Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka
05.09.2023 |
pitkin hampain ottavat lapsenlapsia hoitoon. Muistan yhdenkin joka irvisteli kuinka joutui hoitamaan heitä. Eikä ollut mkään jatkuva hoidontarve.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on niin vaikea käsittää, että mummotkin ovat erilaisia? Ei ne ole mitään klooneja keskenään. Luulis jo mummoiässä tonkin ymmärtävän.
Miten ei voi pitää omasta lapsenlapsestaan?
Meinaat, että hoitoon ottaminen merkitsee pitämistä ja muuten ei voi mitenkään välittää? Melko alkeellinen ajattelumalli sinulla. Uskot varmaan siihenkin, että jos ei anna lahjoja, ei mitenkään voi rakastaa? Koska rakkaus on aina osoitettava jotenkin konkreettisesti ja mielellään hyvin vaivalloisesti, muuten se ei yksinkertaisesti ole olemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Kun eka lapsenlapsi syntyi, ilmoitettiin miehen kanssa, että nyt me muutetaan teille ja hoidetaan jälkikasvua, saatte rauhassa tehdä töitä ja harrastaa, kun otetaan käyttöön vanha malli, jossa kannetaan vastuuta sukulaisista. Tuodaan mukana pikkuisen jo dementoitunut mummo, jota nuoremmat mielellään hoitavat.
Jostain syystä tytär ja miehensä oli eri mieltä, heidän mielestään oli liikaa vaadittu, että asutaan koko perhe saman katon alla ja heillä on lopulta hoitovastuu vanhuksista. Vanhasta mallista kelpasi vain se, että isovanhemmat on 24/7 valmiita tulemaan apuun, mutta ei päinvastoin eli nuoret huolehtivat vanhuksista.
Voi kun olet vitsikäs. Mikäs heillä oli syy että kieltäytyivät? Ehkä tilanpuute kuitenkin isossa osassa, vai olisiko heillä ollut oikeasti edes tilaa majoittaa kaksi perhettä saman katon alle?
Olen ihan varma ettet ole edes ollut tarjoutumassa kokopäiväiseksi lastenhoitoavuksi, mutta jatkan silti;
Jos olisit omat vanhempasi majoittanut omaan kotiisi, niin se olisi heille tuttu ja toimiva malli ja tuskin olisivat vastaan pistäneetkään. Niin että mitenkä se oli? Oletko näyttänyt tällaista perhekeskeisyyden mallia, kun omat lapsesi olivat pieniä?
Se nyt pikkuisen jo dementoitunut mummo asui kanssamme, kun lapset olivat pieniä. Siinä mallia, jota oma tytär ei sitten halunnut jatkaa.
Minusta on outoa vedota johonkin "koko suku pitää huolta" -juttuun lasten kanssa, jos sama ei ulotu isovanhempiin. Moniko nuori perhe ottaa sen vanhan ja sairaan ja raihnaisen luokseen täysihoitoon silkasta rakkaudesta vai kelpaako mummo vain hoitajana?
Siis oikeasti, vertaatko nyt dementoituneen mummon täyshoitoa omassa kodissa satunnaiseen lastenhoitoapuun? Että jos haluaa kerran kuussa saada lapset hetkeksi hoitoon heidän ollessaan pieniä, pitäisi siitä hyvästä hoitaa heikkokuntoista vanhusta kotonaan vuosikaudet?
Ei ole asiallista hoitaa dementoitunutta kotona enää silloin, kun häntä joudutaan auttamaan syömisessä, peseytymisessä ja wc-käynneissä jatkuvasti. Autatte niin pitkään, kun vanhus on kohtuullisen omatoiminen ja tarvitsee vain seuraa ja peräänkatsomista pikkulapsen tapaan.
Sekin on kyllä todella aikaavievää touhua. Etenkin jos ei asu ihan vieressä.
Asu vieressä? Ikääntynyt mummo tai vaari otetaan tietysti asumaan tai ns. hoitoon omaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tehnyt lapsia siksi että saisin sitten hoidattaa heidät mummoloissa. Hoidan omat lapseni ja heidän asiansa ihan itse. Mummojen luona käydään kyllä kylässä ja he käyvät välillä myös meillä.
Meillä on kuitenkin selkeät rajat. Me emme pyydä hoitamaan lapsia ja mummot eivät myöskään tuppaudu eivätkä neuvo/arvostele meidän tapaamme hoitaa ja kasvattaa.
Arvostan.
Minua suorastaan jo pelottaa, kun puhelin soi että nyt taas vaaditaan lastenvahdiksi, kun voimat ei enää riitä siihen. Vaikeaa on kieltäytyäkin, kun sitten kuulee jo äänestä, että pitävät minua v*ttumaisena mummona.
Miten luitkin ajatukseni.
Isovanhempien ja sukulaisten luokse hoitoon viemisellä on useimmiten tavoite saada ryypätä rauhassa edes muutama ilta viikossa. Viikonloppu tietysti paras, ettei joudu kaameassa kankkusessa hoitamaan omaa lastaan.
Isovanhemmat auttavat lastaan alkoholisoitumaan kun suostuvat näihin lapsenlastenhoitokeikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Suomessa ei ole boomereita, vaan suuria ikäluokkia, ja tuo boomer-viha on muutenkin niin väsynyttä.
Boomereita edeltävissä sukupolvissa isoäidillä oli omakin vauva rinnoillaan tai vähintään taapero silloin, kun lastenlapsia alkoi siunaantua. Luuletko ihan oikeasti, että ne hoti lastensa tai miniöidensä lapsia? Ei tietenkään kun oli omasta takaa ihan riittämiin hoidettavaa.
Ja maalaistaloissa kaikki raskaat naisten työt annettiin miniälle siksi, että se anoppi (silloin ehkä 40v "vanhus"), oli aivan loppuun kulunut ja loputtoman uupunut jatkuvista synnytyksistä ja raskaista töistä, jotka oma anoppinsa oli "periyttänyt" hänelle. Ehkä hän sitten katsoi lapsenlapsen perään -koska MINIÄ VAPAUTTI NIISTÄ RASKAISTA TÖISTÄ!
Nykyään miniät/tyttäret odottavat, että mummo hoitaa ne lapsenlapsensa saamatta vastineeksi mitään muuta kuin ilon nauttia niiden lasten seurasta.
Niin, ja se "koko kylä kasvattaa" tarkoitti aika pitkälti sitä, että jos minä näin sinun lapsesi perseilemässä, saatoin antaa sille korvatillikan ja käskeä laputtamaan kotiin kuin olisi jo.
Kannattaa lukea vähän sitä historiaa, siis ihan oikeasti lukea eikä vaan mielikuvitella. Saatat huomata, että on aika hieno juttu saada kasvattaa lapsensa ihan itse, ilman sekaantumista.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien ja sukulaisten luokse hoitoon viemisellä on useimmiten tavoite saada ryypätä rauhassa edes muutama ilta viikossa. Viikonloppu tietysti paras, ettei joudu kaameassa kankkusessa hoitamaan omaa lastaan.
Isovanhemmat auttavat lastaan alkoholisoitumaan kun suostuvat näihin lapsenlastenhoitokeikkoihin.
Mutta toisaalta nää lapsiaan hoidattavat lapset pitää huolen ettei isovanhemmat pääse alkoholisoitumaan, mummoikäluokassa se liika alkoholinkäyttö on aika yleistä ja eläkkeelle jäädessä tilanne vielä pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman äitini luona vierailtiin aikoinaan n. kolmen kuukauden välein, kun lapset olivat pieniä. Hän ei koskaan heitä hoitanut eikä tarvinnutkaan. Kaikista raastavin kommentti tuli kuitenkin, kun kerran olimme lähdössä vierailuilta kotia kohti. Lapsia kehotettiin sanomaan mummille heippa ja nähdään taas. Äitini kommentti oli, että menkää jo ja että minä en tykkää teistä. Onneksi lapseni olivat silloin niin pieniä, että tuskin tajusivat mitä sanottiin. Itse muistan nuo sanat 20 vuoden jälkeenkin.
Sanon suoraan, että enpä usko sinua. Ja semmosen pienen neuvon annan, että varaudu arvosteluun, kun sinun lapsesi ovat aikuisia, niin he aivan varmasti löytävät ja muistavat jotain ikäviä asioita sinusta äitinä. Historia tulee toistamaan itseään. Minun äitini arvosteli aikoinaan omaa 1900 syntynyttä äitiään, joka oli synnyttänyt 11 lasta pihasaunassaan. Minä taas arvostelin omaa äitiäni joistain asioista. Nyt olen huomannut, että minun poikani ja tyttäreni arvostelevat sitä, minkälainen äiti olin heidän mielestä. Äiti joutuu monesti perheen arkea pyörittäessään tekemään myös ratkaisuja, joista lapset eivät pidä. Jokainen kohtaa vuorollaan tämän tosiasian. Ollaan enkeleitä toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman äitini luona vierailtiin aikoinaan n. kolmen kuukauden välein, kun lapset olivat pieniä. Hän ei koskaan heitä hoitanut eikä tarvinnutkaan. Kaikista raastavin kommentti tuli kuitenkin, kun kerran olimme lähdössä vierailuilta kotia kohti. Lapsia kehotettiin sanomaan mummille heippa ja nähdään taas. Äitini kommentti oli, että menkää jo ja että minä en tykkää teistä. Onneksi lapseni olivat silloin niin pieniä, että tuskin tajusivat mitä sanottiin. Itse muistan nuo sanat 20 vuoden jälkeenkin.
Sanon suoraan, että enpä usko sinua. Ja semmosen pienen neuvon annan, että varaudu arvosteluun, kun sinun lapsesi ovat aikuisia, niin he aivan varmasti löytävät ja muistavat jotain ikäviä asioita sinusta äitinä. Historia tulee toistamaan itseään. Minun äitini arvosteli aikoinaan omaa 1900 syntynyttä äitiään, joka oli synnyttänyt 11 lasta pihasaunassaan. Minä taas arvostelin omaa äitiäni joistain asioista. Nyt olen huomannut, että minun poikani ja tyttäreni arvostelevat sitä, minkälainen äiti olin heidän mielestä. Äiti joutuu monesti perheen arkea pyörittäessään tekemään myös ratkaisuja, joista lapset eivät pidä. Jokainen kohtaa vuorollaan tämän tosiasian. Ollaan enkeleitä toisillemme.
Millään ei voi puolustella sitä, jos mummo sanoo pienille lapsenlapsille ettei pidä näistä. Ei sitten kertakaikkiaan millään. Ei tietty ole pakko uskoa jos ei tahdo, voihan sitä sulkea silmänsä siltä että ilkeitä mummoihmisiä on, jos siitä tulee itselle parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummona voin sanoa, että vaikka rakastan ja haluan auttaa lapsiani ja lastenlapsiani niin kyllä se ikä vaan tekee tehtävänsä.
On eri asia olla vaikka 58-vuotias tai sitten 68-vuotias. Lapseni eivät sitä nää vaan heidän mielestään olen aina se sama kykenevä ja iätön mummo. Pappa jaksaa paremmin ja usein onkin käytettävissä. Joku muu ikäiseni voi olla paljon kykenevämpi kuin itse.
Isommat lastenlapset on jo 10 vuoden kahden puolen, mutta tuo hännänhuippu on melko vilkas 3-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Kun eka lapsenlapsi syntyi, ilmoitettiin miehen kanssa, että nyt me muutetaan teille ja hoidetaan jälkikasvua, saatte rauhassa tehdä töitä ja harrastaa, kun otetaan käyttöön vanha malli, jossa kannetaan vastuuta sukulaisista. Tuodaan mukana pikkuisen jo dementoitunut mummo, jota nuoremmat mielellään hoitavat.
Jostain syystä tytär ja miehensä oli eri mieltä, heidän mielestään oli liikaa vaadittu, että asutaan koko perhe saman katon alla ja heillä on lopulta hoitovastuu vanhuksista. Vanhasta mallista kelpasi vain se, että isovanhemmat on 24/7 valmiita tulemaan apuun, mutta ei päinvastoin eli nuoret huolehtivat vanhuksista.
Voi kun olet vitsikäs. Mikäs heillä oli syy että kieltäytyivät? Ehkä tilanpuute kuitenkin isossa osassa, vai olisiko heillä ollut oikeasti edes tilaa majoittaa kaksi perhettä saman katon alle?
Olen ihan varma ettet ole edes ollut tarjoutumassa kokopäiväiseksi lastenhoitoavuksi, mutta jatkan silti;
Jos olisit omat vanhempasi majoittanut omaan kotiisi, niin se olisi heille tuttu ja toimiva malli ja tuskin olisivat vastaan pistäneetkään. Niin että mitenkä se oli? Oletko näyttänyt tällaista perhekeskeisyyden mallia, kun omat lapsesi olivat pieniä?
Se nyt pikkuisen jo dementoitunut mummo asui kanssamme, kun lapset olivat pieniä. Siinä mallia, jota oma tytär ei sitten halunnut jatkaa.
Minusta on outoa vedota johonkin "koko suku pitää huolta" -juttuun lasten kanssa, jos sama ei ulotu isovanhempiin. Moniko nuori perhe ottaa sen vanhan ja sairaan ja raihnaisen luokseen täysihoitoon silkasta rakkaudesta vai kelpaako mummo vain hoitajana?
Siis oikeasti, vertaatko nyt dementoituneen mummon täyshoitoa omassa kodissa satunnaiseen lastenhoitoapuun? Että jos haluaa kerran kuussa saada lapset hetkeksi hoitoon heidän ollessaan pieniä, pitäisi siitä hyvästä hoitaa heikkokuntoista vanhusta kotonaan vuosikaudet?
Ei ole asiallista hoitaa dementoitunutta kotona enää silloin, kun häntä joudutaan auttamaan syömisessä, peseytymisessä ja wc-käynneissä jatkuvasti. Autatte niin pitkään, kun vanhus on kohtuullisen omatoiminen ja tarvitsee vain seuraa ja peräänkatsomista pikkulapsen tapaan.
Sekin on kyllä todella aikaavievää touhua. Etenkin jos ei asu ihan vieressä.
Asu vieressä? Ikääntynyt mummo tai vaari otetaan tietysti asumaan tai ns. hoitoon omaan kotiin.
Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on pikkuisen arka aihe. Jos on mummo, niin kirjoittaa tänne miten vaan, niin saa viharyöpyn niskaansa.
No minä nyt kuitenkin otan riskin ja kerron, että olin onnellinen lapsenlapsistani ja olen tietysti vieläkin, kun he ovat nyt jo aikuisia. Ja hoidin heitä aina kun pyydettiin, vaikka eihän se lapsen kanssa oleminen mitään jatkuvaa hoitamista ole, sehän on yhdessäoloa ja lapsesta huolehtimista. Kun he tuli isommiksi, niin nehän tuli mummolaan ihan itse, milloin suoraan koulusta, milloin muuten, ei ne kyselleet saako tulla. Meillä oli niille aina avoimet ovet.
Ja on vieläkin, muut on muuttaneet kauemmaksi, mutta yksi asuu tässä lähellä vieläkin ja käy joka viikko. Niin hän käy toisella mummollaankin. Minulle tämä on aina ollut ihan itsestään selvää, mutta kun muistelen, miten oman lapseni kanssa oli, niin mummolta piti aina kysyä jo paljon etukäteen lupa, saako lapsi tulla sinne vaikka yöksi, ja minä vielä vein ruokaa ja muuta mukaan ja aika usein vielä annoin rahaakin äidilleni. Koska hän sanoi, ettei mielellään rupea ilmaiseksi lapsenvahdiksi. Joten minä maksoin.
Toista mummoa lapsellani ei ollutkaan, tai siis oli, mutta kuoli nuorena.
Me ihmiset ollaan erilaisia. Ei kaikki ole kovinkaan lapsirakkaita, että viihtyisi niiden kanssa. Minä kyllä tykkään lapsista vieläkin, mutta nyt hoitelen lemmikkieläimiä, kun ei pikkulapsia ole näköpiirissä. Tosin en enää haluaisi ottaa vastuuta ihan pienestä, kun olen alkanut sairastella. Vanheneminen on suoraan sanottuna pehvasta.
Tämä riippuu paljon tilanteesta. Keskinäinen dynamiikka perhesuhteissa, isovanhempien jaksaminen ja se, miten vanhemmat käyttää sitä " omaa aikaa".
Yhdessä tapauksessa äidillä menojalka vipattaa ja on vapauden kaipuuta mennä sinkkukavereiden mukana. Viikonloppuisin lapsen paikka on aina isovanhemmilla ja esim. aurinkolomille ja laskettelureissuille äiti lähtee kaveriporukan kanssa. Pikku hiljaa on alkanut säälittää lapsi ja myös isovanhemmat. Lapsen elämä on kuitenkin aika ankeaa, kun äiti menee omia menojaan ja viikonloppuisin ei ole Hoplop ja huvipuistoressuja ja lomien aikana äiti on omilla matkoillaan.
Toisessa tapauksessa akateeminen äiti on jotenkin manipuloinut oman äitinsä palvelukseensa. Lapsi tulee virkistämään mummoa ja mummolla ja lapsella on erityinen side jne..Tämä mummo haluaisi varmaan viettää joskus omaakin elämäänsä. Mummo on nuorekas ja hänellä miesystävä, josta on tehty ukki lapsen äidin puheissa. Huomaan kyllä, että välillä ovat ihan k'''' otsassa ja eivät vastaa puheluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Mun maalla kasvanut isoisoäiti eli yli kasikymppiseksi. Itsellään viisi lasta ja ties miten monta lastenlasta ja niiden lasta. Hoiti kaikki lapsensa, otti lapsenlapsia kesäisin luokseen asumaan ja samaten hoiti meitä lapsenlapsenlapsia kaiket kesät. Pappa ei tehnyt muuta kuin olla möllötti. Pappa kun kuoli, mummo selvisi lähes itsenäisesti siellä maalaistalossa. Jaksoi touhuta hymy huulilla ja rakasti lapsia. Aika huonosti on saanut mennä, jos muutama aiempi sukupolvi on suvussasi kuollut nelikymppisenä uupumukseen ja lähtenyt hautaan lapsia vihaavana vanhana katkerana äm mä nä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tehnyt lapsia siksi että saisin sitten hoidattaa heidät mummoloissa. Hoidan omat lapseni ja heidän asiansa ihan itse. Mummojen luona käydään kyllä kylässä ja he käyvät välillä myös meillä.
Meillä on kuitenkin selkeät rajat. Me emme pyydä hoitamaan lapsia ja mummot eivät myöskään tuppaudu eivätkä neuvo/arvostele meidän tapaamme hoitaa ja kasvattaa.
Arvostan.
Minua suorastaan jo pelottaa, kun puhelin soi että nyt taas vaaditaan lastenvahdiksi, kun voimat ei enää riitä siihen. Vaikeaa on kieltäytyäkin, kun sitten kuulee jo äänestä, että pitävät minua v*ttumaisena mummona.
Ja kuka nuo huonosti käyttäytyvät lapset kasvatti?
Mistä tämä jatkuva mummojen syyllistäminen ja haukkuminen oikein kumpuaa?
Missä on lapsen isä, isoisä, sedät ja enot?
Itse en ole vielä mummo, mutta kauhulla odotan sitä aikaa, kun kolme lasta ja niitä lapsenlapsia vli olla vaikka kymmenen.
Olen tehnyt pitkän työuran vaativassa työtehtävässä, hoitanut kolme lasta ilman mummojen apua, lähes parikymentä vuotta auttanut lähes päivittäin iäkkäitä vanhempia ja oli suuri helpotus, kun saivat lopulta laitospaikan, kun saman aikaan oma terveys reistailee ja voimat vähenevät ja nyt puoliso tarvitsee apua, kun vakava sairaus ja kun tähän tulisi lapsenlapset, minun elämäni päätyisi siihen, kun tuskin jaksasin enää.
Sitä nuorempana kuvitteli, kun saa omat lapset hoidettua, elämä helpottuu. Mutta suomalaisen naisen kohtalo on työntäyteinen ja kohtalo kova, jos satut syntymään tyttölapseksi ja koko eliniän kuulet muiden, erityisesti naisten syyllistämistä ja haukkumista.
Ja pienenä joudut äidin pikkupiiaksi ja teet lapsena kotityöt, hoidat ja autat isovanhemmat ja sitten tulee iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, lastenlapset, joiden avun tarve on loputon ja mikään ei ole riittävästi ja kylliksi ja teet aina kaiken väärin. Iäkäs puoliso, jonka omaiseksi joudut olosuhteiden pakosta.
Milloin naisen vuoro on elää omaa elämäänsä ja tehdä juuri sitä mistä tykkää, eikä vain auttaa muita ja helpottaa toisten elämää, kun oma elämä jää elämättä, kun kuolo korjaa.
Kerrohan ap. miksi kaikki on mummojen hommia ja syylistät ja haukut naiset ja missä miehet, jotka vapautetaan kaikista tehtävistä ja jaellaan heille kiitosta?
On se nyt s..keli kun naisten työt eivät lopu koskaan, mutta miehet sen kuin vapaamatkustaa vanhanakin. Viekää papalle niitä lapsia hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Joku itsekäs boomer-isovanhempi keksi tämän mantran, ja sitä toistellaan, vaikka se ei edes pidä paikkaansa. Missään perhekeskeisessä kulttuurissa ei ajatella noin, että vastuu sukulaisista (etenkään omista lapsista!) lakkaisi kun ovat isoja.
Eikä meilläkään noin ajateltu ennen. Vasta boomer-sukupolvi sanoutui irti siitä lastenlasten hoidosta, jota aiemmat sukupolvet olivat tehneet automaationa.
"Koko kylä kasvattaa", on meikäläinen sananlasku.
Nykyään sen voisi muuttaa muotoon "äiti yksin kasvattaa."
Ei pidä paikkaansa. Väestöliiton tekemän kattavan tutkimuksen mukaan suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Etenkin terveet ja hyväkuntoiset haluavat hoitaa lapsenlapsiaan, sairaus rajoittaa. Tutkimuksessa ilmeni myös se, että samoilla isovanhemmilla voi olla hyvin eri ikäisiä lapsenlapsia. Pikkulasten isovanhemmuus voi kestää vuosikymmeniä, kun aina syntyy uusia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole tehnyt lapsia siksi että saisin sitten hoidattaa heidät mummoloissa. Hoidan omat lapseni ja heidän asiansa ihan itse. Mummojen luona käydään kyllä kylässä ja he käyvät välillä myös meillä.
Meillä on kuitenkin selkeät rajat. Me emme pyydä hoitamaan lapsia ja mummot eivät myöskään tuppaudu eivätkä neuvo/arvostele meidän tapaamme hoitaa ja kasvattaa.
Arvostan.
Minua suorastaan jo pelottaa, kun puhelin soi että nyt taas vaaditaan lastenvahdiksi, kun voimat ei enää riitä siihen. Vaikeaa on kieltäytyäkin, kun sitten kuulee jo äänestä, että pitävät minua v*ttumaisena mummona.Ja kuka nuo huonosti käyttäytyvät lapset kasvatti?
Miksi lastenhoitajiksi kelpaa nykynaiselle vain mummot, eikä lapsen isä tai isoisät?
Tämän päivän isoisät ovat olleet koti-isiä 80-90-luvulla, joka silloin oli yleistä, toisin kuin nykyään. Tilastot löytyy netistä.
Lapseni kyllä hoidin hyvin, mutta eivät he saaneet kaikkea, mitä halusivat. Pakko kuitenkin sanoa, että poikani on luonteeltaan samanlainen kuin jo edesmennyt isänsä. Hän vasta olikin hemmoteltu ainoa lapsi.