Oletko koskaan miettinyt, että et olisi miehesi kanssa, jos olisit vähemmän kaunis?

Oon miettiny ulkonäkökeskeisyyden olevan turhaa, keskityn tekemiseen, ajatuksiin, nauttimiseen...

Tuskin olisimme yhdessä myöskään, jos olisin huomattavasti kauniimpi. Tai mies olisi huomattavasti rumempi/komeampi.

Ei siksi, ettei kelpaisi vaan joku toinen olisi ehtinyt viedä kaunottaren/komistuksen ensin. Ja rumasta tuskin olisi seksuaalisesti kiinnostunut.

Mitäs karua tässä on? 

Vierailija kirjoitti:

Oon miettiny ulkonäkökeskeisyyden olevan turhaa, keskityn tekemiseen, ajatuksiin, nauttimiseen...

Sulta siis meni aloituksen pointti täysin ohi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuskin olisimme yhdessä myöskään, jos olisin huomattavasti kauniimpi. Tai mies olisi huomattavasti rumempi/komeampi.

Ei siksi, ettei kelpaisi vaan joku toinen olisi ehtinyt viedä kaunottaren/komistuksen ensin. Ja rumasta tuskin olisi seksuaalisesti kiinnostunut.

Mitäs karua tässä on? 

Mitäköhän aloituksessa on niin vaikeaa, että monelta meni täysin ohi sisältö?

Eli se, että pieni muutos ulkonäössä (oli se sitten 25 cm lyhyempi tai valtava pottunenä) olisi voinut saada aikaan se, ettei koskaan olisi edes tutustunut puolisoonsa. Suuri ketjun vastauksista keskittyi kauniimpi - rumempi -tematiikkaan.

Tämä vastaus on täysin tasoteorian mukainen, (älä nyt sano, että et usko siihen ollenkaan), mutta aloitus ei käsitellyt tasoteoriaa kuin implisiittisesti. Ap

Tiedän. Tiedän myös että miestä häiritsee koska minulla on ylipainoa. En ole tullut kertoneeksi että jos minä olisin täydellinen, niin en kai minä häntä olisi ottanut. Pitäisi varmaan kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole miettinyt. Mulla on kehittävämpääkin tuumimista.

Entä jos mietit nyt? Ap

No, mietin. Olin semmoinen tavis nätti, en mikään kaunotar, kun tavattiin mieheni kanssa. Kuulemma ihastui mun iloisuuteen ja persoonaan, äänikin kuulemma miellyttävä. Eli ei se oo mua ulkonäön perusteella valinnut, en siis murehdi että jättää mut kun olen rupsahtanut. Jos jättää niin sitten jättää, elämästä ja sen käänteistä ei ikinä etukäteen tiedä yhtään mitään, ihan sama vaikka olisi yltiö kaunis. Mahdollisen eron sattuessa itkeä tillitän ja suren aikani, jatkan eteenpäin ja uskon elämän kantavan. 

Kummallista, että tämä keskustelu nyt kääntyi jättämiseen. Oma pointtini oli elämän sattumanvaraisuus. 

Mutta jättämisistä ajattelen kuten sinäkin. Jättää jos jättää, ainahan on kauniimpia maailmassa ja oli nuorenakin, minkäpä sille sitten voi. Olen edelleen ikäluokassani kaunotar, ei mulla mitään hätää ole, kun olen ihan varakaskin. Joskus jopa herkuttelen ajatuksella mitä kaikkea tekisin, jos olisinkin sinkku. Ap

Sulla on joku pakkomielle jostain kauneudesta, ihme ajatusmaailma. Kaikki on elämässä sattumanvaraista, ei siinä millään ulkonäöllä ratsasteta. Miten sun nykyinen kauneus liittyy sattumanvaraisuuteen mitenkään, paitsi nyt tietenkin niin että sattumoisin oot syntyny kauniiksi. Ja varakkuus, miten se liittyy sun alkuperäiseen aloitukseen? Sä voisit vaikka välillä fundeerata kuinka ei kauniit ihmiset on löytäneet puolisin, kas siinäpä pulma. 

Sitäpaitsi en usko että olet kaunis vaan heitit tänne tämmösen pohdinnan ja leikit että olet tosissasi. Muuten susta tulee mieleen hiukan yksinkertainen vaikutelma, semmoinen että työkamut kuuntelee vaivaantuneena sun juttuja.

"Kaikki on elämässä sattumanvaraista, ei siinä millään ulkonäöllä ratsasteta"

Asiaa on tutkittu psykologiassa paljonkin, ja on havaittu että kauniit/komeat ihmiset menestyvät paremmin työelämässä, tienaavat enemmän, ovat useammin onnellisessa parisuhteessa jne.

Googleta "Halo effect". Mielenkiintoinen psykologinen ilmiö tuokin. Jos ihminen on ulkoisesti kaunis, me alitajuisesti miellämme heidät "paremmaksi" kaikessa mitä he tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Tiedän myös että miestä häiritsee koska minulla on ylipainoa. En ole tullut kertoneeksi että jos minä olisin täydellinen, niin en kai minä häntä olisi ottanut. Pitäisi varmaan kertoa.

Eli olet tyytynyt mieheesi, ja olisit ottanut paremman jos olisit saanut?

Eikö tuo ole aika moraalitonta? Eikö olisi ollut parempi jäädä yksin, kuin ottaa mies jota et oikeasti edes halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Tiedän myös että miestä häiritsee koska minulla on ylipainoa. En ole tullut kertoneeksi että jos minä olisin täydellinen, niin en kai minä häntä olisi ottanut. Pitäisi varmaan kertoa.

Eli olet jollain tasolla tiedostanut tuon "aina"? Sekä tasoteorian että sattumanvaraisuuden pariutumisessa?

Mä olen ollut täysin pihalla kummastakin asiasta. Mä olen uskonut rakkauteen, ja uskon mä siihen vieläkin, mutta.... Huomaan, että olen ollut naiivi.

Koetko olevasi tyytymissuhteessa omalta osaltasi? Miehesi ei välttämättä kuitenkaan ole, vaikka luulet niin? Sinuna ottaisin ylipainosta häiriintymisen esille. Olisin kyllä aika h-lvetin kiukkuinen, jos minua moitittaisiin mistään ulkonäköön liittyvästä. Suoraan sanoen se varmaankin olisi goodbye, en ole tottunut tuollaiseen lainkaan. Suuttuisin siitä, en niinkään loukkaantuisi - suutun harvoin, mutta olen aika pelottava suuttuessani kuulemma. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Tiedän myös että miestä häiritsee koska minulla on ylipainoa. En ole tullut kertoneeksi että jos minä olisin täydellinen, niin en kai minä häntä olisi ottanut. Pitäisi varmaan kertoa.

Eli olet tyytynyt mieheesi, ja olisit ottanut paremman jos olisit saanut?

Eikö tuo ole aika moraalitonta? Eikö olisi ollut parempi jäädä yksin, kuin ottaa mies jota et oikeasti edes halunnut?

Tuskinpa tyytymissuhteissa on kyse moraalista. Ihminen ei ehkä halua elää yksin, tahtoo perheen jne. Monia syitä sille, että on jonkun kanssa, jota ei oikeastaan rakasta. 

Toisaalta täällä käymieni keskustelujen perusteella (tyytymiset ovat yksi aihepiiri, joka täällä on kiinnostanut minua, osallistuin kerran aihepiiriä käs. ketjuun) on selvää, että ihmisten rakkauskäsitykset ovat hyvin erilaiset. Johtuen kiintymyssuhdemallista, perheen mallista jne. Monet esimerkiksi pitävät intohimoista, suurta rakkautta suorastaan vaarallisena ja vaaran merkkinä, jos joku kokee niin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Tiedän myös että miestä häiritsee koska minulla on ylipainoa. En ole tullut kertoneeksi että jos minä olisin täydellinen, niin en kai minä häntä olisi ottanut. Pitäisi varmaan kertoa.

Eli olet tyytynyt mieheesi, ja olisit ottanut paremman jos olisit saanut?

Eikö tuo ole aika moraalitonta? Eikö olisi ollut parempi jäädä yksin, kuin ottaa mies jota et oikeasti edes halunnut?

Kyllä minä hänet halusin. Ja ajattelin että vaikkei ole komea niin silleen sopivasti rumempi. Eikä kroppakaan ollut hyvä sitten kun tapasin, hän on selvästi alipainoinen.

Mutta ajattelin, tai en oikeastaan ajatellut mitään ennen kuin hän alkoi nimitellä läskiksi ja kytätä syömisiäni.

Hänellä on muitakin huonoja puolia, mutta alkoi sitten ärsyttää tuo että hän kuvitteli että alkaisin laihduttaa hänen vuokseen, kun ei itsekään ole mikään täydellinen. Voisin ehkä tehdä sen että laihduttaisin, mutta samalla kyllä vaihtaisin miestä. Tai oikeastaan vaihtaisin ylipainoisena sellaiseen jolle kelpaan ihan näin. En taida vaan jaksaa vaan taidan pysyä sinkkuna. Kyllähän nämä viisikymppiset kuten tuokin kyttäävät myös huomattavasti nuorempia. Jääköön kyttäämään.

Mulla ei koskaan ole tyttöystävää ollut... Mutta joskus mulla on sellainen hassu haave, että olisin yhdessä jonkun lempeän ja hyväsydämisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Naisille miehen ulkonäkö on ihan yhtä tärkeää.

Ihminen on visuaalinen eläin, pakko se on vaan hyväksyä.

Kyllä, mutta naisten ei tarvitse hirveästi ajatella sitä, joten he eivät huomaa tai halua myöntää sitä. Itse olin aiemmin samanlainen. Ap

Tämä vahvistaa epäilystäni että ap on mies. Ainakin omissa tyttöporukoissani on jo nuoresta saakka ruodittu miesten ulkonäköä, kuka on "hyvännäköinen" ja kuka on "karmee tyyppi" (eli ruma). Kukaan ei ole esittänyt, ettei miehen ulkonäöllä olisi mitään väliä, vaan kaikki tietävät ja myöntävät, että se on hyvin ratkaiseva asia.

Elämä on sattumanvaraista ja epäreilua. Haloefekti on olemassa, itsekin olen siitä hyötynyt.

Mutta ap, ehkä jos miehesi olisi sen 25 cm lyhyempi, ehkä hän ei olisi kelvannut sinulle, mutta olisi löytänyt jonkun toisella tapaa paremman naisen itselleen? Jonkun jonka kanssa olisi muodostunut erilainen liitto, ja arvomaailmasta olisi tullut pikkuhiljaa erilainen. Ehkä miehesi olisikin onnellisempi tavoilla, joita ei nyt osaa edes kuvitella?

Oletko Ap miettinyt että tämä sinun ongelma saattaa johtua vaan siitä, että olet kaunis ja se on tasoittanut tietäsi niin, että ongelmat täytyy keksiä väkisin. Vähän sellaisia kultalusikkasuussa syntyneiden ongelmia. Keskittyisit vaikka käyttämään sitä ulkonäköäsi hyvään eikä tälläiseen turhaan jahkailuun.

Mies on aikanaan valintansa tehnyt ja ulkonäkö on ollut osa sitä. Muutaman tapaamisen jälkeen se olisi dumpannut sinut jos et olisi miellyttänyt sitä luonteelta. Tai ei olisi edes vaihtanut sinua avokkiinsa.

Itselle on koko pitkän oman avioliiton aikana tullut tasan yksi sellainen nainen vastaan, jonka kanssa jutellessa tunsin vetoa häneen. Sekin muistutit tosi paljon vaimoani. Tavallaan huvitti kun tajusin miksi olen naimisissa vaimoni kanssa.

Kuulostat erittäin pinnalliselta, sorry. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Tiedän myös että miestä häiritsee koska minulla on ylipainoa. En ole tullut kertoneeksi että jos minä olisin täydellinen, niin en kai minä häntä olisi ottanut. Pitäisi varmaan kertoa.

Eli olet tyytynyt mieheesi, ja olisit ottanut paremman jos olisit saanut?

Eikö tuo ole aika moraalitonta? Eikö olisi ollut parempi jäädä yksin, kuin ottaa mies jota et oikeasti edes halunnut?

Kyllä minä hänet halusin. Ja ajattelin että vaikkei ole komea niin silleen sopivasti rumempi. Eikä kroppakaan ollut hyvä sitten kun tapasin, hän on selvästi alipainoinen.

Mutta ajattelin, tai en oikeastaan ajatellut mitään ennen kuin hän alkoi nimitellä läskiksi ja kytätä syömisiäni.

Hänellä on muitakin huonoja puolia, mutta alkoi sitten ärsyttää tuo että hän kuvitteli että alkaisin laihduttaa hänen vuokseen, kun ei itsekään ole mikään täydellinen. Voisin ehkä tehdä sen että laihduttaisin, mutta samalla kyllä vaihtaisin miestä. Tai oikeastaan vaihtaisin ylipainoisena sellaiseen jolle kelpaan ihan näin. En taida vaan jaksaa vaan taidan pysyä sinkkuna. Kyllähän nämä viisikymppiset kuten tuokin kyttäävät myös huomattavasti nuorempia. Jääköön kyttäämään.

Aivan, niitäkin miehiä on, joille ylipaino on plussa eikä miinus.

Sorry, mutta miehesi ei vaikuta kovin välkyltä. Olen tuntenut tasan yhden tuolla tavalla käyttäytyneen miehen. Läskiksi ei sentään haukkunut vaimoaan (ainakaan julkisesti), mutta huomautteli illanistujaisissa juuston lisää ottamista. Kaiken huipuksi vaimo oli ja on normaalipainoinen, ja lisäksi kaunis, ihan oikea kaunotar - tuollainen käytös ei siis johdu naisesta, vaan yksinomaan miehen ikävästä luonteesta. Ja erohan siitä tuli, vaimo otti eron lopulta. Molemmat ovat löytäneet uudet, toivottavasti paremmin yhteen rimmaavat puolisot ja olleet heidän kanssaan jo 10+ vuotta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Naisille miehen ulkonäkö on ihan yhtä tärkeää.

Ihminen on visuaalinen eläin, pakko se on vaan hyväksyä.

Kyllä, mutta naisten ei tarvitse hirveästi ajatella sitä, joten he eivät huomaa tai halua myöntää sitä. Itse olin aiemmin samanlainen. Ap

Tämä vahvistaa epäilystäni että ap on mies. Ainakin omissa tyttöporukoissani on jo nuoresta saakka ruodittu miesten ulkonäköä, kuka on "hyvännäköinen" ja kuka on "karmee tyyppi" (eli ruma). Kukaan ei ole esittänyt, ettei miehen ulkonäöllä olisi mitään väliä, vaan kaikki tietävät ja myöntävät, että se on hyvin ratkaiseva asia.

Oikeastiko olette puhuneet noin rumasti ihmisistä :O Eli ruma on automaattisesti karmee tyyppi? Minun porukoissa karmee tyyppi = ikävä luonne, ja rumakin voi olla tosi hyvä tyyppi.

Mut me ollaankin onnellisesti naimisissa tahoillamme. 

vanhempi rouva

Vierailija kirjoitti:

Kauneus riippuu täysin katsojasta. Vaikeaa sanoa oliko esim. AP mun mielestä nuorena kaunis kun en ole kuvaa nähnyt.

Ei nyt täysin. En tunne itse ketään, joka pitäisi lihavia kauniina tai puoleensa vetävinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Naisille miehen ulkonäkö on ihan yhtä tärkeää.

Ihminen on visuaalinen eläin, pakko se on vaan hyväksyä.

Kyllä, mutta naisten ei tarvitse hirveästi ajatella sitä, joten he eivät huomaa tai halua myöntää sitä. Itse olin aiemmin samanlainen. Ap

Tämä vahvistaa epäilystäni että ap on mies. Ainakin omissa tyttöporukoissani on jo nuoresta saakka ruodittu miesten ulkonäköä, kuka on "hyvännäköinen" ja kuka on "karmee tyyppi" (eli ruma). Kukaan ei ole esittänyt, ettei miehen ulkonäöllä olisi mitään väliä, vaan kaikki tietävät ja myöntävät, että se on hyvin ratkaiseva asia.

Oikeastiko olette puhuneet noin rumasti ihmisistä :O Eli ruma on automaattisesti karmee tyyppi? Minun porukoissa karmee tyyppi = ikävä luonne, ja rumakin voi olla tosi hyvä tyyppi.

Mut me ollaankin onnellisesti naimisissa tahoillamme. 

vanhempi rouva

Joo, jos vaikka joku ruma mies on tullut iskemään, siitä on avauduttu muille yleensä kertomalla, että joku "karmee tyyppi" tuli iskemään. Tolla siis viitataan ensisijaisesti ulkonäköön. Mies on saattanut olla tosi mukava, mutta kun ulkonäkö on huono, sillä ei ole mitään väliä. Ei me ruodita yhtä paljon sitä millaiselta persoonalta se iskemään tullut mies vaikutti, vaan pääasiassa ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko Ap miettinyt että tämä sinun ongelma saattaa johtua vaan siitä, että olet kaunis ja se on tasoittanut tietäsi niin, että ongelmat täytyy keksiä väkisin. Vähän sellaisia kultalusikkasuussa syntyneiden ongelmia. Keskittyisit vaikka käyttämään sitä ulkonäköäsi hyvään eikä tälläiseen turhaan jahkailuun.

Mies on aikanaan valintansa tehnyt ja ulkonäkö on ollut osa sitä. Muutaman tapaamisen jälkeen se olisi dumpannut sinut jos et olisi miellyttänyt sitä luonteelta. Tai ei olisi edes vaihtanut sinua avokkiinsa.

Itselle on koko pitkän oman avioliiton aikana tullut tasan yksi sellainen nainen vastaan, jonka kanssa jutellessa tunsin vetoa häneen. Sekin muistutit tosi paljon vaimoani. Tavallaan huvitti kun tajusin miksi olen naimisissa vaimoni kanssa.

Joo, olet oikeassa, paitsi etten mä tätä koe ongelmaksi. Se on enemmänkin sellainen pysäyttävä ja uusi ajatus muille (ennen en ollut läheskään näin pinnallinen, heh).

Sen olin jo huomannut aiemmin, että sekä mun että miehen maku vastakkaisessa sukupuolessa on vakio. Minulle osoitettiin se nuorena, kun eräs tuttu mies pystyi osoittamaan isommasta joukosta mun aviomieheni mun edellisten poikaystävien perusteella (olivat niin samannäköisiä). Muakin huvitti tuo tapaus kovasti. Siihen asti olin pitänyt poikaystäviäni ihan erilaisina (vaikka nykyisin tajuan, että heissä on sisäisestikin paljon samaa, esimerkiksi yhden lauseen, streetwise-huumori, joka ei aina ole poliittisesti ihan oikeaoppista).Ap