Yksinäisyys AMKssa/yliopistossa
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen, kenties sitä tunnetta etten ole ongelmani kanssa yksin vaan on kohtalontovereita tai heitä jotka ovat rämpineet saman *askan lävitse jo aiemmin.
Tilanne on se että olen aloittanut opintoni yli vuosi sitten enkä ole saanut yhtäkään uutta kaveria opinnoistani, olen kyllä yrittänyt. Olen yrittänyt jutella, kysellä, olla huomaavainen ja kiva mutta aina se päättyy siihen että muut vastailevat lyhyesti ja ihan selkeästi antavat ymmärtää että ei oikein nappaa kanssani jutella.
Valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi tämän takia miettinyt opintojen lopettamistakin. On raastavaa olla ulkopuolinen kun muut ovat ryhmäytyneet ja saaneet ystäviä.
Kommentit (370)
Kunhan saat nykyisen tutkinnon tehtyä, niin hae ihmeessä yliopistojen maisteriohjelmiin! Kohtasin oman alani maisteriopinnoissa useamman ihmisen, jotka olivat lähteneet opiskelemaan lisää, vaikka he olisivat työllistyneet jo oman alansa alemmalla korkeakoulututkinnolla. Syynä juurikin tiedonjanoisuus, enempi kunnianhimoa akateemisesti ja työnkin suhteen sekä toive päästä tutkinnon avulla pois nykyisistä tehtävistä. Heidän kanssaan oli erityisen miellyttävää opiskella, sillä useimmat heistä suhtautuivat opintoihin muunakin kuin vain "ammattitutkintona".
Vierailija kirjoitti:
Kunhan saat nykyisen tutkinnon tehtyä, niin hae ihmeessä yliopistojen maisteriohjelmiin! Kohtasin oman alani maisteriopinnoissa useamman ihmisen, jotka olivat lähteneet opiskelemaan lisää, vaikka he olisivat työllistyneet jo oman alansa alemmalla korkeakoulututkinnolla. Syynä juurikin tiedonjanoisuus, enempi kunnianhimoa akateemisesti ja työnkin suhteen sekä toive päästä tutkinnon avulla pois nykyisistä tehtävistä. Heidän kanssaan oli erityisen miellyttävää opiskella, sillä useimmat heistä suhtautuivat opintoihin muunakin kuin vain "ammattitutkintona".
Tämä siis vastauksena henkilölle, joka kokee yksinäisyyttä amk-opinnoissaan, koska suhtautuu niiden akateemisesti kunnianhimoisemmin kuin keskimäärin muut kanssaopiskelijansa.
Mä sain parhaat ystävät AMK:sta. Tärkeintä oli heti alussa - siis EKANA PÄIVÄNÄ olla tarkkana kuin porkkana. Piti käydä läpi kaikki kaveriehdokkaat ja oikeastaan sen pohjalta mennä sopivien tyyppien kanssa lounaalle. Osallistuin myös KAIKKIIN approihin, opiskelijatapahtumiin, minne oman vuosikurssin jengi meni.
Menin vaihto-oppilaaksi myös. Siellä porukat muodostui 2 ekan viikon aikana, pääsin porukkaan, joka osoittautui ihan paskaksi. Loppu ajan kaikki muut kaveriporukat oli jo varattu, joten hengasin aika paljon yksin.
Toi on oikeasti tosi raakaa peliä, paljon tuurista kiinni ja työlästä.
Varmasti siellä on muitakin yksinäisiä, jotka on jätetty ryhmän ulkopuolelle. Yritä tutustua heihin. Perustakaa oma jengi.
En lukenut ihan kaikkia sivuja onko tästä mainininnut jo joku. Ongelmana erityisesti amk-opinnoissa on se, että niissä tehdään tosi paljon ryhmätöitä. Kursseja suoritetaan ryhmässä ja opintotulos tulee suoraan sille ryhmälle siitä. Opettajat suorastaan tukevat syrjätymistä samomalla "ottakaa siitä itsellenne niin ja niin monta henkilöä ryhmään". Samat tyypit ovat siksi aina keskenään tekemisissä. Työelämässäkin joutuu olemaan vaikka kenen kanssa tekemisissä, olisi suorastaan kasvattavaa joskus vaan opettajan auktoriteetillä jakaa ryhmiä, aakkosjärjestyksiä etu- ja sukunmittäin, laskekaa vuorotellen 1,2,3, jne. Tässä muutata tama tarjolla opettajalle, ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut ihan kaikkia sivuja onko tästä mainininnut jo joku. Ongelmana erityisesti amk-opinnoissa on se, että niissä tehdään tosi paljon ryhmätöitä. Kursseja suoritetaan ryhmässä ja opintotulos tulee suoraan sille ryhmälle siitä. Opettajat suorastaan tukevat syrjätymistä samomalla "ottakaa siitä itsellenne niin ja niin monta henkilöä ryhmään". Samat tyypit ovat siksi aina keskenään tekemisissä. Työelämässäkin joutuu olemaan vaikka kenen kanssa tekemisissä, olisi suorastaan kasvattavaa joskus vaan opettajan auktoriteetillä jakaa ryhmiä, aakkosjärjestyksiä etu- ja sukunmittäin, laskekaa vuorotellen 1,2,3, jne. Tässä muutata tama tarjolla opettajalle, ole hyvä.
Siis tapa tarjolla
Ulkopuolelle jättäminen peruskoulussa on koulukiusaamista. Vapaa-aika on eri juttu.
Mene tutor toimintaan mukaan ja koita siellä ystävystyä. Ja kaikkeen järjestötoimintaan yliopistolla.
Veljeni ei ystävystynyt ekana vuonna juuri kehenkään mutta toisena vuonna meni tutoriksi ja sai paljon ystäviä. Kymmenen vuotta aikaa siitä.
Mieheni ei ekana vuonna oikein ollut mukana yliopistolla eikä myöskään opiskellut, mutta kyllä se siitä sitten erittäin hyvin lähti. Vaikka hän oli kaikissa bileissä mukana niin se tutustuminen tapahtui kuulemma sitä kautta että opiskeltiin yhdessä.. Voit kursseilla kysellä vaikka jos opiskelisitte yhdessä jonkun kanssa ?
Omasta puolesta en voi puhua, koska itselläni meni koronan myötä etäopiskeluksi koko yliopistoaika valitettavasti enkä myöskään ystävystynyt, koska asuin sitten toisella paikkakunnallakin. Mutta sinulla on vielä mahdollisuus. :)
Ylioipstolla on myös kaikenlaisia urheiluharrastuksia joihin voi mennä mukaan. Ja jos on itsellä harrastuksia ja kaikenlaista meneillään elämässä niin on myös muiden silmissä kiinnostavampi ihminen... Mutta ihmiset kuitenkin tykkää siitä kun niiltä kyselee kuulumisia, neuvoa, mielipidettä jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Ei ihan. Töihinkin pääsee helpoimmin ne, joilla on ystäväpiiri. Suosittelevat toisiaan, yksinäistä ei kukaan. Taidoilla ei aina pärjää, vaan sillä pitävätkö muut sinusta.
Samaan aikaan opiskelleet eivät yleensä ole työelämässä sellaisissa asemissa, että heidän suosituksensa painaisivat ensimmäistä työpaikkaa hakiessa.
eri
Meillä täytetään junior-paikat usein niin, että kysytään jo talossa olevilta tuntevatko he ketään fiksuja ja osaavia tyyppejä, joita voisi haastatella.
ohis
Taitaa olla aika pieni firma.
Itse pitää olla aktiivinen. Kukaan ei tiedä haluaako joku kavereita vai onko hän tyytyväinen yksin. Niin isolla osalla opiskelijoista on ne omat kaverit jo olemassa entuudestaan.vaikka ei kauheasti olisi siellä opiskelupaikkakunnalla muiden opiskelijoiden kanssa tekemisissä. Kun ollaan aikuisia ihmisiä ei ole enää mitään hoitotätiä, joka katsoo ,että kaikki otetaan mukaan. Aktiivisesti toimimalla ainejärjästöissä ja harrastuksissa niitä kavereita saa.