Mies, joka huomioi kaikkia muita, muttei vaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enhän mä siedäkään tollasta käytöstä, olen ottanut asian puheeksi. Aion selvittää asian, ja kuten sanoin, koen ansaitsevani parempaa kohtelua. Mies vain on sitä mieltä, että kokemukseni ei totta. Hän ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää.

Halusin kuulla mitä te muut tästä ajattelette.

Ap

Elin yli 20 vuotta suhteessa, jossa kaikki esiin ottamani ongelmat olivat keksittyjä eivätkä totta eikä miehessä mitään vikaa. Kilttinä ihmisenä etsin aina vikaa itsestäni ja menin umpisolmuun asti pystyäkseni olemaan itse parempi.

Vasta erottuani uudessa suhteessa olen ymmärtänyt kunnolla kuinka pahasti hukkasin itseni ja todellisuudentajun tuossa miehen meille rakentamassa vääristyneessä maailmassa. Kun toinen riittävän kauan toistelee sinulle näitä asioita, moni alkaa uskoa itsekin että on itse hullu ja omat tunteet ja ajatukset vääriä. Ero tällaisesta manipuloijasta auttaa tervehtymään.

Pääsitkö helpolla eroon manipuloijasta? Monesti heille on valtava loukkaus puolison eropuheet. Voi jopa olla pelottava tilanne alkaa tekemään eroa tuollaisesta dominoivasta, "paras kaikessa" - tyypistä.

Jahas, selvä peli. Ongelmia seksissä. Mies ei saa. Tai jos saa, niin jotain kämästä peruskauraa ja sitäkin harvoin. Se ei näe sua enää seksuaalisena olentona.

Yllättävän monella miehellä tuntuu olevan ajatus että seksi ja vain se on ainoa parisuhteen ilmenemismuoto. Seksuaalinen kyllästyminen oikeuttaa kohtelemaan toista huonosti ja pettämäänkin. He eivät siis ajattele parisuhdetta ihmissuhteena vaan hyötysuhteena. Omien tarpeidensa kautta.

Oma isä oli tuollainen kotona murjottaja, ei huomioinut vaimoaan eikä lapsiaan. Joskus ihmiset tulivat sanomaan minulle, että on se sinun isä hauska ja puhelias mies. Minä mietin, että kenestä ne puhuu.

Oma parisuhteeni on kestänyt 40 vuotta. Me asutaan kahdestaan, kun lapset ovat muuttaneet pois. Minun mielestä me eletään nyt parhaita vuosia yhdessä. Puolison seurassa on kiva olla, meillä on hauskaa yhdessä ja me ajatellaan asioista ja tulevaisuudesta samalla tavalla. Toisen huomioiminen ei vaadi mahdottomia. Mies kantaa ruokakassit ja jos sataa vettä, mies hakee auton parkkipaikalta ja ajaa oven eteen, että minä en kastu. Vastaavasti itse teen juttuja, joista mies ilahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Jahas, selvä peli. Ongelmia seksissä. Mies ei saa. Tai jos saa, niin jotain kämästä peruskauraa ja sitäkin harvoin. Se ei näe sua enää seksuaalisena olentona.

Minkä ikäinen sinä olet?

k*sipää narsisti

Vierailija kirjoitti:

Oma isä oli tuollainen kotona murjottaja, ei huomioinut vaimoaan eikä lapsiaan.

Joskus ihmiset tulivat sanomaan minulle, että on se sinun isä hauska ja puhelias mies. Minä mietin, että kenestä ne puhuu.

:D

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että hyvän suhteen standardit on miehille ja naisille pitkässä liitossa aika eriävät.

Miehille riittää se, että puoliso on olemassa, hoitaa kotia ja seksielämä toimii edes jollain tasolla (vaimon kanssa tai sitten rakastajattaren).

Naiset heräävät jossain viidentoista parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen siihen, että heistä on tullut kodin huonekaluja, joiden olemassa olo näyttäytyy yhdentekevänä.

Kuka jaksaa panostaa parisiuhteeseen yksin, jos vastassa on mies jolle kaikki on yhdentekevää ja vastauksena mihin tahansa on joku epämääräinen murahtelu.

Siinä vaiheessa kun parisuhteesta on kadonnut se kuuluisa "me-henki" ja sen sijaan huomaat että olet saanut vastustajan, jolle mikään liiton parannusehdotus ei kelpaa koska mikään ei ole hänen mielestään pielessä, on aika miettiä onko oikeasti mitään järkeä hakata päätä toistuvasti seinään vuosikausia.

Ei muuten riitä.

Monet miehet osaavat itse hommata salarakkaan ja jättää sen takia pitkäaikaisen vaimonsa. Itsellenikin tehtiin näin, vaikka pitkä liitto oli ihan hyvä kaikilla mittareilla. Tuo, että miehet ei jätä vaimojaan juuri koskaan, on suurinta bullshittiä, mitä mediassa viljellään ja vaimoparat tuudittautuvat siihen. Sitten ihmetelläänkin, kun äijä hommaa toisen naisen, jättää ja lähtee.

Tuo miehet ei jätä vaimojaan juuri koskaan pätee silloin kun miehellä ei ole toista naista. Sittenkun on uusi valmiina odottamassa niin se on kamat kassiin ja heippa vaimolle.

Itsellenikin kävi noin reilu 20v yhdessäolon jälkeen. Ja tuo ap:n kuvailema käytös oli ihan tuttua liiton viimeisinä vuosina. Kotona mies tuijotti puhelinta tai meni omia menojaan. Kaupassa käveli aina 2m minun edellä. Jos tuli joku kylään saattoi kertoa kivoja juttuja, joista en ollut kuullutkaa. Minulle niitä ei kiinnostanut kertoa. Jos itse juttelin jotain ei edes kuunnellut.

Kaikkien mielestä oli ja on vieläkin superhieno sosiaalinen kaikki huomioonottava tyyppi. Ja onkin. Kaikille muille paitsi omalle perheelleen kun oikeasti pitäisi itsestään antaa jotain syvempää.

Nyt alkanut kiinnostaa taas minun elämä ja on mustasukkainen ja lähettelee viestejä yms. kun en enää olekkaan itsestäänselvyys ja huomasikin että osaan eron jälkeen oikein mainiosti seisoa omilla jaloillani ja minusta on muut miehet jopa kiinnostuneita. Alkaa rakkaushuuma uuden kanssa himmetä.

Onneksi mies sai minut eron aikaan niin pohjamutiin, että kun itseni sieltä keräilin ei häntä kohtaan ole minkäänlaisia rakkaudentunteita.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monella miehellä tuntuu olevan ajatus että seksi ja vain se on ainoa parisuhteen ilmenemismuoto. Seksuaalinen kyllästyminen oikeuttaa kohtelemaan toista huonosti ja pettämäänkin. He eivät siis ajattele parisuhdetta ihmissuhteena vaan hyötysuhteena. Omien tarpeidensa kautta.

Miltä tuntuu elää mustavalkoisessa maailmassa? Ymmärrätkö että parisuhde voi olla ihmissuhde jossa on seksiä ja rakkautta? Yleensä se seksi otetaan puheeksi, koska sitä ei saa harrastaa parisuhteen ulkopuolella. Kuka ei vastaa kumppanin seksuaalisiin tarpeisiin, mutta myös evää suhteen ulkopuoliset mahdollisuudet pois? Vastaus: sellainen ihminen joka ei rakasta. Niin päivänselvä asia kun olla voi.

Niin metsä vastaa.. oletteko miettineet mitä te voisitte asialle tehdä? Ettehän tekään ole täydellisiä, vaan ihan normaaleita pulliaisia puutteineen kaikkineen. Muutos lähtee itsestä.

Tuleeko monelle naiselle yllätyksenä ettei olekkaan itse täydellinen? Täältä saa sen kuvan että tulee.

"Normaaliliitossa" tuo "metsä vastaa" toimii, mutta jos puolisolla on persoonallishäiriöön liittyviä piirteitä, niin niitä ei toinen voi omalla käytöksellään parantaa.

Ja vanhemmiten nuo kontrolloivat ja itseriittoiset piirteet vaan pahenevat. Ei niihin monasti nuorena ja hektisessä elämänvaiheessa tule kiinnittäneeksi niin huomiota.

Täällä on hyviä kirjoituksia tuollaisista suhteista lähteneiltä. Eivät kadu lähtöään. Voi sitä elää arvostettuakin arkea, eikä suostua olemaan äänetön palvelija ja kotitalouskone. Kannattaa lukea ja hankkia tietoa narsismin kirjosta, hyvinkin avartavaa.

Vierailija kirjoitti:

"Normaaliliitossa" tuo "metsä vastaa" toimii, mutta jos puolisolla on persoonallishäiriöön liittyviä piirteitä, niin niitä ei toinen voi omalla käytöksellään parantaa.

Ja vanhemmiten nuo kontrolloivat ja itseriittoiset piirteet vaan pahenevat. Ei niihin monasti nuorena ja hektisessä elämänvaiheessa tule kiinnittäneeksi niin huomiota.

Täällä on hyviä kirjoituksia tuollaisista suhteista lähteneiltä. Eivät kadu lähtöään. Voi sitä elää arvostettuakin arkea, eikä suostua olemaan äänetön palvelija ja kotitalouskone. Kannattaa lukea ja hankkia tietoa narsismin kirjosta, hyvinkin avartavaa.

Kaikilla on persoonallisuushäiriöön liittyviä piirteitä. Sivusta

Parisuhteessa, kuten ap:n miehen tapauksessa nämä persoonallisuushäiriön piirteet ovat niitä, jotka vähitellen tappavat suhteen:

o Korostunut itsekeskeisyys

o Alentunut kyky tai kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita

Tuo AP:n kokemus on yleensä alkusoittoa heräämiseen, että parisuhde on vuosien varrella muuttunut, se on oikeastaan alistava.

AP, onko ilmennyt myös sitä, että puoliso syyllistää sinua milloin mistäkin? Ja teetkö kaiken väärin kontrollifriikin puolison mielestä?

Apua, ihan kuin mun exä. Ap sussa ei ole mitään muuta vikaa, kuin se että olet hänen kanssaan. Kannattaa lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

No enhän mä siedäkään tollasta käytöstä, olen ottanut asian puheeksi. Aion selvittää asian, ja kuten sanoin, koen ansaitsevani parempaa kohtelua. Mies vain on sitä mieltä, että kokemukseni ei totta. Hän ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää.

Halusin kuulla mitä te muut tästä ajattelette.

Ap

Tämä sinun tunteidesi vähättely kuuluu kuvaan. Yrittää kääntää koko jutun sinun viaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kohtalotoverisi. Pitkä liitto takana. Jotain pientä huomiointia on edelleen mutta esim syntymäpäiviä ei muista vaikka itse muistan häntä joka vuosi. Ennen osti hyviä, toivomiania lahjoja. Kavereiden, sisarustensa syntymäpäivät kyllä muistaa. Ei halua viettää ystävänpäivää, joulun vietto on lähinnä hyvää ruokaa ja rentoutumista, jonkun verran alkoholin käyttöä. Eikä muutenkaan ole romanttinen, seksikin hiipunut.

Olen alkanut jo tottua tähän, ostan itse omat lahjani ja sen mitä tarvitsen. Erota en halua koska en enää jaksa järjestää elämääni uudelleen enkä usko että löytäisin enää uutta miestä. Totta puhuen en edes haluaisi enää alkaa tutustumaan kehenkään uuteen.

Talon, autot ja asumiseen liittyvät asiat mies hoitaa hyvin, minun ei tarvitse perehtyä teknisiin vempaimiin kun se ei itseäni kiinnosta. Jonkun verran matkaillaan yhdessä ja tavataan ystäviä, kotona on sitten ihan eri mielenkiinnon kohteet.

Siis häh, miksi tarvitset uuden miehen? Elämä yksin on varmasti parempaa kuin tuollaisessa liitossa. 

Vierailija kirjoitti:

Olet siis alkanut pikku hiljaa arvostaa itseäsi niin paljon että huomaat ja koet ikävänä kun joku läheinen ei arvosta sinua. Aika jatkaa matkaa uuteen suuntaan, jossa sinä arvostat itseäsi ja sen myötä päästät lähellesi vain sellaisia ketkä jakaa tämän. Ketään ei voi pakottaa arvostamaan, eikä se ole sinun huonoutta ettei arvosta, vaan miehesi omia ongelmia itsensä kanssa.

Tämä se taitaa olla,

T. Ap

Arvosta ap itseäsi. Minulla oli sama tilanne ja kun en enää sietänyt sitä käytöstä niin loppu tuli. Nyt olen tyytyväinen, että erottiin ja olen onnellinen yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Apua, ihan kuin mun exä. Ap sussa ei ole mitään muuta vikaa, kuin se että olet hänen kanssaan. Kannattaa lähteä. 

Pääsitkö helpolla irti siitä manipuloijasta? Jos on niin lytätty olo, niin millä voimia irrottautua ja kestää toisen mahdollinen raivo?