Uudesta aktiivimallista suoraan sairaslomalle

Elämme stressin ja epävarmuuden ilmapiirissä, eikä vähiten koronan, Putinin ja kolminkertaisten sähkölaskujen takia. Tänä vuonna työkkäri otti käyttöön uuden aktiivimallin, joka poikkeaa täysin mistään aiemmin nähdystä. Tämä ei ainakaan vähennä kansan mielenterveysongelmia.

Minä olin muutaman kuukauden tässä aktiivimallissa ja hain eilen sairaslomaa burnoutin takia.
Olen valmiiksi ollut stressaantunut, mutta ajattelin nyt syksyllä mennä suorittamaan opinnot loppuun parantaakseni tilannettani. Työkkäri on eri mieltä tästä ideasta. Ne soittelee minulle merkityksettömiä puheluita lähes viikottain. Keskustelujen aihe on aina sama. Virkailijani mielestä aletaan katsomaan ilmaistöitä että "pallo lähtee pyörimään". Paikan päälläkin pitää käydä, kun jostain syystä ei riitä hoitaa työllistymissuunnitelma puhelimitse.
Minulla on koulutuspaikka ja haen neljää työpaikkaa kuukaudessa, mikä olisi viime vuoden mallissa riittänyt siihen että minut jätetään täysin rauhaan. Mutta ei, minun pitäisi joko tehdä jotain kaupungin työkokeilua samalla kun olen koulussa tai mielellään lopettaa koulu että pääsen keskittymään täysillä uraani jossain aikuisten loppusijoituspaikassa.

Pikkuhiljaa minua alkoi ahdistaa suuresti, kun joku täysin höpöjä puhuva virkailija määräilee ja holhoaa minua. Hän on kuin ylipirteä puhelinmyyjä jonka kanssa ei voi neuvotella. Olen raitis eikä minulla ole aiempaa mielenterveystaustaa, mutta minua kohdellaan kuin edunvalvonnassa. Hän sanoo mitä teen elämälläni. Tutkintoon valmistavaa koulutusta ei pidetä aktiivisuutena. Kaikki hakemukseni opiskelulle hylätään tai jäävät mystisesti 3-4 viikon käsittelykierrokselle ja tarvitaan lisää dokumentteja.

Lopulta huomasin että olen elänyt viikkokausia peläten seuraavaa tapaamista, seuraavaa puhelua, seuraavaa päätöstä. Huomasin, että nykypäivän työtön joutuu täysillä keskittymään työkkärin velvollisuuksien täyttämiseen eikä hänellä ole enää edes aikaa tai energiaa mihinkään oikeaan urakehitykseen. Työkkärin miellyttämisestä tulee kokopäivätyö, mikä on omiaan pitämään työttömän pohjalla myös vastaisuudessakin. Juuri tämän takia kansalaispalkka nostaisi yhteiskunnan alemman luokan uuteen nousuun.
Ei ole kiva tunne kun yrittää itse parantaa elämäänsä käymällä koulut loppuun ja valtio yrittää tehdä sen niin vaikeaksi ja raskaaksi kuin mahdollista, ja jatkuvasti elää siinä ilmapiirissä että tuo käsittelijä ottaa minulta leivän pois pöydältä. Varsinkin näinä aikoina kun ruuan hinta on kallistunut ja kohta eletään kynttilänvalossa.
Tämä ilmapiiri oli minulle lopulta liikaa ja jouduin hakemaan sairaslomaa pelkästään päästäkseni aktiivimallista eroon. Ehkä yhteiskunta sai nyt mitä halusikin. En mennyt kouluun. Tästä todennäköisesti alkaa kierre, missä minua pompotellaan sairaalan ja te-toimiston välillä eikä koskaan tajuta, että kepin sijaan porkkanalla olisin voinut ehkä työllistyäkin.

Kirjoitan tämän tänne, koska aktiivimallin luomia mt-potilaita ei pidä lakaista maton alle vaan tuoda ne päivänvaloon. Muuten joku saattaa luulla, että uusi malli on hyvä ja toimiva.
Suomessa on vahva "oma syy"-mentaliteetti, mutta minä olen tämän "maailman onnellisimman maan" tuotos. Kuinka onnellinen maa tämä sitten voi olla, jos tämän on mahdollista tapahtua suomalaiselle?