Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Suomessa ei ole boomereita, vaan suuria ikäluokkia, ja tuo boomer-viha on muutenkin niin väsynyttä.

Boomereita edeltävissä sukupolvissa isoäidillä oli omakin vauva rinnoillaan tai vähintään taapero silloin, kun lastenlapsia alkoi siunaantua. Luuletko ihan oikeasti, että ne hoti lastensa tai miniöidensä lapsia? Ei tietenkään kun oli omasta takaa ihan riittämiin hoidettavaa.

Ja maalaistaloissa kaikki raskaat naisten työt annettiin miniälle siksi, että se anoppi (silloin ehkä 40v "vanhus"), oli aivan loppuun kulunut ja loputtoman uupunut jatkuvista synnytyksistä ja raskaista töistä, jotka oma anoppinsa oli "periyttänyt" hänelle. Ehkä hän sitten katsoi lapsenlapsen perään -koska MINIÄ VAPAUTTI NIISTÄ RASKAISTA TÖISTÄ!

Nykyään miniät/tyttäret odottavat, että mummo hoitaa ne lapsenlapsensa saamatta vastineeksi mitään muuta kuin ilon nauttia niiden lasten seurasta.

Niin, ja se "koko kylä kasvattaa" tarkoitti aika pitkälti sitä, että jos minä näin sinun lapsesi perseilemässä, saatoin antaa sille korvatillikan ja käskeä laputtamaan kotiin kuin olisi jo.

Kannattaa lukea vähän sitä historiaa, siis ihan oikeasti lukea eikä vaan mielikuvitella. Saatat huomata, että on aika hieno juttu saada kasvattaa lapsensa ihan itse, ilman sekaantumista.

Mä olin tulossa sanomaan samaa sinulle. Historia on muutakin kuin maataloja joissa 10 lasta ja puhkikulunut emäntä. Luuletko ihan oikeasti, että 10-lapsisen perheen äiti hoiti koko katraan yksin? Ei. Köyhässäkin talossa vanhin tytär/tyttäret teki ihan aikuisen osan kotitöistä ja lastenhoidosta. 

Isossa talossa oli piikoja, karjakkoja, renkejä. Piiat hoiti lapsia ja taloutta. Lisäksi vielä emännän tai isännän omat vanhemmat, tai naimaton sisarus. Jokainen teki jotain, vaikka sitten liekutti lasta jos ei muuta pystynyt. 

Tai jos katsotaan kaupunkilaiskotia, ihan joka ikisessä sata vuotta sitten rakennetussa herraskaiskodissa oli soppi myös kotiapulaiselle. 

Eli aika harva nainen joutui käytännössä täysin yksin lapsestaan huolehtimaan ennen muinoin. Ei riitä, että luet historiaa, lue naisten historiaa. Voisit lukea myös evoluutiobiologiaa, miksi ihminen on sosiaalinen eläin ja miten olemme selvinneet, vaikka jälkikasvu on todella avuton syntyessään, monta vuotta avuton, ja sitoo äidin itseensä. Äiti ei selviäisi yksin luonnossa näin avuttoman jälkeläisen kanssa, ja meidän evoluutio on vastannut siihen. 

Esim Kaari Utriolla on paljon sanottavaa tästä aiheesta. 

Eikä entisaikaankaan kaikissa perheissä ollut kymmentä lasta. Lapsikuolleisuus oli suuri, mutta kaikki eivät myöskään olleet yhtä "hedelmällisiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Suomessa ei ole boomereita, vaan suuria ikäluokkia, ja tuo boomer-viha on muutenkin niin väsynyttä.

Boomereita edeltävissä sukupolvissa isoäidillä oli omakin vauva rinnoillaan tai vähintään taapero silloin, kun lastenlapsia alkoi siunaantua. Luuletko ihan oikeasti, että ne hoti lastensa tai miniöidensä lapsia? Ei tietenkään kun oli omasta takaa ihan riittämiin hoidettavaa.

Ja maalaistaloissa kaikki raskaat naisten työt annettiin miniälle siksi, että se anoppi (silloin ehkä 40v "vanhus"), oli aivan loppuun kulunut ja loputtoman uupunut jatkuvista synnytyksistä ja raskaista töistä, jotka oma anoppinsa oli "periyttänyt" hänelle. Ehkä hän sitten katsoi lapsenlapsen perään -koska MINIÄ VAPAUTTI NIISTÄ RASKAISTA TÖISTÄ!

Nykyään miniät/tyttäret odottavat, että mummo hoitaa ne lapsenlapsensa saamatta vastineeksi mitään muuta kuin ilon nauttia niiden lasten seurasta.

Niin, ja se "koko kylä kasvattaa" tarkoitti aika pitkälti sitä, että jos minä näin sinun lapsesi perseilemässä, saatoin antaa sille korvatillikan ja käskeä laputtamaan kotiin kuin olisi jo.

Kannattaa lukea vähän sitä historiaa, siis ihan oikeasti lukea eikä vaan mielikuvitella. Saatat huomata, että on aika hieno juttu saada kasvattaa lapsensa ihan itse, ilman sekaantumista.

Mä olin tulossa sanomaan samaa sinulle. Historia on muutakin kuin maataloja joissa 10 lasta ja puhkikulunut emäntä. Luuletko ihan oikeasti, että 10-lapsisen perheen äiti hoiti koko katraan yksin? Ei. Köyhässäkin talossa vanhin tytär/tyttäret teki ihan aikuisen osan kotitöistä ja lastenhoidosta. 

Isossa talossa oli piikoja, karjakkoja, renkejä. Piiat hoiti lapsia ja taloutta. Lisäksi vielä emännän tai isännän omat vanhemmat, tai naimaton sisarus. Jokainen teki jotain, vaikka sitten liekutti lasta jos ei muuta pystynyt. 

Tai jos katsotaan kaupunkilaiskotia, ihan joka ikisessä sata vuotta sitten rakennetussa herraskaiskodissa oli soppi myös kotiapulaiselle. 

Eli aika harva nainen joutui käytännössä täysin yksin lapsestaan huolehtimaan ennen muinoin. Ei riitä, että luet historiaa, lue naisten historiaa. Voisit lukea myös evoluutiobiologiaa, miksi ihminen on sosiaalinen eläin ja miten olemme selvinneet, vaikka jälkikasvu on todella avuton syntyessään, monta vuotta avuton, ja sitoo äidin itseensä. Äiti ei selviäisi yksin luonnossa näin avuttoman jälkeläisen kanssa, ja meidän evoluutio on vastannut siihen. 

Esim Kaari Utriolla on paljon sanottavaa tästä aiheesta. 

Eikä entisaikaankaan kaikissa perheissä ollut kymmentä lasta. Lapsikuolleisuus oli suuri, mutta kaikki eivät myöskään olleet yhtä "hedelmällisiä".

Utrio muuten kirjoittaa myös "tyypillisestä yhden lapsen tippuriavioliitosta" (1800-luku) Kalevan tyttärissä. Yksi ehti tulla ennen munatorvien tukkeutumista. -eri

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa ilmaisemaan itsenne lyhyemmin.

Ei onnistu joiltakin av-mammoilta. Tekstiä tulee kuin ripulipa*kaa ilman mitään sisältöä.

Et näköjään tiedä kivuista mitään. No, kun ikää tulee..

Kiitos nauruista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetelkaa ilmaisemaan itsenne lyhyemmin.

Ei onnistu joiltakin av-mammoilta. Tekstiä tulee kuin ripulipa*kaa ilman mitään sisältöä.

🤣🤣🤣

Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun.

Juu, outoa on. En malta odottaa lapsenlapsia elämääni. 

Oon 60.v. ja olen ollut jo 18-vuotta mummo, kohta 19-vuotta..

Vierailija kirjoitti:

Oon 60.v. ja olen ollut jo 18-vuotta mummo, kohta 19-vuotta..

Olen 68-vuotias ja minulla on viisi lastenlasta.

Väitöskirja valmistui pikkuisen myöhässä, mutta valmistui siltikin.

Kaikki ei tunnu nyt hahmottavan mikä ero on sillä, ettei pysty ottamaan lapsenlapsia hoitoon terveyssyistä ja sillä, ettei vaan halua. Jokainen ymmärtää, että kivuista kärsivä saati rollaattorilla kulkeva huonokuntoinen mummo tai pappa voi huolehtia lapsenlapsista ja olla sillä tavoin apuna. Ei myöskään mummo tai pappa joka asuu toisella puolella Suomea, tai joka on 24/7 hoitovastuussa omasta vanhemmastaan, tai on päivät töissä eikä siksi ehdi päiviksi apuun. Aloituksessa kuitenkin ihmeteltiin niitä, jotka ei HALUA auttaa ja hoitaa vaikka voisi. Ei tietty ole pakko, mutta onhan se tosi kurjaa lapselle, jos oma vanhempi ei kertakaikkiaan suostu koskaan auttamaan lastaan vaikka voisi, tai pahimmillaan ei halua edes tutustua lapsenlapsiinsa niinkuin joissain esimerkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Sanon suoraan, että enpä usko sinua. Ja semmosen pienen neuvon annan, että varaudu arvosteluun, kun sinun lapsesi ovat aikuisia, niin he aivan varmasti löytävät ja muistavat jotain ikäviä asioita sinusta äitinä. Historia tulee toistamaan itseään. Minun äitini arvosteli aikoinaan omaa 1900 syntynyttä äitiään, joka oli synnyttänyt 11 lasta pihasaunassaan. Minä taas arvostelin omaa äitiäni joistain asioista. Nyt olen huomannut, että minun poikani ja tyttäreni arvostelevat sitä, minkälainen äiti olin heidän mielestä. Äiti joutuu monesti perheen arkea pyörittäessään tekemään myös ratkaisuja, joista lapset eivät pidä. Jokainen kohtaa vuorollaan tämän tosiasian. Ollaan enkeleitä toisillemme.

Enkä minäkään olisi halunnut uskoa ja kuulla , ettei lapsistani tykätä.  No, ei äitini meitä omia lapsiaankaan koskaan sylissä pitänyt. Syyn kertoi myöhemmin , että jäsenet niin kipeät.    Sanoi kuitenkin kerran tuohduksisaan, ettei meistä pennuista ole muuta kuin mieliharmia.                                                                                      

Rauha hänen muistolleen. Tuskin hänestäkään suurperheen lapsena huolehdittiin ja arvostettiin.                                                                        

Liikaa tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 60.v. ja olen ollut jo 18-vuotta mummo, kohta 19-vuotta..

Olen 68-vuotias ja minulla on viisi lastenlasta.

Väitöskirja valmistui pikkuisen myöhässä, mutta valmistui siltikin.

Onko täällä nuorempia väitöskirjojen kirjoittajia?

Omat lapseni olen hoitanut ja ollut vieläpä kotiäitinä, joten todellakin itse hoitanut, eikä päiväkoti.

Oman lapsenlapseni (vain yksi toistaiseksi) otan hoitoon tai menen hoitamaan aina kun pyydetään. Ja tosi paljon olenkin hoitanut. Itse olen 62-v.

Onhan se niin ihanaa, kun pienet jalat tepsuttavat vastaan ja pienet kädet kietoutuvat kaulaan ja kasvot loistavat kuin Naantalin aurinko!

Vierailija<strong> kirjoitti:

Omat lapseni olen hoitanut ja ollut vieläpä kotiäitinä, joten todellakin itse hoitanut, eikä päiväkoti.

Oman lapsenlapseni (vain yksi toistaiseksi) otan hoitoon tai menen hoitamaan aina kun pyydetään. Ja tosi paljon olenkin hoitanut. Itse olen 62-v.

Onhan se niin ihanaa, kun pienet jalat tepsuttavat vastaan ja pienet kädet kietoutuvat kaulaan ja kasvot loistavat kuin Naantalin aurinko!

Selväksi tuli.

 EN halua pikkujalkoja enää tepsuttamaan kotiini. Olen työni tehnyt sillä saralla.

Kaksi vuotta yötäpäivää taaperoa ja lopulta vielä vastasyntynyttä muutama kuukausi + siihen lisäksi kolme alle kouluikäistä.

Ei kiitos enää.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni olen hoitanut ja ollut vieläpä kotiäitinä, joten todellakin itse hoitanut, eikä päiväkoti.

Oman lapsenlapseni (vain yksi toistaiseksi) otan hoitoon tai menen hoitamaan aina kun pyydetään. Ja tosi paljon olenkin hoitanut. Itse olen 62-v.

Onhan se niin ihanaa, kun pienet jalat tepsuttavat vastaan ja pienet kädet kietoutuvat kaulaan ja kasvot loistavat kuin Naantalin aurinko!

Olisipa valta ja voima... tai ainakin rahaa. On niin ikävää, kun päivähoitoon tuodaan ihan pieniä lapsia.

Joskus mietin, että jos saan oman lapsen niin en vie sitä muiden hoidettavaksi vaan hoidan itse.

Täytyy muistaa että mummoillakin on elämää, ei aina sovi mennä lastenlapsia hoitamaan. Eiköhän se riitä että on omat lapset hoitanut. Mitä nyt joskus jos oikein tiukka paikka niin tuodaan mummolle mutta täytyy tarkistaa onko menoja silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa että mummoillakin on elämää, ei aina sovi mennä lastenlapsia hoitamaan. Eiköhän se riitä että on omat lapset hoitanut. Mitä nyt joskus jos oikein tiukka paikka niin tuodaan mummolle mutta täytyy tarkistaa onko menoja silloin. 

Tarkistaa onko menoja, mutta tärkeintä, että jaksaako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 60.v. ja olen ollut jo 18-vuotta mummo, kohta 19-vuotta..

Olen 68-vuotias ja minulla on viisi lastenlasta.

Väitöskirja valmistui pikkuisen myöhässä, mutta valmistui siltikin.

Olen 67-vuotias ja minulla on 44-vuotias poika, jolla on 23-vuotias tytär ja hänellä 4-vuotias tytär. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ota ja syy on se että en vaan jaksa. Oma terveys on pohjamudissa, käsistä tippuu tavarat, siihen joku lapsi vielä hoitoon niin ei ei.

Minkä ikäinen olet ja oletko vielä työelämässä vai sairaseläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Kuule mummo minäpä kerron minä en ollut lapsena koskaan mummolassa hoidossa, en koskaan, kummankaan mummon luona, silloin 70-luvulla. Minä en vienyt lapsiani mummoille hoitoon, äitini kyllä kävi, haki itse, lasteni kanssa puistossa kun lähellä asui. Toisella mummolla käytiin kylässä. Minun lapset ovat 25-30 vuotiaita eikä minulla ole lapsenlapsia enkä edes odota lapsenlapsia, jos tulisi en hoitaisi. Neljä lasta hoidin aikuisiksi, se riittää.

Tällainen asenne on varmasti aivan ihanaa sun lasten kuulla. Ei tarvitse edes kysyä onko teillä läheiset välit, taitaa rasittaa rouvaa liikaa. No, jos sitten vanhainkotiin kerran kuussa soittelevat ettei liikaa ole häiriöksi.