Gallup: Sanokaa rehellisesti olisitteko onnellisia tällaisessa suhteessa?
Haluaisin nyt kyllä rehellisiä mielipiteitä siitä, olenko vain keski-iän kriisin kourissa houraileva kiittämätön nainen vai onko avioliitossani oikeasti ongelmia.
Eli, olen 46-vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20-vuotiaasta asti. Meillä on lukioikäiset lapset (2 kpl). Parisuhteessamme ei ole suuria ongelmia ja mieheni on periaatteessa oikein hyvä mies. Hän on erinomainen isä, on kiltti minulle, ei ryyppää, ei ole uskoton, pitää minua hyvänä päivittäin, antaa palautetta viehätysvoimastani jne. Myös seksielämämme on erinomaista.
Sitten ongelmat:
1. Mieheni on ikäisekseen suoraan sanoen aika onneton ns. käytännön asioissa. Ei osaa tehdä mitään teknisiä asioita eikä ole niistä myöskään kiinnostunut. Laskut on aina maksamatta, veroilmoituksista puhumattakaan. Pihanurmikko voi kasvaa puolimetriseksi ennen kuin hän sitä edes noteeraa. Vaikka hän on erinomainen isä, hän ei valehtelematta koskaan ole luultavasti lukenut lastemme Wilma-viestejä. Näin ollen ns. metatyö eli vastuu asioista on käytännössä aina minulla. Jos minulla ei ole hommat hanskassa, kaikki asiat jää tekemättä.
2. Mieheni ei ole lainkaan kiinnostunut ruuanlaitosta/ruuasta, vaan voisi syödä vaikka samaa ruokaa joka päivä, jotta vaivaa sen tekemiseksi ei tarvitsisi vain nähdä. Itselle sen sijaan ruuanlaitto yhdessä olisi ihanaa tekemistä.
3. Mieheni on töistä niin väsynyt, että hän nukkuu päiväunet JOKA PÄIVÄ, jotta jaksaa illan pysyä hereillä. En oikein osaa itsekään sanoa, miksi tämä on alkanut ärsyttää hirvittävän paljon.
4. Mieheni on intohimoinen viiniharrastaja ja käyttää kaikki rahansa omiin reissuihinsa ja asettaa ne meidän yhteisten reissujen edelle. Itselleni olisi suuri unelma käydä mieheni kanssa kaupunkilomilla, mutta jos haluan niille, on minun ne itse maksettava kokonaan meille molemmille.
5. Mieheni ei kaipaa mitää "extraa" juuri koskaan parisuhteessa eikä näin ollen sitä käytännössä koskaan itse järjestäkään. Jos haluan hotelliin hänen kanssa, on se itse varattava. Jos haluan elokuviin hänen kanssa, on liput hankittava itse. Toki hän mielellään viettää aikaa kanssani (sali, koiran ulkoilutus), mutta muuten ei mitään extraa.
No, nyt tuli jo paljon juttuja, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea ja ennen kaikkea jaksaa sanoa mielipiteensä. Kiitos! Rehellisesti sanoen itse haaveilen usein toisenlaisesta kumppanista ja samalla tunnen syyllisyyttä siitä ettei tämä riitä - mikään kun ei tosiaan ole pahasti pielessä ja paljon on hyvää.
Kommentit (285)
"Hän on erinomainen isä, on kiltti minulle, ei ryyppää, ei ole uskoton, pitää minua hyvänä päivittäin, antaa palautetta viehätysvoimastani jne. Myös seksielämämme on erinomaista"
Luepa nuo kertaalleen ajatuksella. Sen jälkeen mieti, kuinka monesta noista olisit valmis luopumaan, jotta saisit ruokaa laittavan ja nurmikkoa säännöllisesti ajavan miehen.
Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?
Kuulostaa, että kotonasi asuu "mieslapsi", joita asuu luultavasti kymmenissä tuhansissa suomalaisissa kodeissa. Osaavat olla hurmaavia, kun heihin tutustuu, mutta kumppaneinani täysin sietämättömiä aikuiselle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?
Kyllä. Hän tekee kaiken mukisematta, kun työnjohtaja eli minä kerron, mitä on tehtävä. Mutta tämä ei poista sitä vastuu-ongelmaa. Omasta mielestä se vastuun kantaminen on raskaampaa kuin itse tekeminen.
Miksi et voi kaupunkilomille lähteä vaikka jonkun ystäväsi kanssa? Miksi mukaan on saatava juuri miehesi, jos häntä ei kiinnosta?
Jos miehesi on intohimoinen viiniharrastaja, eikö häntä voisi kiinnostaa vaikka Italiaan suuntautuva loma, jolla yövytte kaupungeissa mutta teette retkiä lähiympäristön viinitiloille? Tai vaikka ihan siellä kaupungissakin maistelette viinejä, joita ei Suomesta saa?
Ja vieläkö ne lukioikäiset lapset saa jotain wilma-viestejä? Väittäkää koululle, että päätitte luopua laitteista joila vastaanotatte niitä. Lukekoot koululaiset itse.
En näkisi ongelmaa, jos hän kerran mukisematta kuitenkin tekee kun pyydät. Kukaan ei ole täydellinen. Paljon hyviäkin puolia luettelit.
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu! Itse pohdin TÄYSIN samoja asioita tällä hetkellä!
Toiselle pitää antaa tilaa olla ihan oma itsensä. Väsymykselle ei kukaan voi minkään, hyvä että saa nukuttua sitä pois. Hän saattaa olla arjesta jo niin kuormittunut, ettei huomaa nurmikoita tai pysty olemaan enemmän ajattelevainen sinua kohtaan, kuin jo on. Jos haluat tehdä yhdessä asioita, sinun pitää olla aloitteellinen, eikä jättää sitäkin miehen hoidettavaksi. Samoin kuin jos haluat miehen tekevän ruokaa, sano sille, että sinun ruuanlaittovuoro on x-, y- sekä z-päivisin. En syyttäisi miestä kaikista ongelmista, sinähän häntä olet 20 vuotta hyysännyt tuollaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että kotonasi asuu "mieslapsi", joita asuu luultavasti kymmenissä tuhansissa suomalaisissa kodeissa. Osaavat olla hurmaavia, kun heihin tutustuu, mutta kumppaneinani täysin sietämättömiä aikuiselle naiselle.
Tuollainen mieslapsi osaa elää aivan mainiosti ilman ylihuolehtivaa "äitiävaimoaan" myös.
Monella miehellä nyt vain ei ole naismainen vaatimustaso esim. kodin siisteyden suhteen. Kun pääsevät omilleen, koti on läävä, mutta viihtyvät siellä silti.
Olet onnekas, ja todennäköisesti vaihtamalla ei paranisi. 46-vuotiaille ei löydy haavekumppaneita joka nurkan takaa.
Jos tämä ei ollut provo niin en luultavasti enää ymmärrä parisuhteista mitään. Ainakin tässä kuvailtu mies kuulostaa omaani verrattuna suorastaan satukirjan prinssiltä - ja silti haluan olla mieluummin omani kanssa kuin lähteä etsimään uutta, kenties vieläkin huonompaa miestä.
Pakota mies lääkäriin. Hänellä on joko alhaiset testosteripitoisuudet tai metabolinen oireyhtymä ja ehkä kakkostyypin diabetes.
Mene johonkin mökille kuukaudeksi, koska se on "unelmasi ja tarvitset omaa aikaa". Älä muistuta mistään tehtävistä. Katso kuukauden kuluttua, missä kunnossa kämppä on.
Mikäli mies ei ole tehnyt mitään, antaisin lapikasta. Mikäli on tehnyt, on kyse vain laiskuudesta. Siitä sitten keskustelu aikuisten kesken.
Vaikuttaa siltä, että sinua ihan periaatteesta ärsyttää kaikki, mitä miehesi tekee. En näe tulevaisuutta suhteellanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että kotonasi asuu "mieslapsi", joita asuu luultavasti kymmenissä tuhansissa suomalaisissa kodeissa. Osaavat olla hurmaavia, kun heihin tutustuu, mutta kumppaneinani täysin sietämättömiä aikuiselle naiselle.
Tuollainen mieslapsi osaa elää aivan mainiosti ilman ylihuolehtivaa "äitiävaimoaan" myös.
Monella miehellä nyt vain ei ole naismainen vaatimustaso esim. kodin siisteyden suhteen. Kun pääsevät omilleen, koti on läävä, mutta viihtyvät siellä silti.
Tämä on täysin totta. Kun yhdistetään täydellisyyteen pyrkivä suorittajanainen ja huithapeli mies ja laitetaan heidät elämään yhteiseloa parikymppisinä, lopputulos on juuri aloituksessa kuvattu. Jos puolestaan tämä huithapeli saisi opetella näitä asioita yksinelämällä esim. ikävuodet 20-30, voisi siinä jopa oppia näitä aikuisten asioita.
Kun on kaksikymmentä hyvää ominaisuutta, ja yksi huono - pitää vaihtaa. Minne voi palauttaa käytetyn ja saako rahansa takaisin & korvauksen hukatusta ajasta?
Vierailija kirjoitti:
Mene johonkin mökille kuukaudeksi, koska se on "unelmasi ja tarvitset omaa aikaa". Älä muistuta mistään tehtävistä. Katso kuukauden kuluttua, missä kunnossa kämppä on.
Mikäli mies ei ole tehnyt mitään, antaisin lapikasta. Mikäli on tehnyt, on kyse vain laiskuudesta. Siitä sitten keskustelu aikuisten kesken.
Tai vielä parempi, mene johonkin Keski-Eurooppaan, jossa voit vaihtaa kaupunkia joka viikonloppu. Saat sen kaupunkilomasi samalla. Voitko tehdä etätöitä? Yleensä noihin suostutaan, kun kyseessä on kerran elämässä -tapahtuma tai joku mielenterveyden hoitojuttu.
Olisin tilanteessasi ihan tyytyväinen. Minun on nimittäin itse sekä huomattava se ylikasvanut nurmikko että leikattava se. Sinulla on sentään joku, jonka komennat leikkaamaan. Ja yksin hoitelen kokkaamiseni ja matkusteluni, eikä minulla ole kenenkään kanssa hyvää seksielämää. Olen sinkku.
Ei ole sanottua, että mitään sen parempaa löydät kuin mitä sinulla nyt on. Tietysti voit tykätä asua ihan vain yksiksesikin. Ehkä odottelisin, että lapset muuttavat kotoa pois (äkkiä se käy, et menetä paljon), ja eroaisin vasta sitten, jos ylipäätään eroaisin.
Mutta tosiaan kuten joku jo sanoikin, mikset voi harrastaa kokkausta tai matkustaa jonkun muun kanssa? Miehelläsi on omia menoja ja mielenkiinnon kohteita, joista osaa nauttia ilman sinuakin. Siitäkö kiikastaa?
Vierailija kirjoitti:
Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?
Tarvitaanko nurmikon leikkaamiseen kikkeliä, vai miksi AP ei voisi itse tehdä sitä?
Joskus extraa ei kaipaa siksi koska ei ole rahaa. Nurmi kasvaa koska ei jaksa ajaa. Aja sinä.