Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys AMKssa/yliopistossa
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen, kenties sitä tunnetta etten ole ongelmani kanssa yksin vaan on kohtalontovereita tai heitä jotka ovat rämpineet saman *askan lävitse jo aiemmin.
Tilanne on se että olen aloittanut opintoni yli vuosi sitten enkä ole saanut yhtäkään uutta kaveria opinnoistani, olen kyllä yrittänyt. Olen yrittänyt jutella, kysellä, olla huomaavainen ja kiva mutta aina se päättyy siihen että muut vastailevat lyhyesti ja ihan selkeästi antavat ymmärtää että ei oikein nappaa kanssani jutella.
Valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi tämän takia miettinyt opintojen lopettamistakin. On raastavaa olla ulkopuolinen kun muut ovat ryhmäytyneet ja saaneet ystäviä.
Kommentit (375)
Vierailija kirjoitti:
mielenkiinnolla seuraan keskustelua mutta ärsyttää että oletetaan että vain koska joku on korkeakoulussa yksinäinen, on hän automaattisesti nuori. Nykyään vaaditaan elinikäistä oppimista joten koulunpenkillä voi olla vaikka minkäikäistä porukkaa jotenka myös yksinäisyyttä kokeva voi olla esim 25v tai 35v tai vaikka 40v
Jos puhutaan ihan vain aloittajasta niin hän on epäilemättä aika nuori vielä. Aikuinen +30 tai +40 ikäinen ei harkitsisi opiskelun lopettamista vain siksi, ettei kurssikavereista ole löytynyt juttuseuraa. Tietenkin korkeakouluissa opiskelee hyvinkin monen ikäistä ihmistä, kun olin itse amk:ssa niin jakauma omalla vuosikurssilla oli 19-46 vuotta. Tosin vanhemmatkin pääsivät ihan kivasti yhteisiin juttuihin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niina-Fatim kirjoitti:
Luuserit.
Katsoitko peiliin kun kirjoitit kommenttisi?
kuulostaa siltä että yliopistoissa ihmisillä on iästä riippumatta erilaisia mahdollisuuksia löytää samankaltaisia ihmisiä mutta taas AMKssa sulla ei muita mahdollisuuksia oikeen ole kuin olla nuori ja mennä ryyppäämään ja siinä se
Multa vaatii todella paljon henkisiä voimavaroja että saan mentyä koululle sos.tilanteiden pelosta johtuen, siitä huolimatta olen yrittänyt jutella muille ja tutustua, mutta turhaan.
Tottakai se pahalta tuntuu ja tulee tunne etten kelpaa, etenkin kun tosiaan yritän kaikkeni "rajoituksistani" huolimatta.
Tuntuu pahalta ajatella että kaikki opiskelijatapahtumat lipuvat nyt sormien lävitse koska en saa niihin yksin lähdettyä, ahdistus kohoaa todella suureksi jos ajattelen että pitäisi vain ns tuppautua muiden seuraan jotka jo viettävät iltaa kavereineen.
Vierailija kirjoitti:
Nyyti Ry on edelleen olemassa mutta eihän se varsinaisesti auta yksinäistä löytämään muita yksinäisiä? Siellä lähinnä pidetään chatteja joissa anonyymisti jutellaan aiheista mm yksinäisyys, opiskelu väsymys jne tai sitten pohditaan kahdenkesken jonkun kanssa mikä voisi auttaa siihen yksinäisyyteen.
Tavallaan vellotaan siinä ongelmassa mutta ei sinänsä ratkaista sitä.
Eri asia jos kouluilla esimerkiksi järjestettäisiin matalan kynnyksen "tapaamisia" niille jotka ovat yksinäisiä tai muuten vaan haluavat uusia kavereita.. tai joku "löydä uusia kavereita -piknik" tai jotain, mutta kun sellaisia ei ole.
Onhan näitä löydä ystävä -tapahtumia paljonkin , muttei epäaktiiviset ihmiset niihin osallistu ja vaikka osallistuisivatkin ,eivät löydä kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyyti ry:n chatissa oli neuvo nyyti ry:n työntekijältä kaikille vähän vanhemmille opiskelijoille, sen kuin menet mukaan vain ne nuoremmat varmasti haluaa oppia teiltä ja pitää teitä isä/äitihahmona!
..Joo ihan varmasti joku yksinäisyyttä kokeva aikuisopiskelija haluaakin olla jonkun paljon nuoremman "äiti/isä" kun kavereita tahtoisi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Surullista mutta tavallista suomessa että joku / jotkut jätetää ulkopuolelle
Tämähän on kuitenkin yksi koulukiusaamisen kehto
Tapasi ajatella on muita syyllistävä.
Ehkä sinä et ole mukava?
Minä vietän paljon aikaa yksin, koska en ole kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa vaatii todella paljon henkisiä voimavaroja että saan mentyä koululle sos.tilanteiden pelosta johtuen, siitä huolimatta olen yrittänyt jutella muille ja tutustua, mutta turhaan.
Tottakai se pahalta tuntuu ja tulee tunne etten kelpaa, etenkin kun tosiaan yritän kaikkeni "rajoituksistani" huolimatta.
Tuntuu pahalta ajatella että kaikki opiskelijatapahtumat lipuvat nyt sormien lävitse koska en saa niihin yksin lähdettyä, ahdistus kohoaa todella suureksi jos ajattelen että pitäisi vain ns tuppautua muiden seuraan jotka jo viettävät iltaa kavereineen.
Mikset osallistu ainejärjästösi tai jonkin n harrastusjärjästön toimintaanYhdessä tekemällä on helpoin tutustua. Monilla ainejärjästöillä on harrastekerhoja esim. Kässä-, elokuva- ja pelikerhoja. Monesti on myös yhteisiä urheiluvuoroja ja lajikokeiluita. Ainakaan n yliopistoissa ylioppilaskunnan alla toimii kaikenmoisia kerhoja viininmaisteluista, lasketteluun, purjehdukseen, politiikkaan, kuoroon, teatteriin - lähes kaikkeen mahdolliseen löytyy kerho.
Suosittelen muillekin aikuisopiskelijoille samaa mitä itse teen: annan aikaani ja teen aloitteita ryhmien muodostumiselle, silloin (harvoin) kun käyn kampuksella. Kun on ikää ja itsevarmuutta töiden parissa kertynyt, on helppo tsekata porukoista ne ujoimmat ja mennä tuosta vaan juttelemaan. Itse en hae sieltä ystäviä, mutta jos saan vedettyä jonkun aremman mukaan toimintaan, hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa vaatii todella paljon henkisiä voimavaroja että saan mentyä koululle sos.tilanteiden pelosta johtuen, siitä huolimatta olen yrittänyt jutella muille ja tutustua, mutta turhaan.
Tottakai se pahalta tuntuu ja tulee tunne etten kelpaa, etenkin kun tosiaan yritän kaikkeni "rajoituksistani" huolimatta.
Tuntuu pahalta ajatella että kaikki opiskelijatapahtumat lipuvat nyt sormien lävitse koska en saa niihin yksin lähdettyä, ahdistus kohoaa todella suureksi jos ajattelen että pitäisi vain ns tuppautua muiden seuraan jotka jo viettävät iltaa kavereineen.
Mikset osallistu ainejärjästösi tai jonkin n harrastusjärjästön toimintaanYhdessä tekemällä on helpoin tutustua. Monilla ainejärjästöillä on harrastekerhoja esim. Kässä-, elokuva- ja pelikerhoja. Monesti on myös yhteisiä urheiluvuoroja ja lajikokeiluita. Ainakaan n yliopistoissa ylioppilaskunnan alla toimii kaikenmoisia kerhoja viininmaisteluista, lasketteluun, purjehdukseen, politiikkaan, kuoroon, teatteriin - lähes kaikkeen mahdolliseen löytyy kerho.
Kuulostaisi mahtavalta ja menisin kyllä mutta ongelma on että olen AMK opiskelija. Tietääkseni AMK ei tarjoa samalla tavalla mitään tuollaista..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa vaatii todella paljon henkisiä voimavaroja että saan mentyä koululle sos.tilanteiden pelosta johtuen, siitä huolimatta olen yrittänyt jutella muille ja tutustua, mutta turhaan.
Tottakai se pahalta tuntuu ja tulee tunne etten kelpaa, etenkin kun tosiaan yritän kaikkeni "rajoituksistani" huolimatta.
Tuntuu pahalta ajatella että kaikki opiskelijatapahtumat lipuvat nyt sormien lävitse koska en saa niihin yksin lähdettyä, ahdistus kohoaa todella suureksi jos ajattelen että pitäisi vain ns tuppautua muiden seuraan jotka jo viettävät iltaa kavereineen.
Mikset osallistu ainejärjästösi tai jonkin n harrastusjärjästön toimintaanYhdessä tekemällä on helpoin tutustua. Monilla ainejärjästöillä on harrastekerhoja esim. Kässä-, elokuva- ja pelikerhoja. Monesti on myös yhteisiä urheiluvuoroja ja lajikokeiluita. Ainakaan n yliopistoissa ylioppilaskunnan alla toimii kaikenmoisia kerhoja viininmaisteluista, lasketteluun, purjehdukseen, politiikkaan, kuoroon, teatteriin - lähes kaikkeen mahdolliseen löytyy kerho.
Kuulostaisi mahtavalta ja menisin kyllä mutta ongelma on että olen AMK opiskelija. Tietääkseni AMK ei tarjoa samalla tavalla mitään tuollaista..?
Kyllä myös AMKeissa on oppilaskunta ja ainejärjästöjä, jotka järjestää esim. Tuutoroinnin ja jotain tapahtumia. Ainakin osalla ainejärjästöjä löytyy toimisto/kerhohuone. Turussa amkilaiset järjestää kaikille yhteisen e Namiaporon ja TIO järjestää Polkuauto-gradprixin ,johon osallistuu myös teknillisen tiedekunnan ainejärjästöjä. Kerhotoimintaa ntas voi myös itse olla käynnistämässä, mm käki sitä ei ole tai ainakin esittää omalle ainejärjästölle, että jokin kerho laitetaan pystyyn. Satakunnan Amkissa on Sammakon oppari kerho ja yritetään käynnistää muuta kerhotoimintaa https://sammakko.fi/sammakosta/kerhot/
Osallistumalla oman oppilaskunnan/ ainejärjästön toimintaan hommaa saa kehitettyä yhteisöllisyyttä lisäävään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Aika outo ajattelutapa. Ihan sama miten muuten menee, kunhan opinnot.
Tuolla tavalla ajateltiin esim. 80-luvulla. Minullekin yliopistossa tutkinnon suorittanut sanoi, että on turha liittyä osakuntaan tai osallistua opiskelijarientoihin, koska tärkeintä on suorittaa opinnot ja sitten päästä työelämään. Huvittelu muiden opiskelijoiden kanssa on turhaa.
Noin oli ennen. Mutta sen jälkeen sosiaalisuudesta ja ihmissuhteista on tullut yhä tärkeämpiä asioita, koska nykyään on entistä vaikeampi päästä mihinkään työpaikkaan ilman hyviä sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista.
Löysin kavereita luennoilta, mutta ehkä sellainen ei nykyään onnistu.
Nyt käyttöön pulleat ponit laukkaa ja pussaa pehmojänistä leikit käyntiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Aika outo ajattelutapa. Ihan sama miten muuten menee, kunhan opinnot.
No niiden opintojen takiahan siellä ollaan,eikä kaveeraamassa. Että valmistutaan johonkin ammattiin. Ennenwanhaan asuittiin isoissakin soluissa, eikä kärsitty yksinäisyydestä. Nyt haetaan asumaan yksilöihin ja yhteisöllisempi asuminen on kauhistus. Soluasukki ei kärsi yksinäisyydestä. Siinä oppii joustamaan, huomioimaan toiset ja pitämään omat rajansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity vain niihin opintoihin. Se on kuitenkin se pääasia.
Aika outo ajattelutapa. Ihan sama miten muuten menee, kunhan opinnot.
Tuolla tavalla ajateltiin esim. 80-luvulla. Minullekin yliopistossa tutkinnon suorittanut sanoi, että on turha liittyä osakuntaan tai osallistua opiskelijarientoihin, koska tärkeintä on suorittaa opinnot ja sitten päästä työelämään. Huvittelu muiden opiskelijoiden kanssa on turhaa.
Noin oli ennen. Mutta sen jälkeen sosiaalisuudesta ja ihmissuhteista on tullut yhä tärkeämpiä asioita, koska nykyään on entistä vaikeampi päästä mihinkään työpaikkaan ilman hyviä sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista.
Löysin kavereita luennoilta, mutta ehkä sellainen ei nykyään onnistu.
Luennoilla ei välttämättä saa kavereita, ehkä ennemmin harjoitustöistä, laskareista, labroista jne. Joillain laitoksilla tehdään myös pakkomielteen omaisesti ryhmätöitä ja projektitöitä vaihtelevissa ohjaajan määräämistä ryhmissä.
Aikoinaan itse sain parhaat ja pitkäaikaisimmat ystäväni opiskeluaikana. Nyt kun omat lapset ovat yliopistossa niin vaikuttaa olevan niin, että useimmat ihmiset, vaikka tutustuvatkin opiskelutovereihinsa, kuitenkin elävät mieluummin omissa entisissä ympyröissään omien entisten ystävien kanssa. Opiskelun ja opiskelijatapahtumien suhteen tehdään yhteistyötä, mutta vapaa-aika muuten vietetään niiden omien kavereiden kanssa.
Omat lapset muutti noin 130 kilometrin päähän kotoa opiskelemaan ja eniten ovat opiskelupaikkakunnalla tekemisissä lukioaikaisten ystäviensä kanssa ja käyvät täällä kotona pari kertaa viikossa hengaamassa muiden kaveriensa kanssa. Ainakin itselläni elämä siirtyi opiskelun alettua sinne yliopistokaupunkiin ja ystäväpiirikin vaihtui aika nopeasti kun kaikki entiset bestikset meni opiskelemaan toisille paikkakunnille.
Mäkään en saanut ystäviä kuin yhden kun opiskelin sosionomiksi amk:ssa. Jo heti samanikäiset naiset jättivät minut porukoista(yllätys). Näin on ollut myös aina aiemmin. Lukiossa kaikki samanikäiset tytöt myös syrjivät. Myöhemmin sitten ystävystyin yhden vähän vanhemman opiskelijan kanssa. Itse olin avoin ja juttelin luokkakavereille ja ehdotin näkemisiä jne. Alkoholia en käyttänyt eikä tapahtumiin viitsinyt mennä kun tuli olo ettei mua kaivattu sinne. Sinkku olen yhä.
N26
Ehkä nykyisin ei ole niin suurta kiinnostusta tutustua uusiin ihmisiin sen syvällisemmin kuin opinnot vaatii. Vapaalla pyöritään niissä omissa entisissä kaveriporukoissa. Kuten joku joskus sanoikin lapsena ystävyyteen riitti se, että istutaan samalla hiekkalaatikolla ja myöhemmin koulussa ollaan samalla luokalla tai samassa harrastusporukassa. Aikuisena pitää olla enemmän yhteisiä juttuja ja mielenkiinnon kohteita, jotta se moikkaustuttavuus syvenisi ystävyydeksi. Kaikilla ei ns.ole tilausta uusille tuttavuuksille - oma elämä vie kaiken liikenevän ajan.
Olen pahoillani tilanteesta.
Haluan kuitenkin lohduttaa että itse olin opiskeluissa yksinäinen. Kaverit löyty vasta aikuisempaa työpaikasta.
Varmaan siitä syystä minulla että en ollut koulussa kiinnostunut alkoholista ja iltariennoista
Alue: Aihe vapaa
mielenkiinnolla seuraan keskustelua mutta ärsyttää että oletetaan että vain koska joku on korkeakoulussa yksinäinen, on hän automaattisesti nuori. Nykyään vaaditaan elinikäistä oppimista joten koulunpenkillä voi olla vaikka minkäikäistä porukkaa jotenka myös yksinäisyyttä kokeva voi olla esim 25v tai 35v tai vaikka 40v