Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?

Mua ei kiinnostaisi tietää, onko puolison isä biologinen vai ei. Veikkaan, että ei sunkaan puolisoa kiinnosta pätkääkään sun vanhempien biologiat.

Vierailija kirjoitti:

Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.

Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.

Millä tavalla? Mitä tiedän biologisesta isästä ja hänen perheestä. Biologinen isä kuoli kun olin pieni. Hänen vanhempansa kuolivat suunnilleen 00-luvulla, en tiedä mihin. Tiedän missä maassa biologisen isän veli asuu ja hänellä on lapsia. Isän toisesta sisaruksesta ei mitään käsitystä missä asuu ja miten elää.

Näihin ihmisiinkö minun pitäisi sinusta tuntea jotain yhteyttä ja merkityksellisyyttä siitä että ollaan sukua? Ehheh. Oikeaan isääni, hänen vanhempiinsa ja muuhun sukuun tunnen näitä asioita ihan automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pohdin joskus samaa asiaa. Biologinen isäni oli moniongelmainen, päihteitä ja lääkkeitä käyttävä ihminen kenellä ei ollut edes mielenterveys kohdallaan.

Joskus aioin kertoa suhteen aikana tästä, mutta en vaan oikeasti tiennyt mitä sanoa. Niin se jäi kertomatta. Eipä tuolla niin väliä ole ollutkaan.

Juuri sellaisilla asioilla on merkitystä, jos  saadaan lapsia yhdessä. Jos toisenkin osapuolen lähisuvussa on jotakin vähän vakavampaa, niin siitä voi seurata paljon murhetta. Ainakin on hyvä, että tietää asiasta etukäteen, niin on edes jossain määrin henkisesti valmistautunut. Lasten on isompana hyvä tietää, että on viisasta olla varovainen esimerkiksi alkoholin suhteen. Huumekokeilut on syytä jättää kokonaan, sillä ne voivat joillakin iihmisillä lisätä prykoosin mahdollisuutta. Ja jos on jo ennestään perinnöllistä taipumusta, niin on parempi varoa huumeita.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollainen salassapito hyvä pohja suhteelle.

Miksi toiselle pitää heti kaikki kertoa ? Ihme porukkaa täällä kun kaikki pitää kertoa heti. Onko teillä tapana levitellä perheenne sisäiset asiat mahdollisesti tulevalle puolisolle ? Miettikää nyt, haluatteko saman itsellenne? Eli teidän lapset kertoo ympäriinsä teidän asioitanne ? Sanovat vaan sitten kun niin olet opettanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin joskus samaa asiaa. Biologinen isäni oli moniongelmainen, päihteitä ja lääkkeitä käyttävä ihminen kenellä ei ollut edes mielenterveys kohdallaan.

Joskus aioin kertoa suhteen aikana tästä, mutta en vaan oikeasti tiennyt mitä sanoa. Niin se jäi kertomatta. Eipä tuolla niin väliä ole ollutkaan.

Juuri sellaisilla asioilla on merkitystä, jos  saadaan lapsia yhdessä. Jos toisenkin osapuolen lähisuvussa on jotakin vähän vakavampaa, niin siitä voi seurata paljon murhetta. Ainakin on hyvä, että tietää asiasta etukäteen, niin on edes jossain määrin henkisesti valmistautunut. Lasten on isompana hyvä tietää, että on viisasta olla varovainen esimerkiksi alkoholin suhteen. Huumekokeilut on syytä jättää kokonaan, sillä ne voivat joillakin iihmisillä lisätä prykoosin mahdollisuutta. Ja jos on jo ennestään perinnöllistä taipumusta, niin on parempi varoa huumeita.

Siis mitä? Eikö nuo ole itsestäänselvyyksiä muutenkin? Tuskin niitä tarvii sen kummemmin yhden isovanhemman taustojen vuoksi varoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollainen salassapito hyvä pohja suhteelle.

Tuskinpa se ap tai sisaruksensa on isää valinnut. Heidän taakakseen on vaan jäänyt sen vaikean valinnan tekeminen, kertoako vaiko ei. He ovat joutuneet siihen tilanteeseen ihan tahtomattaan. Minusta heillä ei ole mitään velvollisuutta selvittää muille tilannetta mihin eivät ole itse voineet vaikuttaa.

Onhan se epäreilua siinä vaiheessa jättää kertomatta, jos aletaan perhettä perustamaan. Geeniperimällä kun on merkitystä. Jos se biologinen isä on ollut moniongelmainen, alkoholisoitunut ja väkivaltainen, niin mielestäni puolison pitäisi tällaisesta ehdottomasti tietää, että lapsella tulee olemaan tuollaiset perintötekijät. Tai muut perinnölliset sairaudet tms. Jos minulle selviäisi tällainen vakavien asioiden kertomatta jättäminen, mielestäni se olisi valehtelua, luottamuksen pettämistä, jopa mahdollisesti syy erolle.

Ihan vaan tiedoksi, perintötekijät ei toimi siten, että narkkarin lapsesta tulee narkkari. Niihin vaikuttaa ennen kaikkea ympäristö.

Minusta tuo sinun ajattelutapasi on aika loukkaava niitä kohtaan ketkä ovat saaneet riesakseen sen vaikean biologisen taustan. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään biologisen vanhemman lailla käyttäytyvää.

Et ole varmaan koskaan ollut mukana alkoholistien perheenjäsenten tukiryhmässä? Siellä selviää aikanoepasti miten asiat voivat olla. Tyyliin: mieheni isä on alkoholisti ja mieheni on alkoholisti. Nyt tyttäreni juo liikaa. Myös mieheni veljellä on ollut ongelmia.  Tai: Äitini oli alkoholisti ja minulla ja yhdellä sisaruksellani on ollut ongelmia juomisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi jos ei halua. Mieheni ei tiedä että minut on adoptoitu. Ei se ole koskaan vaan tullut esiin.

Tottakai kerrot. Joskus se kuitenkin tulee ilmi ja silloin joudut vähintäänkin noloon tilanteeseen. Jos teillä lapsia, geeniperimä, oletko sitä ajatellut. Älä salaa.

Mitä nää selität geeniperimällä ? Kuinka pitkälle sukua oikein itse niitä geenejä tutkit kun lapset perii vanhempiensa geenit, oli äiti tai isä adoptoitu tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuollainen salassapito hyvä pohja suhteelle.

Tuskinpa se ap tai sisaruksensa on isää valinnut. Heidän taakakseen on vaan jäänyt sen vaikean valinnan tekeminen, kertoako vaiko ei. He ovat joutuneet siihen tilanteeseen ihan tahtomattaan. Minusta heillä ei ole mitään velvollisuutta selvittää muille tilannetta mihin eivät ole itse voineet vaikuttaa.

Onhan se epäreilua siinä vaiheessa jättää kertomatta, jos aletaan perhettä perustamaan. Geeniperimällä kun on merkitystä. Jos se biologinen isä on ollut moniongelmainen, alkoholisoitunut ja väkivaltainen, niin mielestäni puolison pitäisi tällaisesta ehdottomasti tietää, että lapsella tulee olemaan tuollaiset perintötekijät. Tai muut perinnölliset sairaudet tms. Jos minulle selviäisi tällainen vakavien asioiden kertomatta jättäminen, mielestäni se olisi valehtelua, luottamuksen pettämistä, jopa mahdollisesti syy erolle.

Ihan vaan tiedoksi, perintötekijät ei toimi siten, että narkkarin lapsesta tulee narkkari. Niihin vaikuttaa ennen kaikkea ympäristö.

Minusta tuo sinun ajattelutapasi on aika loukkaava niitä kohtaan ketkä ovat saaneet riesakseen sen vaikean biologisen taustan. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään biologisen vanhemman lailla käyttäytyvää.

Et ole varmaan koskaan ollut mukana alkoholistien perheenjäsenten tukiryhmässä? Siellä selviää aikanoepasti miten asiat voivat olla. Tyyliin: mieheni isä on alkoholisti ja mieheni on alkoholisti. Nyt tyttäreni juo liikaa. Myös mieheni veljellä on ollut ongelmia.  Tai: Äitini oli alkoholisti ja minulla ja yhdellä sisaruksellani on ollut ongelmia juomisen kanssa.

Noissa on kyse ennen kaikkea opituista malleista eikä pelkästään geeniperimästä.

Omassa lähipiirissä on yksi alkoholisti, eno. Isovanhemmista tai kuista sisaruksista kukaan ei ole alkoholisti eikä kenelläkään ole mitään ongelmia muutenkaan päihteiden kanssa. Enon lapsikaan ei ole alkoholisti.

Vai että biologinen suku on aina tärkeämpi kuin adoptiosuku?

Noinkohan mahtaa esimerkiksi pedofiilien tai insestivanhempien lapset olla samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä kertonut en puolisolle enkä lapsille biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. He tuntevat ja tietäbät vain isän joka adoptoi minut. En halua heidän taakakseen tämän tekoja. Jouduin itse lapsena käsittelemään sen tiedon että biologinen isä tappoi perheenjäsentensä, vaimonsa ja pikkusisarukseni. Olen jo liian monta vuotta joutunut kärsimään asiasta, enkä katso että minulla olisi enää velvollisuutta mihinkään. Minulla on yksi isä ja se riittää.

Sinun kohdallasi voin jotenkin ymmärtää salaamisen.  Mutta elämässä käy joskus niin, että hyvinkin kaukaiset asiat paljastuvat jollakin tavalla.  Jos omat lapsesi joskus tekevät dna-testin, asia voi tulla ilmi sitä kautta. Voi tulla osumia biologisen isäsi sukulaiseen. Meillä on aika pieni väestö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä kertonut en puolisolle enkä lapsille biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. He tuntevat ja tietäbät vain isän joka adoptoi minut. En halua heidän taakakseen tämän tekoja. Jouduin itse lapsena käsittelemään sen tiedon että biologinen isä tappoi perheenjäsentensä, vaimonsa ja pikkusisarukseni. Olen jo liian monta vuotta joutunut kärsimään asiasta, enkä katso että minulla olisi enää velvollisuutta mihinkään. Minulla on yksi isä ja se riittää.

Sinun kohdallasi voin jotenkin ymmärtää salaamisen.  Mutta elämässä käy joskus niin, että hyvinkin kaukaiset asiat paljastuvat jollakin tavalla.  Jos omat lapsesi joskus tekevät dna-testin, asia voi tulla ilmi sitä kautta. Voi tulla osumia biologisen isäsi sukulaiseen. Meillä on aika pieni väestö.

Onko niiden testien tekeminen yleistäkin?

Onneksi niitä ei ole mikään pakko tehdä.

Taipumus alkoholismiin on perinnöllistä. Joidenkin aivot ovat herkempiä addiktoitumaan, mutta alkoholismin kehittyminen vaatii muutakin. En toisaalta ole koskaan kuullut, että joku olisi jättänyt lapset tekemättä puolison vanhemman alkoholismin takia. Tosin en haluaisi juoppoa vaaria tai mummia lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veri on vettä sakeampaa. Adoptoiduille tietysti koitetaan muuta toitottaa, esim.ettei biologialla ole merkitystä. Kyllä sillä vaan on: geenit, piirteet ym. On osa sukua ihan veritasolla, samaa heimoa monessa sukupolvessa.

Synkät salaisuudet nirhii ja painaa. Niitä on syytä välttää. Avoimin kortein voi elää huolettomammin, luottavaisesti toisiin.

Millä tavalla? Mitä tiedän biologisesta isästä ja hänen perheestä. Biologinen isä kuoli kun olin pieni. Hänen vanhempansa kuolivat suunnilleen 00-luvulla, en tiedä mihin. Tiedän missä maassa biologisen isän veli asuu ja hänellä on lapsia. Isän toisesta sisaruksesta ei mitään käsitystä missä asuu ja miten elää.

Näihin ihmisiinkö minun pitäisi sinusta tuntea jotain yhteyttä ja merkityksellisyyttä siitä että ollaan sukua? Ehheh. Oikeaan isääni, hänen vanhempiinsa ja muuhun sukuun tunnen näitä asioita ihan automaattisesti.

Mietin samaa. Miten pitää tuntemattomia ihmisiä läheisinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdin joskus samaa asiaa. Biologinen isäni oli moniongelmainen, päihteitä ja lääkkeitä käyttävä ihminen kenellä ei ollut edes mielenterveys kohdallaan.

Joskus aioin kertoa suhteen aikana tästä, mutta en vaan oikeasti tiennyt mitä sanoa. Niin se jäi kertomatta. Eipä tuolla niin väliä ole ollutkaan.

Juuri sellaisilla asioilla on merkitystä, jos  saadaan lapsia yhdessä. Jos toisenkin osapuolen lähisuvussa on jotakin vähän vakavampaa, niin siitä voi seurata paljon murhetta. Ainakin on hyvä, että tietää asiasta etukäteen, niin on edes jossain määrin henkisesti valmistautunut. Lasten on isompana hyvä tietää, että on viisasta olla varovainen esimerkiksi alkoholin suhteen. Huumekokeilut on syytä jättää kokonaan, sillä ne voivat joillakin iihmisillä lisätä prykoosin mahdollisuutta. Ja jos on jo ennestään perinnöllistä taipumusta, niin on parempi varoa huumeita.

Siis mitä? Eikö nuo ole itsestäänselvyyksiä muutenkin? Tuskin niitä tarvii sen kummemmin yhden isovanhemman taustojen vuoksi varoa.

Jos taustalla on "altistavaa" geeniperimää, niin nuoren ihmisen on todellakin syytä tietää asiasta.  Hän tekee sitten omat valintansa, kun kukaan ei voi elää toisen puolesta.

Kauheeta salausvimmaa osalla vaikuttaa olevan. En ikinä haluais itse sellasta synkkää taakkaa piilotella. Se olis myös perhettä kohtaan väärin. Sitte kun paljastuu, on kova paikka kun oot pitäny heitä valheessa. Luottamus, se menee. Voi mennä kaikki. Jaksatko siinä kohtaa kantaa seuraukset? Jos asia selviää vasta kuoltuasi, jätät helvetillisen kaatopaikan jälkeesi jääneille, läheisillesi. Oletko varma, ettet murra heitä lopullisesti? Otat hirveän riskin.

Mieti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä kertonut en puolisolle enkä lapsille biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. He tuntevat ja tietäbät vain isän joka adoptoi minut. En halua heidän taakakseen tämän tekoja. Jouduin itse lapsena käsittelemään sen tiedon että biologinen isä tappoi perheenjäsentensä, vaimonsa ja pikkusisarukseni. Olen jo liian monta vuotta joutunut kärsimään asiasta, enkä katso että minulla olisi enää velvollisuutta mihinkään. Minulla on yksi isä ja se riittää.

Sinun kohdallasi voin jotenkin ymmärtää salaamisen.  Mutta elämässä käy joskus niin, että hyvinkin kaukaiset asiat paljastuvat jollakin tavalla.  Jos omat lapsesi joskus tekevät dna-testin, asia voi tulla ilmi sitä kautta. Voi tulla osumia biologisen isäsi sukulaiseen. Meillä on aika pieni väestö.

Onko niiden testien tekeminen yleistäkin?

Onneksi niitä ei ole mikään pakko tehdä.

Mediasta on tullut mielikuva, että ne ovat tavallisia nykyään. Jopa niin tavallisia, että Englannissa lääkärit tai viranomaiset kehottavat ihmisiä jättämään testit väliin! Testien kautta on paljastunut juuri perhesalaisuuksia kuten lapselta salattuja adptioita tai keinohedelmöitystä  ym.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta salausvimmaa osalla vaikuttaa olevan. En ikinä haluais itse sellasta synkkää taakkaa piilotella. Se olis myös perhettä kohtaan väärin. Sitte kun paljastuu, on kova paikka kun oot pitäny heitä valheessa. Luottamus, se menee. Voi mennä kaikki. Jaksatko siinä kohtaa kantaa seuraukset? Jos asia selviää vasta kuoltuasi, jätät helvetillisen kaatopaikan jälkeesi jääneille, läheisillesi. Oletko varma, ettet murra heitä lopullisesti? Otat hirveän riskin.

Mieti!

Millä tavalla ap:n oman perheen elämä muuttuu helvetiksi siitä, että ap:n sisaruksen isä onkin eri henkilö kuin ap:n isä?

Dna-testit on markkinakikka, millä halutaan saamaan ihmisiä luovuttamaan dna-tietojaan näille kaupallisille puljuille. Lukekaapa käyttöehdot.

Vierailija kirjoitti:

Vai että biologinen suku on aina tärkeämpi kuin adoptiosuku?

Noinkohan mahtaa esimerkiksi pedofiilien tai insestivanhempien lapset olla samaa mieltä?

Joo, varmasti erään J. Fritzlinkin lapset oikein vaalivat tätä biologista isyyssuhdetta ja he tekevät mitä tahansa tutustuakseen biologiseen isäänsä paremmin ja viettääkseen aikaa tämän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Taipumus alkoholismiin on perinnöllistä. Joidenkin aivot ovat herkempiä addiktoitumaan, mutta alkoholismin kehittyminen vaatii muutakin. En toisaalta ole koskaan kuullut, että joku olisi jättänyt lapset tekemättä puolison vanhemman alkoholismin takia. Tosin en haluaisi juoppoa vaaria tai mummia lapselleni.

Ei lapsia varmaankaan jätetä tekemättä tämän takia. Mutta jos miehen ja vaimon lähisuvussa on alkoholismia,  heidän lapsillaan on hiukan suurempi riski sairastua alkoholismiin. Sen vuoksi lasten on  hyvä jossain vaiheessa kuulla, että heidän on syytä olla varovaisia tai hakea apua nopesti, jos heille tulee ongelmia. Tanskassa on joskus tutkittu alkoholismia ja adoptiolapsia. Ymmärsin tulokset niin, että biologisella perimällä oli merkitystä.