Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka

Elämässä on niin totta se, että sitä saa mitä tilaa. Se joka hoitaa ja rakastaa lapsiaan, lapsenlapsiaan, jne. sitä myös vanhana hoidetaan ja rakastetaan. 

Yksinäinen vanhuus on edessä, mikäli jompi kumpi, hoito tai rakkaus, on puuttunut. Elinikäinen suhde nimittäin luodaan aina aikuisen toimesta rakastamalla ja sen rakkaan räkänokan takapuolen pyyhkimisellä. Ei toista ilman toista.

Tämä on syynä siihen, miksi toisia vanhuksia käydään vanhainkodissa katsomassa ja toisia ei. Kaikki muut selitykset, kuten esim. välimatkat, jne. on puhtaita tekosyitä. Nykyään kun ei ole velvollisuutta enää vanhuksia kohtaan, niin "jyvät erottuvat akanoista".

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on niin totta se, että sitä saa mitä tilaa. Se joka hoitaa ja rakastaa lapsiaan, lapsenlapsiaan, jne. sitä myös vanhana hoidetaan ja rakastetaan. 

Yksinäinen vanhuus on edessä, mikäli jompi kumpi, hoito tai rakkaus, on puuttunut. Elinikäinen suhde nimittäin luodaan aina aikuisen toimesta rakastamalla ja sen rakkaan räkänokan takapuolen pyyhkimisellä. Ei toista ilman toista.

Tämä on syynä siihen, miksi toisia vanhuksia käydään vanhainkodissa katsomassa ja toisia ei. Kaikki muut selitykset, kuten esim. välimatkat, jne. on puhtaita tekosyitä. Nykyään kun ei ole velvollisuutta enää vanhuksia kohtaan, niin "jyvät erottuvat akanoista".

En halua ketään katsomaan itseäni sänkyni viereen. En sairaalaan enkä vanhainkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Suomessa ei ole boomereita, vaan suuria ikäluokkia, ja tuo boomer-viha on muutenkin niin väsynyttä.

Boomereita edeltävissä sukupolvissa isoäidillä oli omakin vauva rinnoillaan tai vähintään taapero silloin, kun lastenlapsia alkoi siunaantua. Luuletko ihan oikeasti, että ne hoti lastensa tai miniöidensä lapsia? Ei tietenkään kun oli omasta takaa ihan riittämiin hoidettavaa.

Ja maalaistaloissa kaikki raskaat naisten työt annettiin miniälle siksi, että se anoppi (silloin ehkä 40v "vanhus"), oli aivan loppuun kulunut ja loputtoman uupunut jatkuvista synnytyksistä ja raskaista töistä, jotka oma anoppinsa oli "periyttänyt" hänelle. Ehkä hän sitten katsoi lapsenlapsen perään -koska MINIÄ VAPAUTTI NIISTÄ RASKAISTA TÖISTÄ!

Nykyään miniät/tyttäret odottavat, että mummo hoitaa ne lapsenlapsensa saamatta vastineeksi mitään muuta kuin ilon nauttia niiden lasten seurasta.

Niin, ja se "koko kylä kasvattaa" tarkoitti aika pitkälti sitä, että jos minä näin sinun lapsesi perseilemässä, saatoin antaa sille korvatillikan ja käskeä laputtamaan kotiin kuin olisi jo.

Kannattaa lukea vähän sitä historiaa, siis ihan oikeasti lukea eikä vaan mielikuvitella. Saatat huomata, että on aika hieno juttu saada kasvattaa lapsensa ihan itse, ilman sekaantumista.

Mä olin tulossa sanomaan samaa sinulle. Historia on muutakin kuin maataloja joissa 10 lasta ja puhkikulunut emäntä. Luuletko ihan oikeasti, että 10-lapsisen perheen äiti hoiti koko katraan yksin? Ei. Köyhässäkin talossa vanhin tytär/tyttäret teki ihan aikuisen osan kotitöistä ja lastenhoidosta. 

Isossa talossa oli piikoja, karjakkoja, renkejä. Piiat hoiti lapsia ja taloutta. Lisäksi vielä emännän tai isännän omat vanhemmat, tai naimaton sisarus. Jokainen teki jotain, vaikka sitten liekutti lasta jos ei muuta pystynyt. 

Tai jos katsotaan kaupunkilaiskotia, ihan joka ikisessä sata vuotta sitten rakennetussa herraskaiskodissa oli soppi myös kotiapulaiselle. 

Eli aika harva nainen joutui käytännössä täysin yksin lapsestaan huolehtimaan ennen muinoin. Ei riitä, että luet historiaa, lue naisten historiaa. Voisit lukea myös evoluutiobiologiaa, miksi ihminen on sosiaalinen eläin ja miten olemme selvinneet, vaikka jälkikasvu on todella avuton syntyessään, monta vuotta avuton, ja sitoo äidin itseensä. Äiti ei selviäisi yksin luonnossa näin avuttoman jälkeläisen kanssa, ja meidän evoluutio on vastannut siihen. 

Esim Kaari Utriolla on paljon sanottavaa tästä aiheesta. 

Hevonpaskat sanon minä. Minun isoäitini oli syntynyt vuonna 1900. 11 lasta synnytti. Ei ollut ikinä mitään karjakkoja tai piikoja apuna. Hänen tyttärensä (minun äitini) oli syntynyt 1935 ja täysin ilman mitään apulaisia hoiti 3 lastaan ja kodin. Minä taas olen syntynyt 1952 ja olen itse hoitanut 3 lastani, tietysti olivat päivähoidossa, kun kävin aina kokopäivätöissä, ei minulla ollut mitään apukäsiä. Nyt sitten minun tyttäreni perheessä on yksi lapsi (siis minun rakas lapsenlapseni), joka jäänee ainoaksi, niin tämä pieni perhe on jatkuvan avun tarpeessa. Molemmat isovanhemmat ovat hyvin usein kysyttyä apua ja apua myös saavat. On tapahtunut ainakin minun suvussani iso muutos, nykyihmisen tarvitsevat jatkuvasti jotain omaa aikaa. Minusta se oma aika käy melko vähiin, kun perustaa perheen ja käy töissä. Tämä tulee näköjään joillekin pienenä yllätyksenä. Jotkut sen sijaan kartoittavat asian etukäteen ja ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia ja syntyvyys on hurjassa laskussa. Lainatakseni presidentti Mauno Koiviston: "jotain tarttis tehdä". Veronmaksajana suostuisi moniinkiin tukitoimien, että syntyvyys saataisiin nousuun: kodinhoitajan takaisin, pidemmät palkalliset äitiyslomat, iso korotus lapsilisiin jne. Ja semmonen esineuvolamahdollisuus kaikille vauvaa harkitseville, siellä sitten kerrottaisiin, miten se elämä oikein muuttuukaan, kun saat lapsen. Oma aika muuttuu perheajaksi.

Oma äitini on suurin syy miksi jätin lapset tekemättä. En halua sitä narsistia sotkemaan enää yhdenkään ihmisen elämää. Ja ei, en todella aio hoitaa häntä, pärjäilköön. En minä tänne pyytänyt päästäkään.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on niin totta se, että sitä saa mitä tilaa. Se joka hoitaa ja rakastaa lapsiaan, lapsenlapsiaan, jne. sitä myös vanhana hoidetaan ja rakastetaan. 

Yksinäinen vanhuus on edessä, mikäli jompi kumpi, hoito tai rakkaus, on puuttunut. Elinikäinen suhde nimittäin luodaan aina aikuisen toimesta rakastamalla ja sen rakkaan räkänokan takapuolen pyyhkimisellä. Ei toista ilman toista.

Tämä on syynä siihen, miksi toisia vanhuksia käydään vanhainkodissa katsomassa ja toisia ei. Kaikki muut selitykset, kuten esim. välimatkat, jne. on puhtaita tekosyitä. Nykyään kun ei ole velvollisuutta enää vanhuksia kohtaan, niin "jyvät erottuvat akanoista".

Eituo pidä paikkaansa. Käyn paikallisessa palvelutalossa joka viikko SPR:n ystävätoiminnan kautta ja ihanat mummelit ja papparaiset ovat todella yksinäisiä. Ystävämieheni poika ja lapsenlapsi asuu naapurikunnassa, mutta poika on käynyt viimeksi joulun alla viime vuonna. Tämä mies on ollut hyvä isä, joka on tukenut poikaansa vielä opiskeluaikanakin monin eri tavoin.

Mummelit valittavat myös, että eivät ole tavanneet lapsiaan eivätkä lapset edes soita. Suurin osa asukkaista on omatoimisia eikä vaikeasti dementoituneita, joten he ovat myös mukavaa seuraa, ainakin minusta.

Hoitamalla lapsenlapsia ei saa omia lapsiaan käymään palvelutalossa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla yhtään sen useammin kuin jättämällä lapset hoitamatta. Luultavasti sama koskee myös kotona tuettuina asuvia vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirveän negatiivinen sävy näillä mummoilla..surullisen kuuloista. Ymmärrän hyvin ettei varsinkaan pientä jaksa hoitaa jos oma terveys on huono, mutta elämässä voi olla mukana muuten. Moni vanhempi arvostaa et ollaan läsnä ja laitetaan vaikka ruokaa ja tuodaan oven taakse tai pyydetään syömään ja sanotaan et nyt syötte rauhassa kun minä katon lapsia sen aikaa. Tai otetaan itkuinen vauva vaunuihin ja sanotaan, et minä kokeilen rauhottuisko se jos heilutan ulkona puoli tuntia tai jos on kävelykyky niin työntää. Tiedän näitä perheitä missä lapset on viikot pk:ssa ja loput ajat isovanhemmilla..liika on liikaa, mutta kyllä voisi ehkä peiliin vähän kurkistella, että voisinko kuitenkin edes vähän auttaa.

Voi jumankauta en enää paremmin sano!

Että JOSPA NYT SITTEN KUMMINKIN KAIKISTA VAIVOISTANNE JA SAIRAUKSISTANNE HUOLIMATTA OLISITTE MEILLE HYÖDYKSI! RUOKAA OVEN TAAKSE!!! TULKAA SEN ITKUISEN LAPSEN KANSSA TÄNNE, MINÄ HOITELEN!

Eikö niissä omissa vaivoissa ole jo tarpeeksi?

Onko sitä arvostusta haettava rääkkäämällä omaa terveyttään ja vointiaan?

Toivon, että jokainen teistä saa aikanaan reuman ja sen jälkeen tulee lapset lapsineen odottamaan avunantoa. Juu kyllä, vaikka sitä pientäkin! Kas kun ne kivut ei siitä pienene vaan kasvaa, mutta onpahan sitten sitä arvostusta, joka ei kyllä ainakaan sillä lailla näy, että annettaisiin isovanhemman levätä ja hoitaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on niin totta se, että sitä saa mitä tilaa. Se joka hoitaa ja rakastaa lapsiaan, lapsenlapsiaan, jne. sitä myös vanhana hoidetaan ja rakastetaan. 

Yksinäinen vanhuus on edessä, mikäli jompi kumpi, hoito tai rakkaus, on puuttunut. Elinikäinen suhde nimittäin luodaan aina aikuisen toimesta rakastamalla ja sen rakkaan räkänokan takapuolen pyyhkimisellä. Ei toista ilman toista.

Tämä on syynä siihen, miksi toisia vanhuksia käydään vanhainkodissa katsomassa ja toisia ei. Kaikki muut selitykset, kuten esim. välimatkat, jne. on puhtaita tekosyitä. Nykyään kun ei ole velvollisuutta enää vanhuksia kohtaan, niin "jyvät erottuvat akanoista".

En halua ketään katsomaan itseäni sänkyni viereen. En sairaalaan enkä vanhainkotiin.

Minä ajattelen samoin. Jos joudun/menen hoivakotiin, niin siellä henkilökunta huolehtikoon minusta maksun edestä. En milloinkaan halua olla kenellekään taakaksi, siis lapsilleni. Eläkää lapset elämäänne kuten haluatte, ei minun sängyn vierellä tarvitse roikkua. Mikään ei olis niin kauheaa, kuin se että joku kävisi pelkästä velvollisuudesta minua katsomassa. Haluan säilyttää ihmisyyteni ja olla mahdollisimman pitkään muista riippumaton, poislukien maksulliset ostetut palvelut, kuten hoivakoti. Kyllä yhteiskunta huolta pitää, että tienattu eläke ja hankittu vähäinen omaisuus kupataan pois sitten viime metreillä. Voikaan kaikki hyvin ja keskustellaan asiat ja käytännöt selviksi niitten lastenne kanssa, jotka olette maailmaan hommanneet ja aikuiseksi saattaneet. Vanhuus on siitä kummallinen asia, ettei silloin oikein kukaan perääsi huutele. Tämä tulee käymään toteen sitten aikanaan jokaisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on niin totta se, että sitä saa mitä tilaa. Se joka hoitaa ja rakastaa lapsiaan, lapsenlapsiaan, jne. sitä myös vanhana hoidetaan ja rakastetaan. 

Yksinäinen vanhuus on edessä, mikäli jompi kumpi, hoito tai rakkaus, on puuttunut. Elinikäinen suhde nimittäin luodaan aina aikuisen toimesta rakastamalla ja sen rakkaan räkänokan takapuolen pyyhkimisellä. Ei toista ilman toista.

Tämä on syynä siihen, miksi toisia vanhuksia käydään vanhainkodissa katsomassa ja toisia ei. Kaikki muut selitykset, kuten esim. välimatkat, jne. on puhtaita tekosyitä. Nykyään kun ei ole velvollisuutta enää vanhuksia kohtaan, niin "jyvät erottuvat akanoista".

Eituo pidä paikkaansa. Käyn paikallisessa palvelutalossa joka viikko SPR:n ystävätoiminnan kautta ja ihanat mummelit ja papparaiset ovat todella yksinäisiä. Ystävämieheni poika ja lapsenlapsi asuu naapurikunnassa, mutta poika on käynyt viimeksi joulun alla viime vuonna. Tämä mies on ollut hyvä isä, joka on tukenut poikaansa vielä opiskeluaikanakin monin eri tavoin.

Mummelit valittavat myös, että eivät ole tavanneet lapsiaan eivätkä lapset edes soita. Suurin osa asukkaista on omatoimisia eikä vaikeasti dementoituneita, joten he ovat myös mukavaa seuraa, ainakin minusta.

Hoitamalla lapsenlapsia ei saa omia lapsiaan käymään palvelutalossa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla yhtään sen useammin kuin jättämällä lapset hoitamatta. Luultavasti sama koskee myös kotona tuettuina asuvia vanhuksia.

Niinpä. Ja sitä paitsi, kaikki eivät hanki lapsia ollenkaan, joko omasta halustaan tai joutuvat tekemään kyseisen päätöksen vastentahtoisesti. Miten sitten heidän kohdallaan?

Olen työssä käyvä mummu ja kyllä mielellään otan lapsenlapsia hoitoon silloin kun on aikaa ja jaksan. He ovat kyllä parasta tässä kohtaa elämään, tuovat iloa ja rakkautta elämään. Siinä ei ole mitään pahaa, että kuuntelee myös omaa jaksamistaan. Vaihdevuodet ovat jo menneet ja vauhti hidastunut. Lisäksi en tarvitse mitään vuoden isoäiti palkintoa eikä sädekehäkään päänympärillä kiristä, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on suurin syy miksi jätin lapset tekemättä. En halua sitä narsistia sotkemaan enää yhdenkään ihmisen elämää. Ja ei, en todella aio hoitaa häntä, pärjäilköön. En minä tänne pyytänyt päästäkään.

Mielenkiintoinen kannanotto. Et tee lapsia, koska äitisi oli/on niin kamala. Entä isäsi, oliko hänkin kamala. Voithan itse olla täysin erilainen äiti kuin äitisi oli. Otappa riski ja hommaa lapsia ja tuu sitten kertomaan, kuinka helppoa se arjen pyöritys ja äitiys ja vanhemmuus on. Sinulla ei ole kokemusta vastuusta lapsen kanssa, niin ymmärrän jossain määrin kärkkään mielipiteesi. Mutta mikään ei estä sinua olemasta sata kertaa parempi äiti, kuin oma äitisi oli. Jos puoliso on valmiina (mitä epäilen), niin ei muuta kuin lapsentekoon. Noin 15 vuoden päästä voit kertoa, että miten niinkuin omasta mielestäsi meni. Lapset ovat suuri rikkaus, mutta myös ainakin mun elämän vaativin tehtävä ja kyllä myös lapset kasvattavat aikuista.

Mä otan ja hoidan mielelläni, vaikken mitään muuta jaksakaan. Edes ne päivät tuovat riemua ja virtaa elämään! Olen niin ikionnellinen, kun päivässä on rytmiä, liikuntaa ja ulkoilua, sillä itsekseni ei tule lähdettyä enää mihinkään. Ja kuinka ihana on aamulla herätä pieneen ääneen "nyt helätään!". Siitä eteenpäin on päivä yhtä haipakkaa 🤗.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Suomessa ei ole boomereita, vaan suuria ikäluokkia, ja tuo boomer-viha on muutenkin niin väsynyttä.

Boomereita edeltävissä sukupolvissa isoäidillä oli omakin vauva rinnoillaan tai vähintään taapero silloin, kun lastenlapsia alkoi siunaantua. Luuletko ihan oikeasti, että ne hoti lastensa tai miniöidensä lapsia? Ei tietenkään kun oli omasta takaa ihan riittämiin hoidettavaa.

Ja maalaistaloissa kaikki raskaat naisten työt annettiin miniälle siksi, että se anoppi (silloin ehkä 40v "vanhus"), oli aivan loppuun kulunut ja loputtoman uupunut jatkuvista synnytyksistä ja raskaista töistä, jotka oma anoppinsa oli "periyttänyt" hänelle. Ehkä hän sitten katsoi lapsenlapsen perään -koska MINIÄ VAPAUTTI NIISTÄ RASKAISTA TÖISTÄ!

Nykyään miniät/tyttäret odottavat, että mummo hoitaa ne lapsenlapsensa saamatta vastineeksi mitään muuta kuin ilon nauttia niiden lasten seurasta.

Niin, ja se "koko kylä kasvattaa" tarkoitti aika pitkälti sitä, että jos minä näin sinun lapsesi perseilemässä, saatoin antaa sille korvatillikan ja käskeä laputtamaan kotiin kuin olisi jo.

Kannattaa lukea vähän sitä historiaa, siis ihan oikeasti lukea eikä vaan mielikuvitella. Saatat huomata, että on aika hieno juttu saada kasvattaa lapsensa ihan itse, ilman sekaantumista.

Mä olin tulossa sanomaan samaa sinulle. Historia on muutakin kuin maataloja joissa 10 lasta ja puhkikulunut emäntä. Luuletko ihan oikeasti, että 10-lapsisen perheen äiti hoiti koko katraan yksin? Ei. Köyhässäkin talossa vanhin tytär/tyttäret teki ihan aikuisen osan kotitöistä ja lastenhoidosta. 

Isossa talossa oli piikoja, karjakkoja, renkejä. Piiat hoiti lapsia ja taloutta. Lisäksi vielä emännän tai isännän omat vanhemmat, tai naimaton sisarus. Jokainen teki jotain, vaikka sitten liekutti lasta jos ei muuta pystynyt. 

Tai jos katsotaan kaupunkilaiskotia, ihan joka ikisessä sata vuotta sitten rakennetussa herraskaiskodissa oli soppi myös kotiapulaiselle. 

Eli aika harva nainen joutui käytännössä täysin yksin lapsestaan huolehtimaan ennen muinoin. Ei riitä, että luet historiaa, lue naisten historiaa. Voisit lukea myös evoluutiobiologiaa, miksi ihminen on sosiaalinen eläin ja miten olemme selvinneet, vaikka jälkikasvu on todella avuton syntyessään, monta vuotta avuton, ja sitoo äidin itseensä. Äiti ei selviäisi yksin luonnossa näin avuttoman jälkeläisen kanssa, ja meidän evoluutio on vastannut siihen. 

Esim Kaari Utriolla on paljon sanottavaa tästä aiheesta. 

Hevonpaskat sanon minä. Minun isoäitini oli syntynyt vuonna 1900. 11 lasta synnytti. Ei ollut ikinä mitään karjakkoja tai piikoja apuna. Hänen tyttärensä (minun äitini) oli syntynyt 1935 ja täysin ilman mitään apulaisia hoiti 3 lastaan ja kodin. Minä taas olen syntynyt 1952 ja olen itse hoitanut 3 lastani, tietysti olivat päivähoidossa, kun kävin aina kokopäivätöissä, ei minulla ollut mitään apukäsiä. Nyt sitten minun tyttäreni perheessä on yksi lapsi (siis minun rakas lapsenlapseni), joka jäänee ainoaksi, niin tämä pieni perhe on jatkuvan avun tarpeessa. Molemmat isovanhemmat ovat hyvin usein kysyttyä apua ja apua myös saavat. On tapahtunut ainakin minun suvussani iso muutos, nykyihmisen tarvitsevat jatkuvasti jotain omaa aikaa. Minusta se oma aika käy melko vähiin, kun perustaa perheen ja käy töissä. Tämä tulee näköjään joillekin pienenä yllätyksenä. Jotkut sen sijaan kartoittavat asian etukäteen ja ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia ja syntyvyys on hurjassa laskussa. Lainatakseni presidentti Mauno Koiviston: "jotain tarttis tehdä". Veronmaksajana suostuisi moniinkiin tukitoimien, että syntyvyys saataisiin nousuun: kodinhoitajan takaisin, pidemmät palkalliset äitiyslomat, iso korotus lapsilisiin jne. Ja semmonen esineuvolamahdollisuus kaikille vauvaa harkitseville, siellä sitten kerrottaisiin, miten se elämä oikein muuttuukaan, kun saat lapsen. Oma aika muuttuu perheajaksi.

Ihan hiton kurjaa on lukea tällaista tekstiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylyä on meno täällä vauvapalstoilla. Äidin/anopin mitta on miten paljon on lastenvahtina. Jos ei ole, ei käydä edes kylässä eikä vanhanakaan tervehtimässä.

Eli huonokuntoisempi tai iäkäs mummo saa ihan yksikseen rauhassa olla huonokuntoinen ja vanha niin kotonaan kuin hoitolaitoksessa, eihän hänestä ole ollut mitään hyötyä.

.

Ei, vaan kyse on siitä miten ihmiset kohtelee toisiaan. Se mummo/pappa, joka kääntää selän apua tarvitsevalle lapselleen eikä halua hoitaa/tutustua lapsenlapsiinsa, on se jonka kanssa ei pahemmin huvita olla tekemisissä. Miksi huvittaisi, kun on tehnyt selväksi ettei kiinnosta? Ei kukaan ole vaatinut sairasta tai huonokuntoista hoitamaan tai auttamaan, yhtään sellaista kommenttia ei vaan ole. Jos ei pysty avuksi niin ei tietenkään pysty, toki silloinkin voi osoittaa välittävänsä ja olevansa kiinnostunut edes jollakin tavoin jos mielii lastenlapsiinsa tutustua ja hyvissä väleissä säilyä. Nämä, jotka haluaa lapsenlapsen vain söpöissä valokuvissa mummokavereille esiteltäväksi on niitä, joille ei oikein ymmärrystä tahdo herua.

Lapsenlapsiin voi tutustua vaikkei heitä hoida, kylässä voi käydä puolin ja toisin, kun lapset kasvaa mummot voi käydä heidän kanssa vaikka syömässä. Työkaverini joutuu hoitamaan lapsenlapsiaan, nämä lapset vain viedään tai jos tämä lapsi on näiden lasten kanssa kauempana, ilmoittaa että lapset on junassa tulossa hoitoon, kun hän ei jaksa

Maailma aina muuttuu entisistä ajoista eikä auta vaikka kuinka sanoisi että "ennen oli paremmin".

Minä valitsin lapsettomuuden kun en halua olla riippuvainen muista ihmisistä. Miksi niitä olisi pitänyt väkisin tehdä ja sitten valittaa etten pääse niistä eroon ollenkaan kun ei ole hoitavia mummoja. En voi sietää niitä vastuuttomasti lisääntyviä joilla ei ole omien resurssien riittävyyden tunnistamista. En minäkään suunnittele mitään projekteja toisten ihmisten varaan vaatien niiden kestävyydeltä omiin harrastuksiini. 

Puolisollani vanhemmat hyvin iäkkäitä. Itselläni vain yksi vanhempi jollekka oli tehty liikaakin jo rasitteita ja kävi sääliksi kun jaksamisen äärimmilleenkin vedettiin. Kamalaa haukkumista jos yksi mummo ei aina jaksanut ottaa hoitoon kun piti viihteelle päästä. 

Tätä elämää pitkään nähneenä niin vanhempia ei enää kiinnosta siis ei kiinnosta omat lapsensa ja mitä enemmän pääsee niistä eroon niin sitä parempi. Päiväkodin ohitse kulkee niin ihan kamala korvia huumaava rääkyminen ja kiljuminen. Kuinka tuollaisessa metelissä joku muka pysyy tervepäisenä. Minulla menisi kuulo ja mielenterveys välittömästi. Sinne vaan päiväkotiin kun ei itseäkään kiinnosta koko se rasite mutta on pakko saada se. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää juuvälillä puolison aikuinen lapsi jonka lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Silti tämä aikuinen lapsi aika usein haluaa lapsensa viikonloppuna hoitoon koska on menoja. On hyvin ulkoistanut lastenhoidon isovanhemmille. En ymmärrä tätä laisinkaan..miksei voi olla lapsen kanssa kun on vapaa tekemään mitä vain joka toinen viikko? Hyvin itsekästä.

Juuri tätä olen ihmetellyt. Se ns oma aika on tullut kaikkein tärkeimmäksi, se ajaa kaiken ohi. Mikä piru teitä nykyvanhempia oikein vaivaa, vai eikö kukaan kertonut, että kun perustat perheen, käyt luonnollisesti töissä, jotta elättäisit perheesi, niin ei siinä jää mitään omaa aikaa, kaikki aika menee perheen hyvinvoinnin eteen ja näinhän se kuuluukin olla, muutenhan ihminen hylkäisi omat jälkeläiset ja lähtisi viettämään omaa hauskaa aikaa. Luonto on määrännyt näin, eläinkin pitää hyvän huolen jälkeläisistään. Perhe käy yhdessä lomilla, viettää vapaa-aika yhdessä, usein myös rakennetaan talo, lapset harrastaa, työelämä on kiihkeää, voi tulla sairautta tai muita vastoinkäymisiä, mutta se mikä pysyy, eikä hylkää, on oma rakas perhe. Tämän täytyy olla lähtökohta, muutoinhan kaikki olisi aivan turhaan. Perheet pitäkää yhtä ja asettakaa aina oma perhe ykkössijalle, ei se oma aika, senkin aika tulee sitten parikymmenen vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on suurin syy miksi jätin lapset tekemättä. En halua sitä narsistia sotkemaan enää yhdenkään ihmisen elämää. Ja ei, en todella aio hoitaa häntä, pärjäilköön. En minä tänne pyytänyt päästäkään.

Mielenkiintoinen kannanotto. Et tee lapsia, koska äitisi oli/on niin kamala. Entä isäsi, oliko hänkin kamala. Voithan itse olla täysin erilainen äiti kuin äitisi oli. Otappa riski ja hommaa lapsia ja tuu sitten kertomaan, kuinka helppoa se arjen pyöritys ja äitiys ja vanhemmuus on. Sinulla ei ole kokemusta vastuusta lapsen kanssa, niin ymmärrän jossain määrin kärkkään mielipiteesi. Mutta mikään ei estä sinua olemasta sata kertaa parempi äiti, kuin oma äitisi oli. Jos puoliso on valmiina (mitä epäilen), niin ei muuta kuin lapsentekoon. Noin 15 vuoden päästä voit kertoa, että miten niinkuin omasta mielestäsi meni. Lapset ovat suuri rikkaus, mutta myös ainakin mun elämän vaativin tehtävä ja kyllä myös lapset kasvattavat aikuista.

Toi loppu ei pidä paikkaansa. Ei ole rikkaus kun lapsi köyhdyttää eikä kasvata aikuista eikä vaativintakaan. Älykäs ihminen ei tarvitse lasta kasvattamaan itseään. Rikkauden voi löytää ihan monista muistakin asioista. Vaativampaa voi olla esim. parisuhde aikuisen ihmisen kanssa kun lapsen kanssa jota voi ohjailla. Aikuista ihmistä ei voi ohjailla jotenka pitkäaikainen parisuhde on vaativampaa ja opettaa tekemään kompromisseja. 

Lasta ohjailevan ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja. Ei lapsi ole mikään riski mitä otetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Maailma aina muuttuu entisistä ajoista eikä auta vaikka kuinka sanoisi että "ennen oli paremmin".

Minä valitsin lapsettomuuden kun en halua olla riippuvainen muista ihmisistä. Miksi niitä olisi pitänyt väkisin tehdä ja sitten valittaa etten pääse niistä eroon ollenkaan kun ei ole hoitavia mummoja. En voi sietää niitä vastuuttomasti lisääntyviä joilla ei ole omien resurssien riittävyyden tunnistamista. En minäkään suunnittele mitään projekteja toisten ihmisten varaan vaatien niiden kestävyydeltä omiin harrastuksiini. 

Puolisollani vanhemmat hyvin iäkkäitä. Itselläni vain yksi vanhempi jollekka oli tehty liikaakin jo rasitteita ja kävi sääliksi kun jaksamisen äärimmilleenkin vedettiin. Kamalaa haukkumista jos yksi mummo ei aina jaksanut ottaa hoitoon kun piti viihteelle päästä. 

Tätä elämää pitkään nähneenä niin vanhempia ei enää kiinnosta siis ei kiinnosta omat lapsensa ja mitä enemmän pääsee niistä eroon niin sitä parempi. Päiväkodin ohitse kulkee niin ihan kamala korvia huumaava rääkyminen ja kiljuminen. Kuinka tuollaisessa metelissä joku muka pysyy tervepäisenä. Minulla menisi kuulo ja mielenterveys välittömästi. Sinne vaan päiväkotiin kun ei itseäkään kiinnosta koko se rasite mutta on pakko saada se. 

Kirjoitit niin totta, mutta katsos, kun se oma aika on suorastaan pakkomielle, sitä pitää saada hinnalla millä hyvänsä tai siis tietenkin tarkoitan, että ilmaiseksi. Kyllä täytyy olla perhepiirissä (mieluiten mummo) joku joka mahdollistaa pienten lasten vanhemmille sitä omaa aikaa, ei muuta kuin viettämään. Ja jos mummo kieltäytyy, niin sitten suututaan ja uhkaillaan ja parhaimmat aloittavat ns kiristyslinjan: et näe meidän pirkkaliisaa, kun olet niin hirveä mummo, ettet ole aina käytettävissä, kun sinua kysytään. En tiedä yhtään mummoa, joka ei koskaan hoitaisi lastenlapsiaan, mutta tiedän muutaman , joka tekee sitä oman terveytensä riskeeraten. Ai sitä päivää, kun nämä nyt valittavat ja mummoja (lue äitejään) arvostelevat vanhemmat tulevat itse isovanhemmiksi, kuinka pysyvät terveinä ja jaksavat olla lastenlasten hoitajina, sillä se on vanhemmille ihmisille melko raskasta työtä fyysisesti ja varsinkin, kun kukaan meistä ei voi ihan kokonaan itse päättää, kuinka terveenä ja toimintakykyisenä pysyy. Paltaan asiaan parinkolmenkymmenen vuoden päästä, saattaa olla toinen ääni kellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini on suurin syy miksi jätin lapset tekemättä. En halua sitä narsistia sotkemaan enää yhdenkään ihmisen elämää. Ja ei, en todella aio hoitaa häntä, pärjäilköön. En minä tänne pyytänyt päästäkään.

Mielenkiintoinen kannanotto. Et tee lapsia, koska äitisi oli/on niin kamala. Entä isäsi, oliko hänkin kamala. Voithan itse olla täysin erilainen äiti kuin äitisi oli. Otappa riski ja hommaa lapsia ja tuu sitten kertomaan, kuinka helppoa se arjen pyöritys ja äitiys ja vanhemmuus on. Sinulla ei ole kokemusta vastuusta lapsen kanssa, niin ymmärrän jossain määrin kärkkään mielipiteesi. Mutta mikään ei estä sinua olemasta sata kertaa parempi äiti, kuin oma äitisi oli. Jos puoliso on valmiina (mitä epäilen), niin ei muuta kuin lapsentekoon. Noin 15 vuoden päästä voit kertoa, että miten niinkuin omasta mielestäsi meni. Lapset ovat suuri rikkaus, mutta myös ainakin mun elämän vaativin tehtävä ja kyllä myös lapset kasvattavat aikuista.

Toi loppu ei pidä paikkaansa. Ei ole rikkaus kun lapsi köyhdyttää eikä kasvata aikuista eikä vaativintakaan. Älykäs ihminen ei tarvitse lasta kasvattamaan itseään. Rikkauden voi löytää ihan monista muistakin asioista. Vaativampaa voi olla esim. parisuhde aikuisen ihmisen kanssa kun lapsen kanssa jota voi ohjailla. Aikuista ihmistä ei voi ohjailla jotenka pitkäaikainen parisuhde on vaativampaa ja opettaa tekemään kompromisseja. 

Lasta ohjailevan ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja. Ei lapsi ole mikään riski mitä otetaan. 

Muuten ok, mutta kun ihminen on valitettavasti harvinaisen tyhmä laji, tekee samoja virheitä vuosikymmenten tai oikeastaan vuosisatojen ajan. Soditaan maapallon useassa kolkassa, vaikka luulis ihmisen jo tietävän, että sodassa on vain häviäjiä. Tässä vain yksi esimerkki ihmisen älykkyydestä. Ja aivan varmasti lapsi muokkaa ja tavallaan kasvattaa vanhempiaan. Ei tarvitse olla kuin työpaikan kahvihuonekeskustelu, niin erottaa kyllä lapselliset ja lapsettomat ihmiset. Kummissakaan ei ole vikaa, mutta elämä on muokannut heistä erilaisia. Onneksi ihminen yleensä sopeutuu omaan elämäänsä. Vaativin ja haastavin työ, missä olen ollut on ollut lapsista ja perheestä huolehtiminen, se on työtä vuorotta, myös hyvin antoisaa, sillä ei kukaan vieras ihminen rakasta sua niin paljoa, kun perhe rakastaa, yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.

Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.

Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.

Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.

Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.

Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.

Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.

Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.

Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.

Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.

Eli ette käy tapaamassa miehesi äitiä, kun hän ei viihdytä teidän lasta?

Siitäkö se on kiinni?

Ehkä hän kuitenkin haluaisi tavata poikaansa ja tämän perhettä, mutta koska hän ei viihdytä heidän lastaan, niin ei sitten tavata.

Tapaisitteko häntä, jos teillä ei olisi lasta?

Nyt mummot koti kuntoon, taaperot pyydätte viikonlopuksi. Tänään valmistatte hyviä ruokia ja viette ne, eilisen neuvon mukaan, lapsenne, lapsiperheen ovelle jotta saavat levätä viikonloppuna.

Kyllä se onnistuu, eilenkin neuvottiin, jos ei jaksa tai pysty kävellen vauvaa työntämään, ainakin pystyy ulkonakin heijaamaan vaikka pyörätuolista käsin jotta vauvan vanhemmat saavat omaa aikaa.

Se nyt on ihan turha vielä 80-+ jäädä löhömummoksi, saati seitsemänkymppisenä.