Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys AMKssa/yliopistossa
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen, kenties sitä tunnetta etten ole ongelmani kanssa yksin vaan on kohtalontovereita tai heitä jotka ovat rämpineet saman *askan lävitse jo aiemmin.
Tilanne on se että olen aloittanut opintoni yli vuosi sitten enkä ole saanut yhtäkään uutta kaveria opinnoistani, olen kyllä yrittänyt. Olen yrittänyt jutella, kysellä, olla huomaavainen ja kiva mutta aina se päättyy siihen että muut vastailevat lyhyesti ja ihan selkeästi antavat ymmärtää että ei oikein nappaa kanssani jutella.
Valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi tämän takia miettinyt opintojen lopettamistakin. On raastavaa olla ulkopuolinen kun muut ovat ryhmäytyneet ja saaneet ystäviä.
Kommentit (370)
AMKssa kaikki paukut pitää keskittää orientaatiopäiville. Jos ne jättää välistä, paluuta ei ole. Näin Metropolia AMKssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mielenkiinnolla seuraan keskustelua mutta ärsyttää että oletetaan että vain koska joku on korkeakoulussa yksinäinen, on hän automaattisesti nuori. Nykyään vaaditaan elinikäistä oppimista joten koulunpenkillä voi olla vaikka minkäikäistä porukkaa jotenka myös yksinäisyyttä kokeva voi olla esim 25v tai 35v tai vaikka 40v
25- vuotias on vielä nuori, mutta vaikea kuvitella tilannetta, että nelikymppinen opiskelijaveteraani heiluu haalaribileissä. Muutama vuosikymmen sitten tällaiset olivat yleensä ns. ännännen vuoden opiskelijoita, opintonsa hunningolle ryypänneitä ja he osallistuivat yleensä kaikkiin rientoihin, joissa oli alkoholi mukana ja ylpeilevät aikaansaamattomuudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Aika outo ajattelutapa. Ihan sama miten muuten menee, kunhan opinnot.
Tuolla tavalla ajateltiin esim. 80-luvulla. Minullekin yliopistossa tutkinnon suorittanut sanoi, että on turha liittyä osakuntaan tai osallistua opiskelijarientoihin, koska tärkeintä on suorittaa opinnot ja sitten päästä työelämään. Huvittelu muiden opiskelijoiden kanssa on turhaa.
Noin oli ennen. Mutta sen jälkeen sosiaalisuudesta ja ihmissuhteista on tullut yhä tärkeämpiä asioita, koska nykyään on entistä vaikeampi päästä mihinkään työpaikkaan ilman hyviä sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista.
Löysin kavereita luennoilta, mutta ehkä sellainen ei nykyään onnistu.
Eipä se ollut ennenkään noin.
Nuorena oli koko ajan sielu vereslihalla ja opinnot jäivät kesken. Nuoren ihmisen sielunmaailma on vaan usein niin monimutkainen. Jos saisin vielä kerran olla nuori, lopettaisin haahuiluni ja itkemisen asioiden perään, joita ei ole olemassakaan. Keskittyisin kylmästi opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
AMKssa kaikki paukut pitää keskittää orientaatiopäiville. Jos ne jättää välistä, paluuta ei ole. Näin Metropolia AMKssa.
Mitkä on orientaatiopäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMKssa kaikki paukut pitää keskittää orientaatiopäiville. Jos ne jättää välistä, paluuta ei ole. Näin Metropolia AMKssa.
Mitkä on orientaatiopäivät?
Orientaatiopäivät pidetään ennen kun varsinainen opetus alkaa. Tällöin Tutorit järjestää alkoholintuoksuista iltaohjelmaa jossa tutustutaan muihin uusiin opiskelijoihin leikkien mm. sitä kuuluisaa pupu-leikkiä vai oliko se nyt ponileikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani tilanteesta.
Haluan kuitenkin lohduttaa että itse olin opiskeluissa yksinäinen. Kaverit löyty vasta aikuisempaa työpaikasta.
Varmaan siitä syystä minulla että en ollut koulussa kiinnostunut alkoholista ja iltariennoista
En minäkään juonut alkoholia, hypännyt baareissa tai osallistunut opiskelijatapahtumiin , kuitenkin löytyi se oma samanhenkinen ystäväpiiri ja harrastettiin esim. Peli-iltoja, päivällisiä ja monenlaisia kulttuuririentoja. Lisäksi pelattiin kössiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AMKssa kaikki paukut pitää keskittää orientaatiopäiville. Jos ne jättää välistä, paluuta ei ole. Näin Metropolia AMKssa.
Näinhän se yliopistossakin on. Sieltä ne ensimmäiset kaverit tulee ja myöhemmin tutustuu kaverin kavereihin ja niin se verkostuminen etenee. Myös niihin orientaatioviikon iltajuttuihin kannattaa osallistua. Aktiivinen toiminta ainejärjästössä auttaa myös.
On se nuorena ihmisenä olo vaan vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempana täti-ihmisenä olen huomannut, että elämässä on erilaisia kausia - on yksinäisyyden aikoja ja aikoja, kun ihmisiä on ympärillä liiankin paljon. En ole aina osannut nauttia täysillä kummastakaan ajanjaksosta, vaikka jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut.
Mites harrastuspiirit, vapaaehtoistyö? Tutustu vaihto-opiskelijoihin/ulkomaalaisiin? Varmasti saat kavereita ja ystäviä! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän niin hyvin ap:n tuntemukset. Itselläni samoin. Yritin tutustua ihmisiin yliopistovuosinani ja lopulta luovutin ja jäin yksin. Olen nyt 62v. Jonkinlaisetn uran sain tehtyä, mutta sosiaaliset taitoni ovat surkeat. En tiennyt, enkä tiedä vieläkään miten lähestyä ihmisiä. Muutamia kaveruuksia on elämäni varrella ollut. Aika hyvin olen kuitenkin viihtynyt yksinäni harrastusteni parissa, mutta sellainen tyypillinen seuraelämä jäi minultakokonaan väliin.
Mä löysin kavereita ainejärjestöstä ja harrastuksista. Ylioppilasteatteri oli hyvä paikka. Mutta en siis opiskellut Helsingissä. Siellä on vaikea päästä piireihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP,
Itselläni oli sama tilanne oltuani AMK:ssa.
Heti ensimmäisenä viikkona jäin itsekseni kun muut aktiivisesti ja teennäisestikin hakeutuivat erilaisiin jengeihin joiden kokoonpanot sitten muuttuivat opintojen aikana. Muodostui tällaisia "kuuluisien" porukoita ja sitten ei niin kuuluisien. Itse en lähtenyt tutustumaan muihin aktiivisesti vaan olin passiivinen ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Keskusteluita tuli sitten luonnostaan kun niin oli tapahtuakseen ryhmätöiden yms. johdosta.
Opiskelujen alkuhuuman laskettua nämä porukat kuitenkin alkoivat pirstaloitumaan ja kulissit kaatuivat erinäisistä syistä. Opiskelujen loppupuolella tilanne kääntyikin niin päin, että nämä pyrkyrit ja esittäjät hakeutuivatkin minun seuraani. Eli sen henkilön joka ei lähtenyt esittämään muuta kuin oli eikä piitannut sosiaalisista kuvioista.
Eli mitä halusin sinulle kertoa on se, että yritä olla mahdollisimman vahva ja seistä omin jaloin. Keskity tutkintoon ja hyviin arvosanoihin. Ole itsenäinen äläkä piittaa sosiaalisista suhdekiemuroista, äläkä varsinkaan muuta itseäsi ryhmäpaineen tai jonkin naurettavan somen vaikutuksesta. Nämä ihmiset todennäkäisesti katoavat elämästäsi joka tapauksessa opintojen lakattua ja olisivat vain heikentäneet opintojesi fokusta. Poikkeuksiahan aina voi olla jos on onnekas. Keskity opintoihisi äläkä piittaa muista tai mitä he sinusta ajattelevat.
Tsemppiä!
M32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt missään opiskelijatapahtumissa? Toisin kuin joku tuolla aikaisemmin väitti, kaikki tapahtumat eivät suinkaan ole mitään ryyppäjäisiä. Yliopistoilla on paljon eri harrastuporukoita joista voi löytää samoista asioista kiinnostuneita kavereita. On esimerkiksi kuoroja, eri liikuntalajeja, lautapeliporukkaa yms. pitää vaan osata etsiä se oma ryhmä ja mennä tapaamiseen. Ja vaikka olisikin absolutisti niin ainakin oman ainejärjestöni tapaamiset/illanistujaiset esim. pubissa olivat sellaisia, että hyvin saattoi juoda vaikkaa limsaa tai kahvia siinä kun muut otti pari alkoholijuomaa, eli ei ne muut mitenkään ryypänneet ja olleet ihan räkäkännissä. Se on sitten eri asia jos olet niitä absolutisteja jotka tuomitsee alkoholisteiksi heti kaikki jotka juovat illassa yhden alkoholillisen juoman.
En halua loukata mutta olethan varmasti sulkenut pois sen, että kukaan ei halua ystävystyä siksi että esim. hygieniasi olisi puutteellista? Käythän päivittäin suihkussa ja peset hampaat aamuin ja illoin? Ja tietysti laitat myös vaatteet tarpeeksi usein pyykkiin? Tiedän yhden tapauksen jossa kyse oli juuri hygieniasta kun yksi nuori aikuinen ei vain ymmärtänyt käydä pesulla tarpeeksi usein ja jos kävi suihkussa niin sitten laittoi ne samat likaiset vaatteet takaisin päälleen. Nämä ei ihan oikeasti ole kaikille itsestäänselvyyksiä.
En opiskele yliopistossa vaan AMKssa niin noi ainejärjestöt ei taida minua auttaa, ikävä kyllä. En tiedä enkö ole tutkinut tarpeeksi tarkkaan vai miksi tuntuu ettei AMKlla ole tuollaista toimintaa..(?)
Ja kyllä olen sulkenut pois hygienia syyt. Olen tarkka siitä etten haise ja olen muutenkin puhdas, mukaanlukien vaatteeni.
Kyllä AMKeissakin ihan samalla tavalla on järjestöjä, harrastusjärjestöjä vaan vähemmän. En tiedä missä päin suomea opiskelet mutta otan nyt esimerkiksi vaikka Oulun ammattikorkeakoulun, josta löytyy opiskelijakunta OSAKO, sen lisäksi tekniikan alalla OIO ja OTE, sotella OSASTO, tradenomipuolella OUTO jnejne. Koulutusalajärjestöjä/paikallisyhdistyksiä selöytyy kyllä ihan jokaiselta alalta ja jokaisesta koulusta, samoin opiskelijakunnat. Suosittelen lämpimästi lähtemään mukaan heidän toimintaan, siellä on jos jonkinnäköistä jengiä. Seuraa somessa, käy jossain heidän tapahtumassa, hengaa toimistolla (jos sellainen on), liity toimihenkilöksi tai vastaavaksi, ja jos oot oikein villillä tuulella, niin hae hallitukseen. Nyt syksyllähän niitä syyskokouksia alkaa olla ja valitaan uusia hallituksia.
Sain itse paljon kavereita järjestötoiminnasta, joista suurin osa jäänyt tuttaviksi, mutta osasta tuli ihan ystäviä ja osan kanssa pidetään aina ajoittain yhteyttä.
Ja lisäyksenä vielä aiempaan kommenttiini, että yliopistojen harrastejärjestöt on yleensä sellaisia, että niihin voi osallistua kyllä amkkilaisetkin :)
Minun oli vaikea ystävystyä ja kuulua porukkaan juurikin AMK ja yliopistossa. Sen sijaan ammattikoulussa, lukiossa, työelämässä ja muulla vapaa-ajalla olen aina onnistunut saamaan ystäviä ja minulla on melko laaja sosiaalinen piiri. Ihan samalla tavalla olen käyttäytynyt joka paikassa, joten en tosiaan osaa sanoa mistä tuo johtuu. Havaitsin, että esimerkiksi yliopistossa oli todella lapsellista porukkaa ja sellainen tiettyjen ryhmien sisällä oleminen oli jotenkin ensiarvoisen tärkeää. Meillä jopa fuksijuhlaan jätti muutama tulematta, kun eivät päässeet mieleiseen porukkaan kiertämään rasteja ja tämän myöskin ilmaisivat ihan suoraan. Järkyttävää.
Mulla oli vähän samaa ongelmaa, kun lähdin opiskelemaan lähempänä kolmeakymppiä. Nuorten seurassa oli ulkopuolinen olo, vaikka iällisesti moniin eroa oli vaan muutama vuosi. Olin vaan ollut työelämässä jo niin kauan, että olin jäänyt jälkeen "nuorten jutuista". Koin kuitenkin mielekkääksi opintojen kannalta, että edes joitain kavereita olisi pyytää lounasseuraksi jne. Menin sitten mukaan pariin erilaiseen oheistoimintaan, josta sai kyllä tuttuja muttei varsinaisesti kavereita. Vasta opintojen loppuvaiheessa aloimme erään toisen hieman vanhemman opiskelijan aloitteesta järjestää lounastreffejä ja muita tapaamisia, jossa sitten oli näitä vähän vanhempia (30-50v) opiskelijoita. Satuttiin samaan ryhmätyöhön niin siitä se ajatus lähti. Jos olet nuorempi, suosittelen kyllä kaikenlaiseen oheistoimintaan osallistumista, mikä vähänkään kiinnostaa. Hae vaikka tutoriksi, niin pääset osallistumaan tapahtumiin tutor-roolin "suojassa" ja varmasti ainakin tapahtumissa riittää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko osallistunut opiskelijatapahtumiin tai järjestötoimintaan? Jos sieltä löytyisi kavereita.
Opiskelijatapahtumiin osallistumista olen miettinyt monta kertaa mutta en ole (vielä) uskaltautunut mukaan ihan siksi kun pelottaa että saan yksin istua siellä kun muut bilettää kavereineen. Lisäksi moneen tapahtumaan on ollut myynnissä ryhmälippuja tai yksittäislippuja oletuksella että kuulut johonkin ryhmään ja mistäs sen ryhmän yksinäisenä taiot.. -ap
Oliko myös alkuvuoden tapahtumat tällaisia? Melko outoa. Ei kai fuksiaisiin tms yleensä tarvitse lippuja? Ja meillä ainakin jaettiin ryhmiin tutoreiden toimesta heti alussa, eli ei tarvinnut kenenkään olla missään ryhmässä muuten. Entä onko teillä fuksien yhteistä keskustelukanavaa? Eikös siellä voisi kysyä seuraa? Pyytää vaikka laittamaan dm:ää, niin ei tarvitse julkisesti sopia mitään. Voi olla, että sieltä löytyy joku toinenkin yksinäinen.
Sitä kutsutaan verkostoitumiseksi ja siitä ei ole haittaa. Mutta itse ongelmaan. Itse tutustuin yhteen sosiaaliseen tyyppiin aikoinaan, kun asuimme samalla alueella opiskelupaikkakunnalla. Siinä hiljalleen tutustuttiin muihin samankaltaisin tyyppeihin. Klikkiytymistä oli jo tuolloin 1980- luvun puolivälin jälkeen. Oli mukaintellektuelleja, jotka seurustelivat keskenään ja yllättäen myös juppien kanssa ja sitten me maalaisjuntit ryhmäydyimme keskenämme. Valmistumisen jälkeenkin tapasimme vuosittain melkein 20 vuoden ajan. Nyt se on jäänyt, ikävä kyllä
Neuvona on, että kannattaa käydä kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa vai onko niitäkään enää entä oppilaitoksen harrastuspiirit? Niitähän on sähly- ja lentopalloporukoista aina reserviupseereihin (joihin ainakin ennen sai liittyä sotilasarvosta ja sukupuolesta riippumatta kaikki) ja kristillisiin kerhoihin (eräs kaveri löysi sieltä puolison).