta palautetta, mutta vastaukseksi tuli ainoastaan ettei hän aikuisia ihmisiä voi paimentaa käyttäytymään ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Ei se vain nyt mene noin. Ryhmässä voidaan 3-4 hengen tehtävän kohdalla ilmoittaa että meitä on tällainen viiden hengen porukka, sopii varmaan jos teemme työn yhdessä. Ja sitten joku jää kokonaan ilman ryhmää tai pääsee vain näennäisesti ryhmään mukaan, kun "pitäähän aikuisten osata järjestää työt yhdessä".
No aina on minun koulu ja opiskelu-uralla kaikille ryhmä löytynyt. En tajua miten voi jäädä kokonaan ilman ryhmää. Miten opettaja voi antaa tehdä ryhmätyön yksin? Ja mitä tarkoittaa "pääsee näennäisesti" ryhmään mukaan? Siis joko olet jossain ryhmässä tai et, vai odotatko jotain fanfaareja ja taputuksia ja tervetulotoivotuksia jokaisessa ryhmässä?
Aloitin AMK:ssa 27-vuotiaana, ja koin jääneeni ulkopuolelle porukasta. Enhän mikään vanha ollut, mutta niiden lukiosta valmistuneiden rinnalla tunsin itseni vanhaksi, ja toisaalta he tuntuivat tosi nuorilta, ekaa kertaa kaukana kotoa jne.
Rämmin silti koko koulun läpi. Itseasiassa minulle jopa jäi lopulta yksi ystävä, jonka kanssa lähennyimme sattumalta vasta viimeisen vuoden lopulla. Ei ole siis liian myöhäistä, vaikka ei heti alussa pääsisikään mukaan porukkaan.
Ja jos seuraa ei löydy omasta ryhmästä, niin usein on myös vaikka opiskelijajärjestötoimintaa, jotain harrastuspiirejä, järjestöhommia, tuutorintia jne. jota kautta voi yrittää tutustua ihmisiin vähän laajemmin.
Mutta et todellakaan ole yksin! Monet tauot haahuilin kirjastossa ja vessassa, kun ei ollut ketään kenelle puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Sinut liitetään ryhmään, jolle ei kuitenkaan sovi tehdä ryhmätyötä kouluaikana. Koetat viestitellä ja kysellä, milloin tehdään, etkä saa oikein selvää vastausta ja sovitut tekoajat peruuntuvat. Sitten saat tietää, että työ on tehty jo. Ehkä sinut on unohdettu kokonaan tai sitten kurssin vetäjälle on ilmoitettu, ettet ole tehnyt osaasi. Tällaisesta oppineena pyydät lupaa saada tehdä ryhmätyöt yksin, mutta se ei oikein käy, koska niissä harjoitellaan nimenomaan tiimityötaitoja.
Aikuisena näissä tilanteissa osaisi toki olla yhteydessä opettajaan ja kertoa, mikä tilanne on ja että ryhmät eivät toimi. Mutta itse ainakin ammattikorkeaopinnot aloittaessani olin niin keskeneräinen, että totesin vain vian olevan itsessäni.
Pakko olla joku väärinkäsitys, sen verran oudolta kuulostaa. No sitten vain oma nimi siihen muiden jatkoksi ja jos eivät suostu niin sanoo opettajille että olivat tehneet työn kertomatta. Miettiköön opettaja ratkaisun. Seuraavalla kerralla sitten joko taas tekevät työt sinun puolesta tai osaavat käyttäytyä. Tai pyydät eri ryhmää. Ratkaisuja löytyy, ei pidä vaan alistua kohtaloonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen absolutisti AMK opiskelija! Ja no, myöskin ulkopuolinen..
Parisuhdestatuksesta sen verran että on niitä absolutisti miehiäkin, he ovat vain harvinaisia, löysin heistä yhdenEnsimmäisenä vuonna kaikki ryyppäsivät keskiviikosta sunnuntaihin. Itse katselin elokuvia kotona ja söin joskus karkkia. Toisena vuonna meininki rauhoittui, mutta kaikki sosiaaliset tapahtumat olivat vieläkin hyvin alkoholihuuruisia. Olisin voinut osallistua mielelläni selvinpäin meininkeihin, mutta kaikki toiminta vaati viinan juomista.
Se on surullista ettei tapahtumia juurikaan järjestetä ilman että se pyörii hyvin suuresti alkoholin ympärillä.
Itse tykkäisin suuresti sun kaltaisesta kaverista jonka kanssa kattoo leffoja :D t. se toinen absolutisti
No meidän ylioppilaskunnassa oli ainakin lautapelikerho, joku kristillinen kerho, leffakerho, erilaisia musiikkikerhoja, ties mitä urheilukerhoja, ainejärjestöjä jne jne, jotka eivät perustuneet dokaamiseen. Saattoi joku varmaan ottaa oluen pelatessaan jotain lautapeliä, mutta ei kukaan ihmetellyt, jos ei ottanut. Veikkaisin, että muissakin ylioppilaskunnissa on vaikka minkälaista toimintaa, jos on vain itse avoimin mielin mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Sinut liitetään ryhmään, jolle ei kuitenkaan sovi tehdä ryhmätyötä kouluaikana. Koetat viestitellä ja kysellä, milloin tehdään, etkä saa oikein selvää vastausta ja sovitut tekoajat peruuntuvat. Sitten saat tietää, että työ on tehty jo. Ehkä sinut on unohdettu kokonaan tai sitten kurssin vetäjälle on ilmoitettu, ettet ole tehnyt osaasi. Tällaisesta oppineena pyydät lupaa saada tehdä ryhmätyöt yksin, mutta se ei oikein käy, koska niissä harjoitellaan nimenomaan tiimityötaitoja.
Aikuisena näissä tilanteissa osaisi toki olla yhteydessä opettajaan ja kertoa, mikä tilanne on ja että ryhmät eivät toimi. Mutta itse ainakin ammattikorkeaopinnot aloittaessani olin niin keskeneräinen, että totesin vain vian olevan itsessäni.
Pakko olla joku väärinkäsitys, sen verran oudolta kuulostaa. No sitten vain oma nimi siihen muiden jatkoksi ja jos eivät suostu niin sanoo opettajille että olivat tehneet työn kertomatta. Miettiköön opettaja ratkaisun. Seuraavalla kerralla sitten joko taas tekevät työt sinun puolesta tai osaavat käyttäytyä. Tai pyydät eri ryhmää. Ratkaisuja löytyy, ei pidä vaan alistua kohtaloonsa.
Ongelma on siinä, ettei henkilökuntaa tällaiseen kiinnosta puuttua. Mennään vain sen taakse, että kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä. Kuitenkin mm. työpaikoilla tiedetään hyvin ettei työntekijöiden ikä.yksinään riitä siihen, että hommat saataisiin toimimaan hyvin, vaan ryhmän toimintaa on jotenkin organisoitava, jotta se olisi tehokasta.
Ryhmätyön yksi osa on se että opettelee olemaan jämäkkä. Jos joku/jotkut kohtelee sinua epäreilusti, niin siitä pitää sanoa ja yleensä vastaus on yllättynyt/pahoitteleva ja jatkossa ongelmia ei enää tule. Jos kyseessä sen sijaan kiusaaminen, niin samalla tavalla se loppuu; konfrontoi sen pahimman kiusaajan niiden muiden edessä ja kysyy vaikka suoraan että miksi kiusaat minua ja niiltä muilta että onko tämä teistä kypsää käytöstä? Seuraa niin kiusallinen tilanne ja hiljaisuus, että kukaan ei halua siitä uusintaa. Jos joku vielä jatkaa niin uusiksi vaan, aina nostaa esiin vaikka kuinka muut vaivaantuisi. Silleen ne oppii. Toki keskenään saattavat jatkaa paskanpuhumista mutta sinä saat olla rauhassa ja työt hoituu, koska eivät halua enempää kiusallisia tilanteita. Suu auki!
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyön yksi osa on se että opettelee olemaan jämäkkä. Jos joku/jotkut kohtelee sinua epäreilusti, niin siitä pitää sanoa ja yleensä vastaus on yllättynyt/pahoitteleva ja jatkossa ongelmia ei enää tule. Jos kyseessä sen sijaan kiusaaminen, niin samalla tavalla se loppuu; konfrontoi sen pahimman kiusaajan niiden muiden edessä ja kysyy vaikka suoraan että miksi kiusaat minua ja niiltä muilta että onko tämä teistä kypsää käytöstä? Seuraa niin kiusallinen tilanne ja hiljaisuus, että kukaan ei halua siitä uusintaa. Jos joku vielä jatkaa niin uusiksi vaan, aina nostaa esiin vaikka kuinka muut vaivaantuisi. Silleen ne oppii. Toki keskenään saattavat jatkaa paskanpuhumista mutta sinä saat olla rauhassa ja työt hoituu, koska eivät halua enempää kiusallisia tilanteita. Suu auki!
Syyllistät kiusatuksi tulleita siitä, etteivät he ole onnistuneet päättämään kiusaamista? Toivottavasti et tee jotain ihmissuhdetyötä, koska sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista näkemystä siitä miten vääristyneiksi ryhmän sosiaaliset suhteet voivat mennä ja miten vaikeaa tilanteisiin puuttuminen on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jengi haluaa väkisin sisään porukkaan joka ei niille sovi? Jos ne tyypit olisi teidän kanssa samalla aaltopituudella niin sitten ajautuisitte siihen ryhmään kuin itsestään. Mitä te kuvittelette saavanne sellaisesta seurasta joka ei ole teistä kiinnostunut? Ette mitään! Se on ajanhukkaa teeskennellä olevansa jotain mitä ei oikeasti ole vain että "saa" istua samassa pöydässä tai ettei yksinäisyys näy ulospäin. Niissä porukoissa olisitte nimittäin joka tapauksessa yksinäisiä, jos ette niihin aitoina itsenänne sovi.
Onko tässä nyt pohjalla joku sellainen toive, että voi kun olisin samanlainen pintaliitäjä tai sosiaalitaituri kuin nuo muut ja sitten kuvitellaan, että jos pääsee niiden ystäväksi niin sitten muuttuu samanlaiseksi? Ei muutu! Me ollaan kaikki erilaisia ja niin kuuluu ollakin. Siksi syntyy eri porukoita (nörtit, jocksit, teatterihörhöt, coolit jne) ja joskus luokalla on vain yksi jotain ryhmää =sinä ja silloin on suuri mahdollisuus jäädä "yksin". Mutta edelleen: ei siinä menetä mitään, koska ei vaikkapa siihen coolien porukkaan pääseminen tee kenestäkään coolia jos ei sitä jo ole.
Totaalinen yksinäisyys on ihmiselle luonnoton olotila. Jotkut tekevät itsemurhankin sen takia, kun uutta elämää kaukana lapsuudenkodista voi olla vaikea saada toimimaan.
No jos on kaukana kotoa ja vanhoista kavereista niin toki eri vähän tilanne. Mutta ei se koulu ole koko maailma. On olemassa netti ja puhelimet ja aina voi vierailla kotikonnuilla. On harrastuksia, vapaaehtoistoimintaa jne. Jos sieltä koulusta ei kerta kaikkiaan löydy omanlaista seuraa niin sitten suuntaa energian muualle siinä suhteessa. Sitä voi ajatella vähän kuin työnä, että käyn luennolla ja sitten palaan oikeaan elämääni. Nuorille pitäisi korostaa, että asiat ei ole niin joko tai ja että asiat myös muuttuu ajan myötä. Toki yksinäisen nuoren perheen on pidettävä paremmin huoli ja kyseltävä enemmän perään.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.
Häh. Siis ne ryhmäthän muodostuu aina jotenkin ja jos tyyppejä jää yli niin ne tekee keskenään oman ryhmän ja jos yksi jää yli niin hänet liitetään johonkin pienempään ryhmään. Miten muka voi käydä niin että joku jää kokonaan ilman ryhmää? Jos näin on käymässä niin pitää avata suu ja sanoa että minulta puuttuu vielä ryhmä!
Sinut liitetään ryhmään, jolle ei kuitenkaan sovi tehdä ryhmätyötä kouluaikana. Koetat viestitellä ja kysellä, milloin tehdään, etkä saa oikein selvää vastausta ja sovitut tekoajat peruuntuvat. Sitten saat tietää, että työ on tehty jo. Ehkä sinut on unohdettu kokonaan tai sitten kurssin vetäjälle on ilmoitettu, ettet ole tehnyt osaasi. Tällaisesta oppineena pyydät lupaa saada tehdä ryhmätyöt yksin, mutta se ei oikein käy, koska niissä harjoitellaan nimenomaan tiimityötaitoja.
Aikuisena näissä tilanteissa osaisi toki olla yhteydessä opettajaan ja kertoa, mikä tilanne on ja että ryhmät eivät toimi. Mutta itse ainakin ammattikorkeaopinnot aloittaessani olin niin keskeneräinen, että totesin vain vian olevan itsessäni.
Pakko olla joku väärinkäsitys, sen verran oudolta kuulostaa. No sitten vain oma nimi siihen muiden jatkoksi ja jos eivät suostu niin sanoo opettajille että olivat tehneet työn kertomatta. Miettiköön opettaja ratkaisun. Seuraavalla kerralla sitten joko taas tekevät työt sinun puolesta tai osaavat käyttäytyä. Tai pyydät eri ryhmää. Ratkaisuja löytyy, ei pidä vaan alistua kohtaloonsa.
Ongelma on siinä, ettei henkilökuntaa tällaiseen kiinnosta puuttua. Mennään vain sen taakse, että kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä. Kuitenkin mm. työpaikoilla tiedetään hyvin ettei työntekijöiden ikä.yksinään riitä siihen, että hommat saataisiin toimimaan hyvin, vaan ryhmän toimintaa on jotenkin organisoitava, jotta se olisi tehokasta.
No miten sinun suoritus sitten voidaan arvioida jos et ole missään ryhmässä ollut? Ei mitenkään! Ja koska arvio on pakko antaa niin kyllä se ratkaisu sieltä opettajilta lopulta tulee, kun tarpeeksi selvästi esittää mitä on tapahtunut ja pyytää ohjeita kuinka nyt toimia. Vai meinaatko että opettaja sitten jättää sinut kurssilta pois? Ei tietenkään jätä, koska sulla on silloin täysin oikeus valittaa toiminnasta hänen esimiehelle. Vähän munaa nyt oikeesti! Ei kukaan sun puolia pidä sun puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätyön yksi osa on se että opettelee olemaan jämäkkä. Jos joku/jotkut kohtelee sinua epäreilusti, niin siitä pitää sanoa ja yleensä vastaus on yllättynyt/pahoitteleva ja jatkossa ongelmia ei enää tule. Jos kyseessä sen sijaan kiusaaminen, niin samalla tavalla se loppuu; konfrontoi sen pahimman kiusaajan niiden muiden edessä ja kysyy vaikka suoraan että miksi kiusaat minua ja niiltä muilta että onko tämä teistä kypsää käytöstä? Seuraa niin kiusallinen tilanne ja hiljaisuus, että kukaan ei halua siitä uusintaa. Jos joku vielä jatkaa niin uusiksi vaan, aina nostaa esiin vaikka kuinka muut vaivaantuisi. Silleen ne oppii. Toki keskenään saattavat jatkaa paskanpuhumista mutta sinä saat olla rauhassa ja työt hoituu, koska eivät halua enempää kiusallisia tilanteita. Suu auki!
Syyllistät kiusatuksi tulleita siitä, etteivät he ole onnistuneet päättämään kiusaamista? Toivottavasti et tee jotain ihmissuhdetyötä, koska sinulla ei selvästikään ole minkäänlaista näkemystä siitä miten vääristyneiksi ryhmän sosiaaliset suhteet voivat mennä ja miten vaikeaa tilanteisiin puuttuminen on.
Kerroin vain omasta kokemuksesta miten tuollaiset tilanteet saa päättymään. Miksen kertoisi, jos siitä olisi jollekin hyötyä? Onko omien kokemusten kertominen syyllistämistä?
Valmistuin DIksi ennätysajassa TTYltä.
Nyt olen eläkkeellä.
Maksa sanoi poks.
Samoin munaskuut.
Haima!
Mulla on useampi peräreikä.
Se nyt vain menee niin, että paha on tehdä opintoihin kuuluvat ryhmä- tai parityöt itsekseen, jos ryhmästä ei kukaan halua tehdä töitä sinun kanssasi. Käytännössä tällaisessa ryhmässä porukkaa vain alkaa ensimmäisen vuoden aikana tippua pois.