Gallup: Sanokaa rehellisesti olisitteko onnellisia tällaisessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan perusmies kyseessä. Ei varmasti parane vaihtamalla. Kohta 4 kannattaa ottaa puheeksi ja kertoa miehelle, että yhteisen lomamatkan kustannukset olisi oikeudenmukaista puolittaa.

"Yhteinen" lomamatka. Yhteinen lomamatka on sellainen johon molemmat haluaa mennä. Miksi te puhutte yhteisistä asioista kin ne on teidän omia asioita? Mikä riivaa?!

Yhteinen lomamatka on matka, jonne mennään yhdessä. Ei sen tarvitse olla molemmille yhtä tärkeä tai molempien haluta sitä yhtä paljon.

Miten voidaan kutsua jotain yhteiseksi mitä toinen ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestin "perusasiat ovat kunnossa". Mutta itselläni kanssasi hyvinkin samantyyppinen tilanne, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen. Täytin juuri 50 v. , meillä on myös 2 teiniä ja takana raskas vuosi. Sen on aiheuttanut lähinnä kriisi parisuhteessa ja epävarmuus jatkosta. Jos jotain olen oppinut itsestäni tämän kuluneen vuoden aikana, niin sen että sanoitan hyvin selvästi nykyään omat tuntemukseni ja toiveeni. Niin itselleni kuin miehelle. Ja todella rautalangasta vääntäen tyyliin "Haluan että varaat hotellin ilman että pyydän sitä" tai "Olen loukkaantunut, sillä et kysynyt mielipidettäni työpaikkasi vaihtamisesta, mutta isältäsi kysyit. "

Aikaisemmin olen piilottanut tunteeni ja unohtanut omat toiveeni. Ja sitten olen kiukutellut ja raivonnut, koska en ole saanut sanoa ajatuksiani. Nykyään pystyn pysymään rauhallisena toiveitani kertoessa, sillä ajattelen että minulla ei ole hävittävää. Jos miestä ei kiinnosta kuunnella/reagoida tarpeisiini, niin minkä minä sille voin. Se on hänen päätöksensä. Ja sillä on omat seurauksensa. Nyt eletäänkin vaiheessa, jossa nähdään , onko 20 vuoden jälkeen mahdollista muuttaa sitä parisuhteen dynamiikkaa, jossa minä olen aina aloitteen tekijä ja ratkaisukeskeinen toteuttaja miehen roikkuessa mukana ilman sen suurempaa henkistä tai taloudellista panostusta. Toistaiseksi tuntuu, että aina kun otetaan askel eteenpäin, niin seuraavana päivänä mennäänkin kaksi askelta taaksepäin. Tsemppiä sinulle

PS. Muista myös että et ala suorittamaan parisuhteen pelastamista. Kuten minulle kävi. "Yllättäen" minä olin se , joka alkoi selvittämään työkaluja parisuhteen pelastamiseksi ja sparraamaan ja valmentamaan miestä kuin mikäkin terapeutti. Kunnes muistin, että minä olen vain puolet tästä parisuhteesta ja minun EI TARVITSE ratkaista yksin ongelmia, joissa suhteen toisella osapuolella on merkittävä rooli. Huh. Tulipas paljon tekstiä. Pahoittelen.

Kannattaa muistaa, että olet myös puolet parisuhteen ongelmista. Miehesi ei ole "avuton", ellet sinä olisi alunperinkin ottanut sen tekijän ja järjestäjän roolia.

Kun itse aikanaan pariuduin, tunnistin itsessäni impulssin alkaa passata ja järjestää. Mutta kosken olen fiksu, tajusin, että jos nyt alan tehdä, teen sitä sitten hamaan hautaan. Joten hillitsin itseni, eikä sitten tarvitsekaan kriiseillä eikä tapella.

Toisekseen kannattaa miettiä, onko se nyt oikeasti mitenkään merkittävä TARVE, että mies varaa hotelliyön ilman, että sinä pyydät. Ainakin minä pitäisin miestäni kajahtaneena, jos se selittäisi minulle varanneensa hotelliyön ilman mitään järjellistä syytä.

Ihan aidosti, miten helvetin tylsää teidän elämänne on, jos kaipaatte jotain yksittäistä hotelliyötä piristykseksi? Kenelle joku hotelliyö on jotain ihanaa ylellisyyttä ja spessua ja ihqulaa? Matkoilla nyt tietysti on pakko nukkua hotellissa, mutta eihän siinä ole mitään hienoa. Ei vaikka olisi kalliskin hotelli.

Kiitos kommentista ja onnittelut, että jo suhteen alussa toimit oikein. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista ja mustavalkoista kuin kommenttisi antaa ymmärtää. Tuo hotelli-asiakin oli vain viittaus AP:n esittämiin esimerkkeihin. Se miksi joku ottaa aktiivisemman roolin arjen hoidossa liittyy taas usein perheen perustamiseen. Jos vanhemmista toinen ei hoida esim. lapsen terveysasioita , toisen on HOIDETTAVA. Mustavalkoisessa maailmassa ne tietenkin voj jättää hoitamatta ja se on kai sitten vaan niin, että sen jälkeen odotellaan lasua ja huostaanottoa vai? Jälleen karrikoidusti mutta yleensä näköalattomuus ja mustavalkoisuus karisevat iän myötä...

Tämä on varmasti aikuisin ketju mitä olen täältä lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisitko minun (kohta ex-) mieheeni?

1) Osaa tehdä ihan kaikkea teknistä ja myös hankkii ihan kaikkea teknistä. Nurkat väärällään laitteita ja hilavitkuttimia. Tuhlaa aikansa ja rakkautensa laitteisiin, niiden hyvinvointi on miljoona kertaa tärkeämpää kuin talossa asuvien ihmisten.

2) Tekee ruuanlaitosta sääntöviidakon. Jos hän on päättänyt tehdä ruokaa, kukaan ei saa syödä sitä ennen mitään, vaikka käytännössä ruuan valmistumiseen olisi aikaa about viisi tuntia. Jos joku muu tekee ruokaa, hän kyttää ja arvostelee ja korjaa jatkuvasti toisen "virheitä" ruuanlaitto- ja siivousprosessissa.

3) On unihäiriöinen eikä koskaan saa unta ennen kuin pitkälti aamuyöllä. Saattaa vaatia seksiä "unilääkkeeksi", mistä seuraa 2-3 tuntia epätoivoista jyystämistä ja hinkkaamista, mistä ei saa yhtään mitään muuta kuin kiukkuisen olon tulevaa aamuherätystä miettiessä.

4) Harvoin haluaa panostaa mihinkään matkoihin, koska on pihin kaiken muun paitsi uusimman elektroniikan ostamisen suhteen. Ei yleensä suostu kenenkään muun toiveisiin matkojen suhteen, vaan jos lähtee, niin lähtee vain omilla ehdoillaan.

5) Hän voi järjestää extraa saadakseen seksiä. Katso kohta 3 ylempää. Eli jos hän joskus järjestää jotain "extraa", niin hän olettaa että siitä pitää maksaa.... Ihmisenä ei ole koskaan kiinnostunut minusta eikä ollenkaan arvosta mielipiteitäni, harrastuksiani, toiveitani yms.

Hei! Oletko sinä kiinnostunut hänestä? Kun saan käsityksen että kaikki mitä mies tekee on väärin. Haluat vaihtaa miehesi. Muutos lähtee itsestä.

Mieheni tekee todellakin kaiken väärin. Tai siis niin että minä kärsin siitä suuresti. Niinpä todellakin aloitin muutoksen omasta itsestäni ja häivyin omaan kämppään. En ole kiinnostunut hänestä, en enää. 30 vuottahan sitä tuli jo kestettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisitko minun (kohta ex-) mieheeni?

1) Osaa tehdä ihan kaikkea teknistä ja myös hankkii ihan kaikkea teknistä. Nurkat väärällään laitteita ja hilavitkuttimia. Tuhlaa aikansa ja rakkautensa laitteisiin, niiden hyvinvointi on miljoona kertaa tärkeämpää kuin talossa asuvien ihmisten.

2) Tekee ruuanlaitosta sääntöviidakon. Jos hän on päättänyt tehdä ruokaa, kukaan ei saa syödä sitä ennen mitään, vaikka käytännössä ruuan valmistumiseen olisi aikaa about viisi tuntia. Jos joku muu tekee ruokaa, hän kyttää ja arvostelee ja korjaa jatkuvasti toisen "virheitä" ruuanlaitto- ja siivousprosessissa.

3) On unihäiriöinen eikä koskaan saa unta ennen kuin pitkälti aamuyöllä. Saattaa vaatia seksiä "unilääkkeeksi", mistä seuraa 2-3 tuntia epätoivoista jyystämistä ja hinkkaamista, mistä ei saa yhtään mitään muuta kuin kiukkuisen olon tulevaa aamuherätystä miettiessä.

4) Harvoin haluaa panostaa mihinkään matkoihin, koska on pihin kaiken muun paitsi uusimman elektroniikan ostamisen suhteen. Ei yleensä suostu kenenkään muun toiveisiin matkojen suhteen, vaan jos lähtee, niin lähtee vain omilla ehdoillaan.

5) Hän voi järjestää extraa saadakseen seksiä. Katso kohta 3 ylempää. Eli jos hän joskus järjestää jotain "extraa", niin hän olettaa että siitä pitää maksaa.... Ihmisenä ei ole koskaan kiinnostunut minusta eikä ollenkaan arvosta mielipiteitäni, harrastuksiani, toiveitani yms.

Hei! Oletko sinä kiinnostunut hänestä? Kun saan käsityksen että kaikki mitä mies tekee on väärin. Haluat vaihtaa miehesi. Muutos lähtee itsestä.

Mieheni tekee todellakin kaiken väärin. Tai siis niin että minä kärsin siitä suuresti. Niinpä todellakin aloitin muutoksen omasta itsestäni ja häivyin omaan kämppään. En ole kiinnostunut hänestä, en enää. 30 vuottahan sitä tuli jo kestettyä.

Yhtä asiaa hän ei ole tehnyt väärin. Siitä on jo 30-vuotta kun hän valitsi mitä täydellisimmän ihmisen rinnalleen kulkemaan, harmi molemmille että sinä epäonnistuit silloin.

Minusta miehesi kuulostaa hienolta. Hän kuitenkin maksaa ilmeisesti osuutensa yhteisistä menoista ja käyttää harrastukseen omia rahojaan - oma mieheni ei maksa mitään yhteisistäkään menoista vaan tavallaan elätän kaikkia yksin. Matkustimme kesällä, maksoin molempien matkat kuten maksan myös esim koko asumisen.

Miehesi ei arvostele ulkonäköäsi, minun haukkuu.

Teillä on hyvä seksielämä, minun mieheni ei ole halunnut seksiä vuoteen.

Miehesi tekee kotitöitä, kun sanot asiasta, minun mieheni ei tee.

Alkoi melkein mietityttää, että haluaisitko vaihtaa miehiä päittäin ap?

Tuo on kyllä aivan idioottimainen asenne, että ensin itse halutaan päsmäröidä ihan kaikesta, jopa siitä milloin toinen nukkuu päiväunia, ja sitten uhriudutaan kun on niin raskasta tehdä sitä metatyötä. Ihan jokainen olisi onnellisempi, jos vaan lopettaisit sen metatyöpäsmäröinnin, jota kukaan ei ole pyytänyt sinua tekemään.

Voin sanoa että et tuu löytämään parempaa. Moni olis ihan helvetin onnellinen sinun miehestä. Kaikista ihmisistä löytyy aina parannettavaa ja kaikissa ihmisissä joku ärsyttää, mutta vaihtamalla tässä tapauksessa ei kyllä parane.

En olisi tyytyväinen, mutta en eroaisi. Alkaisin elää kuin sinkku, vaikka olisin suhteessa. Priorisoisin omaa elämääni, kehittäisin omia harrastuksia. En maksaisi miehen puolesta, en pakottaisi mihinkään. Matkustelisin ystävieni kanssa (jättäisin miehelle kotiin sen tyhjän jääkaapin ja täyden pyykkikorin) ja nauttisin sitten kotiinpaluusta miehen kainaloon. 

Jos löytyisi matkalta toinen mies, ottaisin lomaromanssin, mutta en uskoisi hullaantumisen tunteitani. 

Kommenttien mukaan suurin osa näkyy olevan sitä mieltä, että vika on ap:ssa eli naisessa. Tai että pitäisi tyytyä tuohon vätykseen, koska joillakin on vielä huonompia miehiä. Uskomatonta! Fakta on, että nainen on harvoin syypää siihen, että mies on saamaton. Se mies on itse siihen syypää. Ei sellaista saa aikaan millään "päsmäröinnillä". Ap:n mies tuskin hoitaisi asioita vaikka asuisi yksin. Parisuhteessa asioiden hoitamatta jättämisellä on kuitenkin vaikutusta myös puolisoon, jos esim. laskut kasvavat korkoa tai menevät ulosottoon.

Liian monta tosi selvästi sinua ärsyttävää piirrettä, yhden tai kahden kanssa voisi elää. En olisi tyytyväinen mutta tuskin eroaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehesi kuulostaa hienolta. Hän kuitenkin maksaa ilmeisesti osuutensa yhteisistä menoista ja käyttää harrastukseen omia rahojaan - oma mieheni ei maksa mitään yhteisistäkään menoista vaan tavallaan elätän kaikkia yksin. Matkustimme kesällä, maksoin molempien matkat kuten maksan myös esim koko asumisen.

Miehesi ei arvostele ulkonäköäsi, minun haukkuu.

Teillä on hyvä seksielämä, minun mieheni ei ole halunnut seksiä vuoteen.

Miehesi tekee kotitöitä, kun sanot asiasta, minun mieheni ei tee.

Alkoi melkein mietityttää, että haluaisitko vaihtaa miehiä päittäin ap?

Minusta ap:n mies kuulostaa ankealta, mutta sinun miehesi suorastaan painajaiselta. Eroa ihmeessä jos on itsekunnioitusta.

Näin itse kun olen usein työpäivän jälkeen todella väsynyt, en yhtään ihmettele jos ei extroja jaksa. En minäkään jaksa kuin satunnaisesti. Parasta onkin juuri se, ettei sen raskaan työpäivän lisäksi tarvitse kaikkea tehdä kotonakin itse ja yksin, vaan on se puoliso jakamassa sitä työtaakkaa. Tehdään yhdessä niitä kotihommia, sitä arkista, tavallista yhdessäoloa. Mikä olisi sen parempaa?

Ei sekään yleensä mieslasten kanssa toimi, että nainen vain jättää asiat hoitamatta ja kotityöt tekemättä ja lähtee reissuun. Ja palatessa koti kiiltäisi puhtauttaan. Kun minä yritin tuota eksäni kanssa, oli palatessani entistä sotkuisempaa ja pyykkikorin päällä vuori. Mieslapsi kai ajattelee, että nainen hoitaa pyykit ja muut sitten palattuaan, eli turha vaivautua itse.

Liian pitkä. En jaksanut lukea, eikä kiinnosta "ongelmasi"

Ymmärrän tuskasi. Itse erosin pitkästä avioliitosta vaikka oli 2 pientä lasta, mutta meillä olikin aika moni asia pielessä. Näytä tämä teksti miehellesi ja puhu hänen kanssaan. En antaisi vielä periksi mikäli mies suostuu kuuntelemaan, puhumaan ja keskustelemaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Äänestin "perusasiat ovat kunnossa". Mutta itselläni kanssasi hyvinkin samantyyppinen tilanne, enkä voi sanoa olevani tyytyväinen. Täytin juuri 50 v. , meillä on myös 2 teiniä ja takana raskas vuosi. Sen on aiheuttanut lähinnä kriisi parisuhteessa ja epävarmuus jatkosta. Jos jotain olen oppinut itsestäni tämän kuluneen vuoden aikana, niin sen että sanoitan hyvin selvästi nykyään omat tuntemukseni ja toiveeni. Niin itselleni kuin miehelle. Ja todella rautalangasta vääntäen tyyliin "Haluan että varaat hotellin ilman että pyydän sitä" tai "Olen loukkaantunut, sillä et kysynyt mielipidettäni työpaikkasi vaihtamisesta, mutta isältäsi kysyit. "

Aikaisemmin olen piilottanut tunteeni ja unohtanut omat toiveeni. Ja sitten olen kiukutellut ja raivonnut, koska en ole saanut sanoa ajatuksiani. Nykyään pystyn pysymään rauhallisena toiveitani kertoessa, sillä ajattelen että minulla ei ole hävittävää. Jos miestä ei kiinnosta kuunnella/reagoida tarpeisiini, niin minkä minä sille voin. Se on hänen päätöksensä. Ja sillä on omat seurauksensa. Nyt eletäänkin vaiheessa, jossa nähdään , onko 20 vuoden jälkeen mahdollista muuttaa sitä parisuhteen dynamiikkaa, jossa minä olen aina aloitteen tekijä ja ratkaisukeskeinen toteuttaja miehen roikkuessa mukana ilman sen suurempaa henkistä tai taloudellista panostusta. Toistaiseksi tuntuu, että aina kun otetaan askel eteenpäin, niin seuraavana päivänä mennäänkin kaksi askelta taaksepäin. Tsemppiä sinulle

PS. Muista myös että et ala suorittamaan parisuhteen pelastamista. Kuten minulle kävi. "Yllättäen" minä olin se , joka alkoi selvittämään työkaluja parisuhteen pelastamiseksi ja sparraamaan ja valmentamaan miestä kuin mikäkin terapeutti. Kunnes muistin, että minä olen vain puolet tästä parisuhteesta ja minun EI TARVITSE ratkaista yksin ongelmia, joissa suhteen toisella osapuolella on merkittävä rooli. Huh. Tulipas paljon tekstiä. Pahoittelen.

Aamen. Juuri näin.

Aika huonoihin parisuhteisiin täällä ihmiset tyytyvät.

Ap olisitko mieluummin yksin kuin tuossa suhteessa?

Minulle olisi ongelma jo se, että puolisoa ei kiinnostaisi yhteiset lomamatkat. En silti välttämättä kehottaisi eroamaan, osaan noista asioista on ehkä kuitenkin mahdollista löytää ratkaisut. Täytyy vain saada puoliso oikeasti ymmärtämään tilanne.

Kuulostaa hyvältä mieheltä, mutta aika autistiselta. Ei kannata vaihtaa.