Ihmiset jotka valittaa jatkuvasti rahan puutetta, vaikka sitä ei oikeasti ole (keskiluokan "ahdinko")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Eiköhän sieltä yliopistoista tule sitten työelämäprofessoreita ja muita ohjaamaan niitä duunareita töissään. Puhe oli duunareista, sivistyneistöstä ja yläluokasta. Taitaa esim. Herlin kuulua nykyiseen yläluokkaan, ja ammattina on muun muassa maanviljelijä. Aatelisillakin on myös ihan bisnesosaamista. Ihan turha kuvitella, että amk-tasoinen tai edes ammattikoulutuksen yliopistosta saanut lahjoiltaan keskitasoinen, keskipalkkainen keskiluokkainen ihminen olisi tämän maan ainoa tuki ja turva. Luojan kiitos ei ole!

Se professori voi opettaa ehkä yhdessä sairaalassa lastoittamaan raajoja päivän, mutta ei hän mitenkään tietenkään kokonaista lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammattikuntaa yksinään korvaa.  Jos keskiluokka häviää, sinä kuolet. 

Miten ja mihin keskiluokka häviäisi? Avaruuden muukalaiset kidnappaisivat koko maapallon keskiluokan?

Keskiluokka voi lopettaa sen työnteon niin kuin te täällä ehdotatte moniäänisesti. Käskettiin lähteä Lappiin eräilemään ja miettimään parempia arvoja kuin nykyiset. 

Miten realistisena näet kyseisen skenaarion?

Mutuna väitän että muutama prosentti keskiluokasta haluaisi, tekisi tai voisi tehdä näin. Yhteiskuntaan sillä voisi todella olla piristävä vaikutus.

Taas päästään tähän. Keskiluokan puheet ja arvot ovat olevinaan niin kuvottavia, mutta silti keskiluokan ammattiosaaminen ja maksamat verot ovat henkiinjäämisen kannalta äärimmäisen tärkeät. Miksi te ette vaan osoita sitä arvostusta?

Miksi ihmeessä puhut kuin ne mainitsemasi kirurgit ja sairaanhoitajat kävisivät töissä silkasta hyväntekeväisyydestä?

Tämä keskustelu on mennyt ihan naurettaville raiteille, kun jotkut tuntuvat pokkana väittävän, että jopa kirurgillakaan ei ole elintaso merkittävästi parempi kuin työttömällä luuserilla. Mitä hittoa nyt taas? Ymmärtäisin että mietityttää kahdesti kannattaako ruveta nollatuntisopimuksella ravintolatyöntekijäksi tai hotellisiivoojaksi, mutta naapurin sairaanhoitaja ei kyllä ikimaailmassa vaihtaisi omaa elintasoaan työttömän vastaavaan.

-eri

Kysyin eilen tai toissapäivänä, ja kysyn uudelleen: luuletko, että Alvar Aalto aikoinaan nousi joka päivä sängystä ylös raha mielessään?

Keskiluokkaa on montaa tasoa ja montaa sorttia. Itse kunnioitan niitä keskiluokan edustajia, joilla on muitakin arvoja kuin raha, asunto ja materia. Luovia ihmisiä, jotka tekevät töitä muiden hyväksi.

Sitten on niitä, jotka valittavat nyt tuosta "ahdingostaan" ja rahan puutteestaan.

Siinä on karkeasti ottaen ne kaksi kategoriaa, joiden puitteissa esim. minä itse tätä kysymystä tarkastelen.

(En ole tuo, jolle vastasit. Mutta kommentoin silti.)

Kumpaan porukkaan sinä, hyvä tämän kommentin lukija, kuulut? Materialisteihin vaiko heihin, jotka näkevät työnteossa ja elämässä ylipäätään muitakin arvoja kuin rahan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Olen jotenkin hyvin hämmentynyt tämän tyyppisistä kirjoituksista. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita: perheväkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, vanhempani sairastui vakavasti ja kuoli kun olin lapsi, olen ollut lastensuojelun asiakas, toinen vanhempani oli väkivaltainen juoppo ja vanhempipuoleni käyttäytyi hyvin sadistisesti. Mielestäni olen kokenut vastoinkäymisiä ihan riittävästi, jotta minulla olisi vertailupohjaa ja että uskaltaisin ottaa osaa tällaiseen keskusteluun. Taakkana loppuelämän traumat, silti päätin kouluttautua ja tein sellaisia valintoja elämässäni, että tienaan nyt about sen, mikä kuuluu keskiluokkaan. En työskentele unelma-ammatissani, vaan tein valinnan puhtaasti järki ja turvallisuus edellä. Samoiten hankin omistusasunnon järki ja turvallisuus edellä, haluan maksaa ennemmin omaa, koska joskus tulevaisuudessa siitä on suuremmalla todennäköisyydellä hyötyä. Toki tähän vaikuttaa syvä turvallisuuden kaipuu ja se, että koti on minulle todella tärkeä. Halusin oman kodin ilman, että kukaan voi heittää minua sieltä pihalle.

Olen ponnistellut aivan äärettömän paljon, että olen päässyt tähän pisteeseen. Olen tehnyt ihan älyttömästi töitä ja uuvuttanut itseni monta kertaa. Lapsena olen kärsinyt nälästä ja monenlaisesta muustakin puutteesta. Joten kyllä se hieman ihmeelliseltä tuntuu, kun lukee tuollaisia vuodatuksia. En tiedä miksi ihmeessä en saisi ihmetellä sitä, että kaiken koulutuksen ja ponnistelujen jälkeen minulla edelleenkin on varaa ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Tottakai haluaisin joskus jotain ekstraakin. Eläminen on vain kallistunut niin älyttömän paljon, ettei ekstraan ole varaa.

Olen jo elänyt sellaista elämää, jossa pointtina on selvitä hengissä hetkestä toiseen. Kieltämättä haluaisin kokea elämässä muutakin ja haluaisin, että valtava ponnistelu tuottaisi edes jotain tulosta. En kaipaa toista autoa, kesämökkiä, ulkomaanmatkoja joka vuosi, mutta olisi ulkomaillakin kiva käydä edes joskus. Samoin kotimaan sisällä olisi kiva reissata edes muutaman kerran vuodessa. Syödä edes joskus ulkona ja tehdä kavereiden kanssa muutakin kuin kävelylenkkejä. Käydä vaikka joskus kylpylässä. En pidä haaveitani kerskakulutuksena tai utopistisina, hyvin oudolta tuntuu että tämän pitäisi olla utopistista ja että keskiluokan elämän pitääkin olla vain sitä, että varaa on asuntoon ja ruokaan, ei muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Eiköhän sieltä yliopistoista tule sitten työelämäprofessoreita ja muita ohjaamaan niitä duunareita töissään. Puhe oli duunareista, sivistyneistöstä ja yläluokasta. Taitaa esim. Herlin kuulua nykyiseen yläluokkaan, ja ammattina on muun muassa maanviljelijä. Aatelisillakin on myös ihan bisnesosaamista. Ihan turha kuvitella, että amk-tasoinen tai edes ammattikoulutuksen yliopistosta saanut lahjoiltaan keskitasoinen, keskipalkkainen keskiluokkainen ihminen olisi tämän maan ainoa tuki ja turva. Luojan kiitos ei ole!

Se professori voi opettaa ehkä yhdessä sairaalassa lastoittamaan raajoja päivän, mutta ei hän mitenkään tietenkään kokonaista lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammattikuntaa yksinään korvaa.  Jos keskiluokka häviää, sinä kuolet. 

Jos keskiluokka häviää, se korvataan. Eikä ole vaikeaa, jos tämä on ymmärryksen taso.

Herääkin kysymys, onko tuo "keskiluokka" ansainnut elintasoaan? Vai ovatko vain hyötyneet muiden tekemästä työstä? Perusteettomasti.

Millä se korvataan? Koeta ymmärtää, että keskiluokassa ollaan hyvin pitkälti sen vuoksi, että on opiskeltu asiantuntijatason osaamista. Ei työtön muutu kirurgiksi tai yliopiston opettajaksi vaikka sellainen työpaikka olisi avoin. 

Koeta ymmärtää, että keskiluokasta puhuttaessa puhutaan välillä hyvin eri asioista. Yliopiston opettaja on kaikkien mittareiden mukaan aivan eri kastia kuin joku amk-tutkinnon suorittanut tyyppi, joka on kuvitellut olevansa muka korkeakoulutettu ja oikeutettu neljän tonnin palkkaan.

Se, mitkä tässä keskustelussa moni (ainakin minä) haluaisi korvattavan on nuo älyltään alimittaiset valittajat, jotka nyt pelkäävät oman ylipaisutetun elintasonsa romahtavan - ja kuvittelevat ylipäätään, että heillä on ollut ja on edelleen ja on maailman tappiin asti siihen oikeus, ("oikeus ihmisarvoiseen elämään" sanoi joku!), kun he ovat "kouluttautuneet" ja "tehneet töitä". Ikään kuin muut kuin keskitasoiset keskiluokkaiset eivät tee töitä niska limassa.

Ne opettajat ja sosiaalityöntekijät, jotka ovat valinneet ammattinsa vain sen takia, että saavat keskiluokkaisen elintason, "mukavan elämän", ja arvottavat työnsä vain rahassa ja sen tavaran kautta, jota rahalla saa, voisi kyllä korvata henkisesti kypsemmillä. Sairastuttavat omalla ajattelullaan koko Suomen lapset ja nuoret.

Opettajan tehtävä on opettaa ja sossu on virkamies. AMK:sta tulee sairaanhoitajat ja amk insinöörit. Ihan arvostettavia ammattilaisia kaikki ja ansaitsevat palkkansa ja elintasonsa. Ei se neljä tonnia kuussa nykyisin paljoa ole. Ihan tavallinen suomalaisen palkka, jolla maksellaan niitä asuntolainoja ja lasten telinevoimisteluja ja sählyjä. Tavallisia suomalaisia, tavallista keskiluokkaa. Maassa, jossa keskiluokka ei pärjää, ei pärjää muutkaan. Sitäkö sinä haluat?

Rahan todellinen määrä ja tunne sen riittävyydestä ovat kaksi eri asiaa. Voi olla erittäin rikas ja pihi tyyppi joka kitisee kurkkujen kilohinnan nousua tai boheemi maallaeläjä joka ottaa pieneen talouteensa vielä yhden koiran elätettäväksi.

Kun verrataan Suomen keskiluokkaa globaalisti, on ihan järkevää käydä keskustelua trendeistä- onko keskiluokkamme menossa kohti Saksan vai Bulgarian ostovoimaa? Mistä se johtuu? Pitääkö julkisia menoja leikata vai pitäisikö tehdä toimia joilla piristää vientiä ja mahdollistaa suomalaisten yritysten kilpailukyky?

Jos emme herää talouden sakkaantuessa ajoissa voi elintaso koko ajan mennä alemmas. Sitten se oma asunto ja ruoka onkin jo sitä parempaa keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa ei ole oikeasti köyhiä. Ei yhtäkään. On ainoastaan ihmisiä jotka eivät pärjää rahamäärällä joka olisi luksusta 90% maailman ihmisistä.

Alle 600e/kk on luksusta? XDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Olen jotenkin hyvin hämmentynyt tämän tyyppisistä kirjoituksista. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita: perheväkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, vanhempani sairastui vakavasti ja kuoli kun olin lapsi, olen ollut lastensuojelun asiakas, toinen vanhempani oli väkivaltainen juoppo ja vanhempipuoleni käyttäytyi hyvin sadistisesti. Mielestäni olen kokenut vastoinkäymisiä ihan riittävästi, jotta minulla olisi vertailupohjaa ja että uskaltaisin ottaa osaa tällaiseen keskusteluun. Taakkana loppuelämän traumat, silti päätin kouluttautua ja tein sellaisia valintoja elämässäni, että tienaan nyt about sen, mikä kuuluu keskiluokkaan. En työskentele unelma-ammatissani, vaan tein valinnan puhtaasti järki ja turvallisuus edellä. Samoiten hankin omistusasunnon järki ja turvallisuus edellä, haluan maksaa ennemmin omaa, koska joskus tulevaisuudessa siitä on suuremmalla todennäköisyydellä hyötyä. Toki tähän vaikuttaa syvä turvallisuuden kaipuu ja se, että koti on minulle todella tärkeä. Halusin oman kodin ilman, että kukaan voi heittää minua sieltä pihalle.

Olen ponnistellut aivan äärettömän paljon, että olen päässyt tähän pisteeseen. Olen tehnyt ihan älyttömästi töitä ja uuvuttanut itseni monta kertaa. Lapsena olen kärsinyt nälästä ja monenlaisesta muustakin puutteesta. Joten kyllä se hieman ihmeelliseltä tuntuu, kun lukee tuollaisia vuodatuksia. En tiedä miksi ihmeessä en saisi ihmetellä sitä, että kaiken koulutuksen ja ponnistelujen jälkeen minulla edelleenkin on varaa ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Tottakai haluaisin joskus jotain ekstraakin. Eläminen on vain kallistunut niin älyttömän paljon, ettei ekstraan ole varaa.

Olen jo elänyt sellaista elämää, jossa pointtina on selvitä hengissä hetkestä toiseen. Kieltämättä haluaisin kokea elämässä muutakin ja haluaisin, että valtava ponnistelu tuottaisi edes jotain tulosta. En kaipaa toista autoa, kesämökkiä, ulkomaanmatkoja joka vuosi, mutta olisi ulkomaillakin kiva käydä edes joskus. Samoin kotimaan sisällä olisi kiva reissata edes muutaman kerran vuodessa. Syödä edes joskus ulkona ja tehdä kavereiden kanssa muutakin kuin kävelylenkkejä. Käydä vaikka joskus kylpylässä. En pidä haaveitani kerskakulutuksena tai utopistisina, hyvin oudolta tuntuu että tämän pitäisi olla utopistista ja että keskiluokan elämän pitääkin olla vain sitä, että varaa on asuntoon ja ruokaan, ei muuhun.

Mikäli kirjoittamasi pitää paikkansa, onneksi olkoon.

Mutta.

Kuten itsekin tuot ilmi, et ole joutunut siihen tilanteeseen, jossa et enää kykene näkemään mitään järkeä yhtään missään. Et siis tavallaan ole menettänyt toivoasi. Olet kyennyt näkemään sen polun, jota olet seurannut tähän asti. Ja saavuttanut mainitsemasi asiat. Joka ikinen ihminen on erilainen. Meillä kaikilla on katkeamispiste. Sinä et ole sitä (ainakaan vielä) joutunut kohtamaan. Väität, että on ollut täysin omista valinnoistasi kiinni, että olet tässä tänään, näillä eväillä. Se on harhaluulo. Et valinnut, katkeatko taakan alla vai et. Et valinnut, saavutatko haluamasi asiat. Työskentelit toki niiden eteen. Kasvatit mahdollisuuksiasi saavuttaa haluamasi. Edelleenkään, et ole valinnut nykyisyyttäsi. Olet onnistunut välttämään sen romahduksen, joka vastoinkäymisistä saattaa seurata. Se on hienoa. Onneksi olkoon. Mutta jos väität, että työtön tai köyhä on sitä vain ja ainoastaan omien valintojensa takia, et edes kykene näkemään koko ongelmaa. Toistat vain samaa (typerää) mantraa, joita eräät ovat toistelleet koko ajan. Kuten itsekin sanot: et ole menettänyt toimintakykyäsi. Vastoinkäymisistä huolimatta, kuljet eteenpäin.

Valitettavasti kirjoituksessasi näkyy juuri se sama, mitä esimerkiksi Kokoomuksen edustajilta usein kuullaan: ei ymmärretä sitä todellisuutta, jossa toinen ihminen elää joka ikinen päivä. Monet eivät edes halua nähdä. Sulkevat silmänsä. Ovat liian peloissaan siitä, että menettävät jotain. Ja jotkut sitten alkavat aggressiivisesti "puolustamaan" sitä omaa asemaansa (kuviteltua tai todellista). Väittävät, että he ovat uhattuina. Samalla toinen - todellisuudessa jo äärirajoillaan oleva - joutuu miettimään, jaksaako enää edes seuraavaan päivään. Tai että jättääkö tänään syömättä kokonaan, koska rahat on loppu. Tai ostaako pakolliset lääkkeet, vai ruokaa. Kun molempiin ei rahat riitä.

Toivon, ettet menetäkään toimintakykyäsi. Sillä jos menetät toimintakykysi, tai uskosi tulevaisuuteen, tulet näkemään, kuinka vähän nuo sanat oikeasti tarkoittavat. Kuinka turhaa on puhua valinnoista sellaiselle, joka ei kykene näkemään itsellään edes tulevaisuutta.

Minä menin rikki. Kotona oli alkoholismia ja lapsuus ja nuoruus oli turvaton. Opiskelin ammatin, jotta pääsen pois kotoa mahdollisimman nopeasti, eikä minua toden totta kannustettu menemään lukioon. Aloitin seurustelun varhain, jälkeenpäin ajateltuna liian varhain. Vietin kaiken vapaa-aikani poikaystävän kotona, missä oli ihanaa. Ei ryyppäämistä ja rälläämistä ja anoppi oli hieno ihminen.

Muutimme poikaystävän kanssa yhteen, menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta. Elämä oli hyvää, joskin taloudellisesti niukkaa työttömyysjaksojen ja vanhempainvapaiden takia. Omat vaikeutensa toi se, että meillä oli erityislapsia. Sitten sekosin päästäni, ihan varoittamatta. Tarkemmin määrittelemätön psykoosisairaus. Sen jälkeen onkin ollut pelkkää alamäkeä. Toivuin joten kuten ja onnistuin rämpimään takaisin työelämään, mutta sitten iski sairaus puolisoon. Samana syksynä äitini sairastui ja menehtyi myöhemmin. Sitä lajia sitten useampi vuosi ja omaishoitajan ominaisuudesta taas osastojaksolle. Mies joutui hoitokotiin. Erosimme.

Kokoilen itseäni yhä. Olen traumatisoitunut. Pienituloinen, pohjasakkaa, yritän vain selviytyä seuraavaan päivään. Ehkä en ole ansainnut edes eläkettäni. Ilahduttavaa on se, että lapsilla menee nyt aika hyvin, jopa erinomaisesti lähtökohdat huomioon ottaen.

Nyt kyllä tuntuu siltä, että kaikki valittavat tulotasosta riippumatta. Harva haluaa pudottaa elintasoaan ja ollaan kateellisia niille, joilla menee paremmin. Ajatellaan, että joku toinen ei ole ansainnut elintasoaan tietämättä edes hänen taustojaan. Mietin omasta tuttavapiiristä lapsuudesta luokkanousua tehnyttä ystävääni eikä se nykyinen palkkataso hänelle ole ilmaiseksi tullut. Ei ole ollut koskaan mikään lahjakas oppilas koulussa, joten korkeakoulututkinnon suorittaminen ei ole ollut itsestään selvyys. Töitä on joutunut tekemään ja perintöjä ei ole tullut. 

Itse olen olen takarivissä, kun kunnianhimoa on jaettu ja sitä tarvitaan menestymiseen. Mm. tästä johtuen olen aina ollut alisuoriutuja. En todellakaan ole kateellinen niille, jotka ovat omalla työllään paikkansa yhteiskunnassa ansainneet, valittivat he sitten lainan korkojen noususta ja ulkomaanmatkojen puutteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viimeksi kulunut vuosi on kuin jättimäinen keskiluokan rahastus.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009833824.html

"Niiden mukaan kotitalouksien asuntolainoistaan ja muista veloistaan maksamat korot ovat kohonneet hyvin nopeasti ja paljon, kun taas kotitalouksien pankkitalletuksilleen saamat talletuskorot ovat hädin tuskin nousseet lainkaan.

Lainakorkojen jyrkästä kohoamisesta koituu velkaisille kotitalouksille suuri määrä uusia suoria kustannuksia, jotka on pakko maksaa – ja jotka väistämättä vähentävät muuhun kulutukseen käytettävissä olevia tuloja."

Niin. Ne ovat ongelmissa, jotka ovat ottaneet velkaa. Jos et ole ottanut velkaa, sinulla ei todennäköisesti ole ongelmia tälläkään hetkellä. Ihan sama kuvio kuin 1990-luvun alussa.

Säästäväisiä ihmisiä kuritetaan vain siten, että pankkitalletusten korot ovat pienet eivätkä pysy inflaation mukana. Onko se edes kuritusta, en tiedä.

Tästä nyt päälle iskeneestä tilanteesta on puhuttu mediassa jo useita vuosia. Kuka niitä lehtiä ja nettijuttuja lukee, jos ei keskiluokka? Miten ei olla varauduttu?

Velka on jännä asia, ja monta kirjaa siitä kirjoitettu. Osa ihmisistä on varovaisia, osa ei. Osa kuvittelee olevansa, muttei oikeasti olekaan, ja sitten on sitä loputonta valitusta, "miten olisi voinut varautua". No osa velanottajistakin on osannut varautua korkotason nousuun. Inflaatio on ollut niin matalalla niin pitkään, että järkikin sanoo, että se mikä on pitkään alhaalla nousee jossain vaiheessa ylös, samoin kuin ylhäällä ollut tulee joskus alas. Harva keskiluokkainen ja keskituloinen ihminen on vuonna 2023 pelkän peruskoulun varassa, mutta nuo makrotaloudelliset kuviot käydään kuitenkin 9. luokan yhteiskuntaopissa läpi. Lukiossa sitten taloustieteen kurssi erikseen. 19-vuotiaan abiturientin voi jo olettaa tietävän nämä asiat.

Jostain syystä niiden, jotka eivät niitä ole vaivautuneet opiskelemaan saati ymmärtämään, annetaan mediassa valittaa.

Ehkä tilanteessa, jossa ihminen joutuu ottamaan velkaa vaikkapa syöpähoitoihin tai muihin lääkärikuluihin, voi sanoa, että velanotto ei ole ollut oma valinta. Äärimmäisen monissa muissa tapauksissa se on ollut Ihan Oma Valinta.

Miksi huonoja valintoja tehneille annetaan niin paljon palstatilaa? Miksei 1990-luvun laman opetuksia ole käsitelty kunnolla mediassa? On ollut vain niitä nyyhkytarinoita, nyt varsinkin 30-40-vuotiailta, kun meni iso omakotitalo alta ja jouduttiin muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Koskaan näissä surkutarinoissa ei kysytä sitä kysymystä, eivätkö ne perheen vanhemmat tehneet virheen, kun elivät yli varojensa ja ottivat liian suuria lainoja.

Jos nuo lama-ajan kuviot olisi käsitelty aidosti moniulotteisesti, uskon, että sillä olisi ollut ainakin joihinkin nykyihmisiin opettavainen vaikutus. Ehkä ihan kaikki nyt "ahdinkoaan" huutavat eivät olisi hankkiutuneet tuohon "ahdinkoonsa", jos oikeasti olisi opetettu, että ihmisen pitää vastata valinnoistaan. Velan ottaminen on aina oma valinta (pl. mainitut ääriesimerkit sekä 1980-90-luvuilla muiden velkoja takaamaan menneiden kärsimys, siellä on voinut olla painostusta paljon mukana).

Mutta ei se, että media ja kulttuuri eivät ole käsitelleet 90-luvun lamaa riittävän monipuolisesti, ole mikään oikeutus nyt ihmisille itkeä "ahdinkoaan".

Velka pitää aina maksaa takaisin, ja hyvin harva velka on korotonta. Myös ne korot pitää maksaa. Vaikka sitten itkeä ja maksaa, mutta maksaa pitää.

Purkaa hammasta yhteen ja miettikää, miten voitte jatkossa tehdä parempia valintoja. Pääasia on: älkää valittako.

Miksi keskiluokan olisi pitänyt olla niin kovin tietoisesti valintoja tekevää ja ennalta varautuvaa sorttia, mutta persaukisilta ei odoteta samaa. Heitä pitäisi vain loputtomasti paapoa, vaikka loppupeleissä se oma persaukisuus on täysin omista, yleensä typeristä, valinnoista johtuvaa. Jos jättää koulut käymättä, ei saa hyväpalkkaisia töitä jne. 

Ei tarvikaan.

Mutta se keskiluokka täällä lällättää köyhille, työttömille ja pienituloisille heidän typeryydestään ja kehuskelevat omalla erinomaisuudellaan ja sillä, miten ovat omalla fiksuudellaan ja ahkeruudellaan saavuttaneet elintasonsa. He siis itse väittävät tekevänsä fiksuja valintoja ja ennakoivansa.

Toki vain osa keskiluokkalaisista on täällä aukomassa päätään ja osa on trolleja. Mutta jos tuo on heidän oma asenteensa, ei ole mikään ihme, että he saavat kuittailua.

Juuri näin. Itse vastustan kaikenlaista kiusaamista ja toisten halveksuntaa, ja niitä kohtaan, jotka toisia mollaavat, mielestäni saa osoittaa vastaavaa mollaamista.

Se on hyvä neuvo, että menkää keskiluokkaiset hyviä valintoja tehneet nyt sinne metsään poimimaan marjoja ja sieniä, niitä on metsät täynnä! Sinne vaan, tekemään töitä elintasonsa eteen. Niin me muutkin tehdään!

Niinpä. Minä olin tänään kolme tuntia metsässä sienestämässä. Laskin, että pakastimessa on sieniä kahteenkymmeneen ruokaan. Jos lasken, että tavallisesti käyttämäni kaupasta ostettu pääraaka-aine maksaa noin neljä euroa, niin sillä laskuopilla olen säästänyt 80 euroa. Toki poimin sieniä lisää, jolloin säästöä tulee enemmän. Pari tölkkiäkin löysin, kaksi vielä, niin makaroonipussin hinta on koossa. Mustikat olen tietenkin poiminut jo ja puolukoita poimin, kunhan kypsyvät.

En halua millään muotoa halveksia sinua ja ahkeruuttasi, mutta tässä ehkä tulee todistettua se, että miten realistista on säästää marjojen tai sienien poimimisella ylipäätään. Ei se mikään kultakaivos ole, vaikka se tuntuu olevan patenttiratkaisu köyhyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Olen jotenkin hyvin hämmentynyt tämän tyyppisistä kirjoituksista. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita: perheväkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, vanhempani sairastui vakavasti ja kuoli kun olin lapsi, olen ollut lastensuojelun asiakas, toinen vanhempani oli väkivaltainen juoppo ja vanhempipuoleni käyttäytyi hyvin sadistisesti. Mielestäni olen kokenut vastoinkäymisiä ihan riittävästi, jotta minulla olisi vertailupohjaa ja että uskaltaisin ottaa osaa tällaiseen keskusteluun. Taakkana loppuelämän traumat, silti päätin kouluttautua ja tein sellaisia valintoja elämässäni, että tienaan nyt about sen, mikä kuuluu keskiluokkaan. En työskentele unelma-ammatissani, vaan tein valinnan puhtaasti järki ja turvallisuus edellä. Samoiten hankin omistusasunnon järki ja turvallisuus edellä, haluan maksaa ennemmin omaa, koska joskus tulevaisuudessa siitä on suuremmalla todennäköisyydellä hyötyä. Toki tähän vaikuttaa syvä turvallisuuden kaipuu ja se, että koti on minulle todella tärkeä. Halusin oman kodin ilman, että kukaan voi heittää minua sieltä pihalle.

Olen ponnistellut aivan äärettömän paljon, että olen päässyt tähän pisteeseen. Olen tehnyt ihan älyttömästi töitä ja uuvuttanut itseni monta kertaa. Lapsena olen kärsinyt nälästä ja monenlaisesta muustakin puutteesta. Joten kyllä se hieman ihmeelliseltä tuntuu, kun lukee tuollaisia vuodatuksia. En tiedä miksi ihmeessä en saisi ihmetellä sitä, että kaiken koulutuksen ja ponnistelujen jälkeen minulla edelleenkin on varaa ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Tottakai haluaisin joskus jotain ekstraakin. Eläminen on vain kallistunut niin älyttömän paljon, ettei ekstraan ole varaa.

Olen jo elänyt sellaista elämää, jossa pointtina on selvitä hengissä hetkestä toiseen. Kieltämättä haluaisin kokea elämässä muutakin ja haluaisin, että valtava ponnistelu tuottaisi edes jotain tulosta. En kaipaa toista autoa, kesämökkiä, ulkomaanmatkoja joka vuosi, mutta olisi ulkomaillakin kiva käydä edes joskus. Samoin kotimaan sisällä olisi kiva reissata edes muutaman kerran vuodessa. Syödä edes joskus ulkona ja tehdä kavereiden kanssa muutakin kuin kävelylenkkejä. Käydä vaikka joskus kylpylässä. En pidä haaveitani kerskakulutuksena tai utopistisina, hyvin oudolta tuntuu että tämän pitäisi olla utopistista ja että keskiluokan elämän pitääkin olla vain sitä, että varaa on asuntoon ja ruokaan, ei muuhun.

Mikäli kirjoittamasi pitää paikkansa, onneksi olkoon.

Mutta.

Kuten itsekin tuot ilmi, et ole joutunut siihen tilanteeseen, jossa et enää kykene näkemään mitään järkeä yhtään missään. Et siis tavallaan ole menettänyt toivoasi. Olet kyennyt näkemään sen polun, jota olet seurannut tähän asti. Ja saavuttanut mainitsemasi asiat. Joka ikinen ihminen on erilainen. Meillä kaikilla on katkeamispiste. Sinä et ole sitä (ainakaan vielä) joutunut kohtamaan. Väität, että on ollut täysin omista valinnoistasi kiinni, että olet tässä tänään, näillä eväillä. Se on harhaluulo. Et valinnut, katkeatko taakan alla vai et. Et valinnut, saavutatko haluamasi asiat. Työskentelit toki niiden eteen. Kasvatit mahdollisuuksiasi saavuttaa haluamasi. Edelleenkään, et ole valinnut nykyisyyttäsi. Olet onnistunut välttämään sen romahduksen, joka vastoinkäymisistä saattaa seurata. Se on hienoa. Onneksi olkoon. Mutta jos väität, että työtön tai köyhä on sitä vain ja ainoastaan omien valintojensa takia, et edes kykene näkemään koko ongelmaa. Toistat vain samaa (typerää) mantraa, joita eräät ovat toistelleet koko ajan. Kuten itsekin sanot: et ole menettänyt toimintakykyäsi. Vastoinkäymisistä huolimatta, kuljet eteenpäin.

Valitettavasti kirjoituksessasi näkyy juuri se sama, mitä esimerkiksi Kokoomuksen edustajilta usein kuullaan: ei ymmärretä sitä todellisuutta, jossa toinen ihminen elää joka ikinen päivä. Monet eivät edes halua nähdä. Sulkevat silmänsä. Ovat liian peloissaan siitä, että menettävät jotain. Ja jotkut sitten alkavat aggressiivisesti "puolustamaan" sitä omaa asemaansa (kuviteltua tai todellista). Väittävät, että he ovat uhattuina. Samalla toinen - todellisuudessa jo äärirajoillaan oleva - joutuu miettimään, jaksaako enää edes seuraavaan päivään. Tai että jättääkö tänään syömättä kokonaan, koska rahat on loppu. Tai ostaako pakolliset lääkkeet, vai ruokaa. Kun molempiin ei rahat riitä.

Toivon, ettet menetäkään toimintakykyäsi. Sillä jos menetät toimintakykysi, tai uskosi tulevaisuuteen, tulet näkemään, kuinka vähän nuo sanat oikeasti tarkoittavat. Kuinka turhaa on puhua valinnoista sellaiselle, joka ei kykene näkemään itsellään edes tulevaisuutta.

Miksi tätä ketjua viedään kovaa kyytiä mieleterveyspotilaiden ketjuksi?

Vierailija kirjoitti:

Rahan todellinen määrä ja tunne sen riittävyydestä ovat kaksi eri asiaa. Voi olla erittäin rikas ja pihi tyyppi joka kitisee kurkkujen kilohinnan nousua tai boheemi maallaeläjä joka ottaa pieneen talouteensa vielä yhden koiran elätettäväksi.

Kun verrataan Suomen keskiluokkaa globaalisti, on ihan järkevää käydä keskustelua trendeistä- onko keskiluokkamme menossa kohti Saksan vai Bulgarian ostovoimaa? Mistä se johtuu? Pitääkö julkisia menoja leikata vai pitäisikö tehdä toimia joilla piristää vientiä ja mahdollistaa suomalaisten yritysten kilpailukyky?

Jos emme herää talouden sakkaantuessa ajoissa voi elintaso koko ajan mennä alemmas. Sitten se oma asunto ja ruoka onkin jo sitä parempaa keskiluokkaa.

Harva näköjään tajuaa, että juuri keskiluokka hyötyy niistä "julkisista menoista". Siitä, että lapsilla on hyvä koulu, päivähoito, sairaanhoito, vanhustenhoito, eläkejärjestelmä, ansiosidonnainen työttömyysturva, ansiosidonnaiset perhevapaat, maksuton korkeakoulutus jne.

Niitä oikeistohallitus nyt heikentää minkä ehtii.

Tunnen monia vähävaraisia jotka eivät osaa todellisuudessa säästää. Esimerkiksi

- Maksetaan puhelinliittymistä maltaita vaikka halvemmalla saisi riittävän

- Maksetaan lasten harrastuksista. 70-luvulla kolattiin talvella itse rata jäälle ja pelattiin lätkää. Ei silloin vanhemmat vieneet harrastuksiin tai edes kustansi sellaisia.. Korkeintaan luistimet ja mailat hankkivat ja lapset oli siltikin iloisia!

- Ostetaan lapsille kalliita älylaitteita koska "kavereillakin on".

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia vähävaraisia jotka eivät osaa todellisuudessa säästää. Esimerkiksi

- Maksetaan puhelinliittymistä maltaita vaikka halvemmalla saisi riittävän

- Maksetaan lasten harrastuksista. 70-luvulla kolattiin talvella itse rata jäälle ja pelattiin lätkää. Ei silloin vanhemmat vieneet harrastuksiin tai edes kustansi sellaisia.. Korkeintaan luistimet ja mailat hankkivat ja lapset oli siltikin iloisia!

- Ostetaan lapsille kalliita älylaitteita koska "kavereillakin on".

Hienoa, että sinä elät henkisesti 70-lukua. Muu maailma on kuitenkin nykyajassa. Ei 70-luvullakaan eletty 30-lukua ja oma elämäsikin varmaan poikkeaa aika paljon 70-luvun vastaavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Olen jotenkin hyvin hämmentynyt tämän tyyppisistä kirjoituksista. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita: perheväkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, vanhempani sairastui vakavasti ja kuoli kun olin lapsi, olen ollut lastensuojelun asiakas, toinen vanhempani oli väkivaltainen juoppo ja vanhempipuoleni käyttäytyi hyvin sadistisesti. Mielestäni olen kokenut vastoinkäymisiä ihan riittävästi, jotta minulla olisi vertailupohjaa ja että uskaltaisin ottaa osaa tällaiseen keskusteluun. Taakkana loppuelämän traumat, silti päätin kouluttautua ja tein sellaisia valintoja elämässäni, että tienaan nyt about sen, mikä kuuluu keskiluokkaan. En työskentele unelma-ammatissani, vaan tein valinnan puhtaasti järki ja turvallisuus edellä. Samoiten hankin omistusasunnon järki ja turvallisuus edellä, haluan maksaa ennemmin omaa, koska joskus tulevaisuudessa siitä on suuremmalla todennäköisyydellä hyötyä. Toki tähän vaikuttaa syvä turvallisuuden kaipuu ja se, että koti on minulle todella tärkeä. Halusin oman kodin ilman, että kukaan voi heittää minua sieltä pihalle.

Olen ponnistellut aivan äärettömän paljon, että olen päässyt tähän pisteeseen. Olen tehnyt ihan älyttömästi töitä ja uuvuttanut itseni monta kertaa. Lapsena olen kärsinyt nälästä ja monenlaisesta muustakin puutteesta. Joten kyllä se hieman ihmeelliseltä tuntuu, kun lukee tuollaisia vuodatuksia. En tiedä miksi ihmeessä en saisi ihmetellä sitä, että kaiken koulutuksen ja ponnistelujen jälkeen minulla edelleenkin on varaa ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Tottakai haluaisin joskus jotain ekstraakin. Eläminen on vain kallistunut niin älyttömän paljon, ettei ekstraan ole varaa.

Olen jo elänyt sellaista elämää, jossa pointtina on selvitä hengissä hetkestä toiseen. Kieltämättä haluaisin kokea elämässä muutakin ja haluaisin, että valtava ponnistelu tuottaisi edes jotain tulosta. En kaipaa toista autoa, kesämökkiä, ulkomaanmatkoja joka vuosi, mutta olisi ulkomaillakin kiva käydä edes joskus. Samoin kotimaan sisällä olisi kiva reissata edes muutaman kerran vuodessa. Syödä edes joskus ulkona ja tehdä kavereiden kanssa muutakin kuin kävelylenkkejä. Käydä vaikka joskus kylpylässä. En pidä haaveitani kerskakulutuksena tai utopistisina, hyvin oudolta tuntuu että tämän pitäisi olla utopistista ja että keskiluokan elämän pitääkin olla vain sitä, että varaa on asuntoon ja ruokaan, ei muuhun.

Mikäli kirjoittamasi pitää paikkansa, onneksi olkoon.

Mutta.

Kuten itsekin tuot ilmi, et ole joutunut siihen tilanteeseen, jossa et enää kykene näkemään mitään järkeä yhtään missään. Et siis tavallaan ole menettänyt toivoasi. Olet kyennyt näkemään sen polun, jota olet seurannut tähän asti. Ja saavuttanut mainitsemasi asiat. Joka ikinen ihminen on erilainen. Meillä kaikilla on katkeamispiste. Sinä et ole sitä (ainakaan vielä) joutunut kohtamaan. Väität, että on ollut täysin omista valinnoistasi kiinni, että olet tässä tänään, näillä eväillä. Se on harhaluulo. Et valinnut, katkeatko taakan alla vai et. Et valinnut, saavutatko haluamasi asiat. Työskentelit toki niiden eteen. Kasvatit mahdollisuuksiasi saavuttaa haluamasi. Edelleenkään, et ole valinnut nykyisyyttäsi. Olet onnistunut välttämään sen romahduksen, joka vastoinkäymisistä saattaa seurata. Se on hienoa. Onneksi olkoon. Mutta jos väität, että työtön tai köyhä on sitä vain ja ainoastaan omien valintojensa takia, et edes kykene näkemään koko ongelmaa. Toistat vain samaa (typerää) mantraa, joita eräät ovat toistelleet koko ajan. Kuten itsekin sanot: et ole menettänyt toimintakykyäsi. Vastoinkäymisistä huolimatta, kuljet eteenpäin.

Valitettavasti kirjoituksessasi näkyy juuri se sama, mitä esimerkiksi Kokoomuksen edustajilta usein kuullaan: ei ymmärretä sitä todellisuutta, jossa toinen ihminen elää joka ikinen päivä. Monet eivät edes halua nähdä. Sulkevat silmänsä. Ovat liian peloissaan siitä, että menettävät jotain. Ja jotkut sitten alkavat aggressiivisesti "puolustamaan" sitä omaa asemaansa (kuviteltua tai todellista). Väittävät, että he ovat uhattuina. Samalla toinen - todellisuudessa jo äärirajoillaan oleva - joutuu miettimään, jaksaako enää edes seuraavaan päivään. Tai että jättääkö tänään syömättä kokonaan, koska rahat on loppu. Tai ostaako pakolliset lääkkeet, vai ruokaa. Kun molempiin ei rahat riitä.

Toivon, ettet menetäkään toimintakykyäsi. Sillä jos menetät toimintakykysi, tai uskosi tulevaisuuteen, tulet näkemään, kuinka vähän nuo sanat oikeasti tarkoittavat. Kuinka turhaa on puhua valinnoista sellaiselle, joka ei kykene näkemään itsellään edes tulevaisuutta.

Miksi tätä ketjua viedään kovaa kyytiä mieleterveyspotilaiden ketjuksi?

Voit viedä keskustelua ihan haluamaasi suuntaan, ole hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Olen jotenkin hyvin hämmentynyt tämän tyyppisistä kirjoituksista. Olen kokenut elämässäni rankkoja asioita: perheväkivaltaa, taloudellista väkivaltaa, vanhempani sairastui vakavasti ja kuoli kun olin lapsi, olen ollut lastensuojelun asiakas, toinen vanhempani oli väkivaltainen juoppo ja vanhempipuoleni käyttäytyi hyvin sadistisesti. Mielestäni olen kokenut vastoinkäymisiä ihan riittävästi, jotta minulla olisi vertailupohjaa ja että uskaltaisin ottaa osaa tällaiseen keskusteluun. Taakkana loppuelämän traumat, silti päätin kouluttautua ja tein sellaisia valintoja elämässäni, että tienaan nyt about sen, mikä kuuluu keskiluokkaan. En työskentele unelma-ammatissani, vaan tein valinnan puhtaasti järki ja turvallisuus edellä. Samoiten hankin omistusasunnon järki ja turvallisuus edellä, haluan maksaa ennemmin omaa, koska joskus tulevaisuudessa siitä on suuremmalla todennäköisyydellä hyötyä. Toki tähän vaikuttaa syvä turvallisuuden kaipuu ja se, että koti on minulle todella tärkeä. Halusin oman kodin ilman, että kukaan voi heittää minua sieltä pihalle.

Olen ponnistellut aivan äärettömän paljon, että olen päässyt tähän pisteeseen. Olen tehnyt ihan älyttömästi töitä ja uuvuttanut itseni monta kertaa. Lapsena olen kärsinyt nälästä ja monenlaisesta muustakin puutteesta. Joten kyllä se hieman ihmeelliseltä tuntuu, kun lukee tuollaisia vuodatuksia. En tiedä miksi ihmeessä en saisi ihmetellä sitä, että kaiken koulutuksen ja ponnistelujen jälkeen minulla edelleenkin on varaa ainoastaan asumiseen ja ruokaan. Tottakai haluaisin joskus jotain ekstraakin. Eläminen on vain kallistunut niin älyttömän paljon, ettei ekstraan ole varaa.

Olen jo elänyt sellaista elämää, jossa pointtina on selvitä hengissä hetkestä toiseen. Kieltämättä haluaisin kokea elämässä muutakin ja haluaisin, että valtava ponnistelu tuottaisi edes jotain tulosta. En kaipaa toista autoa, kesämökkiä, ulkomaanmatkoja joka vuosi, mutta olisi ulkomaillakin kiva käydä edes joskus. Samoin kotimaan sisällä olisi kiva reissata edes muutaman kerran vuodessa. Syödä edes joskus ulkona ja tehdä kavereiden kanssa muutakin kuin kävelylenkkejä. Käydä vaikka joskus kylpylässä. En pidä haaveitani kerskakulutuksena tai utopistisina, hyvin oudolta tuntuu että tämän pitäisi olla utopistista ja että keskiluokan elämän pitääkin olla vain sitä, että varaa on asuntoon ja ruokaan, ei muuhun.

Mikäli kirjoittamasi pitää paikkansa, onneksi olkoon.

Mutta.

Kuten itsekin tuot ilmi, et ole joutunut siihen tilanteeseen, jossa et enää kykene näkemään mitään järkeä yhtään missään. Et siis tavallaan ole menettänyt toivoasi. Olet kyennyt näkemään sen polun, jota olet seurannut tähän asti. Ja saavuttanut mainitsemasi asiat. Joka ikinen ihminen on erilainen. Meillä kaikilla on katkeamispiste. Sinä et ole sitä (ainakaan vielä) joutunut kohtamaan. Väität, että on ollut täysin omista valinnoistasi kiinni, että olet tässä tänään, näillä eväillä. Se on harhaluulo. Et valinnut, katkeatko taakan alla vai et. Et valinnut, saavutatko haluamasi asiat. Työskentelit toki niiden eteen. Kasvatit mahdollisuuksiasi saavuttaa haluamasi. Edelleenkään, et ole valinnut nykyisyyttäsi. Olet onnistunut välttämään sen romahduksen, joka vastoinkäymisistä saattaa seurata. Se on hienoa. Onneksi olkoon. Mutta jos väität, että työtön tai köyhä on sitä vain ja ainoastaan omien valintojensa takia, et edes kykene näkemään koko ongelmaa. Toistat vain samaa (typerää) mantraa, joita eräät ovat toistelleet koko ajan. Kuten itsekin sanot: et ole menettänyt toimintakykyäsi. Vastoinkäymisistä huolimatta, kuljet eteenpäin.

Valitettavasti kirjoituksessasi näkyy juuri se sama, mitä esimerkiksi Kokoomuksen edustajilta usein kuullaan: ei ymmärretä sitä todellisuutta, jossa toinen ihminen elää joka ikinen päivä. Monet eivät edes halua nähdä. Sulkevat silmänsä. Ovat liian peloissaan siitä, että menettävät jotain. Ja jotkut sitten alkavat aggressiivisesti "puolustamaan" sitä omaa asemaansa (kuviteltua tai todellista). Väittävät, että he ovat uhattuina. Samalla toinen - todellisuudessa jo äärirajoillaan oleva - joutuu miettimään, jaksaako enää edes seuraavaan päivään. Tai että jättääkö tänään syömättä kokonaan, koska rahat on loppu. Tai ostaako pakolliset lääkkeet, vai ruokaa. Kun molempiin ei rahat riitä.

Toivon, ettet menetäkään toimintakykyäsi. Sillä jos menetät toimintakykysi, tai uskosi tulevaisuuteen, tulet näkemään, kuinka vähän nuo sanat oikeasti tarkoittavat. Kuinka turhaa on puhua valinnoista sellaiselle, joka ei kykene näkemään itsellään edes tulevaisuutta.

En ole tuo, jolle kommentoit, mutta olipa kertakaikkisen vähättelevä kommentti. Eihän kirjoittaja sanonut, että työtön tai köyhä on sitä valintojensa vuoksi. Muutenkin heittelit omasta päästäsi olettamuksia.

Minulla on samankaltaisia asioita lapsuudessani. Olin täysin rikki, kun aikuistuin. Olen ollut lukuisia kertoja osastohoidossa, olen päättänyt, että päätän elämäni ja olen syönyt todella kauan esimerkiksi mielialalääkkeitä. Toimintakyky ja elämän ilo oli todellakin mennyt. Kauan aikaa. Tiedostan, että minulla kävi hyvä tuuri, kun sain apua ja terapeutin, mutta osan valinnoista tein itse. Päätin mennä terapiaan, päätin yrittää. Vuosikausia osa-aikatöitä huonolla palkalla. Välillä sairaslomia. Samaan aikaan täälläkin monet kertoi, kuinka eivät tee huonosti palkattua pas#atyötä, kun ei kannata. Se on valinta. Kun vointi koheni hiukan, opiskelin. Hain kouluun ja tein paljon töitä, että pääsin. Taas huonolla palkalla töihin. Etenin työssä ja nyt tienaan keskituloisen verran. Ja sitten osa tulee kertomaan, kuinka on oma vika ja ihan oikein, kun kulut nousee. Nauretaan ja ivataan, kun ei ole isoja säästöjä. En tietenkään edelleenkään jaksa niin kuin muut ja tietyt asiat seuraa loppuelämän. Mutta sen tiedän, että en varmasti olisi tässä tilanteessa jos cv olisi tyhjä.

Ja kyllä, tiedostan myös sen, että osa ei kuntoudu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhjästä valittamista, jos koko elämän on paiskinut töitä elintason eteen ja tulee päivä että sitä elintasoa ei enää ole. Se on pettymys.

Ei vaan koko elämänne olette paiskineet elintason eteen joka ei kuulu keskiluokalle ylipäätään vaan parempituloisille. Sitä haavetta on rahoitettu luottokorteilla ja liian suurilla asuntolainoilla. Jos ette pysty ostamaan elämäänne kerralla vaan se pitää maksaa osissa niin silloin on kuluttanut liikaa.

Kaikki olemme elämän osamaksajia. Vuokrakin maksetaan osissa, ei koko elämäksi yhdellä kertaa. Samoin ruoka, vesi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

No kun ei ole mikään pakko. Olet vain jumissa noissa ajatuksissasi.

Onhan. Jos luet oikein tarkasti niin siinä lukee, että kun käy töissä, on PAKKO. Tai kun ei elä tuilla, on PAKKO. Tokihan aina voi valita ja jäädä työttömäksi, mutta sellaista elämää en edes halua. Jos olet tosiaan eri mieltä niin kerro ihmeessä missä työssäkäyvä (tai kukaan) voi asua ilmaiseksi. Koska tätähän sinä viestissäsi kirjaimellisesti väitit.

Puhe on valinnoista. Siitä, onko valintoja mahdollista tehdä vai eikö ole. Ja sen sinäkin sanoit viestissäsi - ilmeisesti itse sitä tajuamatta - että voit tehdä valinnan. Kaikki eivät voi. Joka ikinen työssäkäyvä ihminen voi tehdä sen valinnan, käykö työssä vai ei. Kirjoitit: "tokihan aina voi valita --- mutta sellaista elämää en halua". Eli sinä teet sen valinnan, sinä teet sen itse. SINÄ voit tehdä sen valinnan.

Työttömäksi ilman omaa haluaan jäävä ihminen ei ole tehnyt itse sitä valintaa. Työtön ihminen ei voi valita, että hän menee töihin.  Tästä nimenomaisesta asiasta käydään koko ajan eri valtakunnan tasoilla sellaista ideologista vääntöä, että ei mennä nyt tässä siihen. Aika moni tietää empiriaa siitä, että niihin töihin ei vain voi valita menevänsä. Tuhansia ihmisiä tänäkin päivänä Suomessa valitsee haluavansa mennä töihin ja lähettää niitä työhakemuksia. Mutta silti hän ei saa sitä työpaikkaa. Se ei silloin ole oma valinta, ettei ole töissä.

Sinulta puuttuu mielikuvitusta ja näköjään myös argumentointitaitoa.

Itse olen sitä mieltä - ja asiasta saa tietenkin olla aivan eri mieltä, mutta mielellään kuulen perustelut sille väitteelle - että ihminen, jolla on varaa valita, on aina paremmassa asemassa kuin ihminen, jolla ei ole varaa valita. Ja varalla tarkoitan kaikkiea: muun muassa yhteiskunnallista, taloudellista ja työmarkkina-asemaa. Tarkoitan sillä myös henkistä pääomaa, juurikin sitä, että ei ole jumissa omissa ajatusmalleissaan. Se, että miettii sen minuutin ajan sitä, että "entäs jos muuttaisinkin eräjormaksi lappiin", ei maksa mitään muuta kuin sen minuutin. Sitä ajatusta ei tarvitse toteuttaa. Hetken vain leikkii, käyttää mielikuvitustaan.

Mutta sekin tuntuu olevan aivan liikaa vaadittu keskiluokkaiselta, keskitasoiselta ihmiseltä. Todennäköisesti tuon minuutin ajatusleikin sijaan sama ihminen saattaa aivan hyvin katsoa päivässä 60 minuuttia televisiosta jotakin aivojaan turruttavaa roskaa. Ja sen jäljet sitten näkyvät täällä, muun muassa ajatusjumeissa ja kapeakatseisuudessa. Ja siinä jo mainitussa seikassa, että kun oman mielikuvituksen tuottamat ideat ja argumentit loppuvat, aletaan vedota yhteiskuntaan ja siihen, että "jos kaikki tekisivät niin". Kun ei edes sitä minuuttia voida ajatella itsen tekevän niin. Edes sitä yhtä minuuttia.

Sinänsä erikoista, että sinulla on tällainen näkökulma, että työtön on uhri, joka on syytön osaansa, kun taas työssäkäyvä on se, joka voi valita. Työtön voi tehdä useita valintoja. Ympäri Suomen löytyy työpaikkoja, joista on varaa valita. Jos laitat sähköpostiosoitteesi tähän, voin henkilökohtaisesti hankkia sinulle töitä. Siitä maksetaan huonosti, se on raskasta ja se on osa-aikaista, mutta jos on lähellekään normaalijärkinen niin näihin pääsee. On oma valinta, ettei näihin mene. On oma valinta ettei hae kouluun. On työvoimapoliittista koulutusta, lyhytkursseja, ammattikouluja ammattikorkeakouluja, yliopistoa, avoimen opetusta jne. Itse asiassa juuri sillä on työttömällä on valtavan paljon mahdollisuuksia, joista valita! Pelkällä hakemuksella ei nykypäivänä pitkälle pötkitä. Tulee tehdä valinta, että tekee aidosti kaikkensa työllistymisen eteen. Toki sekin on valinta, ettei tee eikä suostu pas#atöihin, mutta siitä on sitten turha valittaa. Olen kokenut elämässäni niin paljon pienituloisuutta, ettei minun edes tarvitse miettiä Lappia, koska tiedän varsin hyvin mitä haluan. Missään kohtaa en myöskään sanonut olevani keskiluokkainen tai edes keskituloinen. Se on katsos sitä, että osaa katsoa ympärilleen, vaikka ei itse kyseiseen luokkaan edes kuuluisi. Sinunkin kannattaisi ymmärtää se, että kaikki keskiluokkaa "puolustavat" eivät itsekään kuulu heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viimeksi kulunut vuosi on kuin jättimäinen keskiluokan rahastus.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009833824.html

"Niiden mukaan kotitalouksien asuntolainoistaan ja muista veloistaan maksamat korot ovat kohonneet hyvin nopeasti ja paljon, kun taas kotitalouksien pankkitalletuksilleen saamat talletuskorot ovat hädin tuskin nousseet lainkaan.

Lainakorkojen jyrkästä kohoamisesta koituu velkaisille kotitalouksille suuri määrä uusia suoria kustannuksia, jotka on pakko maksaa – ja jotka väistämättä vähentävät muuhun kulutukseen käytettävissä olevia tuloja."

Niin. Ne ovat ongelmissa, jotka ovat ottaneet velkaa. Jos et ole ottanut velkaa, sinulla ei todennäköisesti ole ongelmia tälläkään hetkellä. Ihan sama kuvio kuin 1990-luvun alussa.

Säästäväisiä ihmisiä kuritetaan vain siten, että pankkitalletusten korot ovat pienet eivätkä pysy inflaation mukana. Onko se edes kuritusta, en tiedä.

Tästä nyt päälle iskeneestä tilanteesta on puhuttu mediassa jo useita vuosia. Kuka niitä lehtiä ja nettijuttuja lukee, jos ei keskiluokka? Miten ei olla varauduttu?

Velka on jännä asia, ja monta kirjaa siitä kirjoitettu. Osa ihmisistä on varovaisia, osa ei. Osa kuvittelee olevansa, muttei oikeasti olekaan, ja sitten on sitä loputonta valitusta, "miten olisi voinut varautua". No osa velanottajistakin on osannut varautua korkotason nousuun. Inflaatio on ollut niin matalalla niin pitkään, että järkikin sanoo, että se mikä on pitkään alhaalla nousee jossain vaiheessa ylös, samoin kuin ylhäällä ollut tulee joskus alas. Harva keskiluokkainen ja keskituloinen ihminen on vuonna 2023 pelkän peruskoulun varassa, mutta nuo makrotaloudelliset kuviot käydään kuitenkin 9. luokan yhteiskuntaopissa läpi. Lukiossa sitten taloustieteen kurssi erikseen. 19-vuotiaan abiturientin voi jo olettaa tietävän nämä asiat.

Jostain syystä niiden, jotka eivät niitä ole vaivautuneet opiskelemaan saati ymmärtämään, annetaan mediassa valittaa.

Ehkä tilanteessa, jossa ihminen joutuu ottamaan velkaa vaikkapa syöpähoitoihin tai muihin lääkärikuluihin, voi sanoa, että velanotto ei ole ollut oma valinta. Äärimmäisen monissa muissa tapauksissa se on ollut Ihan Oma Valinta.

Miksi huonoja valintoja tehneille annetaan niin paljon palstatilaa? Miksei 1990-luvun laman opetuksia ole käsitelty kunnolla mediassa? On ollut vain niitä nyyhkytarinoita, nyt varsinkin 30-40-vuotiailta, kun meni iso omakotitalo alta ja jouduttiin muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Koskaan näissä surkutarinoissa ei kysytä sitä kysymystä, eivätkö ne perheen vanhemmat tehneet virheen, kun elivät yli varojensa ja ottivat liian suuria lainoja.

Jos nuo lama-ajan kuviot olisi käsitelty aidosti moniulotteisesti, uskon, että sillä olisi ollut ainakin joihinkin nykyihmisiin opettavainen vaikutus. Ehkä ihan kaikki nyt "ahdinkoaan" huutavat eivät olisi hankkiutuneet tuohon "ahdinkoonsa", jos oikeasti olisi opetettu, että ihmisen pitää vastata valinnoistaan. Velan ottaminen on aina oma valinta (pl. mainitut ääriesimerkit sekä 1980-90-luvuilla muiden velkoja takaamaan menneiden kärsimys, siellä on voinut olla painostusta paljon mukana).

Mutta ei se, että media ja kulttuuri eivät ole käsitelleet 90-luvun lamaa riittävän monipuolisesti, ole mikään oikeutus nyt ihmisille itkeä "ahdinkoaan".

Velka pitää aina maksaa takaisin, ja hyvin harva velka on korotonta. Myös ne korot pitää maksaa. Vaikka sitten itkeä ja maksaa, mutta maksaa pitää.

Purkaa hammasta yhteen ja miettikää, miten voitte jatkossa tehdä parempia valintoja. Pääasia on: älkää valittako.

Miksi keskiluokan olisi pitänyt olla niin kovin tietoisesti valintoja tekevää ja ennalta varautuvaa sorttia, mutta persaukisilta ei odoteta samaa. Heitä pitäisi vain loputtomasti paapoa, vaikka loppupeleissä se oma persaukisuus on täysin omista, yleensä typeristä, valinnoista johtuvaa. Jos jättää koulut käymättä, ei saa hyväpalkkaisia töitä jne. 

Ei tarvikaan.

Mutta se keskiluokka täällä lällättää köyhille, työttömille ja pienituloisille heidän typeryydestään ja kehuskelevat omalla erinomaisuudellaan ja sillä, miten ovat omalla fiksuudellaan ja ahkeruudellaan saavuttaneet elintasonsa. He siis itse väittävät tekevänsä fiksuja valintoja ja ennakoivansa.

Toki vain osa keskiluokkalaisista on täällä aukomassa päätään ja osa on trolleja. Mutta jos tuo on heidän oma asenteensa, ei ole mikään ihme, että he saavat kuittailua.

Juuri näin. Itse vastustan kaikenlaista kiusaamista ja toisten halveksuntaa, ja niitä kohtaan, jotka toisia mollaavat, mielestäni saa osoittaa vastaavaa mollaamista.

Se on hyvä neuvo, että menkää keskiluokkaiset hyviä valintoja tehneet nyt sinne metsään poimimaan marjoja ja sieniä, niitä on metsät täynnä! Sinne vaan, tekemään töitä elintasonsa eteen. Niin me muutkin tehdään!

Niinpä. Minä olin tänään kolme tuntia metsässä sienestämässä. Laskin, että pakastimessa on sieniä kahteenkymmeneen ruokaan. Jos lasken, että tavallisesti käyttämäni kaupasta ostettu pääraaka-aine maksaa noin neljä euroa, niin sillä laskuopilla olen säästänyt 80 euroa. Toki poimin sieniä lisää, jolloin säästöä tulee enemmän. Pari tölkkiäkin löysin, kaksi vielä, niin makaroonipussin hinta on koossa. Mustikat olen tietenkin poiminut jo ja puolukoita poimin, kunhan kypsyvät.

En halua millään muotoa halveksia sinua ja ahkeruuttasi, mutta tässä ehkä tulee todistettua se, että miten realistista on säästää marjojen tai sienien poimimisella ylipäätään. Ei se mikään kultakaivos ole, vaikka se tuntuu olevan patenttiratkaisu köyhyyteen.

Siinä se asenne-ero taas tuli! Ei kannata kun ei saa kuin hiluja. Mutta jos saa joka kk säästöön sen 80€, tempulla jos toisella, se on tonnin vuodessa. Sillä saa jo pienen loman jos ei järkevämpään halua käyttää. Mulla tuo olisi 5 kk sähkölasku tai lapsen vuoden harrastuskulut tai 2 kk lainanlyhennys tai yli viikon nettopalkka... ei mitään hiluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia vähävaraisia jotka eivät osaa todellisuudessa säästää. Esimerkiksi

- Maksetaan puhelinliittymistä maltaita vaikka halvemmalla saisi riittävän

- Maksetaan lasten harrastuksista. 70-luvulla kolattiin talvella itse rata jäälle ja pelattiin lätkää. Ei silloin vanhemmat vieneet harrastuksiin tai edes kustansi sellaisia.. Korkeintaan luistimet ja mailat hankkivat ja lapset oli siltikin iloisia!

- Ostetaan lapsille kalliita älylaitteita koska "kavereillakin on".

Hienoa, että sinä elät henkisesti 70-lukua. Muu maailma on kuitenkin nykyajassa. Ei 70-luvullakaan eletty 30-lukua ja oma elämäsikin varmaan poikkeaa aika paljon 70-luvun vastaavasta.

Olen opettanut omia lapsia siihen ettei raha kasva puussa ja että harrastaa voi myös lähes ilmaiseksi kun käyttää mielikuvitusta. Nykylapset tuntuu olevan pilalle hemmoteltuja että heille pitää ostaa 1000 euron Iphonet jotta hymy irtoisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viimeksi kulunut vuosi on kuin jättimäinen keskiluokan rahastus.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009833824.html

"Niiden mukaan kotitalouksien asuntolainoistaan ja muista veloistaan maksamat korot ovat kohonneet hyvin nopeasti ja paljon, kun taas kotitalouksien pankkitalletuksilleen saamat talletuskorot ovat hädin tuskin nousseet lainkaan.

Lainakorkojen jyrkästä kohoamisesta koituu velkaisille kotitalouksille suuri määrä uusia suoria kustannuksia, jotka on pakko maksaa – ja jotka väistämättä vähentävät muuhun kulutukseen käytettävissä olevia tuloja."

Niin. Ne ovat ongelmissa, jotka ovat ottaneet velkaa. Jos et ole ottanut velkaa, sinulla ei todennäköisesti ole ongelmia tälläkään hetkellä. Ihan sama kuvio kuin 1990-luvun alussa.

Säästäväisiä ihmisiä kuritetaan vain siten, että pankkitalletusten korot ovat pienet eivätkä pysy inflaation mukana. Onko se edes kuritusta, en tiedä.

Tästä nyt päälle iskeneestä tilanteesta on puhuttu mediassa jo useita vuosia. Kuka niitä lehtiä ja nettijuttuja lukee, jos ei keskiluokka? Miten ei olla varauduttu?

Velka on jännä asia, ja monta kirjaa siitä kirjoitettu. Osa ihmisistä on varovaisia, osa ei. Osa kuvittelee olevansa, muttei oikeasti olekaan, ja sitten on sitä loputonta valitusta, "miten olisi voinut varautua". No osa velanottajistakin on osannut varautua korkotason nousuun. Inflaatio on ollut niin matalalla niin pitkään, että järkikin sanoo, että se mikä on pitkään alhaalla nousee jossain vaiheessa ylös, samoin kuin ylhäällä ollut tulee joskus alas. Harva keskiluokkainen ja keskituloinen ihminen on vuonna 2023 pelkän peruskoulun varassa, mutta nuo makrotaloudelliset kuviot käydään kuitenkin 9. luokan yhteiskuntaopissa läpi. Lukiossa sitten taloustieteen kurssi erikseen. 19-vuotiaan abiturientin voi jo olettaa tietävän nämä asiat.

Jostain syystä niiden, jotka eivät niitä ole vaivautuneet opiskelemaan saati ymmärtämään, annetaan mediassa valittaa.

Ehkä tilanteessa, jossa ihminen joutuu ottamaan velkaa vaikkapa syöpähoitoihin tai muihin lääkärikuluihin, voi sanoa, että velanotto ei ole ollut oma valinta. Äärimmäisen monissa muissa tapauksissa se on ollut Ihan Oma Valinta.

Miksi huonoja valintoja tehneille annetaan niin paljon palstatilaa? Miksei 1990-luvun laman opetuksia ole käsitelty kunnolla mediassa? On ollut vain niitä nyyhkytarinoita, nyt varsinkin 30-40-vuotiailta, kun meni iso omakotitalo alta ja jouduttiin muuttamaan kaupungin vuokra-asuntoon. Koskaan näissä surkutarinoissa ei kysytä sitä kysymystä, eivätkö ne perheen vanhemmat tehneet virheen, kun elivät yli varojensa ja ottivat liian suuria lainoja.

Jos nuo lama-ajan kuviot olisi käsitelty aidosti moniulotteisesti, uskon, että sillä olisi ollut ainakin joihinkin nykyihmisiin opettavainen vaikutus. Ehkä ihan kaikki nyt "ahdinkoaan" huutavat eivät olisi hankkiutuneet tuohon "ahdinkoonsa", jos oikeasti olisi opetettu, että ihmisen pitää vastata valinnoistaan. Velan ottaminen on aina oma valinta (pl. mainitut ääriesimerkit sekä 1980-90-luvuilla muiden velkoja takaamaan menneiden kärsimys, siellä on voinut olla painostusta paljon mukana).

Mutta ei se, että media ja kulttuuri eivät ole käsitelleet 90-luvun lamaa riittävän monipuolisesti, ole mikään oikeutus nyt ihmisille itkeä "ahdinkoaan".

Velka pitää aina maksaa takaisin, ja hyvin harva velka on korotonta. Myös ne korot pitää maksaa. Vaikka sitten itkeä ja maksaa, mutta maksaa pitää.

Purkaa hammasta yhteen ja miettikää, miten voitte jatkossa tehdä parempia valintoja. Pääasia on: älkää valittako.

Miksi keskiluokan olisi pitänyt olla niin kovin tietoisesti valintoja tekevää ja ennalta varautuvaa sorttia, mutta persaukisilta ei odoteta samaa. Heitä pitäisi vain loputtomasti paapoa, vaikka loppupeleissä se oma persaukisuus on täysin omista, yleensä typeristä, valinnoista johtuvaa. Jos jättää koulut käymättä, ei saa hyväpalkkaisia töitä jne. 

Ei tarvikaan.

Mutta se keskiluokka täällä lällättää köyhille, työttömille ja pienituloisille heidän typeryydestään ja kehuskelevat omalla erinomaisuudellaan ja sillä, miten ovat omalla fiksuudellaan ja ahkeruudellaan saavuttaneet elintasonsa. He siis itse väittävät tekevänsä fiksuja valintoja ja ennakoivansa.

Toki vain osa keskiluokkalaisista on täällä aukomassa päätään ja osa on trolleja. Mutta jos tuo on heidän oma asenteensa, ei ole mikään ihme, että he saavat kuittailua.

Juuri näin. Itse vastustan kaikenlaista kiusaamista ja toisten halveksuntaa, ja niitä kohtaan, jotka toisia mollaavat, mielestäni saa osoittaa vastaavaa mollaamista.

Se on hyvä neuvo, että menkää keskiluokkaiset hyviä valintoja tehneet nyt sinne metsään poimimaan marjoja ja sieniä, niitä on metsät täynnä! Sinne vaan, tekemään töitä elintasonsa eteen. Niin me muutkin tehdään!

Niinpä. Minä olin tänään kolme tuntia metsässä sienestämässä. Laskin, että pakastimessa on sieniä kahteenkymmeneen ruokaan. Jos lasken, että tavallisesti käyttämäni kaupasta ostettu pääraaka-aine maksaa noin neljä euroa, niin sillä laskuopilla olen säästänyt 80 euroa. Toki poimin sieniä lisää, jolloin säästöä tulee enemmän. Pari tölkkiäkin löysin, kaksi vielä, niin makaroonipussin hinta on koossa. Mustikat olen tietenkin poiminut jo ja puolukoita poimin, kunhan kypsyvät.

En halua millään muotoa halveksia sinua ja ahkeruuttasi, mutta tässä ehkä tulee todistettua se, että miten realistista on säästää marjojen tai sienien poimimisella ylipäätään. Ei se mikään kultakaivos ole, vaikka se tuntuu olevan patenttiratkaisu köyhyyteen.

Siinä se asenne-ero taas tuli! Ei kannata kun ei saa kuin hiluja. Mutta jos saa joka kk säästöön sen 80€, tempulla jos toisella, se on tonnin vuodessa. Sillä saa jo pienen loman jos ei järkevämpään halua käyttää. Mulla tuo olisi 5 kk sähkölasku tai lapsen vuoden harrastuskulut tai 2 kk lainanlyhennys tai yli viikon nettopalkka... ei mitään hiluja.

Otin kantaa vain sienien ja marjojen poimimiseen. En tiedä tekeekö kommentin kirjoittaja muuta säästääkseen.

Minä, kiitos huolenpidosta, olen työssä ja tienaan ihan kivasti, mutta ottaa kupoliin nämä köyhien kiusaajat.