Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka

Ärsyttää välillä puolison aikuinen lapsi jonka lapsi asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Silti tämä aikuinen lapsi aika usein haluaa lapsensa viikonloppuna hoitoon koska on menoja. On hyvin ulkoistanut lastenhoidon isovanhemmille. En ymmärrä tätä laisinkaan..miksei voi olla lapsen kanssa kun on vapaa tekemään mitä vain joka toinen viikko? Hyvin itsekästä.

Sanon suoraan, että enpä usko sinua. Ja semmosen pienen neuvon annan, että varaudu arvosteluun, kun sinun lapsesi ovat aikuisia, niin he aivan varmasti löytävät ja muistavat jotain ikäviä asioita sinusta äitinä. Historia tulee toistamaan itseään. Minun äitini arvosteli aikoinaan omaa 1900 syntynyttä äitiään, joka oli synnyttänyt 11 lasta pihasaunassaan. Minä taas arvostelin omaa äitiäni joistain asioista. Nyt olen huomannut, että minun poikani ja tyttäreni arvostelevat sitä, minkälainen äiti olin heidän mielestä. Äiti joutuu monesti perheen arkea pyörittäessään tekemään myös ratkaisuja, joista lapset eivät pidä. Jokainen kohtaa vuorollaan tämän tosiasian. Ollaan enkeleitä toisillemme.[/quote]

Enkä minäkään olisi halunnut uskoa ja kuulla , ettei lapsistani tykätä.  No, ei äitini meitä omia lapsiaankaan koskaan sylissä pitänyt. Syyn kertoi myöhemmin , että jäsenet niin kipeät.    Sanoi kuitenkin kerran tuohduksisaan, ettei meistä pennuista ole muuta kuin mieliharmia.                                                                                      

Rauha hänen muistolleen. Tuskin hänestäkään suurperheen lapsena huolehdittiin ja arvostettiin.                                                                        

Ihmiset ovat erilaisia, niin myös mummot. Joku haluaisi hoitaa lapsenlapsia vaikka 24/7, joku ei edes ehkä välitä nähdä heitä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niistä lastenlapsista tykkää, mutta hyvä ettei tarvitse enää hoitaa. Nuorena jaksaa kun omat ovat pieniä. Vanhempana väsyy lasten meluun, eikä sitä kovin montaa tuntia jaksa.

T. äidiksi 19v ja mummoksi 43v

No luulis tuon ikäisen mummon jaksavan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.

Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.

Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.

Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.

Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.

Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.

Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.

Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.

Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.

Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.

Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.

Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.

Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.

Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.

Jaa että me riistetään kun ei väkisin koiteta mummoa saada lapsesta kiinnostumaan? 😀

Eipä ole mummo tarjonnut kertaakaan yhtään mitään lapselle siellä ollessa, ei hedelmiä eikä edes vettä. Aikuisia poikiaan kyllä passaa yhä, mutta lapsenlasta ei. Soittelee kyllä miehelle ja kohtelee kuin pientä poikaa, ilmeisesti ei vaan osaa suhtautua pikkulapsiin.

Jos meidän lapsi olis niin kovin toivottu pikkuvieras mummolaan, kaiketi haluis jättää kivoja kyläilymuistoja.

Mies käy siellä lapsen kanssa yksin harvoin kun käy, anoppi on kieltäytynyt visusti juoksemasta perässä. Miehen mukaan rasittavaa vierailla siellä juuri siksi, mut äitinsä mieliksi käy.

Mutta ei tämä minulta ole pois, jos mummolle riittää tämä tällainen isovanhemmuus, niin olkoon se niin.

Isovanhempani 70-luvulla olivat jo hyvin vanhoja kun olin lapsi. Siellä käytiin vain kylässä ja lämpimät muistot jäi silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Suomessa ei ole boomereita, vaan suuria ikäluokkia, ja tuo boomer-viha on muutenkin niin väsynyttä.

Boomereita edeltävissä sukupolvissa isoäidillä oli omakin vauva rinnoillaan tai vähintään taapero silloin, kun lastenlapsia alkoi siunaantua. Luuletko ihan oikeasti, että ne hoti lastensa tai miniöidensä lapsia? Ei tietenkään kun oli omasta takaa ihan riittämiin hoidettavaa.

Ja maalaistaloissa kaikki raskaat naisten työt annettiin miniälle siksi, että se anoppi (silloin ehkä 40v "vanhus"), oli aivan loppuun kulunut ja loputtoman uupunut jatkuvista synnytyksistä ja raskaista töistä, jotka oma anoppinsa oli "periyttänyt" hänelle. Ehkä hän sitten katsoi lapsenlapsen perään -koska MINIÄ VAPAUTTI NIISTÄ RASKAISTA TÖISTÄ!

Nykyään miniät/tyttäret odottavat, että mummo hoitaa ne lapsenlapsensa saamatta vastineeksi mitään muuta kuin ilon nauttia niiden lasten seurasta.

Niin, ja se "koko kylä kasvattaa" tarkoitti aika pitkälti sitä, että jos minä näin sinun lapsesi perseilemässä, saatoin antaa sille korvatillikan ja käskeä laputtamaan kotiin kuin olisi jo.

Kannattaa lukea vähän sitä historiaa, siis ihan oikeasti lukea eikä vaan mielikuvitella. Saatat huomata, että on aika hieno juttu saada kasvattaa lapsensa ihan itse, ilman sekaantumista.

Mä olin tulossa sanomaan samaa sinulle. Historia on muutakin kuin maataloja joissa 10 lasta ja puhkikulunut emäntä. Luuletko ihan oikeasti, että 10-lapsisen perheen äiti hoiti koko katraan yksin? Ei. Köyhässäkin talossa vanhin tytär/tyttäret teki ihan aikuisen osan kotitöistä ja lastenhoidosta. 

Isossa talossa oli piikoja, karjakkoja, renkejä. Piiat hoiti lapsia ja taloutta. Lisäksi vielä emännän tai isännän omat vanhemmat, tai naimaton sisarus. Jokainen teki jotain, vaikka sitten liekutti lasta jos ei muuta pystynyt. 

Tai jos katsotaan kaupunkilaiskotia, ihan joka ikisessä sata vuotta sitten rakennetussa herraskaiskodissa oli soppi myös kotiapulaiselle. 

Eli aika harva nainen joutui käytännössä täysin yksin lapsestaan huolehtimaan ennen muinoin. Ei riitä, että luet historiaa, lue naisten historiaa. Voisit lukea myös evoluutiobiologiaa, miksi ihminen on sosiaalinen eläin ja miten olemme selvinneet, vaikka jälkikasvu on todella avuton syntyessään, monta vuotta avuton, ja sitoo äidin itseensä. Äiti ei selviäisi yksin luonnossa näin avuttoman jälkeläisen kanssa, ja meidän evoluutio on vastannut siihen. 

Esim Kaari Utriolla on paljon sanottavaa tästä aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Ei pidä paikkaansa. Väestöliiton tekemän kattavan tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Etenkin terveet ja hyväkuntoiset haluavat hoitaa lapsenlapsiaan, sairaus rajoittaa. Tutkimuksessa ilmeni myös se, että samoilla isovanhemmilla voi olla hyvin eri ikäisiä lapsenlapsia. Pikkulasten isovanhemmuus voi kestää vuosikymmeniä, kun aina syntyy uusia lapsia. 

Totta, suurin osa on mukana lastenlasten hoitoapuna, kuten on kautta vuosisatojen tehty, mutta nyt on joku nyky-isovanhempi keksinyt sanonnan "on omansa jo hoitanut" ja sitä mantraa toistelee ne isovanhemmat, jotka yrittää pestä kätensä. 

Hyvin ontuva ja tyhjänpäiväinen sanonta, "on omansa jo hoitanut". Ei se oma lapsi lakannut olemasta, kun hän kasvoi aikuiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Riippii miten lapset käyttäytyy, sellaisia kasvattamattomia hirviöitä en ottaisi ollenkaan.

Mua riippii se, että nimeät lapsia hirviöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Boomer sukupolven naiset (s.1945-1960) ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa lähes kaikki naiset siirtyivät työelämään, koska Suomi muuttui maataloudesta teollisuuteen ja tarvitsi naisten työpanosta, jotta voitiin lähes kehitysmaasta rakentaa hyvinvointivaltio.

Naisen elämä muuttui täysin. Naiset muuttivat kaupunkiin ja hylättiin malli, jossa samassa taloudessa asui useampi sukupolvi, myös miniät ja anopit, jolloin isovanhemmat hoitivat pienet lapset, kun olivat vähemmän työkykyisiä ja nuoret naiset tarvittiin tuottavaan työhön.

Boomer sukupolven naiset eivät halunneet samaa kohtaloa, mitä oli ollut heidän vanhemmillaan ja isovanhemmillaan, vaan myös naisten koulutukseen panostettiin.

Eihän ennenkään mummot riemusta kiljuneet, vaan hoito meni rimaa hipoen ja lapsia kaltoinkohdeltiin. Piiska oli arkipäivää ja tukkapöllyt. Ja hoidoksi riitti, kun mummo pyysi rappusilta syömään ja lapset oli keskenään toistensa seurassa ja oman onnensa nojassa.

Ihmettelen, kuka jaksaa haikailla näiden mummojen hoitamiseen tai vähemmän työkykyisten perään, kun katsoo vaikka lasten tapaturma-tai kuolemaan johtavia tilastoja.

Boomer sukupolvi nousi barrikaadeille, järjesti mielenosoituksia, uhkasivat ryhtyä seksilakkoon ja vaativat äänekkäästi jokaiselle lapselle kunnallista päivähoito-oikeutta 0-7 ikävuoteen.

Ja se runnottiin ennennäkemätyömällä vauhdilla eduskunnassa läpi 70-luvulla, joka tuli asteittain voimaan 80-ja 90-luvulla ja päiväkotia nousi kuin sieniä sateella. Presidentin puoliso Eeva Ahtisaari saattoi lain loppuun arvovallallaan alakouluikäisten iltapäiväkerhosta ja näin mummot vapautettiin työtaakasta ja lastenhoidosta ja saivat oikeutensa. Ja vanhempi sai olla kotona lapsen 3v asti, ilman työsuhteen katkeamista.

Ja millä ihmeen perusteella haikaillaan vielä entisaikojen perään ja vaaditaan sitä takaisin?

Sen ajan naiset olivat kotiäitejä ja maalla emäntiä. Ja lapsen asema oli ihan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niistä lastenlapsista tykkää, mutta hyvä ettei tarvitse enää hoitaa. Nuorena jaksaa kun omat ovat pieniä. Vanhempana väsyy lasten meluun, eikä sitä kovin montaa tuntia jaksa.

T. äidiksi 19v ja mummoksi 43v

No luulis tuon ikäisen mummon jaksavan!

Oikeassa elämässä moni on jo kuollut vakavaan sairauteen ennen 43 ikävuotta. Tai on täysin toisen hpidettavissa ja autettavissa.

Monilla ei ole ollenkaan vaikea käsittää tätä kyseistä asiaa. Sitä minä en taas käsitä mikset SINÄ KÄSITÄ että me ollaan erilaisia. Luulisi mummoiässä jo älyn ja ymmärryksen kasvaneen sen verran ETTÄ KÄSITTÄÄ ETTÄ ME OLLAAN ERILAISIA.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani 70-luvulla olivat jo hyvin vanhoja kun olin lapsi. Siellä käytiin vain kylässä ja lämpimät muistot jäi silti.

Lämpimät muistot edellyttävät kaiketi lämmöllä vastaanottavia, ihania isovanhempia? Ei pullukaksi haukkuvia kivikasvoja, jotka eivät halua edes ottaa syliin.

Kerran yritin halata äitini äitiä, työnsi pois. Hirveä ihminen, joka suosi äidin veljien lapsia. Heille tuo mummo oli rakas, minulle kylmä ja etäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Ei pidä paikkaansa. Väestöliiton tekemän kattavan tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Etenkin terveet ja hyväkuntoiset haluavat hoitaa lapsenlapsiaan, sairaus rajoittaa. Tutkimuksessa ilmeni myös se, että samoilla isovanhemmilla voi olla hyvin eri ikäisiä lapsenlapsia. Pikkulasten isovanhemmuus voi kestää vuosikymmeniä, kun aina syntyy uusia lapsia. 

Totta, suurin osa on mukana lastenlasten hoitoapuna, kuten on kautta vuosisatojen tehty, mutta nyt on joku nyky-isovanhempi keksinyt sanonnan "on omansa jo hoitanut" ja sitä mantraa toistelee ne isovanhemmat, jotka yrittää pestä kätensä. 

Hyvin ontuva ja tyhjänpäiväinen sanonta, "on omansa jo hoitanut". Ei se oma lapsi lakannut olemasta, kun hän kasvoi aikuiseksi. 

Myös lapsen asema ja oikeudet ovat aivan toiset tänäpäivänä, kuin ennen. Lapsella on jopa ihmisarvo ja lain tuoma turva ja oikeudet.

Suurin osa tämän päivän isovanhemmista on eläkeikäisiä, jotka ovat työkyvyttömiä, eivät voi olla edes työelämässä, vaan ovat suuri turvallisuusriski ja siksi eivät voi jatkaa työtehtävissään esim. päiväkodissa töissä, kun täyttävät 70v.

Yli 70v ovat suurin riskitekijä myös liikenteessä, kotitapaturmissa, kaatumiset ja tasapainohäiriöt yleisiä, samoin verenkiertohäiriöt, muistiongelmat jne.

Ja lääketiett. fakta heidän reagointikyky, näkö ja kuulo pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimat vähentyneet, sairaskohtausten riski kasvanut, sairaudet lisääntyneet, auton ajooikeus viranomaisten tarkkailun alla, lääkäri ja hoitaja arvioi potilaan pärjäämisen kotona jokaisen lääkärikäynnin yhteydessä ja tehdään ulkoisesta voinnista merkintöjä ja niitä verrataan.

Ja samaan aikaan tälläkin palstalla moni vanhempi on vaatimassa lastenhoitoapua ja ovat valmiit riskeeraaman lapsensa turvallisuuden ja jättämään puolustuskyvyttömän lapsensa oman onnensa nojaan näiden hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole tehnyt lapsia siksi että saisin sitten hoidattaa heidät mummoloissa. Hoidan omat lapseni ja heidän asiansa ihan itse. Mummojen luona käydään kyllä kylässä ja he käyvät välillä myös meillä.

Meillä on kuitenkin selkeät rajat. Me emme pyydä hoitamaan lapsia ja mummot eivät myöskään tuppaudu eivätkä neuvo/arvostele meidän tapaamme hoitaa ja kasvattaa.

Arvostan.

Minua suorastaan jo pelottaa, kun puhelin soi että nyt taas vaaditaan lastenvahdiksi, kun voimat ei enää riitä siihen. Vaikeaa on kieltäytyäkin, kun sitten kuulee jo äänestä, että pitävät minua v*ttumaisena mummona.

Ja kuka nuo huonosti käyttäytyvät lapset kasvatti?

Näin siinä käy, kun ei lue vastauksia ja tyrkkää vaan oman kommenttinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.

Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.

Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.

Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.

Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.

Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.

Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.

Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.

Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.

Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.

Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.

Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.

Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.

Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.

Jaa että me riistetään kun ei väkisin koiteta mummoa saada lapsesta kiinnostumaan? 😀

Eipä ole mummo tarjonnut kertaakaan yhtään mitään lapselle siellä ollessa, ei hedelmiä eikä edes vettä. Aikuisia poikiaan kyllä passaa yhä, mutta lapsenlasta ei. Soittelee kyllä miehelle ja kohtelee kuin pientä poikaa, ilmeisesti ei vaan osaa suhtautua pikkulapsiin.

Jos meidän lapsi olis niin kovin toivottu pikkuvieras mummolaan, kaiketi haluis jättää kivoja kyläilymuistoja.

Mies käy siellä lapsen kanssa yksin harvoin kun käy, anoppi on kieltäytynyt visusti juoksemasta perässä. Miehen mukaan rasittavaa vierailla siellä juuri siksi, mut äitinsä mieliksi käy.

Mutta ei tämä minulta ole pois, jos mummolle riittää tämä tällainen isovanhemmuus, niin olkoon se niin.

"anoppi on kieltäytynyt visusti juoksemasta perässä"

Oikeassa elämässä enää harva anoppi-ikäinen oikeasti pystyy enää juoksemaan, se kuuluu nuorempien ominaisuuksiin. Aina ei onnistu edes enää yhdellä jalalla seisominen kuin tuettuna, jos niinkään.

Opetelkaa ilmaisemaan itsenne lyhyemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Boomer sukupolven naiset (s.1945-1960) ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa lähes kaikki naiset siirtyivät työelämään, koska Suomi muuttui maataloudesta teollisuuteen ja tarvitsi naisten työpanosta, jotta voitiin lähes kehitysmaasta rakentaa hyvinvointivaltio.

Naisen elämä muuttui täysin. Naiset muuttivat kaupunkiin ja hylättiin malli, jossa samassa taloudessa asui useampi sukupolvi, myös miniät ja anopit, jolloin isovanhemmat hoitivat pienet lapset, kun olivat vähemmän työkykyisiä ja nuoret naiset tarvittiin tuottavaan työhön.

Boomer sukupolven naiset eivät halunneet samaa kohtaloa, mitä oli ollut heidän vanhemmillaan ja isovanhemmillaan, vaan myös naisten koulutukseen panostettiin.

Eihän ennenkään mummot riemusta kiljuneet, vaan hoito meni rimaa hipoen ja lapsia kaltoinkohdeltiin. Piiska oli arkipäivää ja tukkapöllyt. Ja hoidoksi riitti, kun mummo pyysi rappusilta syömään ja lapset oli keskenään toistensa seurassa ja oman onnensa nojassa.

Ihmettelen, kuka jaksaa haikailla näiden mummojen hoitamiseen tai vähemmän työkykyisten perään, kun katsoo vaikka lasten tapaturma-tai kuolemaan johtavia tilastoja.

Boomer sukupolvi nousi barrikaadeille, järjesti mielenosoituksia, uhkasivat ryhtyä seksilakkoon ja vaativat äänekkäästi jokaiselle lapselle kunnallista päivähoito-oikeutta 0-7 ikävuoteen.

Ja se runnottiin ennennäkemätyömällä vauhdilla eduskunnassa läpi 70-luvulla, joka tuli asteittain voimaan 80-ja 90-luvulla ja päiväkotia nousi kuin sieniä sateella. Presidentin puoliso Eeva Ahtisaari saattoi lain loppuun arvovallallaan alakouluikäisten iltapäiväkerhosta ja näin mummot vapautettiin työtaakasta ja lastenhoidosta ja saivat oikeutensa. Ja vanhempi sai olla kotona lapsen 3v asti, ilman työsuhteen katkeamista.

Ja millä ihmeen perusteella haikaillaan vielä entisaikojen perään ja vaaditaan sitä takaisin?

Sen ajan naiset olivat kotiäitejä ja maalla emäntiä. Ja lapsen asema oli ihan toinen.

Joo, joo, ja joo. Nyt puhutaan jo aidoista ja seipäistä. :)

Tässä ei varmaan kukaan ole nykypäivänä haikaillut täyttä päivähoitoa sieltä isovanhemmalta, kuten ennen muinoin, vaan osa on puhunut ihan vaan että jos kerran pari vuodessa saisi apua, vaikka asioinnin ajaksi. 

Kyllä tässä ketjussakin on niitä, jotka ilmoittaa ettei hoida yhtään tippaa sitä lastenlasta. Ei kaikilla ole syynä sairaus tai kremppa, jotkut sanoo ihan suoraan sen "koska on jo omansa hoitanut niin ei tarvi".

Se on minusta tosi itsekästä, ei voi mitään. Itse auttaisin ihan vierastakin jos apua pyytäisi, saatika omaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.

Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.

Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.

Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.

Huoh, miten raivostuttaa.

On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.

Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?

Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.

Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.

Vanhempani on syntyneet 1937 ja 1940, kumpikin siis olivat suht pieniä ja pyörivät pommitusten keskellä täälläkin. Söivät mitä oli saatavilla, vanhemmat töissä ja rintamalla, eli ei nyt mitkään maailman parhaat lähtökohdat elämään, kun pienenä elivät puutteessa ja pommisuojassa, kyllä sodan jälkeen elivät edelleen ravinnon puutteessa. Töihin sitten heti 15- vuotiaina suomea rakentamaan. Isä kuoli kun oli ollut sairaseläkkeellä alle 10 vuotta, äitini on vielä elossa ja voi hyvin, vaikka on syöpää ollut, sydänkohtaus ja aivoinfarkti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.

Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja. 

Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.

"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku. 

Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa." 

Boomer sukupolven naiset (s.1945-1960) ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa lähes kaikki naiset siirtyivät työelämään, koska Suomi muuttui maataloudesta teollisuuteen ja tarvitsi naisten työpanosta, jotta voitiin lähes kehitysmaasta rakentaa hyvinvointivaltio.

Naisen elämä muuttui täysin. Naiset muuttivat kaupunkiin ja hylättiin malli, jossa samassa taloudessa asui useampi sukupolvi, myös miniät ja anopit, jolloin isovanhemmat hoitivat pienet lapset, kun olivat vähemmän työkykyisiä ja nuoret naiset tarvittiin tuottavaan työhön.

Boomer sukupolven naiset eivät halunneet samaa kohtaloa, mitä oli ollut heidän vanhemmillaan ja isovanhemmillaan, vaan myös naisten koulutukseen panostettiin.

Eihän ennenkään mummot riemusta kiljuneet, vaan hoito meni rimaa hipoen ja lapsia kaltoinkohdeltiin. Piiska oli arkipäivää ja tukkapöllyt. Ja hoidoksi riitti, kun mummo pyysi rappusilta syömään ja lapset oli keskenään toistensa seurassa ja oman onnensa nojassa.

Ihmettelen, kuka jaksaa haikailla näiden mummojen hoitamiseen tai vähemmän työkykyisten perään, kun katsoo vaikka lasten tapaturma-tai kuolemaan johtavia tilastoja.

Boomer sukupolvi nousi barrikaadeille, järjesti mielenosoituksia, uhkasivat ryhtyä seksilakkoon ja vaativat äänekkäästi jokaiselle lapselle kunnallista päivähoito-oikeutta 0-7 ikävuoteen.

Ja se runnottiin ennennäkemätyömällä vauhdilla eduskunnassa läpi 70-luvulla, joka tuli asteittain voimaan 80-ja 90-luvulla ja päiväkotia nousi kuin sieniä sateella. Presidentin puoliso Eeva Ahtisaari saattoi lain loppuun arvovallallaan alakouluikäisten iltapäiväkerhosta ja näin mummot vapautettiin työtaakasta ja lastenhoidosta ja saivat oikeutensa. Ja vanhempi sai olla kotona lapsen 3v asti, ilman työsuhteen katkeamista.

Ja millä ihmeen perusteella haikaillaan vielä entisaikojen perään ja vaaditaan sitä takaisin?

Sen ajan naiset olivat kotiäitejä ja maalla emäntiä. Ja lapsen asema oli ihan toinen.

Lopeta! Tai aloita kirjoittamaan kirja.