Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?
Mitkä on sellaisia että mitä pitäisi ehdottomasti kertoa?
Mietin kertoisinko yhtä asiaa. Se ei suoraan liity suhteeseemme mitenkään, eikä asialla ole enää oikeastaan mitään merkitystä. Minulla ja sisaruksellani on siis eri isät.
Kommentit (353)
Miksi joillekin vain biologisella vanhemmuudella on merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiotausta käy ilmi viimeistään perinnönjaossa. Asia kun käy ilmi sukuselvityksestä, joka tilataan perunkirjoitusta varten. Siitä näkyy myös perheen sisäiset adoptiot.
Miten se näkyy?
Minut on adoptoitu, eikä siinä sukuselvityksessä edes mainittu sanallakaan adoptiosta. Siinä oli vaan isyyden vahvistamisen päivämäärä, joka oli adoptiopäivämäärä.Tässä puhutaan siitä vainajasta. Kun adoptiolapsi kuolee, hänen tiedoissaan näkyy adoptiotausta
Kysyin, miten se näkyy?
Olen hnyt isäni virkatodistuksen, missä mainittiin vain se isyydenvahvistamisen päivämäärä. Eli kyseinen kohta todistaa että hän on juridisesti ollut isäni siitä päivästä alkaen. Adoptio sanaakaan ei näkynyt missään. Miksi minun virkatodistukseni olisi merkittävästi erilainen? Toisaalta, mitäpä väliä sillä minulle on, olisinhan silloin kuollut.Sinun virkatodistuksessa näkyy sinun adoptio. Siinä se ero.
Mutta miten, millä tavalla se näkyy? Millä sanoilla esimerkiksi?
Jos kerran adoptio lukee minun virkatodistuksessani, miksei adoptiosta mainittu sanallakaan minut adoptoineen henkilön virkatodistuksessa?
Tässä esimerkki henkilöstä, jolle oma adoptiotausta selvisi vasta, kun tilasi itsestään virkatodistuksen. https://seura.fi/ilmiot/tarinat/teatteriohjaaja-liisa-isotalo-etsi-40-v…
Vierailija kirjoitti:
Miksi suurelle osalle tuntuu vain biologisella taustalla olevan merkitystä, eikä ollenkaan niillä ihmisillä?
Tässä avainsanana tuo termi "tuntuu". Eli kun joku sanoo, että myös biologialla on merkitystä, sinä kuulet sen niin, että vain biologialla on merkitystä. Kulje tunnetta vastaan ja koeta kuulla mitä sinulle oikeasti yritetään viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiotausta käy ilmi viimeistään perinnönjaossa. Asia kun käy ilmi sukuselvityksestä, joka tilataan perunkirjoitusta varten. Siitä näkyy myös perheen sisäiset adoptiot.
Miten se näkyy?
Minut on adoptoitu, eikä siinä sukuselvityksessä edes mainittu sanallakaan adoptiosta. Siinä oli vaan isyyden vahvistamisen päivämäärä, joka oli adoptiopäivämäärä.Tässä puhutaan siitä vainajasta. Kun adoptiolapsi kuolee, hänen tiedoissaan näkyy adoptiotausta
Kysyin, miten se näkyy?
Olen hnyt isäni virkatodistuksen, missä mainittiin vain se isyydenvahvistamisen päivämäärä. Eli kyseinen kohta todistaa että hän on juridisesti ollut isäni siitä päivästä alkaen. Adoptio sanaakaan ei näkynyt missään. Miksi minun virkatodistukseni olisi merkittävästi erilainen? Toisaalta, mitäpä väliä sillä minulle on, olisinhan silloin kuollut.Sinun virkatodistuksessa näkyy sinun adoptio. Siinä se ero.
Älä valehtele. Jousin hankkimaan virkatodistuksen itsestäni ja siinä mainittiin vain vanhempieni, joista toinen on adoptoinut minut, nimet ja muut tiedot. Missään ei näkynyt adoptiosta mitään.
Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.
Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiotausta käy ilmi viimeistään perinnönjaossa. Asia kun käy ilmi sukuselvityksestä, joka tilataan perunkirjoitusta varten. Siitä näkyy myös perheen sisäiset adoptiot.
Miten se näkyy?
Minut on adoptoitu, eikä siinä sukuselvityksessä edes mainittu sanallakaan adoptiosta. Siinä oli vaan isyyden vahvistamisen päivämäärä, joka oli adoptiopäivämäärä.Tässä puhutaan siitä vainajasta. Kun adoptiolapsi kuolee, hänen tiedoissaan näkyy adoptiotausta
Kysyin, miten se näkyy?
Olen hnyt isäni virkatodistuksen, missä mainittiin vain se isyydenvahvistamisen päivämäärä. Eli kyseinen kohta todistaa että hän on juridisesti ollut isäni siitä päivästä alkaen. Adoptio sanaakaan ei näkynyt missään. Miksi minun virkatodistukseni olisi merkittävästi erilainen? Toisaalta, mitäpä väliä sillä minulle on, olisinhan silloin kuollut.Sinun virkatodistuksessa näkyy sinun adoptio. Siinä se ero.
Mutta miten, millä tavalla se näkyy? Millä sanoilla esimerkiksi?
Jos kerran adoptio lukee minun virkatodistuksessani, miksei adoptiosta mainittu sanallakaan minut adoptoineen henkilön virkatodistuksessa?
En tiedä miten näkyy, mutta ilmeisesti se näkyy, lue vaikka tuo linkittu juttu. Joskus netissä oli myös blogi, jossa nuori adoptoitu etsi bioäitiään ja kertoi, että sai tietää adoptiosta vasta kun tarkisti henkilötietonsa netistä. Kirjoittaja poisti sittemmin blogin.
DVV:n sivuilta voi tilata muistaakseni oman virkatodistuksen sähköisesti, voit käydä katsomassa mitä tietoja sieltä löytyy vai löytyykö mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiotausta käy ilmi viimeistään perinnönjaossa. Asia kun käy ilmi sukuselvityksestä, joka tilataan perunkirjoitusta varten. Siitä näkyy myös perheen sisäiset adoptiot.
Miten se näkyy?
Minut on adoptoitu, eikä siinä sukuselvityksessä edes mainittu sanallakaan adoptiosta. Siinä oli vaan isyyden vahvistamisen päivämäärä, joka oli adoptiopäivämäärä.Tässä puhutaan siitä vainajasta. Kun adoptiolapsi kuolee, hänen tiedoissaan näkyy adoptiotausta
Kysyin, miten se näkyy?
Olen hnyt isäni virkatodistuksen, missä mainittiin vain se isyydenvahvistamisen päivämäärä. Eli kyseinen kohta todistaa että hän on juridisesti ollut isäni siitä päivästä alkaen. Adoptio sanaakaan ei näkynyt missään. Miksi minun virkatodistukseni olisi merkittävästi erilainen? Toisaalta, mitäpä väliä sillä minulle on, olisinhan silloin kuollut.Sinun virkatodistuksessa näkyy sinun adoptio. Siinä se ero.
Mutta miten, millä tavalla se näkyy? Millä sanoilla esimerkiksi?
Jos kerran adoptio lukee minun virkatodistuksessani, miksei adoptiosta mainittu sanallakaan minut adoptoineen henkilön virkatodistuksessa?
En tiedä miten näkyy, mutta ilmeisesti se näkyy, lue vaikka tuo linkittu juttu. Joskus netissä oli myös blogi, jossa nuori adoptoitu etsi bioäitiään ja kertoi, että sai tietää adoptiosta vasta kun tarkisti henkilötietonsa netistä. Kirjoittaja poisti sittemmin blogin.
DVV:n sivuilta voi tilata muistaakseni oman virkatodistuksen sähköisesti, voit käydä katsomassa mitä tietoja sieltä löytyy vai löytyykö mitään.
Ei näy. Kun jouduin todistamaan elossaoloani, tilasin virkatodistuksen.
Ehkä ennen adoptiot merkitty eri tavalla. Nykyään tai siis 80-luvulta alkaen, on käytetty vahvaa adoptiota, missä adoptoitu lapsi on juridisesti täysin biologisen lapsen asemassa. Voi olla siinä vaiheessa muuttunut merkitsemisetkin. Ennenhän adoptiolapsi ei ollut samassa asemassa kuin biologinen lapsi ja varmaan siksi löytyy tietoja myös niistä biologisista vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.
Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.
Kenelle vaikuttaa, kenelle ei. Minusta sopimuksen veri on sakeinta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi jos ei halua. Mieheni ei tiedä että minut on adoptoitu. Ei se ole koskaan vaan tullut esiin.
Tottakai kerrot. Joskus se kuitenkin tulee ilmi ja silloin joudut vähintäänkin noloon tilanteeseen. Jos teillä lapsia, geeniperimä, oletko sitä ajatellut. Älä salaa.
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.
Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.
Hassu sanonta ottaen huomioon, että verellä nimenomaa ei ole oikeastaan juuri tekemistä lisääntymisen biologian kanssa.
Minä elän ihan omana itsenäni, en geenieni enkä piirteideni kautta. Minä olen se mitä olen ja teen, en sitä mitä geenini. Kun kuolen, soluni ja geenini kuolevat. Mutta se mitä oikeasti olen, mitä olen valinnut ja mitä olen tehnyt, ne jää olemaan eikä katoa mihinkään.
Pitäisin outona, jos puolisoni, jonka kanssa olen ollut yhdessä 25 vuotta, ei kertoisi tuollaista asiaa. On paljon kaikenlaista merkityksetöntä mistä ei koskaan tule maininneeksi, mutta luulisi että sisaruksen eri isä tulisi jossain vaiheessa puheeksi. Toki kyseessähän voi olla jokin häpeällinen syrjähyppyjuttu, mutta eihän se ole millään tavalla ap:n tai sisaruksensa vika, oli sitten mikä tahansa tilanteen taustalla.
Nyt puhutaan puolisosta, ei mistään deittikumppanista. Nykyään kaikki toitottaa syvällisen yhteyden merkityksestä jne. Minusta outoa, jos tuossa syvässä yhteydessä olisi taustalla asioita, joita ei jaeta. Miten puoliso edes osaisi tukea sinua aina, jos ei tiedä taustoja, ei tiedä, mitkä jutut elämässä on sinulle erityisen kipeitä. Outo ajatus, että puolisolle ei jaettaisi kaikkea iloa, surua, huolta, tuskaa. Mikä se parisuhteen merkitys silloin edes on? Seksi ja kulissien ylläpito?
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.
Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.
Kerrotko vielä, miten se "veritasolla sukua sekä samaa heimoa oleminen", ne geenit ja piirteet vaikuttaa ja mitä merkitystä sillä on? Biologinen isä kuoli kun olin kolmannella luokalla, tämä tapahtui 90-luvulla. Hän ei oikeastaan ollut elämässäni 90-luvun alun jälkeen, siis kun olin alle 2v.
En ymmärrä miksi ap ei voisi kertoa että sisaruksilla on eri isät. Shit happens, mennään niillä korteilla mitkä on jaettu. Jos ap:n boyfriend on himouskis tai musu yms. kiihkoilija niin suosittelen siirtymään suoraan seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.
Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.Kenelle vaikuttaa, kenelle ei. Minusta sopimuksen veri on sakeinta.
Ja niin vaan puskee pälvikaljua ja pumppuvikaa, vaikka miten tuuheatukkaiset ja terveet ottovanhemmat olisi.
Kukin pari tekee omat sääntönsä parisuhteeseen..
Itsehän pitäisin outona, jos kumppani ei olis noin vähäpätöstä asiaa kertonut. Ymmärrän, ettei semmoista ajattele jatkuvasti, kun sisarus on siinä kaiken aikaa. Hyvin arkinen asia.
Ikää kun alkaa olemaan, niin tulee mieleen kuolema ja perintö. Siinä vaiheessa luulis kertovan.
Jos ei tuommosta kerro, niin mitä oikeasti tärkeetä on jättänyt kertomatta.
Minä kyllä kyseenalaistaisin koko suhteen, jos tuon kokoluokan juttuja pimitettäisiin. En minä lähde parisuhteessa siitä, että tietoja annetaan tipoittain need-to-know -periaatteella vaan siitä, että ihan itse halutaan jakaa sitä elämää ja ajatuksia ja olla avoimia. Ei ole minun tyyppinen ihminen, jos ajattelee että kaikki mitä ei ole pakko kertoa on parempi jättää sanomatta. Siis puolisolle. Eri juttu tietysti joku parin deitin tuttavuus, ei sille kannatakaan koko sukuhistoriaa kaataa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kertonut karsitun muistiinpanoversion ja sekin oli varmaan liikaa, koska puolisoni oli sanaton sen jälkeen, vaikkei itsekään tule hattaramaailmasta.
Kummassakin suvussa minä sisaruksineen ja serkkumme olemme ensimmäisiä, jotka ovat alkaneet laittaa pistettä monta sukupolvea jatkuneelle monitahoiselle katastrofille ja päättäneet, että emme aio enää siirtää samoja ongelmia eteenpäin. Varmaan traumatisoimme lapsiamme sillä, että heillä ei ole yhteyttä isovanhempiinsa tai suurimpaan osaan suvustaan mutta toisaalta se, mitä suvussa on ollut meneillään vuosikymmeniä, on tehnyt niin paljon pahaa niin monille, ettei muuta vaihtoehtoa ole varsinkaan, kun osalla ei ole mitään aikomustakaan muuttaa asioita.
Anteeksi, mutta kieliopillisesti pitäisi sanoa "minä sisaruksineni", "sinä sisaruksinesi" jne.
Sinun virkatodistuksessa näkyy sinun adoptio. Siinä se ero.