Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että et olisi miehesi kanssa, jos olisit vähemmän kaunis?
05.09.2023 |
Itselleni tämä ikävä ajatus tuli mieleen vasta keski-iässä. Olin nuorena todella kaunis, mieheni ihastui minuun omien sanojensa perusteella ensinäkemältä ja jätti avovaimonsa. Ulkonäöllä on valtava merkitys, varsinkin miehille.
Toisaalta samoin on omalla kohdalla, koska en itsekään olisi mieheeni rakastunut, jos hän ei näyttäisi siltä miltä näyttää. Jotenkin raju ajatus kuitenkin, vaikka ei yhtään väheksyisi luonteen ja persoonan merkitystä.
Ulkonäkö merkitsee valtavan paljon. En ole koskaan poikennut omasta miesihanteestani seurustelussa ja miehenkin naiset ovat olleet hyvin samantyyppisiä. Ja kuvista päätellen olin heistä kaunein. Mieheni ei kuitenkaan varmasti tietoisesti vaihtanut aina kauniimpaan.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap miettinyt että tämä sinun ongelma saattaa johtua vaan siitä, että olet kaunis ja se on tasoittanut tietäsi niin, että ongelmat täytyy keksiä väkisin. Vähän sellaisia kultalusikkasuussa syntyneiden ongelmia. Keskittyisit vaikka käyttämään sitä ulkonäköäsi hyvään eikä tälläiseen turhaan jahkailuun.
Mies on aikanaan valintansa tehnyt ja ulkonäkö on ollut osa sitä. Muutaman tapaamisen jälkeen se olisi dumpannut sinut jos et olisi miellyttänyt sitä luonteelta. Tai ei olisi edes vaihtanut sinua avokkiinsa.
Itselle on koko pitkän oman avioliiton aikana tullut tasan yksi sellainen nainen vastaan, jonka kanssa jutellessa tunsin vetoa häneen. Sekin muistutit tosi paljon vaimoani. Tavallaan huvitti kun tajusin miksi olen naimisissa vaimoni kanssa.
Joo, olet oikeassa, paitsi etten mä tätä koe ongelmaksi. Se on enemmänkin sellainen pysäyttävä ja uusi ajatus muille (ennen en ollut läheskään näin pinnallinen, heh).
Sen olin jo huomannut aiemmin, että sekä mun että miehen maku vastakkaisessa sukupuolessa on vakio. Minulle osoitettiin se nuorena, kun eräs tuttu mies pystyi osoittamaan isommasta joukosta mun aviomieheni mun edellisten poikaystävien perusteella (olivat niin samannäköisiä). Muakin huvitti tuo tapaus kovasti. Siihen asti olin pitänyt poikaystäviäni ihan erilaisina (vaikka nykyisin tajuan, että heissä on sisäisestikin paljon samaa, esimerkiksi yhden lauseen, streetwise-huumori, joka ei aina ole poliittisesti ihan oikeaoppista).Ap
*minulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kynsien ihailija kirjoitti:
Mulla ei koskaan ole tyttöystävää ollut... Mutta joskus mulla on sellainen hassu haave, että olisin yhdessä jonkun lempeän ja hyväsydämisen naisen kanssa.
Toivon, että toiveesi toteutuu. Ap
Mä en ole koskaan ollut kaunis. Eikä mieheni komea. meidänlaisten ihmisten suhteet ei ole koskaan perustuneet ulkonäköön alunperinkään, koska kukaan ei ota meitä sen takia. Se on alusta asti perustunut siis henkiseen yhteensopivuuteen ja kaveruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommodoori kirjoitti:
Naisille miehen ulkonäkö on ihan yhtä tärkeää.
Ihminen on visuaalinen eläin, pakko se on vaan hyväksyä.
Kyllä, mutta naisten ei tarvitse hirveästi ajatella sitä, joten he eivät huomaa tai halua myöntää sitä. Itse olin aiemmin samanlainen. Ap
Tämä vahvistaa epäilystäni että ap on mies. Ainakin omissa tyttöporukoissani on jo nuoresta saakka ruodittu miesten ulkonäköä, kuka on "hyvännäköinen" ja kuka on "karmee tyyppi" (eli ruma). Kukaan ei ole esittänyt, ettei miehen ulkonäöllä olisi mitään väliä, vaan kaikki tietävät ja myöntävät, että se on hyvin ratkaiseva asia.
Rupesin miettimään tuota.
Muistelen että lukioikäisenä miehistä (pojista) puhuttiin tyttöporukassa tosi suoraan sävyyn: "toi on hyvännäköinen, toi on ruma".
Yliopistossa kielenkäyttö vähän siistiytyi, enää ei rumia miehiä sanottu suoraan rumaksi, vaan oltiin vähän tahdikkaampia ja käytettiin kiertoilmaisuja. Ja nyt kun olen 35, niin "tyttöjen illanvietossa" ei rumien miesten ulkonäköä kommentoida enää juuri ollenkaan, mutta jos joku on erityisen komea niin siitä ehkä joku mainitsee erikseen.
Mä en muista sellaista ollenkaan, että olisi ruodittu miesten ulkonäköjä. Oli aivan itsestäänselvää, jos joku ei ollut cool - enemmän kyse oli siitä kuin ulkonäöstä. Joku ei-kovin-hyvännäköinenkin saattoi olla todella cool. Minä en muista tuollaista keskustelua koskaan käyneeni, että olisi ruodittu pojan tai miehen ulkonäköä kielteisesti. Lienee riippuvaista kaveripiireistäkin.
Ylipäätään muistan nuoruuden aikana, jolloin oltiin todella itsekeskeisiä eli keskiössä oli omat murheet, päämäärät - ja se ulkonäkö myös. Jos joku oli ei-cool, ei häneen kiinnitetty mitään huomiota, paitsi jos hän jotenkin yritti tunkeutua seuraan väkisin. Mutta olimme silti ystävällisiä kaikille, tavan vuoksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Elämä on sattumanvaraista ja epäreilua. Haloefekti on olemassa, itsekin olen siitä hyötynyt.
Mutta ap, ehkä jos miehesi olisi sen 25 cm lyhyempi, ehkä hän ei olisi kelvannut sinulle, mutta olisi löytänyt jonkun toisella tapaa paremman naisen itselleen? Jonkun jonka kanssa olisi muodostunut erilainen liitto, ja arvomaailmasta olisi tullut pikkuhiljaa erilainen. Ehkä miehesi olisikin onnellisempi tavoilla, joita ei nyt osaa edes kuvitella?
Olisi varmasti löytänyt, hän on todella hyvä mies. Ja voisi hyvin olla onnellisempi jonkun muun kuin minun kanssani, kukapa tietää. Toisaalta myös hänen aiemmat tyttöystävänsä ovat olleet luonteeltaan samantyyppisiä (voimakastahtoisia) kuin minä paitsi eka oli kuulemma epävakaa huti. Luulisin, että myös luonteen osalta maku on melko vakio, ehkä koetetaan trimmata makua vähän paremmin sopivaan suuntaan, kun treenataan parisuhteissa olemista nuorena. Kiintymyssuhdemalli siellä pohjalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommodoori kirjoitti:
Naisille miehen ulkonäkö on ihan yhtä tärkeää.
Ihminen on visuaalinen eläin, pakko se on vaan hyväksyä.
Kyllä, mutta naisten ei tarvitse hirveästi ajatella sitä, joten he eivät huomaa tai halua myöntää sitä. Itse olin aiemmin samanlainen. Ap
Tämä vahvistaa epäilystäni että ap on mies. Ainakin omissa tyttöporukoissani on jo nuoresta saakka ruodittu miesten ulkonäköä, kuka on "hyvännäköinen" ja kuka on "karmee tyyppi" (eli ruma). Kukaan ei ole esittänyt, ettei miehen ulkonäöllä olisi mitään väliä, vaan kaikki tietävät ja myöntävät, että se on hyvin ratkaiseva asia.
Enhän minä ole esittänyt missään, etteikö miehen ulkonäöllä olisi mitään väliä. Aloituksessahan nimenomaan korostetaan päinvastaista tilannetta. Menivätkö aivosi nyt vähän solmuun, kun mietit olenko mies vai nainen :) Eikö se keskustelunaiheen kannalta ole samantekevää, koska samat asiat koskevat molempia sukupuolia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut kaunis. Eikä mieheni komea. meidänlaisten ihmisten suhteet ei ole koskaan perustuneet ulkonäköön alunperinkään, koska kukaan ei ota meitä sen takia. Se on alusta asti perustunut siis henkiseen yhteensopivuuteen ja kaveruuteen.
Jaa no minäkään en ole kaunotar, eikä yksikään mies ole ollut komea. Silti on se raja ulkonäössä jonka ylitse en ENÄÄ menisi. Eli esim.. en tykkää isosta leuasta ja pienestä nykerönenästä jne. Brad Pitt ei ole komea, Alan Rickmann oli hottis.
Tuolta politiikan huipulta esimerkiksi en huolisi yhtään miestä ulkonäön perusteella.
Olen seurustellut niiden rumien miesten kanssa, mutta en enää, kun opin että voin olla yksinkin. En jaksa kuunnella sitä klonkun tai jabba the huttin huutoa kun ei saa seksiä. No miten pakotan itseni kun ei haluta?
En ole koskaan miettinyt moisia. Olen viisikymppiseksi hyvän näköinen nainen ja nelikymppinen mieheni palvoo mua. Ja mä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut kaunis. Eikä mieheni komea. meidänlaisten ihmisten suhteet ei ole koskaan perustuneet ulkonäköön alunperinkään, koska kukaan ei ota meitä sen takia. Se on alusta asti perustunut siis henkiseen yhteensopivuuteen ja kaveruuteen.
Ihana, että koet noin. Itse ajattelin pitkälle samoin ennen, psykologisella parisuhdedynamiikalla ja samanlaisilla arvoilla ja taustoilla höystettynä.
Kuten sanoin jo alkuun, eivät nämä mitään kivoja ajatuksia ole (=en koe kivoina). Olisi paljon kivempi ajatella samoin kuin ennen, mutta toisaalta on aina parempi ymmärtää miten maailma toimii kuin pysytellä vain omassa henkistyneessä kammiossaan. Ap
Kun on ollut koko elämänsä ainakin omasta mielestään ihan tavis, niin ei ole tullut edes mieleenkään. Tuskin mieheni ulkonäköni takia minut valitsi, vaan sen takia, että meillä on paljon yhteistä. Edes jo seurusteluaikana ilmi tullut lapsen saannin mahdottomuus ei häntä hetkauttanut, vaikka edelliselle seurustelukumppanille se oli syy lyhyen seurustelun loppumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut kaunis. Eikä mieheni komea. meidänlaisten ihmisten suhteet ei ole koskaan perustuneet ulkonäköön alunperinkään, koska kukaan ei ota meitä sen takia. Se on alusta asti perustunut siis henkiseen yhteensopivuuteen ja kaveruuteen.
Jaa no minäkään en ole kaunotar, eikä yksikään mies ole ollut komea. Silti on se raja ulkonäössä jonka ylitse en ENÄÄ menisi. Eli esim.. en tykkää isosta leuasta ja pienestä nykerönenästä jne. Brad Pitt ei ole komea, Alan Rickmann oli hottis.
Tuolta politiikan huipulta esimerkiksi en huolisi yhtään miestä ulkonäön perusteella.
Olen seurustellut niiden rumien miesten kanssa, mutta en enää, kun opin että voin olla yksinkin. En jaksa kuunnella sitä klonkun tai jabba the huttin huutoa kun ei saa seksiä. No miten pakotan itseni kun ei haluta?
Eli olet aikaisemmin mennyt suhteisiin miesten kanssa, joita pidit rumina. Ja näissä suhteissa et halunnut harrastaa seksiä, koska ne miehet oli rumia.
Aikamoista toimintaa sinulta, ei voi kyllä muuta sanoa. Kaikkea se leipä elättää. Hyvä homma sentään se, että kerroit oppineesi että sinun ei kannata rumien miesten kanssa seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut koko elämänsä ainakin omasta mielestään ihan tavis, niin ei ole tullut edes mieleenkään. Tuskin mieheni ulkonäköni takia minut valitsi, vaan sen takia, että meillä on paljon yhteistä. Edes jo seurusteluaikana ilmi tullut lapsen saannin mahdottomuus ei häntä hetkauttanut, vaikka edelliselle seurustelukumppanille se oli syy lyhyen seurustelun loppumiseen.
Niin, nehän eivät sulje pois toisiaan, etteikö voisi olla sekä yhteistä, että mieleinen ulkonäkö. Sillä tavalla en kyllä koskaan ole ajatellut, ettei ulkonäöllä olisi minkäänlaista merkitystä. Kaikki eivät kuitenkaan kiinnitä tietoisesti huomiota ulkonäköön, vaan se on alitajuntaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut kaunis. Eikä mieheni komea. meidänlaisten ihmisten suhteet ei ole koskaan perustuneet ulkonäköön alunperinkään, koska kukaan ei ota meitä sen takia. Se on alusta asti perustunut siis henkiseen yhteensopivuuteen ja kaveruuteen.
Jaa no minäkään en ole kaunotar, eikä yksikään mies ole ollut komea. Silti on se raja ulkonäössä jonka ylitse en ENÄÄ menisi. Eli esim.. en tykkää isosta leuasta ja pienestä nykerönenästä jne. Brad Pitt ei ole komea, Alan Rickmann oli hottis.
Tuolta politiikan huipulta esimerkiksi en huolisi yhtään miestä ulkonäön perusteella.
Olen seurustellut niiden rumien miesten kanssa, mutta en enää, kun opin että voin olla yksinkin. En jaksa kuunnella sitä klonkun tai jabba the huttin huutoa kun ei saa seksiä. No miten pakotan itseni kun ei haluta?Eli olet aikaisemmin mennyt suhteisiin miesten kanssa, joita pidit rumina. Ja näissä suhteissa et halunnut harrastaa seksiä, koska ne miehet oli rumia.
Aikamoista toimintaa sinulta, ei voi kyllä muuta sanoa. Kaikkea se leipä elättää. Hyvä homma sentään se, että kerroit oppineesi että sinun ei kannata rumien miesten kanssa seurustella.
Niin, minä en tajunnutkaan sitä silloin. Alussa toki oli seksiä ihan vaan siksi että sitä nyt kuuluu olla ja mistä nyt olisin voinut päätellä että miksi se loppuu, kun en paremmasta tiennyt. En ollut ikinä osannut ns. vaatia itseäni miellyttävää, vaikkei sellaisetkaan niitä kirurgilentäjämalleja ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan ollut kaunis. Eikä mieheni komea. meidänlaisten ihmisten suhteet ei ole koskaan perustuneet ulkonäköön alunperinkään, koska kukaan ei ota meitä sen takia. Se on alusta asti perustunut siis henkiseen yhteensopivuuteen ja kaveruuteen.
Jaa no minäkään en ole kaunotar, eikä yksikään mies ole ollut komea. Silti on se raja ulkonäössä jonka ylitse en ENÄÄ menisi. Eli esim.. en tykkää isosta leuasta ja pienestä nykerönenästä jne. Brad Pitt ei ole komea, Alan Rickmann oli hottis.
Tuolta politiikan huipulta esimerkiksi en huolisi yhtään miestä ulkonäön perusteella.
Olen seurustellut niiden rumien miesten kanssa, mutta en enää, kun opin että voin olla yksinkin. En jaksa kuunnella sitä klonkun tai jabba the huttin huutoa kun ei saa seksiä. No miten pakotan itseni kun ei haluta?Eli olet aikaisemmin mennyt suhteisiin miesten kanssa, joita pidit rumina. Ja näissä suhteissa et halunnut harrastaa seksiä, koska ne miehet oli rumia.
Aikamoista toimintaa sinulta, ei voi kyllä muuta sanoa. Kaikkea se leipä elättää. Hyvä homma sentään se, että kerroit oppineesi että sinun ei kannata rumien miesten kanssa seurustella.
Niin, minä en tajunnutkaan sitä silloin. Alussa toki oli seksiä ihan vaan siksi että sitä nyt kuuluu olla ja mistä nyt olisin voinut päätellä että miksi se loppuu, kun en paremmasta tiennyt. En ollut ikinä osannut ns. vaatia itseäni miellyttävää, vaikkei sellaisetkaan niitä kirurgilentäjämalleja ole.
Olivatko nuo miehet aivan ensimmäisiä seurustelusuhteitasi?
Olen ryhtynyt nimittämään ensimmäisiä seurustelusuhteita ja ihastuksia kalibroinniksi. Nuori selvittää millaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin hänellä on mahdollisuuksia (vaikkei pohdikaan sitä tietoisesti) ja sovittaa toimintansa sen mukaisesti. Itsekin olen näin toiminut, vaikken mitenkään tietoisesti, jälkikäteen prosessia on mahdollista havainnoida.
Aloitin seurustelut hyvin aikaisin, koska olin varhaiskypsä. Aloin jo ala-asteen yläluokilla (5. lk) saada ns. lappuja pojilta, jossa kysyttiin haluanko "olla" jonkun kanssa. Ensimmäisiin en vielä tarttunut, ne enemmän pelottivat, koska pojat olivat itseäni muutamia vuosia vanhempia ja koin itseni vielä lapseksi. Mutta aika äkkiä menin mukaan siihen maailmaan ja ekat poikaystävät (=käveltiin korkeintaan käsi kädessä, tanssittiin hitaita discossa) olivat aivan sattumanvaraisia. Lähinnä sellaisia, jotka valitsivat minut, itse en tehnyt aloitteita. Vähitellen oma miesmaku alkoi kehittyä ja aloin itse tehdä aloitteita tai vastata flirttiin yms. Se oli hassua aikaa, nauroin katketakseni, kun luin muutama vuosi sitten sen ajan (6 lk.- 7.lk:n syksyn) päiväkirjaa. Poikaystävä vaihtui viikon tai kahden välein, mutta seurustelu oli erittäin viatonta. Siitä kuitenkin syntyi vahva pohja luovia oikeassa teini-ikäisen seurustelumaailmassa, kokemusta ja näkemystä siitä miten kannattaa toimia. Kalibrointia sille mihin itsellä on mahdollisuuksia ja miten homma toimii.
Ulkonäkö on miehille tärkeintä, mutta kun naisen ulkonäkö rupsahtaa, mies ei yleensä jaksa nähdä vaivaa vikitellä kauniimpia.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö on miehille tärkeintä, mutta kun naisen ulkonäkö rupsahtaa, mies ei yleensä jaksa nähdä vaivaa vikitellä kauniimpia.
Eli olet sitä mieltä, että laiskasta miehestä saa uskollisen puolison. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö on miehille tärkeintä, mutta kun naisen ulkonäkö rupsahtaa, mies ei yleensä jaksa nähdä vaivaa vikitellä kauniimpia.
Ja jos naisen ulkonäkö tupsahtaa vasta joskus 45-50v iällä, niin monella tuon ikäisellä miehellä ei testo- ja energiatasot enää riitä siihen että rupeaisivat jahtaamaan kauniimpia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö on miehille tärkeintä, mutta kun naisen ulkonäkö rupsahtaa, mies ei yleensä jaksa nähdä vaivaa vikitellä kauniimpia.
Eli olet sitä mieltä, että laiskasta miehestä saa uskollisen puolison. Ap
No, yleensä kun mies on noin laiska ettei jaksa edes uutta naista etsiä rupsahtaneen tilalle, haluaa nainen erota. Jos mies ei jaksa hankkia kiinnostavaa seksiseuraa, voit vaan kuvitella mitä hän valmis tekemään parisuhteessa epäkiinnostavan seksikumppanin eteen.
Rupesin miettimään tuota.
Muistelen että lukioikäisenä miehistä (pojista) puhuttiin tyttöporukassa tosi suoraan sävyyn: "toi on hyvännäköinen, toi on ruma".
Yliopistossa kielenkäyttö vähän siistiytyi, enää ei rumia miehiä sanottu suoraan rumaksi, vaan oltiin vähän tahdikkaampia ja käytettiin kiertoilmaisuja. Ja nyt kun olen 35, niin "tyttöjen illanvietossa" ei rumien miesten ulkonäköä kommentoida enää juuri ollenkaan, mutta jos joku on erityisen komea niin siitä ehkä joku mainitsee erikseen.