Mies, joka huomioi kaikkia muita, muttei vaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

No kun hän kivenkovaa väittää ettei halua erota eikä lainkaan ymmärrä mitä muka tekee väärin. Että hän nyt vaan on niin kovin sosiaalinen.

Ap

Tutustu narsismiin. Esim. Youtuben kanavat Narsisti vs minä ja Vapaaksinarsistista.

Suosittelen eroa. Jos miestä ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Olet jo kantasi ilmaissut useasti eikä edelleenkään kiinnosta. Vika ei ole sinussa, mutta et pysty puristamaan kivestä vettä ja kärsit hänen rinnallaan.

Suosittelen eroa. Sitä ennen en kyllä malttaisi olla antamatta vähän takaisin. Ravintolassa jos mies ignooraa sinut, joko lähtisin pois vaan kesken kaiken mitään sanomatta (niin että mies saattaisi ensin kuvitella sinun lähtevän vaikka vessaan), selaisin puhelinta tai vielä parempi, soittaisin jollekin kaverille ja alkaisin puhua pitkää puhelua sen kanssa ihan kuin miestä ei olisi pöydässä ollenkaan. Kävellessä jos mies paahtaa menemään edellä, vaihtaisin suuntaa sanaakaan sanomatta ja menisin jonnekin ihan muualle, mieluiten useammaksi tunniksi.

Ootko lihonnu? Onko seksiäkään enään jos oot paisunu kauheesti? Et sä pysy kiinnostavana vaikka kuinka olisit vaimo, jos rupsahdat ja lopetat itsestäs huolehtimisen. Todennäkösesti miehes käy myös vieraissa. 

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Itseriittoinen narsisti. Ei ole nyt muita vaihtoehtoja antaa sinulle tässä hetkessä.

81 jatkaa. Lievemmän version tuosta kävelytempusta oon tehnytkin mun miehen kanssa pari kertaa. Hän on kyllä välittävä ja rakastava ja meillä menee oikein hyvin, mutta on pitkäjalkainen ja tosi nopea kävelijä ja huomaamattaan kävelee liian nopeasti mulle. Mähän en ala kenenkään perässä kipittämään. Yleensä sanon hänelle että hidasta, mutta joskus iskee pieni piru ja olen joko hidastanut ihan etananvauhtiin tai pysähtynyt. Sitten kun mies huomaa ja ihmettelee, olen sanonut että kävelet liian lujaa. Mies on kyllä ottanut opikseen ja nykyään kävelee mun vierellä. En ole mikään hidas kävelijä itsekään, eli ei ole kohtuuton vaatimus mennä mun tahtia.

Aloittajalle en sinänsä usko tästä olevan mitään hyötyä, hänen mies ei selvästi ole enää kiinnostunut. Mutta eipä siinä mitään menetäkään jos koittaa ensin vähän radikaalimmin herätellä miestä huomaamaan oma huono käytöksensä.

En katselisi tuollaista. Jos mies ei viihdy seurassani, saa vaihtaa seuraa.

On näitä nähty elämän mittaan, ja näyttää ulospäin ikävältä.

Esim. pahimmat narsistit ovat tällaisia. Oma puoliso on kuin varjo siinä vierellä, kun toinen esiintyy maailman mahtavimpana henkilönä ja yrittää kovasti tehdä vaikutusta kaikkeen ympärillään.

Joskus kuuleekin muuta kautta, että tämä esiintyjä on hirveä kotityranni, tai puolisoaan nurkassa liekassa kasvattava henkilö, jolle puoliso on kulissi ja omaisuutta.

Toki voi olla muitakin vaihtoehtoja muttei ole kovin terveen parisuhteen merkki.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Hyi yrjö mikä sontaläjä sä olet. Ja valitettavasti teitä on todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Tunnistatko itsessäsi mitään keskenkasvuisuutta ja henkisen kasvun kohteita vai pidätkö itseäsi valiomiehenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Hyi yrjö mikä sontaläjä sä olet. Ja valitettavasti teitä on todella paljon.

Ai se että itsekkäiden ihmisten jutut eivät kiinnosta? Olen suhteen alusta tehnyt selväksi mitkä asiat suhteessa ovat minulle tärkeitä. Ihmeellistä että nainen saa käyttäytyä miten vaan, mutta hänestä asioista pitäisi silti olla kiinnostunut. Kasvakaa aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Tunnistatko itsessäsi mitään keskenkasvuisuutta ja henkisen kasvun kohteita vai pidätkö itseäsi valiomiehenä?

Tietysti, kukaan ihminen ei ole valmis. Miten kysymyksesi liittyy aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että hyvän suhteen standardit on miehille ja naisille pitkässä liitossa aika eriävät.

Miehille riittää se, että puoliso on olemassa, hoitaa kotia ja seksielämä toimii edes jollain tasolla (vaimon kanssa tai sitten rakastajattaren).

Naiset heräävät jossain viidentoista parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen siihen, että heistä on tullut kodin huonekaluja, joiden olemassa olo näyttäytyy yhdentekevänä.

Kuka jaksaa panostaa parisiuhteeseen yksin, jos vastassa on mies jolle kaikki on yhdentekevää ja vastauksena mihin tahansa on joku epämääräinen murahtelu.

Siinä vaiheessa kun parisuhteesta on kadonnut se kuuluisa "me-henki" ja sen sijaan huomaat että olet saanut vastustajan, jolle mikään liiton parannusehdotus ei kelpaa koska mikään ei ole hänen mielestään pielessä, on aika miettiä onko oikeasti mitään järkeä hakata päätä toistuvasti seinään vuosikausia.

Ei muuten riitä.

Monet miehet osaavat itse hommata salarakkaan ja jättää sen takia pitkäaikaisen vaimonsa. Itsellenikin tehtiin näin, vaikka pitkä liitto oli ihan hyvä kaikilla mittareilla. Tuo, että miehet ei jätä vaimojaan juuri koskaan, on suurinta bullshittiä, mitä mediassa viljellään ja vaimoparat tuudittautuvat siihen. Sitten ihmetelläänkin, kun äijä hommaa toisen naisen, jättää ja lähtee.

Miehet nimenomaan jättää vain jos on seuraava valmiina. Kun pitää olla se kodinhoitaja. Mielestäni se oli kommentoimasi kirjoittajan pointtikin, että nainen pitää olla, ihan sama tykkääkö siitä vai ei, ja entinen dumpataan vain jos uusi on jonossa. Huonokin riittää kunnes parempi löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että hyvän suhteen standardit on miehille ja naisille pitkässä liitossa aika eriävät.

Miehille riittää se, että puoliso on olemassa, hoitaa kotia ja seksielämä toimii edes jollain tasolla (vaimon kanssa tai sitten rakastajattaren).

Naiset heräävät jossain viidentoista parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen siihen, että heistä on tullut kodin huonekaluja, joiden olemassa olo näyttäytyy yhdentekevänä.

Kuka jaksaa panostaa parisiuhteeseen yksin, jos vastassa on mies jolle kaikki on yhdentekevää ja vastauksena mihin tahansa on joku epämääräinen murahtelu.

Siinä vaiheessa kun parisuhteesta on kadonnut se kuuluisa "me-henki" ja sen sijaan huomaat että olet saanut vastustajan, jolle mikään liiton parannusehdotus ei kelpaa koska mikään ei ole hänen mielestään pielessä, on aika miettiä onko oikeasti mitään järkeä hakata päätä toistuvasti seinään vuosikausia.

Ei muuten riitä.

Monet miehet osaavat itse hommata salarakkaan ja jättää sen takia pitkäaikaisen vaimonsa. Itsellenikin tehtiin näin, vaikka pitkä liitto oli ihan hyvä kaikilla mittareilla. Tuo, että miehet ei jätä vaimojaan juuri koskaan, on suurinta bullshittiä, mitä mediassa viljellään ja vaimoparat tuudittautuvat siihen. Sitten ihmetelläänkin, kun äijä hommaa toisen naisen, jättää ja lähtee.

Miehet nimenomaan jättää vain jos on seuraava valmiina. Kun pitää olla se kodinhoitaja. Mielestäni se oli kommentoimasi kirjoittajan pointtikin, että nainen pitää olla, ihan sama tykkääkö siitä vai ei, ja entinen dumpataan vain jos uusi on jonossa. Huonokin riittää kunnes parempi löytyy.

Minä en ole jättänyt kuin naisen vaatimuksista johtuvista syistä. Esimerkiksi siitä että nainen haluaa keittiöremontin, mutta vaatii minua toteuttamaan sen, koska se on yhteinen asia. Minä olin aivan tyytyväinen vanhaan keittöön, eli se asia ei ollut edes yhteinen. Ihminen joka suuttuu omista sisäisitä ristiriidoistaan muille, ei ole valmis parisuhteeseen T:mies sivusta.

Mun mies on vähän myös tuollainen, mutta koska meillä muuten sekä keskusteluyhteys että seksi toimii hyvin, se ei tunnu isolta ongelmalta. Kai se on vaan se toisen "arkisuus", kun on pari vuosikymmentä yhdessä oltu. Toisen jo tuntee niin että hänestä on tullut tavallaan osa itseä, osa tuttua aluetta, ja siksi sosiaalisissa tilanteissa ne muut kiinnostaa enemmän. Huomaan itsekin tekeväni vähän samaa, että mies on itsestäänselvyys jota kyllä rakastan mutta joka ei vaadi erityistä huomiota kodin ulkopuolella, keskityn niihin muihin. Meillä se ei käsittääkseni häiritse kumpaakaan. Mutta ehdottomasti kannattaa ottaa ongelma puheeksi, jos häiritsee.

Mies jaksaa esittää sosiaalista lyhyen hetken verran. Motivoituu uusien ihmisten tapaamisesta.

Oliko mies sinulle sosiaalinen alunperin? Jos oli, sama kuvio toistuu. Yrittää tehdä vaikutusta vieraisiin ihmisiin.

Ap ei enää saa sitä huomioo jota heikko itsetunto niin kovasti kaipaa. Tee vaikka of-tili ja kalastele huomio sieltä.

Samanlainen mies on ystävälläni. Vuosikausia olemme hämmästelleet tyypin muuttumista vuosi vuodelta möllimmäksi. Asia avautui nyt liki 20 vuoden ihmettelyn jälkeen, kun Youtubesta löytyi, täälläkin jo mainittu, Narsisti vs. Minä - kanava ja sieltä luonnehdinta haavoittuvaisesta narsistista.

Miten voi osua luonnehdinta niin täysin! Tuollaiset persoonallisuushäiriöt vain pahenevat ikääntymisen myötä, joten ei ole vaikea arvata, että ei ole ruusuinen tulevaisuus tuollaisen tyypin rinnalla. Irtiotto tässäkin tapauksessa edessä, se nyt valkeni lopultakin.

Vierailija kirjoitti:

No enhän mä siedäkään tollasta käytöstä, olen ottanut asian puheeksi. Aion selvittää asian, ja kuten sanoin, koen ansaitsevani parempaa kohtelua. Mies vain on sitä mieltä, että kokemukseni ei totta. Hän ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää.

Halusin kuulla mitä te muut tästä ajattelette.

Ap

Elin yli 20 vuotta suhteessa, jossa kaikki esiin ottamani ongelmat olivat keksittyjä eivätkä totta eikä miehessä mitään vikaa. Kilttinä ihmisenä etsin aina vikaa itsestäni ja menin umpisolmuun asti pystyäkseni olemaan itse parempi.

Vasta erottuani uudessa suhteessa olen ymmärtänyt kunnolla kuinka pahasti hukkasin itseni ja todellisuudentajun tuossa miehen meille rakentamassa vääristyneessä maailmassa. Kun toinen riittävän kauan toistelee sinulle näitä asioita, moni alkaa uskoa itsekin että on itse hullu ja omat tunteet ja ajatukset vääriä. Ero tällaisesta manipuloijasta auttaa tervehtymään.

Ei tou mitään narsismia ole. On käsitteet sekaisin. Mies on vaan muuttunut.

Pääsitkö helpolla eroon manipuloijasta? Monesti heille on valtava loukkaus puolison eropuheet. Voi jopa olla pelottava tilanne alkaa tekemään eroa tuollaisesta "paras kaikessa" - tyypistä.