Mies, joka huomioi kaikkia muita, muttei vaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Hyi yrjö mikä sontaläjä sä olet. Ja valitettavasti teitä on todella paljon.

Ai se että itsekkäiden ihmisten jutut eivät kiinnosta? Olen suhteen alusta tehnyt selväksi mitkä asiat suhteessa ovat minulle tärkeitä. Ihmeellistä että nainen saa käyttäytyä miten vaan, mutta hänestä asioista pitäisi silti olla kiinnostunut. Kasvakaa aikuisiksi.

Et varmasti myöskään pahoita mieltäsi, kun sinun kanssa ollaan jostain muusta syystä kuin rakkaudesta? Tuollaista luonnetta, kun on mahdotonta rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, ihan kuin mun exä. Ap sussa ei ole mitään muuta vikaa, kuin se että olet hänen kanssaan. Kannattaa lähteä. 

Pääsitkö helpolla irti siitä manipuloijasta? Jos on niin lytätty olo, niin millä voimia irrottautua ja kestää toisen mahdollinen raivo?

En sietänyt enää sitä mitätöintiä ja huonoa käytöstä, niin hermostui muhun ja käski häipymään. No minähän häivyin ja suuttui siitä. Emme ole missään tekemisissä. Alistaa tällä hetkellä jo uutta naista, joten menetti mielenkiintonsa minuun. Onneksi. Vasta nyt vuosien jälkeen olen löytänyt itseni uudelleen. Monta vuotta nujerrettuna sokeutui siihen käytökseen enkä arvostanut itseäni. Nyt tajuan minkälaisen paskaläjän kanssa jaoin elämääni. 

Ei tuo normaalia käytöstä ole. Entinen oli samanlainen. Jopa kaupan kassalla lirkuteltiin, avattiin ovia tuntemattomille ihmisille, juteltiin ravintolan tarjoilijalle iloisesti, mutta samaisessa ravintolassa istui tuppisuuna pöydässä, kun oltiin kahdestaan. Suhteessa oli myös paljon henkistä väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin tunnistan tämän käytöksen itsestäni. Jos seksielämä on kunnossa, niin silloin vaimokin kiinnostas, mutta jos hän vöhöt välittää minun tarpeista, en voi arvostaa häntä ja hänen itsekäs elämä ei kiinnosta.

Välitätkö sinä naisesi tarpeista seksissä? Jos et, ei naisesi voi sua arvostaa.

upupupup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, ihan kuin mun exä. Ap sussa ei ole mitään muuta vikaa, kuin se että olet hänen kanssaan. Kannattaa lähteä. 

Pääsitkö helpolla irti siitä manipuloijasta? Jos on niin lytätty olo, niin millä voimia irrottautua ja kestää toisen mahdollinen raivo?

En sietänyt enää sitä mitätöintiä ja huonoa käytöstä, niin hermostui muhun ja käski häipymään. No minähän häivyin ja suuttui siitä. Emme ole missään tekemisissä. Alistaa tällä hetkellä jo uutta naista, joten menetti mielenkiintonsa minuun. Onneksi. Vasta nyt vuosien jälkeen olen löytänyt itseni uudelleen. Monta vuotta nujerrettuna sokeutui siihen käytökseen enkä arvostanut itseäni. Nyt tajuan minkälaisen paskaläjän kanssa jaoin elämääni. 

Hyvä kun löysit rajasi ja pidit niistä kiinni! Kurjaa kun jouduit kokemaan henkistä väkivaltaa.

Koitan tsempata vastaavassa tilanteessa olevaa ystävääni irtautumaan.

Onnittelut sinulle vielä itsesi arvostamisesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enhän mä siedäkään tollasta käytöstä, olen ottanut asian puheeksi. Aion selvittää asian, ja kuten sanoin, koen ansaitsevani parempaa kohtelua. Mies vain on sitä mieltä, että kokemukseni ei totta. Hän ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää.

Halusin kuulla mitä te muut tästä ajattelette.

Ap

Elin yli 20 vuotta suhteessa, jossa kaikki esiin ottamani ongelmat olivat keksittyjä eivätkä totta eikä miehessä mitään vikaa. Kilttinä ihmisenä etsin aina vikaa itsestäni ja menin umpisolmuun asti pystyäkseni olemaan itse parempi.

Vasta erottuani uudessa suhteessa olen ymmärtänyt kunnolla kuinka pahasti hukkasin itseni ja todellisuudentajun tuossa miehen meille rakentamassa vääristyneessä maailmassa. Kun toinen riittävän kauan toistelee sinulle näitä asioita, moni alkaa uskoa itsekin että on itse hullu ja omat tunteet ja ajatukset vääriä. Ero tällaisesta manipuloijasta auttaa tervehtymään.

Pääsitkö helpolla eroon manipuloijasta? Monesti heille on valtava loukkaus puolison eropuheet. Voi jopa olla pelottava tilanne alkaa tekemään eroa tuollaisesta dominoivasta, "paras kaikessa" - tyypistä.

Todellakin oli vaikea ja pitkä prosessi ja laittoi epäilemään omaa mielenterveyttä.

Kohtele miestä samoin. Et ole huomaavinasi, flirttailet muille miehille jne. Luultavasti suuttuu. Sen jälkeen heivaat sen.

Meillä sama, mutta johti siihen, että aloin käyttäytyä samoin. Varmaan jokin ongelma meillä molemmilla, kun ollaan silti tällaisessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlaista. Eräs ystäväni jopa kehui, että mieheni on täydellinen. On niin hyvä seuramies ja huomioi hyvin kaikki. Kotona ei puhua pukahda, tuijottaa vain puhelintaan. Välillä tiuskii ja äyskii. Jotenkin ajattelen vian olevan minussa, olen kai vain niin tylsää seuraa.

Aivan kuin exäni. Vielä eron jälkeenkin moni lähipiirin ihminen tykkää hänestä niin mahdottomasti ja pitää minua ilmeisesti hulluna kun erosin niin ihanasta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

"ei huomioi avaamalla ovia tai ns luotsaamalla vaimoa"

Eh? Puhutko miehestä vai palvelijasta? Tule jo nyt v i t t u tälle vuosituhannelle ja avaa ihan ite ne oves.

Siis se oli esimerkki.

On niitä muitakin mainittu kuten vaikka edellä käveleminen ja tunne ettei viihdytä toistensa seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monella miehellä tuntuu olevan ajatus että seksi ja vain se on ainoa parisuhteen ilmenemismuoto. Seksuaalinen kyllästyminen oikeuttaa kohtelemaan toista huonosti ja pettämäänkin. He eivät siis ajattele parisuhdetta ihmissuhteena vaan hyötysuhteena. Omien tarpeidensa kautta.

Tai omistussuhteena. Kun toisen on kerran saanut, toisella on velvollisuus pysyä siinä ja tyytyä siihen mitä saa.

Up

upupup

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monella miehellä tuntuu olevan ajatus että seksi ja vain se on ainoa parisuhteen ilmenemismuoto. Seksuaalinen kyllästyminen oikeuttaa kohtelemaan toista huonosti ja pettämäänkin. He eivät siis ajattele parisuhdetta ihmissuhteena vaan hyötysuhteena. Omien tarpeidensa kautta.

Miltä tuntuu elää mustavalkoisessa maailmassa? Ymmärrätkö että parisuhde voi olla ihmissuhde jossa on seksiä ja rakkautta? Yleensä se seksi otetaan puheeksi, koska sitä ei saa harrastaa parisuhteen ulkopuolella. Kuka ei vastaa kumppanin seksuaalisiin tarpeisiin, mutta myös evää suhteen ulkopuoliset mahdollisuudet pois? Vastaus: sellainen ihminen joka ei rakasta. Niin päivänselvä asia kun olla voi.

Jos se seksi on mukamas rakkauden ilmenemismuoto niin luulisi että sitä ei vaan kenen tahansa kanssa haluaisi harrastaa. Mutta ei kassit täytyy vaan käydä tyhjentämässä johonkin kylän Marttaan niin suhde on kunnossa.

47v yhdessä elämistä. Aina miettiin miten mies voi ajatella asioita niin suppeasti.

Vielä kun nuorina otettiin väkevämpää. Kaverilla nukuttiin yötä kapeassa sängyssä. Unissaan otti minusta kiinni ja työnsi lattialle.

Toinen tapaus oli kun oli kadottanut tyynynsä. Nosti minun pään ja otti minulta tyynyn.

Meillä ei ollut omaa autoa. Vuokrattiin auto. Myöhä ilta. Kaikki autoon ja matkaan. Mies ottaa käyttöohjeen ja lukee sitä kannesta kanteen ennen kuin voidaan lähteä. Minä ja lapsi odotetaan. Autoa ei voinut matkalla sitten tankata kuin tietyllä asemalla kuulemma. Polttoaine loppu. Siinä sitten viittilöitiin keskellä yötä. Onneksi sitten suht heti tuli auto joka hinasi huoltoasemalle.

Kun oli jo pieni lapsi. Kylästä illalla lähdettiin. Mies kävelee autoon kuskin paikalle odottamaan. Minulla nukkuva lapsi sylissä. Iso laukku olkapäällä. Yritän siinä onnistua avaamaan auton oven niin ettei lapsi herää. Aikaan jolloin ei viellä ollut lastenistuimia vaan lapsi nukkui sylissä matkan ajan.

Kun oltiin sovittu että lähetään pyöräilemään. Mennään hakemaan pyörät. Mieheni mielestä pyörät täytyy huoltaa ennen pyöräilyä. Sanomatta oli selvää että pyöräily jäi siltä päivältä.

Korona aikaan oma terveysasema oli suljettu. Minulla jalka kipeä. Naapuriasemalle sai ajan. Mies läksi käyttämään. Pyörähti autolla aseman edessä, ei autopaikkoja. Ajoi 200m päähän kaupan pihaan. Paksut sohjovallit kävelykaduilla. Kipeällä jalalla, yritä kiirehtiä kun annettu aika on. Mies ei voinut jättää minua pois aseman luona, viedä autoa ja tulla sitten.

Oltiin taas kerran menemässä kauppaan. Mies ajaa. Minä pelkääjän paikalla. Takatila tyhjä. Tapansa mukaan mies työntää tyhjää laukkua ym. minun jalkoihin. Noustessani yksi laukun hihna takertuu jalkaani ja minä noustessani kompastun ja kaadun naamalleni soraan. Kasvot verihaavoilla.

Yhteiset kauppareissut on piinaa. Vaikka ostetaan viikosta toiseen samoja tuotteita mutta hyllyn vieressä joka kerta täytyy tutkia tuotteet.

Viime kauppareissu sai taas minut raivostumaan. Sanoi kaupan edessä jätä minut tähän. Miehellä tapana viedä auto kauimpaan nurkkaan parkkipaikalla, ettei autoa naarmuteta. Odottelen reilu 10min. Soitan missä olet. Aoteekissa. Oli tullut toisen oven kautta. Mukana iso säkillinen palautus tölkkejä, mennyt apteekkiin tölkkisäkin kanssa. Minä turhaan odottelin tölkkiautomaatin luona. Sitten tölkkien palautusautomaatille. Istuskelin sitten ja odottelin. Oluen osto on sitten aikaa viepää. Etikettien lukua. Noin 10min päästä on päädytty ostamaan ne samat tutut tölkit. Minä en voi juuri mitään valita. Kun valitsen väärää. 

Kotona en voi mitään remontoida jos mies paikalla. Hän osaa paremmin tehdä. Minun turha hänen mielestään tuhrata.

Sanomattakin on selvää että en jaksa olla aina sanomatta. Aina on syy minussa.

Olen menettänyt vanhemmiten tasapainoa. Ehkä syy on että sain joskus borrelioosin ja hoidon saanti kesti kun lääkäri ei meinannut turhaan antaa antibiotteja.

Esim mökillä kun kapea polku talvella ulkona, mieheni tuuppaa pois edestä sen sijaan että väistäisi. Sama tapa muutoinkin että pois alta hän nenee.

Hän on työteliäs. Muutoin ok mutta tällainen yks asia kerrallaan ajatuksissa.

Jatkona edelliseen

Vielä silloin kun hän oli töissä, sain yksin ollessa (vuorotyö) tehdä jotain mutta kun eläkkeellä ja molemmat paikalla minulle jäisi vain apumiehen hommat.

Selvää on että meillä on erilaiset ajattelutavat. Olen työelämän tehnyt töissä jossa jo edellisenä päivänä suunniteltu seuraavan päivän työt. Valmistelut tehty. Tavarat on palautettava aina samaan paikkaan mistä otettu. On aina tiedettävä missä mitäkin säilytetään. Mies ei muista mihin minkin jättänyt. Kerää tavaraa ja jos tarvitsee, menee kauppaan ostamaan kun tavaran hakemiseen menee liikaa aikaa kun ei hajuakaan missä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ei huomioi avaamalla ovia tai ns luotsaamalla vaimoa"

Eh? Puhutko miehestä vai palvelijasta? Tule jo nyt v i t t u tälle vuosituhannelle ja avaa ihan ite ne oves.

 

Tätähän se on se tasa-arvo. Naisen ei pidä joutua tekemään mitä enempää, mutta mies on edelleen palvelija.

Sitte ihmetellään kun tuollasten seura ei niin kiinnosta.

Pointti kai on se, että ko.mies availee ovet tuntemattomille,mutta ei omalle vaimolleen.

Vastaus Kanada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlaista. Eräs ystäväni jopa kehui, että mieheni on täydellinen. On niin hyvä seuramies ja huomioi hyvin kaikki. Kotona ei puhua pukahda, tuijottaa vain puhelintaan. Välillä tiuskii ja äyskii. Jotenkin ajattelen vian olevan minussa, olen kai vain niin tylsää seuraa.

Aivan kuin exäni. Vielä eron jälkeenkin moni lähipiirin ihminen tykkää hänestä niin mahdottomasti ja pitää minua ilmeisesti hulluna kun erosin niin ihanasta miehestä.

Ei kai vaan jatko onnistu ihmissuhteissa.