Gallup: Sanokaa rehellisesti olisitteko onnellisia tällaisessa suhteessa?

Kuulostaa siltä, että ainoa syy pysyä suhteessa on seksi.

Eroaisin viikko-viikko -systeemillä vähintään tai hankkisin vähintään asumuseron. Seksiä voisi edelleen harrastaa, eiköhän se miehellekin maistuisi.

Tuttavapiirissä on puolenkymmentä neljän kympin korvilla pitkistä liitoista eronnut naista. YKSIKÄÄN heistä ei ole löytänyt uutta kumppania armottomasti yrityksestä huolimatta. AINA on muutaman kuukauden tutustumisen jälkeen löytynyt omasta mielestä joku perustavanlaatuinen vika. Eli AP, nyt lopetat haihattelun ja olet kiitollinen hyvästä miehestä.

Ap:n mies on vähän kuin mun mies, paitsi että mun mies ei edes osaa tehdä ruokaa. Laskut hän tosin maksaa ja yhdessä reissataan eikä ole tuollainen itsekäs joka haluaisi vain omille reissuilleen mennä, eikä yhteisiä maksaa. Ja niin, päiväunia ottaa harvoin.

Mieheni ärsyttää minua, mutta aiemmissa suhteissa ahdistuin kun miehillä oli alkoholiriippuvuutta ja yksi oli niin itsekäs ja ahne, että hän olisi kyllä voinut korjata autoni vian, mutta hänelle olisi pitänyt siitä maksaa, joten siitä ei varsinaista suhdetta syntynyt. Eli kokemus on että kaikissa miehissä on jotain perustavanlaatusta pielessä, joten voi valita onko yksin vai pyrkiikö kestämään ärsytystä.

Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään. Itselle nuokin asiat olisivat merkityksellisiä eroa miettiessä. Ja suoranainen painajainen olisi mahdolliselle uudelle kumppanille alkaa kertomaan alusta ne asiat, jotka on omalle miehelleen 25 vuoden aikana kertonut. Tuntisin itseni pelleksi, jos jostain lempiruuasta pitäisi puhua treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään. Itselle nuokin asiat olisivat merkityksellisiä eroa miettiessä. Ja suoranainen painajainen olisi mahdolliselle uudelle kumppanille alkaa kertomaan alusta ne asiat, jotka on omalle miehelleen 25 vuoden aikana kertonut. Tuntisin itseni pelleksi, jos jostain lempiruuasta pitäisi puhua treffeillä.

Samaa mieltä tästä. Yhteinen pitkä historia on itsessään tärkeä syy yrittää kaikkensa suhteen eteen. Minunkaam parisuhde ei ole täydellinen, mutta aivan hirveä pettymys olisi, jos se päättyisi.

Vierailija kirjoitti:

"Hän on erinomainen isä, on kiltti minulle, ei ryyppää, ei ole uskoton, pitää minua hyvänä päivittäin, antaa palautetta viehätysvoimastani jne. Myös seksielämämme on erinomaista"

Luepa nuo kertaalleen ajatuksella. Sen jälkeen mieti, kuinka monesta noista olisit valmis luopumaan, jotta saisit ruokaa laittavan ja nurmikkoa säännöllisesti ajavan miehen. 

Nyt oli kyllä täysosuma viesti. AP, jos tuosta suhteesta lähdet, olet Suomen typerin nainen. Ihan heittämällä.

Hyvä avaus, joka on saanut itseäni pohtimaan asioita. Olen itse rikkinäisestä perheestä ja jo nuorena tiesin, että haluan tulevaisuudessa puolisokseni aikuisen ihmisen, jolla asiat ovat hallinnassa ja joka tuo minulle turvallisen olon. Oma mieheni on 100% tällainen. Hän ei ole romanttinen, ei erityisen sivistynyt eikä kovin huumorintajuinen. Tiedän, että monien kavereideno mielestä hän on äärimmäisen tylsä tyyppi. Mutta hän on juuri sellainen peruskallio, jota minä tarvitsen. Jokainen toivottavasti saa siis sellaisen puolison, joka itselle sopii.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään. Itselle nuokin asiat olisivat merkityksellisiä eroa miettiessä. Ja suoranainen painajainen olisi mahdolliselle uudelle kumppanille alkaa kertomaan alusta ne asiat, jotka on omalle miehelleen 25 vuoden aikana kertonut. Tuntisin itseni pelleksi, jos jostain lempiruuasta pitäisi puhua treffeillä.

Hyvin sanottu. Se on myös syy miksi en "harrasta" deittailua vaikka sinkku olenkin. En jaksaisi aina uudelle tyypille kertoa kaikkea alusta alkaen itsestäni, eli tavallaan päästää niin lähelle. Toki oon sitten valmis avautumaan eri asioista ja panostamaan tutustumiseen kun se oikean tuntuinen tyyppi osuu kohdalle. Mut suhteessa olo tuo kyllä varmaan sellaista varmuutta mitä moni arvostaa. Ei tarvii pohtia että löytyykö sitä kumppania nyt vai 10 vuoden päästä vai ei ollenkaan.

N30+

Itsellä kyllä vaatimukset vuosien varrella on vähentyneet merkittävästi. Oikeastaan minulle riittää, että mies on luotettava ja tiedän hänen olevan tukenani tilanteessa kuin tilanteessa. 55-vuotiaalle naiselle ei takuulla helpolla uutta hyvää miestä löydy niin olen ajatellut kyllä omani kanssa olla niin kauan kuin elonpäiviä riittää, vaikka kaukana täydellisestä Onkin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään. Itselle nuokin asiat olisivat merkityksellisiä eroa miettiessä. Ja suoranainen painajainen olisi mahdolliselle uudelle kumppanille alkaa kertomaan alusta ne asiat, jotka on omalle miehelleen 25 vuoden aikana kertonut. Tuntisin itseni pelleksi, jos jostain lempiruuasta pitäisi puhua treffeillä.

Mutta jos juurikaan mitään ei miehen aloituksesta tehdä yhdessä eikä kanneta vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta niin kyllä sekin minun mielestäni kertoo paljon suhteen laadusta. Onko se pitkä suhde nimenomaan saanut aikaan sen, että pidetään toista jo itsestäänselvyytenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään. Itselle nuokin asiat olisivat merkityksellisiä eroa miettiessä. Ja suoranainen painajainen olisi mahdolliselle uudelle kumppanille alkaa kertomaan alusta ne asiat, jotka on omalle miehelleen 25 vuoden aikana kertonut. Tuntisin itseni pelleksi, jos jostain lempiruuasta pitäisi puhua treffeillä.

Mutta jos juurikaan mitään ei miehen aloituksesta tehdä yhdessä eikä kanneta vastuuta yhteisten asioiden hoitamisesta niin kyllä sekin minun mielestäni kertoo paljon suhteen laadusta. Onko se pitkä suhde nimenomaan saanut aikaan sen, että pidetään toista jo itsestäänselvyytenä?

Tästä sivusta huutelen tällaista mikä tuli mieleen: että vaikka itsestäänselvyytenä ei saisi koskaan pitää mitään mutta pitkässä suhteessa on se etu että jokaisesta mokasta tai huonosta kommentista (niitä tulee väistämättä) ei varmaan samalla tavalla tarvitse huolestua että suhde kaatuisi, koska voi myös luottaa siihen että asiat saadaan selvitettyä. Tuoreemmissa suhteissa on eri tavalla epävarmuutta kannattaako suhdetta jatkaa jos tulee paljon vaikka väärinymmärryksiä heti suhteen alussa. Silloin ei ole niin paljoa näyttöä siitä että toinen on pohjimmiltaan ihan ok tyyppi :)

Miten miehesi on muuttunut suhteen aikana? Jos on väsyneempi nykyään kuin nuorempana tai muuta ongelmaa, niin kannattaisi selvittää onko niihin jotain syytä.

Yleisellä tasolla: "En oikein osaa itsekään sanoa, miksi tämä on alkanut ärsyttää hirvittävän paljon."

Oletko mahdollisesti tavannut töissä tai muuten jonkun miehen joka tuntuisi paremmalta? Älä syytä miestäsi että nyt on alkanut ärsyttämään se ja tämä (mikä on ollut aina) ja siksi sinun pitäisi vaihtaa miestä. Vaihda mistä jos haluat, mutta myönnä itsellesi että haluat vaihtaa miestä ja siksi nykyisen huonot puolet vaikuttavat enemmän kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus extraa ei kaipaa siksi koska ei ole rahaa. Nurmi kasvaa koska ei jaksa ajaa. Aja sinä.

Väärin. Ap kirjoitti:

Mieheni on intohimoinen viiniharrastaja ja käyttää kaikki rahansa omiin reissuihinsa ja asettaa ne meidän yhteisten reissujen edelle.

Miehellä on rahaa, ja hän haluaa ekstraa, muttei mitään vaimonsa kanssa. En jäisi tuollaiseen suhteeseen, ellen itsekin olisi samanlainen. Ap ei ole. Ap haluaa tehdä asioita miehensä kanssa. 

Ap voisi mennä mukaan, lähteä hengaamaan vaikka kaupungille sillä aikaa, mutta ei.

Missä lukutaitosi on? Toivottavasti et ole töissä tuolla "älyllä". 

Ehkpä siitä harrastuksesta voisi tulla ap:n harrastus myös. Meillä mies harrasti maastopyöräilyä vuosia ja minä jäin aina kotiin. Sitten ostin itsellenikin maastopyörän ja tadaa, meillä oli yhteinen harrastus!

Opettelin myös kalastamaan ja tekemään kalasta hyvää ruokaa. Taas löytyi yhteinen mielenkiintoinen harrastus.

Mies ei laittanut ollenkaan vastaan, kun lähdin mukaan, päinvastoin!

Me olemmekin onnellinen pariskunta.

Onko mies lähtenyt mukaan sinun harrastuksiisi? 

On, ehkä siksikin, että en nalkuta ja kanssani on mukavaa viettää aikaa.

Teemme erilaisia ruokia yhdessä ja koko perheen kanssa, taloudessa asuu pari teiniä myös niin kuin ap:n taloudessakin. Sitten vaellamme, hiihdämme, marjastamme, sienestämme, hoidamme pihaa ja muuta mukavaa.

Voin oikein hyvin lähteä yksinkin marjametsään, leikata nurmikkoa tai siskon lähteä kanssa Tallinnaan, viikonlopuksi, samoin teen ruokaa ihan mielelläni enkä tarvitse siihen apujoukkoja. En ole viitsinyt ottaa mitään marttyyrin roolia ja alkaa nalkuttamaan miehelle vaikka jostakin pyykinpesusta tai imuroimisesta, saati että luettelisin hänelle mitä töitä Minä olen tehnyt. Olemme molemmat päivätöissä teinitkin osaavat oikein hyvin laittaa pesukoneellisen pyykkiä pyörimään ja sen jälkeen kuivausrumpuun tai tehdä ruokaa koko porukalle, jos niin tarvii.

Mieheni saa myös ottaa päivätirsat ihan jos siltä tuntuu, samoin minä ja teinit.

Kyll maar se o ny paremp sanoa moro ja näkemiin.

Ehkä mies on saanut myös ap:n naamasta tarpeekseen? Ehkä hän on kuullut aivan liikaa valitusta vuosien varrella siitä kuinka saamaton hän on.

Ehkä mkes saa koko ajan kuulla siitä kuinka naapurin Pirkon mies on koko ajan pihatöissä ja sinä se vaan nukut töistä tullessa, kuinka sinä söisit vaikka paketiilisen nakkeja ruuaksi, jos minä en tekisi meille ruokaa ja kuinka sinä vain lähdet viinimatkalle Porvooseen ja tulet sieltä iloisen näköisenä kotiin, kun minä olen täällä raatanut ja pessyt kaksi koneellista pyykkiäkin!!

Luultavasti juuri näin. Oikeasti ap istuu kotona av:lla tai somessa ja samoin teinit.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissä on puolenkymmentä neljän kympin korvilla pitkistä liitoista eronnut naista. YKSIKÄÄN heistä ei ole löytänyt uutta kumppania armottomasti yrityksestä huolimatta. AINA on muutaman kuukauden tutustumisen jälkeen löytynyt omasta mielestä joku perustavanlaatuinen vika. Eli AP, nyt lopetat haihattelun ja olet kiitollinen hyvästä miehestä.

Täällä ihan samat havainnot. Tulee uusi mies, yritetään, mies on tylsä, väärä puhe ääni, huonoa seksiä, liian hiljainen, liian puhelias, ei tienaa tarpeeksi, harrastaa vääriä asioita. Lista on loputon. Kaikkea ei voi saada.

Itselleni korvaan särähti tuo, ettei suoriudu laskujen maksusta tai veroilmoituksista jo hieman... Toki opeteltavia taitoja. 

Mutta se häiritsisi, että käyttää rahat omiin reissuihin perheen yhteisen tekemisen sijaan, niin ettei jää rahaa yhteisiin reissuihin. Perhe tulisi olla etusijalla ja omat viinireissut sen jälkeen, jos talous sallii.

Ei ehkä syy eroon, mutta keskustelun paikka mielestäni. Muuten miehesi kuulostaa ihanalta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että sinua ihan periaatteesta ärsyttää kaikki, mitä miehesi tekee. En näe tulevaisuutta suhteellanne.

Tämä on kyllä paha. Jos kykenet odottamaan pari vuotta, saatat nähdä miehessä taas jotain hyvää. Olet ap itse jossain muutosvaiheessa, harkitse tarkkaan haluatko mullistaa ihan hyvän elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni korvaan särähti tuo, ettei suoriudu laskujen maksusta tai veroilmoituksista jo hieman... Toki opeteltavia taitoja. 

Mutta se häiritsisi, että käyttää rahat omiin reissuihin perheen yhteisen tekemisen sijaan, niin ettei jää rahaa yhteisiin reissuihin. Perhe tulisi olla etusijalla ja omat viinireissut sen jälkeen, jos talous sallii.

Ei ehkä syy eroon, mutta keskustelun paikka mielestäni. Muuten miehesi kuulostaa ihanalta.

Se ei ole perheen yhteistä jos sitä ei haluta. Tähän pitäisi keksiä kompromissi että jokainen haluaa lähteä vaikka matkalle. Edellisessä suhteessa nainen käyttäyi juurikin noin, eli keksi idean ja esitti sen yhteisenä. Ei asioita voi verhota toisenlaiseksi sanoilla, asia jonka naiset taitaa erittäin hyvin.

Perhe tulisi olla etusijalla? Luitko ollenkaan aloitusta?

Oma mieheni on hyviltä puoliltaan kuin AP. Lisäksi hän on erinomainen kokki, korjaa minkä vaan vekottimen milloin vain, matkustaa mielellään minun kanssa ja on niin energinen, että yölläkin nukkuu maksimissaan 6 tuntia. Lisäksi on vieläpä erittäin hyväpalkkaisessa ja arvostettussa ammatissa. Mutta ---- hän on myös  avioliittomme aikana pettänyt todistettavasti 3 eri naisen kanssa ja luultavasti kiinnijäämättä useamman. Jos nuo saisin poispyyhityksi ottaisin mielelläni AP:n kuvaaman miehen. Mutta kun en saa. Koskaan.