Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset jotka valittaa jatkuvasti rahan puutetta, vaikka sitä ei oikeasti ole (keskiluokan "ahdinko")
05.09.2023 |
Eli kun mikään ei riitä!
Jotenkin tuntuu irvokkaalta kuunnella keskiluokkaisten valitusta, kun tässä maassa on runsaasti myös niitä oikeasti köyhiä.
Ymmärrän, että hintojen ja korkojen nousu tuntuu myös keskiluokan kukkarossa, mutta useimmat heistä silti vielä pärjäävät varsin hyvin mikäli ei työtä tai terveyttä ole menettäneet.
Tässä esimerkkejä keskiluokkaisten ystävieni "ahdingosta":
- kaikki hankinnat joutuu miettimään kauhean tarkkaan
- jokainen hankinta on sitten jostain muusta pois
- lapsille ei välttämättä pysty ostamaan tuliteriä välineitä jokaiseen harrastukseen
- vuotuinen lomamatka suuntautuu "vain" Eurooppaan ja kestää "vain" viikon
- kaupassa joutuu aina katsomaan, mitä kaikki maksaa, eli ei voi vaan lappaa tuotteita kärryyn
- ei voi hankkia sitä haluttua neljättä lasta, koska tulisi liian kalliiksi
Pakostakin miettii, onko näillä ihmisillä tavallaan asiat "liian hyvin", kun ei ymmärretä miten hyvin ne oikeasti on!
Kommentit (400)
No, jos haluat minun menevän opiskelemaan yliopistoon alaa mistä en itse ole kiinnostunut:
- kela joutuu maksamaan opintolainan tilalla toimerntulotukea, koska en saa opintolainaa
- opiskelijana ei ole ruokaan rahaa kun ei saa tehdä opiskelijana osa-aikaisia töitä
- en halua asua solussa viittä vuotta lähes viisikymmpisenä
- valmistuessa olisin yli 50 v
- en ole myöskään kinnostunut alasta joten en aio päästä opiskelemaan, mokaan tahalleni pääsykokeissa
- en tule tekemään pöivääkään töitä alalla, koska en ole kiinnostunut alasta
- en halua itse poliitikoksi enkä johtajaksi joten aio päivään tehdä alalla töitä
Tulee aika kalliilsi Kelalle maksaa viiden vuoden toimerntulotuet, opintotuet, asumistuet ja kouluttaa alalle josta en ole kiinnostunut itse pätkääkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa.
On tässä jotain hyvääkin.
Halpisrättiketjut menevät konkkaan, kun valtavirtakin on tajunnut, että voi niitä vaatteita ostaa käytettynäkin.
Ei tämä kurjuus loputtomasti kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin?
Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.
Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon.
Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.
Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.
Eli haluat sääty-yhteiskunnan, jossa jokainen syntyy säätyynsä eikä niiden välillä ole liikkumista. Kouluttautumalla ei ole mahdollista saada mukavampaa elämää. Vain sillä on merkitystä kenen äidin lapseksi sattui syntymään. Ja ihan turhaan sinä yrität syyllistää, että akateemisten pitäisi olla onnellisia pelkästä tiedon lisääntymisestä. Ihan taatusti sen syöpälääkärinkin motiivi aamulla on herätä taloudellinen samoin kuin sairaalarakennusta piirtävän arkkitehdin. Meistä tavallisemmista opettajista, sossuista ja lakimiehistä puhumattakaan.
En halua sääty-yhteiskuntaa vaan sitä, että ihmiset mittaisivat elämässä tärkeitä asioita vähemmän rahan ja materiaalisen hyvinvoinnin kautta.
1960-70-luvulla se materiaalinen hyvinvointi nousi kohisten, ja hyvä niin. Se oli konkretiaa, kun pienestä ja mahdollisesti vetoisesta pirtistä, pihan kaivosta ja pihan perän huussista pääsi avaraan kerrostaloasuntoon, jossa vesi tuli ja lähti, myös lämmin vesi tuli hanasta ja suihkusta. Ja se oli hyvä asia. Yksinomaisesti.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Meidän materiaalinen elintasomme ei voi nousta enää nykyisestä. Se on faktaa, ihan riippumatta siitä, mitä ideologiaa edustaa. Lisäksi paljon puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen roolista siinä. Se, mitä minä haluan on se, että ihmiset ryhtyvät kilvoittelemaan keskenään joillakin muilla kuin materiaalisilla asioilla. Että ihmisen arvoa ei mitata omakotitalon suuruudella ja sijainnilla, autojen määrällä ja vuosimallilla, omien ja lasten harrastusten muodikkuudella, ulkomaanmatkojen määrällä. Koska siitähän tässä viime kädessä puhutaan.
Uskon ja toivon, että uutta luovat ja toisia auttavat akateemisesti koulutetut ja oletettavasti sivistyneet ihmiset - mainitsemasi arkkitehdit ja lääkärit - eivät tee työtään vain rahasta, vaan pyrkimyksenä on asioiden tekeminen paremmin, ymmärryksen lisääminen, ihmisten auttaminen. Ei se palkkapussi. Mietitään vaikka Alvar Aaltoa - oikeastiko sanot, että raha sai hänet nousemaan ylös aamuisin sängystään?
Se, jos meillä on opettajakuntaa, joka ajattelee noin - että raha ja materia on kaiken keskiössä, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se myös varmasti selittää lasten ja nuorten pahoinvointia, jos noin ajatteleva ihminen (ja myös omassa elämässään sitä rahaa ja materiaa yli kaiken arvostava) on heidän kanssaan useita tunteja viikossa, ja sellaisen ihmisen pitäisi toimia kasvattajana... Jotenkin aivan hirveää.
Ja niin, itse keski-ikäisenä kasvoin 1960-1990-luvuilla toimineiden, aikoinaan kansakoulunopettajakoulutuksen saaneiden keskellä, sain heiltä kasvatukseni ja koulutukseni. Heidän arvomaailmansa oli jotain ihan muuta. Rahasta ja tavarasta ei puhuttu. Se voi selittää sitä, miksi tuo kommentti rahan ja materian merkityksestä kaikkien ihmisten kaiken toiminnan motivaationa saa minut huonovointiseksi. Olen onnellinen, etten ole nykyisten opettajien oppilas.
Jos ja näköjään kun raha ja materia, nämä kunnon keskiluokkaiset arvot, esitetään aikuisten ihmisten toimesta ensisijaisena ja jopa ainoana syynä minkään tekemiselle, ei mikään määrä psykiatreja ja kuraattoreita tule riittämään nykyisten ja tulevien lasten ja nuorten psyykkisen terveyden korjaamiseksi.
Se korjaaminen pitää aloittaa aikuisista ja heidän asenteistaan.
Tämä keskustelupuheenvuoro, johon vastasin, oli itselleni silmiä avaava, kirjaimellisesti. Olen hyvin järkyttynyt. Noin siis ajatellaan. Oikeasti.
Kyllä ne jokainen opettaja kaverini on alalle lähtenyt, että saa mukavan keskiluokkaisen elämän. Hyvä palkka, kivat lomat. Itse olen sosiaalityöntekijä. Kyllä mulle se suurin motivaattori työlle on, että saan laskuni maksettua ja perheeni elätettyä mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
No jaa.
On tässä jotain hyvääkin.
Halpisrättiketjut menevät konkkaan, kun valtavirtakin on tajunnut, että voi niitä vaatteita ostaa käytettynäkin.
Ei tämä kurjuus loputtomasti kestä.
Ei niitä tartte ostaa käytettynäkään. Halppis vaate säilyy vuosikymmeniä toiseen kuin moni väittää. Loppuupahan kirppistoimintakin ja kalliit vaatekaupat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin?
Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.
Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon.
Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.
Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.
Eli haluat sääty-yhteiskunnan, jossa jokainen syntyy säätyynsä eikä niiden välillä ole liikkumista. Kouluttautumalla ei ole mahdollista saada mukavampaa elämää. Vain sillä on merkitystä kenen äidin lapseksi sattui syntymään. Ja ihan turhaan sinä yrität syyllistää, että akateemisten pitäisi olla onnellisia pelkästä tiedon lisääntymisestä. Ihan taatusti sen syöpälääkärinkin motiivi aamulla on herätä taloudellinen samoin kuin sairaalarakennusta piirtävän arkkitehdin. Meistä tavallisemmista opettajista, sossuista ja lakimiehistä puhumattakaan.
En halua sääty-yhteiskuntaa vaan sitä, että ihmiset mittaisivat elämässä tärkeitä asioita vähemmän rahan ja materiaalisen hyvinvoinnin kautta.
1960-70-luvulla se materiaalinen hyvinvointi nousi kohisten, ja hyvä niin. Se oli konkretiaa, kun pienestä ja mahdollisesti vetoisesta pirtistä, pihan kaivosta ja pihan perän huussista pääsi avaraan kerrostaloasuntoon, jossa vesi tuli ja lähti, myös lämmin vesi tuli hanasta ja suihkusta. Ja se oli hyvä asia. Yksinomaisesti.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Meidän materiaalinen elintasomme ei voi nousta enää nykyisestä. Se on faktaa, ihan riippumatta siitä, mitä ideologiaa edustaa. Lisäksi paljon puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen roolista siinä. Se, mitä minä haluan on se, että ihmiset ryhtyvät kilvoittelemaan keskenään joillakin muilla kuin materiaalisilla asioilla. Että ihmisen arvoa ei mitata omakotitalon suuruudella ja sijainnilla, autojen määrällä ja vuosimallilla, omien ja lasten harrastusten muodikkuudella, ulkomaanmatkojen määrällä. Koska siitähän tässä viime kädessä puhutaan.
Uskon ja toivon, että uutta luovat ja toisia auttavat akateemisesti koulutetut ja oletettavasti sivistyneet ihmiset - mainitsemasi arkkitehdit ja lääkärit - eivät tee työtään vain rahasta, vaan pyrkimyksenä on asioiden tekeminen paremmin, ymmärryksen lisääminen, ihmisten auttaminen. Ei se palkkapussi. Mietitään vaikka Alvar Aaltoa - oikeastiko sanot, että raha sai hänet nousemaan ylös aamuisin sängystään?
Se, jos meillä on opettajakuntaa, joka ajattelee noin - että raha ja materia on kaiken keskiössä, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se myös varmasti selittää lasten ja nuorten pahoinvointia, jos noin ajatteleva ihminen (ja myös omassa elämässään sitä rahaa ja materiaa yli kaiken arvostava) on heidän kanssaan useita tunteja viikossa, ja sellaisen ihmisen pitäisi toimia kasvattajana... Jotenkin aivan hirveää.
Ja niin, itse keski-ikäisenä kasvoin 1960-1990-luvuilla toimineiden, aikoinaan kansakoulunopettajakoulutuksen saaneiden keskellä, sain heiltä kasvatukseni ja koulutukseni. Heidän arvomaailmansa oli jotain ihan muuta. Rahasta ja tavarasta ei puhuttu. Se voi selittää sitä, miksi tuo kommentti rahan ja materian merkityksestä kaikkien ihmisten kaiken toiminnan motivaationa saa minut huonovointiseksi. Olen onnellinen, etten ole nykyisten opettajien oppilas.
Jos ja näköjään kun raha ja materia, nämä kunnon keskiluokkaiset arvot, esitetään aikuisten ihmisten toimesta ensisijaisena ja jopa ainoana syynä minkään tekemiselle, ei mikään määrä psykiatreja ja kuraattoreita tule riittämään nykyisten ja tulevien lasten ja nuorten psyykkisen terveyden korjaamiseksi.
Se korjaaminen pitää aloittaa aikuisista ja heidän asenteistaan.
Tämä keskustelupuheenvuoro, johon vastasin, oli itselleni silmiä avaava, kirjaimellisesti. Olen hyvin järkyttynyt. Noin siis ajatellaan. Oikeasti.
Kyllä ne jokainen opettaja kaverini on alalle lähtenyt, että saa mukavan keskiluokkaisen elämän. Hyvä palkka, kivat lomat. Itse olen sosiaalityöntekijä. Kyllä mulle se suurin motivaattori työlle on, että saan laskuni maksettua ja perheeni elätettyä mukavasti.
Mulla ei ole mitään kutsumusta opettajan ammattiin (enää, ei ole ollut vuosiin) eikä poliitikon ammattiin (ei ole koskaan ollutkaan) eikä valtion virkamieheksi (ei ole koskaan ollutkaan). Jatkossa teen töitä vain rahan takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää nämä rahan puutteessa elävät työssä käyvät ihmiset. Olen alle 40v ja minulla on auto, mp ja osaomistus veneestä. Ja asuntolaina. Ja sijoituksia. Olin kaveriporukastani pitkään melkein huonotuloisin tai huonotuloisin ja siltikään en ole varsinaisesti köyhin ollut koskaan. Onpa kummallista! Muutama noista köyhemmistä tuhlaavat/tuhlasivat rahojaan uhkapeleihin/vedonlyöntiin. No sitäkin pidetään nykyään sairautena kun tekee tyhmiä valintoja rahoillaan, eikä suostuta myöntämään sosialisti-Suomessa, että oma vastuu on olemassa. Sijoituksia ja rahan arvoista omaisuutta tilillä ja arvopapereina pelkästään löytyy yli 50k euroa. Jos otetaan mukaan kryptot ja kullat, niin jotain ehkä 100-150k euron välillä. Ihan suht paljon, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Ja ymmärrän kyllä sen kun keskiluokka kurjistuu samalla kun eläkeläiset ostivat veneet, mökit, asunnot, asuntoautot sun muut ihan jollain perustason työllä. Eläkeläiset myös saavat älyttömän paljon eläkettä verrattuna siihen naurettavan pieneen TyEL-maksuun mitä maksoivat ennen 90-lukua. Usea eläkeläinen myös saa yhtä paljon eläkettä kuin mitä moni nykyinen työntekijä saa palkkaa. Ja eläkkeet juuri nousivat enemmän kuin mitä työntekijöiden palkat. Tämä tilanne ei ole kestävä, eikä edes millään mittapuulla reilu. Elikä kun verrataan mihin keskiluokalla oli varaa silloin ja mihin on varaa nyt, niin huonosti menee. Viherpiiperrys on satavarmasti suurin syy tähän. Jos Euroopassa ja Suomessa olisi vielä tehdas-tuotantoa, niin asia olisi eri. Myös 1971 jenkkien kultakannasta luopuminen ja valuuttojen kellutus alkoi johtaa siihen, että tuottavuus on noussut älyttömästi, mutta palkat vain todella vähän. Rahaa painetaan enemmän kuin mitä pystytään luomaan lisäarvoa pääomalle. Miettikääpä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kokopäivätyönteolla on tarkoitus olla varaa muuhunkin kuin perusruokaan ja kattoon pään päällä. Ilmeisesti joissakin piireissä tätä ei ole vielä ymmärretty.
No eikö tuossa ap:n esimerkissä ollut varaa aika paljonkin muuhun kuin perusruokaan ja kattoon pään päällä? Jos esim. matkalle pääsee joka vuosi.
Jos pääsee matkalle, niin sen eteen pitää työskennellä koko vuosi. Minä lopetin työnteon juuri tästä syystä. Nyt lähetän paskoja työhakemuksia ja saan lähes saman rahan kotiin. Elintaso on muuten sama, mutta en käy ulkomailla vaan teen 1-7 päivän matkoja lähiluontoon noin 30 kpl vuodessa. Olen näin paljon tyytyväisempi ja joku narisija työllistyy sitten minun tilalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole tyhjästä valittamista, jos koko elämän on paiskinut töitä elintason eteen ja tulee päivä että sitä elintasoa ei enää ole. Se on pettymys.
En ole vielä tavannut yhtään keskiluokkaista ihmistä joka voisi rehellisesti sanoa tehneensä töitä elintasonsa eteen.
Minä olen tavannut elämäni aikana muutaman. Suurin osa ei kutenkaan ole tehnyt niin paljoa ja niin tärkeitä töitä, että se oikeuttaisi hänen elintasonsa.
Kun tästä näin monta kommenttia olet jaksanut laittaa, niin mikä sitten mielestäsi olisi keskivertoisen suomalaistyöläisen työpanoksesta sopiva korvaus? Mietitään vaikka sitä mediaania, joka on jossain 3300 paikkeilla muistaakseni. Kuinka paljon pienempi palkan pitäisi olla, jotta näiden henkilöiden työpanos vastaisi sitä?
Riippuu täysin työtehtävistä, tietenkin. Nyt mielestäni arvotus - siis sekä arvomaailma että työstä maksettavan rahallisen korvauksen arvo - on meillä yhteiskunnassa aivan täysin pielessä. En ole tietoinen kaikista Suomessa olevista työtehtävänimikkeistä, niitä täytyy olla satoja. Sellaisissa työtehtävissä, joissa otetaan vastuu muista ihmisistä, korvauksen pitäisi olla sen mukainen: lastenhoitajat, sairaanhoitajat jne. Myös bussikuskit. Nythän heidät nähdään vain kulueränä. (Toki työolosuhteissa on juuri heillä myös paljon korjaamisen varaa, samoin opettajilla.)
Sen sijaan moni "keskijohdon" tehtävä, moni koodari, ja ennen muuta moni markkinoinnin parissa oleva saa absoluuttisesti liikaa palkkaa - ihan riippumatta siitä, montako euroa hän sitä palkkaa saa. Toki myös suurten yritysten johtajat saavat aivan kohtuuttomasti palkkaa.
Töiden merkitys yhteiskunnassa pitäisi arvottaa niin, että sitä eivät ole tekemässä pelkästään "yksityinen sektori tuottaa - julkinen sektori kuluttaa"-mantraan uskovat excel-ihmiset. Ja palkat pitäisi arvottaa kirjaimellisesti työn tärkeyden vuoksi.
Ja jos vaikkapa sinänsä tarpeeton mobiilipelifirma (oikeasti, pelit ovat kivoja mutta eivät elämälle yhtä välttämättömiä kuin maatalous ja terveydenhuolto) tekee vientisektorilla hillitöntä tuottoa, hyvässä yhteiskunnassa tuoton ylijäämä allokoitaisiin vaikkapa röntgenhoitajien kouluttamiseen, palkankorotuksiin ja työolojen parannuksiin (viittaan päivän Hesarin juttuun potilaan syöpähoitojen viivästymisestä).
Puhun tämäntyyppisestä arvomaailman muuttamisesta. Suuri este tällaiselle suht. totaaliselle ja hyvin radikaalille uudelleen arvoinnille on monien keskitason koulutusten saaneiden ihmisten päähänpinttymä siitä, että he ovat kouluttautuneet ja siksi ansaitsevat siistissä sisätyössään saamansa paisutetun palkan. Vaikka yhteiskunnallisesti ajatellen heidän työnsä saattaa olla jopa haitallista hyödyn sijaan. Eikä tarvitse puhua edes tupakkafirman mainostajan työstä, muukin kelpaa esimerkiksi.
Ja kun kysyit sinänsä hyvän kysymyksen, johon en laajemmin ikävä kyllä osaa vastata, niin annan kuitenkin esimerkin ajattelustani. Mainonnan ja markkinoinnin ihmiselle hyvä palkka voisi olla n. 2000e/kk, ehkä 20 vuoden kuluttua nosto 2200 euroon. Jos ja näköjään kun keskiluokkaisille ihmisille raha on kaikkein tärkein arvo elämässä (+ ne tavarat ja "elämykset" joita sillä saa), niin todennäköisesti mainonta ja markkinointi vähenisivät yhteiskunnassamme merkittävästi. Rahaa mainontaan käytettäisiin vain isoissa firmoissa ja ammattitaiteilijoita palkaten, jolloin tuloksena olisi äkkipäätä ajateltuna kaksi hyvää asiaa: jatkuva mainoshäly ja siitä aiheutuvat tarpeet ja kulutukseen perustuva kilpailu vähenisivät, ja ne vähät mainokset, mitä lehdissä tai katukuvassa näkyisi, olisivat laadukkaita.
Jotain tuollaista muutosta mietin, kun mietin sitä, mihin todella turhaan yhteiskunnassamme käytetään paljon rahaa - ja mihin turhaan koulutetut ihmiset käyttävät kapasiteettiaan. Ja kuvittelevat, että he ovat ansainneet neljän tonnin kuukausipalkkansa. Saman kaavan mukaan pitäisi miettiä oikeastaan kaikki yhteiskunnan työtehtävät, ja niiden tarpeettomien osalta sitten vähentää ihmisten palkkoja. Uusiin ideoihin, start uppeihin ja muihin innovaatioihin kuitenkin riittää rahaa ja rahoittajia. Ja jos ihminen on aidosti luova, siis oikeasti jotain uutta ja merkittävää tuottava, hän ei kuulu tuohon rahan perässä juoksevaan, materialistiseen keskiluokkaan.
Ammattikuntien palkat uudelleen arvioitaviksi ja keskiluokkaisten ammattien palkat alas. Juuri keskiluokalla on varaa vähentää kulutustaan, vähentää asumisneliöitään ja vähentää ylipäänsä ylipaisunutta elintasoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin?
Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.
Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon.
Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.
Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.
Eli haluat sääty-yhteiskunnan, jossa jokainen syntyy säätyynsä eikä niiden välillä ole liikkumista. Kouluttautumalla ei ole mahdollista saada mukavampaa elämää. Vain sillä on merkitystä kenen äidin lapseksi sattui syntymään. Ja ihan turhaan sinä yrität syyllistää, että akateemisten pitäisi olla onnellisia pelkästä tiedon lisääntymisestä. Ihan taatusti sen syöpälääkärinkin motiivi aamulla on herätä taloudellinen samoin kuin sairaalarakennusta piirtävän arkkitehdin. Meistä tavallisemmista opettajista, sossuista ja lakimiehistä puhumattakaan.
En halua sääty-yhteiskuntaa vaan sitä, että ihmiset mittaisivat elämässä tärkeitä asioita vähemmän rahan ja materiaalisen hyvinvoinnin kautta.
1960-70-luvulla se materiaalinen hyvinvointi nousi kohisten, ja hyvä niin. Se oli konkretiaa, kun pienestä ja mahdollisesti vetoisesta pirtistä, pihan kaivosta ja pihan perän huussista pääsi avaraan kerrostaloasuntoon, jossa vesi tuli ja lähti, myös lämmin vesi tuli hanasta ja suihkusta. Ja se oli hyvä asia. Yksinomaisesti.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Meidän materiaalinen elintasomme ei voi nousta enää nykyisestä. Se on faktaa, ihan riippumatta siitä, mitä ideologiaa edustaa. Lisäksi paljon puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen roolista siinä. Se, mitä minä haluan on se, että ihmiset ryhtyvät kilvoittelemaan keskenään joillakin muilla kuin materiaalisilla asioilla. Että ihmisen arvoa ei mitata omakotitalon suuruudella ja sijainnilla, autojen määrällä ja vuosimallilla, omien ja lasten harrastusten muodikkuudella, ulkomaanmatkojen määrällä. Koska siitähän tässä viime kädessä puhutaan.
Uskon ja toivon, että uutta luovat ja toisia auttavat akateemisesti koulutetut ja oletettavasti sivistyneet ihmiset - mainitsemasi arkkitehdit ja lääkärit - eivät tee työtään vain rahasta, vaan pyrkimyksenä on asioiden tekeminen paremmin, ymmärryksen lisääminen, ihmisten auttaminen. Ei se palkkapussi. Mietitään vaikka Alvar Aaltoa - oikeastiko sanot, että raha sai hänet nousemaan ylös aamuisin sängystään?
Se, jos meillä on opettajakuntaa, joka ajattelee noin - että raha ja materia on kaiken keskiössä, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se myös varmasti selittää lasten ja nuorten pahoinvointia, jos noin ajatteleva ihminen (ja myös omassa elämässään sitä rahaa ja materiaa yli kaiken arvostava) on heidän kanssaan useita tunteja viikossa, ja sellaisen ihmisen pitäisi toimia kasvattajana... Jotenkin aivan hirveää.
Ja niin, itse keski-ikäisenä kasvoin 1960-1990-luvuilla toimineiden, aikoinaan kansakoulunopettajakoulutuksen saaneiden keskellä, sain heiltä kasvatukseni ja koulutukseni. Heidän arvomaailmansa oli jotain ihan muuta. Rahasta ja tavarasta ei puhuttu. Se voi selittää sitä, miksi tuo kommentti rahan ja materian merkityksestä kaikkien ihmisten kaiken toiminnan motivaationa saa minut huonovointiseksi. Olen onnellinen, etten ole nykyisten opettajien oppilas.
Jos ja näköjään kun raha ja materia, nämä kunnon keskiluokkaiset arvot, esitetään aikuisten ihmisten toimesta ensisijaisena ja jopa ainoana syynä minkään tekemiselle, ei mikään määrä psykiatreja ja kuraattoreita tule riittämään nykyisten ja tulevien lasten ja nuorten psyykkisen terveyden korjaamiseksi.
Se korjaaminen pitää aloittaa aikuisista ja heidän asenteistaan.
Tämä keskustelupuheenvuoro, johon vastasin, oli itselleni silmiä avaava, kirjaimellisesti. Olen hyvin järkyttynyt. Noin siis ajatellaan. Oikeasti.
Kerropa sinä meitä muita parempi ihminen miten sinä olet kutsumuksesta opiskellut 20 vuotta ja ihan kutsumuksesta painanut 40-60 tuntista työviikkoa 40 vuotta auttaaksesi meitä muita ymmärtämään tuota paremman ihmisen ajatusmaailmaasi ja auttanut meitä muita? Kerro meille miten olet pyyteettä raatanut meidän muiden eteen?
En kerro, miten, mutta voin kertoa, että niin olen tehnyt. Joskaan en 40 vuotta, en ole vielä niin vanha. Ja jos työtään pitää raatamisena, silloin on valinnut itselleen väärän alan (ks. aiempi raatamista koskenut kommenttini edellä). Paitsi jos on sieltä sääty-yhteiskunnan ajoilta, heiltä otan valitukset vastaan.
Jokaiseen kouluvaiheeseen, opintoihin ja töihin liittyy väistämättä epämiellyttäviä asioita, tehtäviä ja tunteita. Jos kuitenkin pitää koko työntekoaan raatamisena, on joko väärällä alalla tai sitten burn outissa/väsynyt/masentunut. Aiheesta on ollut paljon lehtijuttuja viime aikoina, kaksi kirjailija-opettajaa teki siitä jopa kirjan.
Mutta jos voit huonosti, niin sitä suuremmalla syyllä pitää kysyä, miksi ihmeessä raadat hampaat irvessä väärää työtä tehden sitä varten, että saat säilytettyä sen keskiluokkaisen elintasosi? Eikö tuossa tilanteessa juuri pitäisi höllätä. Opetella ajattelemaan, että vähemmän on enemmän.
Todella monet aiemmin keskiluokkaiset ihmiset ovat havahtuneet tuohon oravanpyöräänsä juurikin tuontyyppisen negatiivisen, harmaan ajattelumallinsa ja sen "raatamisajattelusta" tulleen burn outtinsa myötä. Suosittelen lukemaan heidän haastattelujaan ja kirjojaan.
Sillä toisinkin voi elää, kuin keskiluokkaisen arvomaailman mukaisesti. Onhan täällä nähty sellaisiakin kommentteja. Joku fiksusti jo kysyikin, kukakohan se on tehnyt loppupeleissä paremmat valinnat. Se oli hyvä kommentti.
Keskiluokkaisuus sellaisena, kuin se tässä keskustelussa ja jo aloituksessa näkyy, on ennen muuta ajatusmalli. Sellainen, jossa raha ja materia ovat kaiken keskiössä.
Voihan se joillekin sopia, tietenkin, mutta aika yksiulotteinen on sellainen ihminen, tai ainakin muuttuu yksiulotteiseksi. Sitten onkin se "raatamisputki" mielessä, eikä sen ulkopuolelta nähdä mitään. Ei mitään eikä ketään muuta. Siinä kohtaa se kustannusten nousu sitten on maailmanloppu, sitten valitetaan, "en minä tätä halunnut", ja jos joku erehtyy sanomaan, että toisinkin muuten bytheway voisi elää, sitten raivostutaan.
Toistan itseäni kun sanon, että ei ihme, että mediasta saa lukea lasten ja nuorten voivan huonosti ja psykologisten ongelmien ja käytöshäiriöiden lisääntyneen. Eihän se ole mikään ihme, jos heidän ympärillään kotona ja koulussa olevat ihmiset kaikki ajattelevat noin. Että se elintaso, "mukava elämä", on kaikki kaikessa - ja se on se ainoa syy, miksi lapsen pitää käydä koulua ja opiskella mahdollisimman pitkälle. Että saa materiaalisessa mielessä "mukavan elämän".
Kitkuttelu ei tee hyvää (köyhyystutkimukset ja esim. Jani Kaaron erinomaiset kirjoitukset aiheesta ovat tuoneet sen selkeästi esille), mutta miten paljon ihmisellä pitää sitä rahaa ja materiaa olla? Ja miksi pitää saada kaikki - miksei osata tehdä valintoja? Jos saat tämän tavaran/matkan, et sitten saa tuota toista. Lapsillehan tuo jo pitää opettaa, mutta nyt ollaankin tilanteessa, että aikuiset ihmiset valittavat siitä, kun joutuvat kaupassa ja muuten tekemään valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole tyhjästä valittamista, jos koko elämän on paiskinut töitä elintason eteen ja tulee päivä että sitä elintasoa ei enää ole. Se on pettymys.
En ole vielä tavannut yhtään keskiluokkaista ihmistä joka voisi rehellisesti sanoa tehneensä töitä elintasonsa eteen.
Minä olen tavannut elämäni aikana muutaman. Suurin osa ei kutenkaan ole tehnyt niin paljoa ja niin tärkeitä töitä, että se oikeuttaisi hänen elintasonsa.
Kun tästä näin monta kommenttia olet jaksanut laittaa, niin mikä sitten mielestäsi olisi keskivertoisen suomalaistyöläisen työpanoksesta sopiva korvaus? Mietitään vaikka sitä mediaania, joka on jossain 3300 paikkeilla muistaakseni. Kuinka paljon pienempi palkan pitäisi olla, jotta näiden henkilöiden työpanos vastaisi sitä?
Riippuu täysin työtehtävistä, tietenkin. Nyt mielestäni arvotus - siis sekä arvomaailma että työstä maksettavan rahallisen korvauksen arvo - on meillä yhteiskunnassa aivan täysin pielessä. En ole tietoinen kaikista Suomessa olevista työtehtävänimikkeistä, niitä täytyy olla satoja. Sellaisissa työtehtävissä, joissa otetaan vastuu muista ihmisistä, korvauksen pitäisi olla sen mukainen: lastenhoitajat, sairaanhoitajat jne. Myös bussikuskit. Nythän heidät nähdään vain kulueränä. (Toki työolosuhteissa on juuri heillä myös paljon korjaamisen varaa, samoin opettajilla.)
Sen sijaan moni "keskijohdon" tehtävä, moni koodari, ja ennen muuta moni markkinoinnin parissa oleva saa absoluuttisesti liikaa palkkaa - ihan riippumatta siitä, montako euroa hän sitä palkkaa saa. Toki myös suurten yritysten johtajat saavat aivan kohtuuttomasti palkkaa.
Töiden merkitys yhteiskunnassa pitäisi arvottaa niin, että sitä eivät ole tekemässä pelkästään "yksityinen sektori tuottaa - julkinen sektori kuluttaa"-mantraan uskovat excel-ihmiset. Ja palkat pitäisi arvottaa kirjaimellisesti työn tärkeyden vuoksi.
Ja jos vaikkapa sinänsä tarpeeton mobiilipelifirma (oikeasti, pelit ovat kivoja mutta eivät elämälle yhtä välttämättömiä kuin maatalous ja terveydenhuolto) tekee vientisektorilla hillitöntä tuottoa, hyvässä yhteiskunnassa tuoton ylijäämä allokoitaisiin vaikkapa röntgenhoitajien kouluttamiseen, palkankorotuksiin ja työolojen parannuksiin (viittaan päivän Hesarin juttuun potilaan syöpähoitojen viivästymisestä).
Puhun tämäntyyppisestä arvomaailman muuttamisesta. Suuri este tällaiselle suht. totaaliselle ja hyvin radikaalille uudelleen arvoinnille on monien keskitason koulutusten saaneiden ihmisten päähänpinttymä siitä, että he ovat kouluttautuneet ja siksi ansaitsevat siistissä sisätyössään saamansa paisutetun palkan. Vaikka yhteiskunnallisesti ajatellen heidän työnsä saattaa olla jopa haitallista hyödyn sijaan. Eikä tarvitse puhua edes tupakkafirman mainostajan työstä, muukin kelpaa esimerkiksi.
Ja kun kysyit sinänsä hyvän kysymyksen, johon en laajemmin ikävä kyllä osaa vastata, niin annan kuitenkin esimerkin ajattelustani. Mainonnan ja markkinoinnin ihmiselle hyvä palkka voisi olla n. 2000e/kk, ehkä 20 vuoden kuluttua nosto 2200 euroon. Jos ja näköjään kun keskiluokkaisille ihmisille raha on kaikkein tärkein arvo elämässä (+ ne tavarat ja "elämykset" joita sillä saa), niin todennäköisesti mainonta ja markkinointi vähenisivät yhteiskunnassamme merkittävästi. Rahaa mainontaan käytettäisiin vain isoissa firmoissa ja ammattitaiteilijoita palkaten, jolloin tuloksena olisi äkkipäätä ajateltuna kaksi hyvää asiaa: jatkuva mainoshäly ja siitä aiheutuvat tarpeet ja kulutukseen perustuva kilpailu vähenisivät, ja ne vähät mainokset, mitä lehdissä tai katukuvassa näkyisi, olisivat laadukkaita.
Jotain tuollaista muutosta mietin, kun mietin sitä, mihin todella turhaan yhteiskunnassamme käytetään paljon rahaa - ja mihin turhaan koulutetut ihmiset käyttävät kapasiteettiaan. Ja kuvittelevat, että he ovat ansainneet neljän tonnin kuukausipalkkansa. Saman kaavan mukaan pitäisi miettiä oikeastaan kaikki yhteiskunnan työtehtävät, ja niiden tarpeettomien osalta sitten vähentää ihmisten palkkoja. Uusiin ideoihin, start uppeihin ja muihin innovaatioihin kuitenkin riittää rahaa ja rahoittajia. Ja jos ihminen on aidosti luova, siis oikeasti jotain uutta ja merkittävää tuottava, hän ei kuulu tuohon rahan perässä juoksevaan, materialistiseen keskiluokkaan.
Ammattikuntien palkat uudelleen arvioitaviksi ja keskiluokkaisten ammattien palkat alas. Juuri keskiluokalla on varaa vähentää kulutustaan, vähentää asumisneliöitään ja vähentää ylipäänsä ylipaisunutta elintasoaan.
Vedä toi sosialismi hanuriisi, Tiltu.
Voin olla yhtä surkea kuin Tiltu aikoinaan, mutta sosialistiksi en kyllä itseäni miellä, ainakaan äänestyskäyttäytymiseni perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?
Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.
Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.
Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!
Ostimme rivarinpätkämme 2014, kun korot olivat matalat. Jo silloin mitoitimme lainanlyhennyksen niin, että sitä pystyttäisiin lyhentämään tarpeen vaatiessa yksilläkin tuloilla ja korkojen noustessa. Koska kk-lyhennys alunperin mitoitettiin pieneksi, pystyimme tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä eikä maailma kaatunut vaikka lopetin työt ja aloitin opiskelut. Ei mielestäni mitään ydinfysiikkaa.
No olitpa viisas, kun nautit 10 v nollakoroista ja sait talosi maksettua. No sain minäkin, mutta ei se minun ansiotani ollut yksin. Ja mitä niiden nuorten olisi pitänyt tehdä, jotka ovat ostaneet asuntonsa vasta viime vuonna? Ostaako asunto 10 v sitten, siis lukiolaisena?
Eikä keskiluokka kotejaan ole menettänyt/menettämässä, vaan kaikesta muusta karsitaan. Kun kukaan ei enää käytä palveluja, niin millä elävät ne palvelujen tuottajat ja heidän palveluksessaan olevat? Kun keskiluokalla ei ole enää varaa rahoittaa, ja rikkaat vaan siirtyvät naapurimaahan jos heitä yliverottaa. Tulee vilu köyhällekin.
Luetun ymmärtäminen. Asuntovelallisen tulee varautua korkotason vaihteluun. Tätä varten omaa maksukykyä pitää arvioida korkeammalla kuin senhetkisellä korkotasolla.
Perussääntö on, että rahaa pitää jäädä tuloista säästöönkin, vaikka korkomenot lasketaan 6 prosentin tason mukaan.
Jos on ottanut maksukykyyn nähden liian kalliin lainan, on ottanut tietoisen riskin. Miksi ihminen on ottanut liian suuren lainan maksukykyynsä nähden, onkin se kysymys mikä pitää kysyä.
Voi pientä, kun toi pelkkä lainan kallistuminen ei ketään vie ongelmiin, vaan se miten KAIKKI on nyt kallistunut. Olisiko pitänyt sekin ennustaa?
Ja kyllä se laina saadaan maksettua, pakkomyynneistä ei ole uutisoitu. Mutta kaikki muu elämä on seis.
Miksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, kun kerran on riittävää että on katto pään päällä ja halpaa ruokaa? Miksi joku tekisi, siitäkö ilosta että saa elättää köyhiä? Muissa maissa kouluttautumalla saa muutakin kun jauhelihaa ja eilispäivän leipää.
Siksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, että voi kehittää itseään, älyään ja mielikuvitustaan ja/tai tehdä toisille ihmisille hyvää. Mieluiten molempia samaan aikaan.
Tuo materialistinen oman edun tavoittelu ja vain oman navan ajattelu on oikeasti oksettavaa. Kuvottavaa.
Tuon kirjoittajalla on ilmiselvästi liikaa elämässään, kun noin puhuu. On aikakin ottaa häneltä löysät pois. (Pahoittelen vihapuhettani, tiedän, että menee vähän överiksi. Mutta alkoi oikeasti oksettaa tuon ihmisen ajattelu ja se, ettei ajattele, mitä suustaan päästää ja miltä se kuulostaa. Hillitön kuvotus.)
Mitä :D no ymmärtänet että olet vähemmistössä ajatuksiesi kanssa. Hyvin harva, tulotasosta huolimatta tekee työtä ja opiskelee ihan vaan kutsumuksesta. Kyllä me tilintarkastajat ja rakennusinsinöörit on menty kouluun ja töihin joka aamu sillä ajatuksella että uurrastus johtaa omalle perheelle parempaan elintasoon. Yleishyödyllisyys ja jonkun tason kiinnostun alaan seuraa sitten arvojärjestyksessä jossain perässä. Sama pätee sitten varmasti roskakuskiin ja varastomieheen jotka tekee todella tärkeää työtä ja ihan varmasti ihan vain taloudellisista syistä ilman sen syvällisempää työn merkityksen ajattelua.
Köyhiltä valittajilta unohtuu sellainen makroekonominen tulokulma että vahva keskiluokka on yhteiskunnan selkäranka. Suurin osa tuloveroista tulee tältä porukalta ja he työllistävät muita ostamalla tuotteita sekä palveluita. He toimivat myös yhteiskunnallisena esimerkkinä muille: jos käyt koulut ja aherrat töissä, on sinullakin varaa pihviin, taulutelkkariin ja pienomakotitaloon. Jos kouluttautuminen ei toisi mitään lisäetuja, mikä porkkana on kouluttautua ns. tylsin mutta pakollisiin ammatteihin jotka tuottavat yhteiskunnallista lisäarvoa?
Korkeampi elintaso ei ole sen moraalisempi huonompi motivaattori kuin se mainitsemasi henkinen pääomakaan.
Itse asiassa en tunne moniakaan ihmisiä, jotka ajattelevat kuten sinä. Enkä tiedä, tarkoititko minua kirjoittaessasi "köyhästä valittajasta". Aiemmassa kommentissani sanoin, että en ole köyhä taloudellisesti, materiaalisesti enkä henkisesti (sikäli kun asiaa pystyn itseni puolesta arvioimaan, kuitenkin teen arvion myös sen perusteella, millaisten ihmisten kanssa vietän aikaani ja tunnen eniten henkistä yhteenkuuluvuutta).
Olet oikeassa siinä, että "korkeampi elintaso" ei ole huono motivaattori, koska juuri se on saanut ihmiset vuosisatojen ja viimeistenkin vuosikymmenten aikana opiskelemaan ja paiskimaan töitä. Mutta tilanne on muuttunut ratkaisevasti siltä osin, että suomalaisten materiaalista elintasoa ei pysty enää nostamaan. Valtaosa keskiluokkaisista ihmisistä elää kuin sadan vuoden takaiset porvarit.
Lisäksi tuo ajatus rahasta päämotivaattorina tuo enemmän mieleen työväenluokkaisen kuin sivistyneen taustan. Duunarithan ne tekevät rahan vuoksi töitä, jos/kun eivät saa työstään iloa tai yhteiskunnassa muuten arvostusta. Olen tosin saanut jutella aikoinaan sellaisten vanhan kansan duunareiden kanssa, joille työn tulos oli itsessään ylpeyden aihe ja ilo. Rahan vuoksi työtä tehtiin, mutta se ei ollut pääasia.
Ehkä se on sitten ihmisen luonteesta, kasvatuksesta ja henkisestä kapasiteetista kiinni, miten nämä asiat nähdään. Mikä on elämässä tärkeintä.
Kuten todettua, tämä keskustelu on avannut silmiäni hyvin paljon. Paljon enemmän kuin vierailut ns. kliseiseen keskiluokkaan kuuluvien lapsuudenystävieni luona. Heidän kanssaan kun näistä arvomaailma-asioista ei voi keskustella, se olisi huonoa käytöstä. Siksi tämä palsta on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keskiluokalla ei ole varaa muuhun kuin elämän välttämättömyyksiin, niin tosi pahaan lamaan koko Suomi joutuu. Vai miten ajattelit muiden yrittäjien pärjäävän kuin ruokakauppojen?
'
Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.
Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.
He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.
Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.
Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.
Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.
Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.
Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle.
Sinulla on jotenkin vanhanaikainen käsitys duunareista versus keskiluokasta. Luotettava ja ammattitaitoinen putkiasentaja tai sähkömies tienaa paljon enemmän kuin moni "keskiluokan" akateeminen ammatti. Ja eihän Suomessa naamasta tiedä onko joku bussinkuljettaja vai koodaaja (bussinkuljettajalla usein siistimmät vaatteet). Ja en ole täällä "kovatuloisessa kuplassani" koskaan kuullut kenenkään arvostelevan esim. roskakuskeja.
Voi olla (että käsitykseni on vanhanaikainen), mutta täällä käydyn keskustelun myötä alan kallistua siihen näkemykseen, että keskiluokkaisuus on ennen muuta arvomaailma ja asennemaailma. Ei niinkään rahamääräkysymys - vaikka keskiluokkainen juuri ajatteleekin kaiken rahan kautta.
Pitää vielä miettiä, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että keskiluokkainen on kuin luokkanousun tehnyt entinen työväenluokkainen ihminen. Vaikka ulkoiset olosuhteet tarjoaisivat millaiset mahdollisuudet hyvänsä itsensä sivistämiseen ja henkiseen kehittämiseen, ajatukset pyörivät silti aina yksinomaan rahassa ja materiassa. Kuten tässäkin kommentissa näkyi, putkimiehessä palkka oli se olennaisin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keskiluokalla ei ole varaa muuhun kuin elämän välttämättömyyksiin, niin tosi pahaan lamaan koko Suomi joutuu. Vai miten ajattelit muiden yrittäjien pärjäävän kuin ruokakauppojen?
'
Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.
Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.
He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.
Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.
Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.
Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.
Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.
Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle.
Sinulla on jotenkin vanhanaikainen käsitys duunareista versus keskiluokasta. Luotettava ja ammattitaitoinen putkiasentaja tai sähkömies tienaa paljon enemmän kuin moni "keskiluokan" akateeminen ammatti. Ja eihän Suomessa naamasta tiedä onko joku bussinkuljettaja vai koodaaja (bussinkuljettajalla usein siistimmät vaatteet). Ja en ole täällä "kovatuloisessa kuplassani" koskaan kuullut kenenkään arvostelevan esim. roskakuskeja.
Voi olla (että käsitykseni on vanhanaikainen), mutta täällä käydyn keskustelun myötä alan kallistua siihen näkemykseen, että keskiluokkaisuus on ennen muuta arvomaailma ja asennemaailma. Ei niinkään rahamääräkysymys - vaikka keskiluokkainen juuri ajatteleekin kaiken rahan kautta.
Pitää vielä miettiä, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että keskiluokkainen on kuin luokkanousun tehnyt entinen työväenluokkainen ihminen. Vaikka ulkoiset olosuhteet tarjoaisivat millaiset mahdollisuudet hyvänsä itsensä sivistämiseen ja henkiseen kehittämiseen, ajatukset pyörivät silti aina yksinomaan rahassa ja materiassa. Kuten tässäkin kommentissa näkyi, putkimiehessä palkka oli se olennaisin asia.
No shit Sherlock! Sitähän yhteiskuntatieteet on yrittäneet koko ajan kertoa, että keskiluokka on arvomaailma ja elämäntapa eikä mikään brutaali rahakysymys. Ja taloudelliset arvot ovat osa keskiluokkaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin?
Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.
Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon.
Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.
Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.
Eli haluat sääty-yhteiskunnan, jossa jokainen syntyy säätyynsä eikä niiden välillä ole liikkumista. Kouluttautumalla ei ole mahdollista saada mukavampaa elämää. Vain sillä on merkitystä kenen äidin lapseksi sattui syntymään. Ja ihan turhaan sinä yrität syyllistää, että akateemisten pitäisi olla onnellisia pelkästä tiedon lisääntymisestä. Ihan taatusti sen syöpälääkärinkin motiivi aamulla on herätä taloudellinen samoin kuin sairaalarakennusta piirtävän arkkitehdin. Meistä tavallisemmista opettajista, sossuista ja lakimiehistä puhumattakaan.
En halua sääty-yhteiskuntaa vaan sitä, että ihmiset mittaisivat elämässä tärkeitä asioita vähemmän rahan ja materiaalisen hyvinvoinnin kautta.
1960-70-luvulla se materiaalinen hyvinvointi nousi kohisten, ja hyvä niin. Se oli konkretiaa, kun pienestä ja mahdollisesti vetoisesta pirtistä, pihan kaivosta ja pihan perän huussista pääsi avaraan kerrostaloasuntoon, jossa vesi tuli ja lähti, myös lämmin vesi tuli hanasta ja suihkusta. Ja se oli hyvä asia. Yksinomaisesti.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon.
Meidän materiaalinen elintasomme ei voi nousta enää nykyisestä. Se on faktaa, ihan riippumatta siitä, mitä ideologiaa edustaa. Lisäksi paljon puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen roolista siinä. Se, mitä minä haluan on se, että ihmiset ryhtyvät kilvoittelemaan keskenään joillakin muilla kuin materiaalisilla asioilla. Että ihmisen arvoa ei mitata omakotitalon suuruudella ja sijainnilla, autojen määrällä ja vuosimallilla, omien ja lasten harrastusten muodikkuudella, ulkomaanmatkojen määrällä. Koska siitähän tässä viime kädessä puhutaan.
Uskon ja toivon, että uutta luovat ja toisia auttavat akateemisesti koulutetut ja oletettavasti sivistyneet ihmiset - mainitsemasi arkkitehdit ja lääkärit - eivät tee työtään vain rahasta, vaan pyrkimyksenä on asioiden tekeminen paremmin, ymmärryksen lisääminen, ihmisten auttaminen. Ei se palkkapussi. Mietitään vaikka Alvar Aaltoa - oikeastiko sanot, että raha sai hänet nousemaan ylös aamuisin sängystään?
Se, jos meillä on opettajakuntaa, joka ajattelee noin - että raha ja materia on kaiken keskiössä, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se myös varmasti selittää lasten ja nuorten pahoinvointia, jos noin ajatteleva ihminen (ja myös omassa elämässään sitä rahaa ja materiaa yli kaiken arvostava) on heidän kanssaan useita tunteja viikossa, ja sellaisen ihmisen pitäisi toimia kasvattajana... Jotenkin aivan hirveää.
Ja niin, itse keski-ikäisenä kasvoin 1960-1990-luvuilla toimineiden, aikoinaan kansakoulunopettajakoulutuksen saaneiden keskellä, sain heiltä kasvatukseni ja koulutukseni. Heidän arvomaailmansa oli jotain ihan muuta. Rahasta ja tavarasta ei puhuttu. Se voi selittää sitä, miksi tuo kommentti rahan ja materian merkityksestä kaikkien ihmisten kaiken toiminnan motivaationa saa minut huonovointiseksi. Olen onnellinen, etten ole nykyisten opettajien oppilas.
Jos ja näköjään kun raha ja materia, nämä kunnon keskiluokkaiset arvot, esitetään aikuisten ihmisten toimesta ensisijaisena ja jopa ainoana syynä minkään tekemiselle, ei mikään määrä psykiatreja ja kuraattoreita tule riittämään nykyisten ja tulevien lasten ja nuorten psyykkisen terveyden korjaamiseksi.
Se korjaaminen pitää aloittaa aikuisista ja heidän asenteistaan.
Tämä keskustelupuheenvuoro, johon vastasin, oli itselleni silmiä avaava, kirjaimellisesti. Olen hyvin järkyttynyt. Noin siis ajatellaan. Oikeasti.
Kyllä ne jokainen opettaja kaverini on alalle lähtenyt, että saa mukavan keskiluokkaisen elämän. Hyvä palkka, kivat lomat. Itse olen sosiaalityöntekijä. Kyllä mulle se suurin motivaattori työlle on, että saan laskuni maksettua ja perheeni elätettyä mukavasti.
Tosi kurja kuulla, vilpittömästi. Kiitos kun olet ollut rehellinen. Arvostan. Tämä avaa silmiäni. Mietin jo vähän samaa, kun Ylellä tuli taannoin nuorempien opettajien asenteista tehty tutkimus. Mutta tämä siis vahvisti sitä. Ja antaa eväitä ymmärtää lasten ja nuorten pahoinvoinnin perimmäisiä syitä. Ei vain perhe, ei vain koulu. Mutta molemmat yhdessä, samaan suuntaan vievät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?
Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.
Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.
Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!
Ostimme rivarinpätkämme 2014, kun korot olivat matalat. Jo silloin mitoitimme lainanlyhennyksen niin, että sitä pystyttäisiin lyhentämään tarpeen vaatiessa yksilläkin tuloilla ja korkojen noustessa. Koska kk-lyhennys alunperin mitoitettiin pieneksi, pystyimme tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä eikä maailma kaatunut vaikka lopetin työt ja aloitin opiskelut. Ei mielestäni mitään ydinfysiikkaa.
No olitpa viisas, kun nautit 10 v nollakoroista ja sait talosi maksettua. No sain minäkin, mutta ei se minun ansiotani ollut yksin. Ja mitä niiden nuorten olisi pitänyt tehdä, jotka ovat ostaneet asuntonsa vasta viime vuonna? Ostaako asunto 10 v sitten, siis lukiolaisena?
Eikä keskiluokka kotejaan ole menettänyt/menettämässä, vaan kaikesta muusta karsitaan. Kun kukaan ei enää käytä palveluja, niin millä elävät ne palvelujen tuottajat ja heidän palveluksessaan olevat? Kun keskiluokalla ei ole enää varaa rahoittaa, ja rikkaat vaan siirtyvät naapurimaahan jos heitä yliverottaa. Tulee vilu köyhällekin.
Luetun ymmärtäminen. Asuntovelallisen tulee varautua korkotason vaihteluun. Tätä varten omaa maksukykyä pitää arvioida korkeammalla kuin senhetkisellä korkotasolla.
Perussääntö on, että rahaa pitää jäädä tuloista säästöönkin, vaikka korkomenot lasketaan 6 prosentin tason mukaan.
Jos on ottanut maksukykyyn nähden liian kalliin lainan, on ottanut tietoisen riskin. Miksi ihminen on ottanut liian suuren lainan maksukykyynsä nähden, onkin se kysymys mikä pitää kysyä.
Voi pientä, kun toi pelkkä lainan kallistuminen ei ketään vie ongelmiin, vaan se miten KAIKKI on nyt kallistunut. Olisiko pitänyt sekin ennustaa?
Ja kyllä se laina saadaan maksettua, pakkomyynneistä ei ole uutisoitu. Mutta kaikki muu elämä on seis.
Miksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, kun kerran on riittävää että on katto pään päällä ja halpaa ruokaa? Miksi joku tekisi, siitäkö ilosta että saa elättää köyhiä? Muissa maissa kouluttautumalla saa muutakin kun jauhelihaa ja eilispäivän leipää.
Siksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, että voi kehittää itseään, älyään ja mielikuvitustaan ja/tai tehdä toisille ihmisille hyvää. Mieluiten molempia samaan aikaan.
Tuo materialistinen oman edun tavoittelu ja vain oman navan ajattelu on oikeasti oksettavaa. Kuvottavaa.
Tuon kirjoittajalla on ilmiselvästi liikaa elämässään, kun noin puhuu. On aikakin ottaa häneltä löysät pois. (Pahoittelen vihapuhettani, tiedän, että menee vähän överiksi. Mutta alkoi oikeasti oksettaa tuon ihmisen ajattelu ja se, ettei ajattele, mitä suustaan päästää ja miltä se kuulostaa. Hillitön kuvotus.)
Sinä l oinen kuvotat minua, tasoissa ollaan. Tai oltaisiin, kun kaltaisiasi ei tarvitsisi elättää. Mutta vielä ne leikkaukset osuu tuk i l oiseenkin.
Anteeksi vain. Saatan olla jossakin jollekin jonkin sortin loinen, mutta tukia en ole nostanut lähes 20 vuotta sitten päättyneen opintotuen ja sen asumislisän jälkeen. Muita tukia niiden lisäksi en ole koskaan nostanut.
Ylipäänsä olen sitä mieltä, että toisten ihmisten kutsuminen "tukiloisiksi" tai ylipäänsä "loisiksi" on vastenmielistä ja osoittaa sivistyksen ja käytöstapojen puutetta. Vaikka kuinka raivostuttaisi toisen mielipiteet. Lisäksi kannattaisi ensin selvittää, mitä toinen on tai ei ole, ennen kuin alkaa nimitellä.
Totuus ei aina ole kaunis. Kuten ei nämä l oi setkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keskiluokalla ei ole varaa muuhun kuin elämän välttämättömyyksiin, niin tosi pahaan lamaan koko Suomi joutuu. Vai miten ajattelit muiden yrittäjien pärjäävän kuin ruokakauppojen?
'
Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.
Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.
He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.
Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.
Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.
Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.
Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.
Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle.
Sinulla on jotenkin vanhanaikainen käsitys duunareista versus keskiluokasta. Luotettava ja ammattitaitoinen putkiasentaja tai sähkömies tienaa paljon enemmän kuin moni "keskiluokan" akateeminen ammatti. Ja eihän Suomessa naamasta tiedä onko joku bussinkuljettaja vai koodaaja (bussinkuljettajalla usein siistimmät vaatteet). Ja en ole täällä "kovatuloisessa kuplassani" koskaan kuullut kenenkään arvostelevan esim. roskakuskeja.
Voi olla (että käsitykseni on vanhanaikainen), mutta täällä käydyn keskustelun myötä alan kallistua siihen näkemykseen, että keskiluokkaisuus on ennen muuta arvomaailma ja asennemaailma. Ei niinkään rahamääräkysymys - vaikka keskiluokkainen juuri ajatteleekin kaiken rahan kautta.
Pitää vielä miettiä, mutta nyt alkaa vaikuttaa siltä, että keskiluokkainen on kuin luokkanousun tehnyt entinen työväenluokkainen ihminen. Vaikka ulkoiset olosuhteet tarjoaisivat millaiset mahdollisuudet hyvänsä itsensä sivistämiseen ja henkiseen kehittämiseen, ajatukset pyörivät silti aina yksinomaan rahassa ja materiassa. Kuten tässäkin kommentissa näkyi, putkimiehessä palkka oli se olennaisin asia.
No shit Sherlock! Sitähän yhteiskuntatieteet on yrittäneet koko ajan kertoa, että keskiluokka on arvomaailma ja elämäntapa eikä mikään brutaali rahakysymys. Ja taloudelliset arvot ovat osa keskiluokkaisuutta.
Heh, osuit ja upotit. Myönnän. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut yhteiskuntatieteellisiä opuksia. Näin sitä saa itsekin keksiä pyörän uudelleen. En pidä sitä huonona asiana lainkaan. Keskustelu muiden kanssa avaa uusia näkökulmia ja parhaimmillaan saa huomaamaan, että on ymmärtänyt jonkun asian väärin/ollut väärässä.
Keskiluokan arvomaailma raha- ja materiakeskeisyyksineen on itselleni vastenmielinen, se lienee jo käynyt selväksi. Pitänee otta jokin luokkakysymyksiä käsittelevä kirja käteen ja selvittää, mihin luokkaan sitten itse kuulun. Vai olisiko avartavampaa tehdä siitä kokonaan uusi aloitus tänne? Siinä olisi se huono puoli, että jotta joku vastaisi, siihen pitäisi jo otsikkoon keksimällä keksiä jokin karmea pöyristyminen. Ei millään jaksaisi. Ehkä tämä ketju jatkuu vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?
Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.
Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.
Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!
Ostimme rivarinpätkämme 2014, kun korot olivat matalat. Jo silloin mitoitimme lainanlyhennyksen niin, että sitä pystyttäisiin lyhentämään tarpeen vaatiessa yksilläkin tuloilla ja korkojen noustessa. Koska kk-lyhennys alunperin mitoitettiin pieneksi, pystyimme tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä eikä maailma kaatunut vaikka lopetin työt ja aloitin opiskelut. Ei mielestäni mitään ydinfysiikkaa.
No olitpa viisas, kun nautit 10 v nollakoroista ja sait talosi maksettua. No sain minäkin, mutta ei se minun ansiotani ollut yksin. Ja mitä niiden nuorten olisi pitänyt tehdä, jotka ovat ostaneet asuntonsa vasta viime vuonna? Ostaako asunto 10 v sitten, siis lukiolaisena?
Eikä keskiluokka kotejaan ole menettänyt/menettämässä, vaan kaikesta muusta karsitaan. Kun kukaan ei enää käytä palveluja, niin millä elävät ne palvelujen tuottajat ja heidän palveluksessaan olevat? Kun keskiluokalla ei ole enää varaa rahoittaa, ja rikkaat vaan siirtyvät naapurimaahan jos heitä yliverottaa. Tulee vilu köyhällekin.
Luetun ymmärtäminen. Asuntovelallisen tulee varautua korkotason vaihteluun. Tätä varten omaa maksukykyä pitää arvioida korkeammalla kuin senhetkisellä korkotasolla.
Perussääntö on, että rahaa pitää jäädä tuloista säästöönkin, vaikka korkomenot lasketaan 6 prosentin tason mukaan.
Jos on ottanut maksukykyyn nähden liian kalliin lainan, on ottanut tietoisen riskin. Miksi ihminen on ottanut liian suuren lainan maksukykyynsä nähden, onkin se kysymys mikä pitää kysyä.
Voi pientä, kun toi pelkkä lainan kallistuminen ei ketään vie ongelmiin, vaan se miten KAIKKI on nyt kallistunut. Olisiko pitänyt sekin ennustaa?
Ja kyllä se laina saadaan maksettua, pakkomyynneistä ei ole uutisoitu. Mutta kaikki muu elämä on seis.
Miksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, kun kerran on riittävää että on katto pään päällä ja halpaa ruokaa? Miksi joku tekisi, siitäkö ilosta että saa elättää köyhiä? Muissa maissa kouluttautumalla saa muutakin kun jauhelihaa ja eilispäivän leipää.
Siksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, että voi kehittää itseään, älyään ja mielikuvitustaan ja/tai tehdä toisille ihmisille hyvää. Mieluiten molempia samaan aikaan.
Tuo materialistinen oman edun tavoittelu ja vain oman navan ajattelu on oikeasti oksettavaa. Kuvottavaa.
Tuon kirjoittajalla on ilmiselvästi liikaa elämässään, kun noin puhuu. On aikakin ottaa häneltä löysät pois. (Pahoittelen vihapuhettani, tiedän, että menee vähän överiksi. Mutta alkoi oikeasti oksettaa tuon ihmisen ajattelu ja se, ettei ajattele, mitä suustaan päästää ja miltä se kuulostaa. Hillitön kuvotus.)
Sinä l oinen kuvotat minua, tasoissa ollaan. Tai oltaisiin, kun kaltaisiasi ei tarvitsisi elättää. Mutta vielä ne leikkaukset osuu tuk i l oiseenkin.
Anteeksi vain. Saatan olla jossakin jollekin jonkin sortin loinen, mutta tukia en ole nostanut lähes 20 vuotta sitten päättyneen opintotuen ja sen asumislisän jälkeen. Muita tukia niiden lisäksi en ole koskaan nostanut.
Ylipäänsä olen sitä mieltä, että toisten ihmisten kutsuminen "tukiloisiksi" tai ylipäänsä "loisiksi" on vastenmielistä ja osoittaa sivistyksen ja käytöstapojen puutetta. Vaikka kuinka raivostuttaisi toisen mielipiteet. Lisäksi kannattaisi ensin selvittää, mitä toinen on tai ei ole, ennen kuin alkaa nimitellä.
Se on tuo sinun toisten yläpuolelle asettumisesi mikä kuvottaa meitä muita, jeesustelu.
Kas kun ihmiset on kypsiä elättämään näitä jeesustelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?
Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.
Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.
Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!
Ostimme rivarinpätkämme 2014, kun korot olivat matalat. Jo silloin mitoitimme lainanlyhennyksen niin, että sitä pystyttäisiin lyhentämään tarpeen vaatiessa yksilläkin tuloilla ja korkojen noustessa. Koska kk-lyhennys alunperin mitoitettiin pieneksi, pystyimme tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä eikä maailma kaatunut vaikka lopetin työt ja aloitin opiskelut. Ei mielestäni mitään ydinfysiikkaa.
No olitpa viisas, kun nautit 10 v nollakoroista ja sait talosi maksettua. No sain minäkin, mutta ei se minun ansiotani ollut yksin. Ja mitä niiden nuorten olisi pitänyt tehdä, jotka ovat ostaneet asuntonsa vasta viime vuonna? Ostaako asunto 10 v sitten, siis lukiolaisena?
Eikä keskiluokka kotejaan ole menettänyt/menettämässä, vaan kaikesta muusta karsitaan. Kun kukaan ei enää käytä palveluja, niin millä elävät ne palvelujen tuottajat ja heidän palveluksessaan olevat? Kun keskiluokalla ei ole enää varaa rahoittaa, ja rikkaat vaan siirtyvät naapurimaahan jos heitä yliverottaa. Tulee vilu köyhällekin.
Luetun ymmärtäminen. Asuntovelallisen tulee varautua korkotason vaihteluun. Tätä varten omaa maksukykyä pitää arvioida korkeammalla kuin senhetkisellä korkotasolla.
Perussääntö on, että rahaa pitää jäädä tuloista säästöönkin, vaikka korkomenot lasketaan 6 prosentin tason mukaan.
Jos on ottanut maksukykyyn nähden liian kalliin lainan, on ottanut tietoisen riskin. Miksi ihminen on ottanut liian suuren lainan maksukykyynsä nähden, onkin se kysymys mikä pitää kysyä.
Voi pientä, kun toi pelkkä lainan kallistuminen ei ketään vie ongelmiin, vaan se miten KAIKKI on nyt kallistunut. Olisiko pitänyt sekin ennustaa?
Ja kyllä se laina saadaan maksettua, pakkomyynneistä ei ole uutisoitu. Mutta kaikki muu elämä on seis.
Miksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, kun kerran on riittävää että on katto pään päällä ja halpaa ruokaa? Miksi joku tekisi, siitäkö ilosta että saa elättää köyhiä? Muissa maissa kouluttautumalla saa muutakin kun jauhelihaa ja eilispäivän leipää.
Siksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, että voi kehittää itseään, älyään ja mielikuvitustaan ja/tai tehdä toisille ihmisille hyvää. Mieluiten molempia samaan aikaan.
Tuo materialistinen oman edun tavoittelu ja vain oman navan ajattelu on oikeasti oksettavaa. Kuvottavaa.
Tuon kirjoittajalla on ilmiselvästi liikaa elämässään, kun noin puhuu. On aikakin ottaa häneltä löysät pois. (Pahoittelen vihapuhettani, tiedän, että menee vähän överiksi. Mutta alkoi oikeasti oksettaa tuon ihmisen ajattelu ja se, ettei ajattele, mitä suustaan päästää ja miltä se kuulostaa. Hillitön kuvotus.)
Sinä l oinen kuvotat minua, tasoissa ollaan. Tai oltaisiin, kun kaltaisiasi ei tarvitsisi elättää. Mutta vielä ne leikkaukset osuu tuk i l oiseenkin.
Anteeksi vain. Saatan olla jossakin jollekin jonkin sortin loinen, mutta tukia en ole nostanut lähes 20 vuotta sitten päättyneen opintotuen ja sen asumislisän jälkeen. Muita tukia niiden lisäksi en ole koskaan nostanut.
Ylipäänsä olen sitä mieltä, että toisten ihmisten kutsuminen "tukiloisiksi" tai ylipäänsä "loisiksi" on vastenmielistä ja osoittaa sivistyksen ja käytöstapojen puutetta. Vaikka kuinka raivostuttaisi toisen mielipiteet. Lisäksi kannattaisi ensin selvittää, mitä toinen on tai ei ole, ennen kuin alkaa nimitellä.
Se on tuo sinun toisten yläpuolelle asettumisesi mikä kuvottaa meitä muita, jeesustelu.
Ok, ymmärrän. Mutta tekeekö se minusta loisen? Ja asetuinko nyt yläpuolelle, kun kerroin etten ole nostanut tukia - siihen astihan ilmeisesti minua pidettiin alempiarvoisena?
Nyt kun kävi ilmi, etten olekaan loinen, olenkin yläpuolelle asettuja?
Näin yksinkertaistako se karkeimmillaan on?
Kyllä se aidosti harmittaa kun on koko ikänsä tehnyt töitä elintason eteen koulutusta ja uraa luomalla ja yhtäkkiä raha riittää suurin piirtein pakollisiin menoihin eikä yhtään ylimääräiseen. En usko että kukaan keskiluokkainen pitää itseään "köyhänä" sen vuoksi vaan tiedostaa tulevansa toimeen, mutta pettynyt olo on päällimmäisenä kun ajautuu tilanteeseen jossa hyvälläkin kuukausipalkalla tuijotetaan peruselintarvikkeiden hintoja siksi että asumiskustannukset ovat kaksinkertaistuneet.
Alue: Aihe vapaa
Kerropa sinä meitä muita parempi ihminen miten sinä olet kutsumuksesta opiskellut 20 vuotta ja ihan kutsumuksesta painanut 40-60 tuntista työviikkoa 40 vuotta auttaaksesi meitä muita ymmärtämään tuota paremman ihmisen ajatusmaailmaasi ja auttanut meitä muita? Kerro meille miten olet pyyteettä raatanut meidän muiden eteen?