Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että et olisi miehesi kanssa, jos olisit vähemmän kaunis?
05.09.2023 |
Itselleni tämä ikävä ajatus tuli mieleen vasta keski-iässä. Olin nuorena todella kaunis, mieheni ihastui minuun omien sanojensa perusteella ensinäkemältä ja jätti avovaimonsa. Ulkonäöllä on valtava merkitys, varsinkin miehille.
Toisaalta samoin on omalla kohdalla, koska en itsekään olisi mieheeni rakastunut, jos hän ei näyttäisi siltä miltä näyttää. Jotenkin raju ajatus kuitenkin, vaikka ei yhtään väheksyisi luonteen ja persoonan merkitystä.
Ulkonäkö merkitsee valtavan paljon. En ole koskaan poikennut omasta miesihanteestani seurustelussa ja miehenkin naiset ovat olleet hyvin samantyyppisiä. Ja kuvista päätellen olin heistä kaunein. Mieheni ei kuitenkaan varmasti tietoisesti vaihtanut aina kauniimpaan.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt Olen vähän hankala ihminen, en mitenkään räväkkä tai mitään, vaan traumataustainen, ahdistunut ja vähän epäsosiaalinen. Mies taas ulospäinsuuntautunut, normaali pidetty, sosiaalinen ihminen. Jos en ois kaunis en usko, että mies olisi alunperin kiinnostunut musta ja olisi rakastunut vielä 10 vuoden jälkeen. Toki mussa on myös muita hyviä piirteitä, mutta ulkonäkö on kuitenkin paras niistä.
Jos en ois kaunis, saattaisin hyvin olla jollain tapaa syrjäytynyt tms.
En kuitenkaan pelkää, että oma mies olisi vaihtamassa kauniimpaan tai mitään. Kokemusta on myös noista tyypeistä, joka aina näkee jossain kauniimman ja paremman ja lopulta kukaan ei kelpaa. Nykyinen mies taas ei lainkaan tätä tyyppiä.
Saattaa olla, että sinun traumataustasi ja siihen liittyvät asiat ovat yksi syy lisää rakastaa sinua. Se on jopa todennäköistä. Eiväthän ihmiset etsi täydellisyyttä, vaan rakkaudessa ne huonotkin puolet muuttuvat eduiksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, en kyllä osaa hätkähtää tästä. Jotenkin ulkonäkö ja viehätysvoima on niin olennaisia asioita ensimmäisen kiinnostuksen herättämisessä, että mielestäni se erottaa parisuhteen syntymisen ystävyyden syntymisestä. Pitkään parisuhteeseen ne taas eivät pelkästään mitenkään riitä.
Omalla miehelläni on selkeästi "sallivampi" kauneuskäsitys kuin mitä kuvittelin miehillä olevan. Hän on aina pitänyt kauniina hyvin erilaisia naisia, laihoja, lihavia, nuorempia ja vanhempia, ei vain sellaisia klassisen kauniita 20-30-vuotiaita, joita mediassa hehkutetaan ainoana oikeana. Olen oppinut häneltä itsekin laajentamaan käsitystä kauneudesta.
Olet ollut enemmän streetwise kuin minä.
Miten tuo ilmenee miehessäsi? Kehuuko hän naisia katsellessaan heitä telkkarissa vai miten? Mun mies ei nimittäin koskaan kommentoi naisia kauneudesta tai paljon muustakaan. Minä olen se, joka kommentoi, jos kommentoi. Tosin ei ole mikään yleinen puheenaihe tämä. Ap
Olin itseasiassa rumempi nuorena, kun tapasimme, ainakin omasta mielestäni. Oli finnejä ja huonompi vartalo. Että voi olla, että olisin mieheni kanssa, vaikka olisin ollut rumempi. Nyt 40v saan näköjään enemmän kiinnostusta myös muilta miehiltä, mutta oma riittää. Ei se ulkonäkö aina ole pääsyy olla yhdessä.
Mies näkökulma. Pitkä avioliitto takana, ja nyt on ollut pitkä seurustelusuhde. Ex vaimo ja nykyinen ovat edelleen todella kauniita naisia, olivat nuorena, ja ovat edelleen myöskin keski-iässä. Se ulkoinen kauneus ei ole kuin sen ensisilmäyksen ajan merkitsevää. Sen jälkeen, ja kaikki siitä eteenpäin ratkaisee sisäinen kauneus. Kaunis ulkokuori jaksaa kiinnostaa vain pienen hetken jos sisältä se ei ole sitä samaa.
Vaikka tämä on klisee, niin mukava ja fiksu nainen on parasta mitä mies voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Olin itseasiassa rumempi nuorena, kun tapasimme, ainakin omasta mielestäni. Oli finnejä ja huonompi vartalo. Että voi olla, että olisin mieheni kanssa, vaikka olisin ollut rumempi. Nyt 40v saan näköjään enemmän kiinnostusta myös muilta miehiltä, mutta oma riittää. Ei se ulkonäkö aina ole pääsyy olla yhdessä.
Monille käy niin, että kaunistuvat vanhemmiten (tästä taisikin olla jo aiemmilla sivuilla puhetta), ja mikäs sen kivempaa sun ja miehesi kannalta. En usko, että ulkonäkö on kenenkään pääsyy olla yhdessä, ainahan muillakin tekijöillä on merkitystä. Ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä, jos puhutaan pitkistä parisuhteista, ei miehen eikä naisen kohdalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole miettinyt sillä en ole itseni suhteen kovinkaan ulkonäkökeskeinen, vaikka nainen olenkin. Pakko kuitenkin näin anonyyminä tunnustaa, että juuri näin olen ajatellut puolisostani. Jos hän ei pukeutuisi kuten pukeutuu ja olisi vetovoimaisen oloinen, niin en olisi näin pitkään ollut hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies näkökulma. Pitkä avioliitto takana, ja nyt on ollut pitkä seurustelusuhde. Ex vaimo ja nykyinen ovat edelleen todella kauniita naisia, olivat nuorena, ja ovat edelleen myöskin keski-iässä. Se ulkoinen kauneus ei ole kuin sen ensisilmäyksen ajan merkitsevää. Sen jälkeen, ja kaikki siitä eteenpäin ratkaisee sisäinen kauneus. Kaunis ulkokuori jaksaa kiinnostaa vain pienen hetken jos sisältä se ei ole sitä samaa.
Vaikka tämä on klisee, niin mukava ja fiksu nainen on parasta mitä mies voi saada.
Kiitokset aikuisen, kypsän miehen näkökulmasta. Olen samaa mieltä, kun mukava ja kaikin puolin sopiva kumppani löytyy, niin elämä on melkein kuin yhtä juhlaa. Näin ainakin sen itse koen. Miehelleni kuuluu kiitos lähes kaikesta hyvästä mitä elämässäni on. Kukaan ei ole niin viisas, hauska, älykäs ja seksikäs kuin hän on. Hän tuo parhaat puoleni esille ja mitä ilmeisemmin teen samoin hänelle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole miettinyt sillä en ole itseni suhteen kovinkaan ulkonäkökeskeinen, vaikka nainen olenkin. Pakko kuitenkin näin anonyyminä tunnustaa, että juuri näin olen ajatellut puolisostani. Jos hän ei pukeutuisi kuten pukeutuu ja olisi vetovoimaisen oloinen, niin en olisi näin pitkään ollut hänen kanssaan.
Pystyisitkö sanomaan tuon ääneen vaikka ystävällesi? Täsmälleen tätä asennetta tarkoitin, kun kirjoitin aloitukseni eli että tuo on jotenkin... kamalaa, raadollista jne. En ikinä sanoisi tuota kenellekään, mutta anonyymina näitä voi pohtia.
Jollain tapaa ulkonäkö myös pitää liiton seksuaalista vetovoimaa koossa. Siis se, että toisessa aivan kaikki miellyttää, hän on ilo silmälle. Siihen ei aikakaan vaikuta, sillä kun on pitkään yhdessä, hänet näkee hänen koko elämänsä läpi tavallaan, nuorena aikuisena ja aikuisena miehenä - minusta mieheni on jopa komeampi kuin nuorena ja hänestä tulee erittäin komea vanhus, jos saa elää. Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan miettinyt, mutta kun nyt mietin niin varmasti olisimme silti yhdessä. Me tapasimme työpaikalla kun teimme töitä yhdessä. Silloin toisen ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä kun ihastut toisen persoonaan. Nyt parinkymmenen vuoden jälkeen olen paljon rumempi ja lihavampi, mutta nyt meitä pitää yhdessä rakkaus, kumppanuus ja yhdessä rakennettu elämä. Eikä hän näe minua tällaisena kun nyt olen vaan jonain muuna, kokonaisena itsenäni, jossa ulkonäöllä vain vai hyvin pieni arvo. ihan samoin kun minä näen mieheni.
En huomannutkaan tätä viestiä aiemmin. Mielestäni olet oikeassa siinä, että duunipaikalla tai vaikkapa pitkäaikaisen kaveruuden pohjalta solmituissa suhteissa ulkonäön merkitys ei ole niin suuri. On mahdollista tietää kuka toinen on aivan eri tavalla kuin vasta tavatessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta ilahtuisin, jos minulla olisi kaunis ja hoikka mies. He ovat niin harvinaisia.
Olisi mielenkiintoista nähdä mies, joka ei vanhene tai rupsahda vanhetessaan - ensimmäistä kertaa.
20 vuotta menty näillä ja olen miettinyt ja samalla myös edelleen usein ihailen hänen komeuttaan. Kuitenkaan ei kumpikaan olla erityisen ulkonäkökeskeisiä eikä se nyt ole ollenkaan tärkein asia, joka meitä pitää yhdessä. Ihan normaalia minun mielestäni, eikä siinä minusta ole mitään raadollista. Ihan kirkkain silmin voin sanoa tuon kenelle tahansa, ei mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen ruma, en ole asiaa niin pohtinut. Jostain syystä kelpasin tällaisenakin, voi tietysti olla että jossain vaiheessa miehelläkin tulee raja vastaan eikä enää pysty minua katselemaan jos vanhetessa kovasti vielä lisää rumennun. Ja ehkä vieläkin hirveämpänä en olisi kelvannut alun alkaenkaan... On se ihan mahdollista mutta kun tässä elämässä kaikki olisi voinut mennä ihan toisin. Tuskin olisi esimerkiksi edes tavattu jos ei oltaisi silloin kerran sattumalta jouduttu samaan pöytään.
Enemmän olen pohtinut sitä minkälaista omasta elämästä olisi tullut jos olisin ollut edes sellainen perusnätti. Luultavasti olisi saanut ainakin kokea enemmän kaikkia kivoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen ruma, en ole asiaa niin pohtinut. Jostain syystä kelpasin tällaisenakin, voi tietysti olla että jossain vaiheessa miehelläkin tulee raja vastaan eikä enää pysty minua katselemaan jos vanhetessa kovasti vielä lisää rumennun. Ja ehkä vieläkin hirveämpänä en olisi kelvannut alun alkaenkaan... On se ihan mahdollista mutta kun tässä elämässä kaikki olisi voinut mennä ihan toisin. Tuskin olisi esimerkiksi edes tavattu jos ei oltaisi silloin kerran sattumalta jouduttu samaan pöytään.
Enemmän olen pohtinut sitä minkälaista omasta elämästä olisi tullut jos olisin ollut edes sellainen perusnätti. Luultavasti olisi saanut ainakin kokea enemmän kaikkia kivoja juttuja.
Millä tavalla olet mielestäsi ruma? Kun itse en koskaan näitä rumia ihmisiä näe kaupungilla. Yksi minun rakkaimpia ihmisiäni (opettaja/mentori) oli varmaankin sellainen monen mielestä, koska hänellä oli kasvoja jähmettävä sairaus (en muista nyt sairauden nimeä). Mutta hän ja hänen miehensä ovat minun parisuhdekäsitykseni ideaaleja oikeastaan. He olivat upein ja mieleenjäävin pari kaikista, kuninkaallisia suorastaan. Kaikki mitä he tekivät ja olivat oli mielestäni makeeta. Heidän pukeutumisensa, olemisensa, talonsa, lukemisensa, syömisensä. He ovat jo edesmenneitä, mutta vaikuttivat siten, että ns. rumuus on jotenkin kuninkaallista olemukseltaan. Kuka tahansa ei olekaan ruma! Positiivisessa mielessä siis. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten naiset tai miehet ei tajua sitä, että jos uusi suhde on alkanut pettämisellä, niin siihen se todennäköisesti myös kaatuu? Vai miksi kuvitellaan että tässä nyt olisi jotain ainutlaatuista. Ihmiset harvoin muuttuu, pettäjä pettää lähes aina uudestaan ja shoppailee ihmisiä. Pettämisellä alkanut suhde kun päättyy pettämiseen, on turha itkeä.
LOL. Joo, valtavan kaunis olen.
Aina olisi mahdollista että olisin vähemmän viehättävä. Ajatus piristää.
Onneksi olen ruma nainen, niin eipä ole tarvinnut moista miettiä. Tiedän että mies haluaa olla kanssani muista syistä.
Itse ihastuin mieheeni ensi silmäyksellä, juurikin hänen ulkonäköön. Mutta mitä väliä, kyllä vuosikymmenen aikana ihan muut asiat on tulleet merkityksellisiksi. Ei hyvä ulkonäkö tarkoita etteikö luonne voisi olla hyvä. Mieheni on täydellisin luonne mitä kuvitella voi.
En ole miettinyt, enkä ajatellut alkaa miettiä. Rakkaus tekee kohteestaan kauniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen ruma, en ole asiaa niin pohtinut. Jostain syystä kelpasin tällaisenakin, voi tietysti olla että jossain vaiheessa miehelläkin tulee raja vastaan eikä enää pysty minua katselemaan jos vanhetessa kovasti vielä lisää rumennun. Ja ehkä vieläkin hirveämpänä en olisi kelvannut alun alkaenkaan... On se ihan mahdollista mutta kun tässä elämässä kaikki olisi voinut mennä ihan toisin. Tuskin olisi esimerkiksi edes tavattu jos ei oltaisi silloin kerran sattumalta jouduttu samaan pöytään.
Enemmän olen pohtinut sitä minkälaista omasta elämästä olisi tullut jos olisin ollut edes sellainen perusnätti. Luultavasti olisi saanut ainakin kokea enemmän kaikkia kivoja juttuja.
Millä tavalla olet mielestäsi ruma? Kun itse en koskaan näitä rumia ihmisiä näe kaupungilla. Yksi minun rakkaimpia ihmisiäni (opettaja/mentori) oli varmaankin sellainen monen mielestä, koska hänellä oli kasvoja jähmettävä sairaus (en muista nyt sairauden nimeä). Mutta hän ja hänen miehensä ovat minun parisuhdekäsitykseni ideaaleja oikeastaan. He olivat upein ja mieleenjäävin pari kaikista, kuninkaallisia suorastaan. Kaikki mitä he tekivät ja olivat oli mielestäni makeeta. Heidän pukeutumisensa, olemisensa, talonsa, lukemisensa, syömisensä. He ovat jo edesmenneitä, mutta vaikuttivat siten, että ns. rumuus on jotenkin kuninkaallista olemukseltaan. Kuka tahansa ei olekaan ruma! Positiivisessa mielessä siis. Ap
Ihanaa jos osa ihmisistä kykenee näkemään kaikissa jotain kaunista. Minä en ja valitettavasti ei moni muukaan, se on tullut kuultua jokusen kerran.
Minulla on iso perunanenä, leveähkö leuka ja kitukasvuinen tukka. Siihen vielä päälle silmälasit ja huono ryhti jolla kai yritän alitajuisesti piiloutua katseilta niin suurin osa kääntää katseensa aika sukkelaan toiseen suuntaan. En nyt mikään hirviö ole mutta ruma silti. Nuorempana sentään vartalo oli ihan ok mutta lisääntymisen jälkeen sekin on rupsahtanut. En ihan oikeasti ymmärrä mitä mieheni minussa näkee, mutta en nyt sen takia viitsi häntä jättääkään. Meitä on moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olen ruma, en ole asiaa niin pohtinut. Jostain syystä kelpasin tällaisenakin, voi tietysti olla että jossain vaiheessa miehelläkin tulee raja vastaan eikä enää pysty minua katselemaan jos vanhetessa kovasti vielä lisää rumennun. Ja ehkä vieläkin hirveämpänä en olisi kelvannut alun alkaenkaan... On se ihan mahdollista mutta kun tässä elämässä kaikki olisi voinut mennä ihan toisin. Tuskin olisi esimerkiksi edes tavattu jos ei oltaisi silloin kerran sattumalta jouduttu samaan pöytään.
Enemmän olen pohtinut sitä minkälaista omasta elämästä olisi tullut jos olisin ollut edes sellainen perusnätti. Luultavasti olisi saanut ainakin kokea enemmän kaikkia kivoja juttuja.
Millä tavalla olet mielestäsi ruma? Kun itse en koskaan näitä rumia ihmisiä näe kaupungilla. Yksi minun rakkaimpia ihmisiäni (opettaja/mentori) oli varmaankin sellainen monen mielestä, koska hänellä oli kasvoja jähmettävä sairaus (en muista nyt sairauden nimeä). Mutta hän ja hänen miehensä ovat minun parisuhdekäsitykseni ideaaleja oikeastaan. He olivat upein ja mieleenjäävin pari kaikista, kuninkaallisia suorastaan. Kaikki mitä he tekivät ja olivat oli mielestäni makeeta. Heidän pukeutumisensa, olemisensa, talonsa, lukemisensa, syömisensä. He ovat jo edesmenneitä, mutta vaikuttivat siten, että ns. rumuus on jotenkin kuninkaallista olemukseltaan. Kuka tahansa ei olekaan ruma! Positiivisessa mielessä siis. Ap
Ihanaa jos osa ihmisistä kykenee näkemään kaikissa jotain kaunista. Minä en ja valitettavasti ei moni muukaan, se on tullut kuultua jokusen kerran.
Minulla on iso perunanenä, leveähkö leuka ja kitukasvuinen tukka. Siihen vielä päälle silmälasit ja huono ryhti jolla kai yritän alitajuisesti piiloutua katseilta niin suurin osa kääntää katseensa aika sukkelaan toiseen suuntaan. En nyt mikään hirviö ole mutta ruma silti. Nuorempana sentään vartalo oli ihan ok mutta lisääntymisen jälkeen sekin on rupsahtanut. En ihan oikeasti ymmärrä mitä mieheni minussa näkee, mutta en nyt sen takia viitsi häntä jättääkään. Meitä on moneen junaan.
En itse asiassa ole koskaan katsellut ihmisiä siitä näkökulmasta ovatko he kauniita tai komeita, ellei mies ole minun mielestäni niin komea, että sitä ei voi olla huomaamatta. Silti katselen mielelläni ihmisiä, en arvostellen, vaan uteliaasti.
Minusta ns. tavallinen ja ruma (en edes muista milloin olisin nähnyt ruman) ihminen näyttää usein kiinnostavammalta kuin kaunis tai komea, ellei kauniilla tai komealla ole mitään jippoa ulkonäössä. Klassinen kauneus ja komeushan on aika tylsää. Ja on esimerkiksi todella ikävää, että leffoissa ei ole tavallisen näköisiä ihmisiä, vaan kaikki ovat niin trimmattuja ja stailattuja. Jos näkee leffan, missä on tavallisen näköisiä ihmisiä, se tekee heti laadukkaamman vaikutelman, vaikkei itse leffa edes olisi mikään mestariteos.
Olen varma, että miehesi näkee sinut viehättävänä, etkä minun korvaani kuulosta rumalta. Todella törkeää, jos on niin kuin vihjaat, että sinua on haukuttu ulkonäkösi takia. Jos olisin ollut paikalla, tuo tyyppi olisi saanut kuulla kunniansa. Ap
Olen miettinyt Olen vähän hankala ihminen, en mitenkään räväkkä tai mitään, vaan traumataustainen, ahdistunut ja vähän epäsosiaalinen. Mies taas ulospäinsuuntautunut, normaali pidetty, sosiaalinen ihminen. Jos en ois kaunis en usko, että mies olisi alunperin kiinnostunut musta ja olisi rakastunut vielä 10 vuoden jälkeen. Toki mussa on myös muita hyviä piirteitä, mutta ulkonäkö on kuitenkin paras niistä.
Jos en ois kaunis, saattaisin hyvin olla jollain tapaa syrjäytynyt tms.
En kuitenkaan pelkää, että oma mies olisi vaihtamassa kauniimpaan tai mitään. Kokemusta on myös noista tyypeistä, joka aina näkee jossain kauniimman ja paremman ja lopulta kukaan ei kelpaa. Nykyinen mies taas ei lainkaan tätä tyyppiä.