Ihmiset jotka valittaa jatkuvasti rahan puutetta, vaikka sitä ei oikeasti ole (keskiluokan "ahdinko")

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin? 

Jännä juttu, että se oma napa näkyy jälleen "yhteiskunnan", "kenelläkään" jne. tyyppisten sanojen käytössä.

Aiempi kommentoija kirjoitti: "Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole."

En voisi olla tuon kommentin kirjoittajan kanssa enempää samaa mieltä. Oli kuin omasta näppäimistöstäni.

Se, että juuri sinulla ja sinun perheelläsi ja teidän kaltaisillanne on ollut tietynlaiset kuvitelmat, on ok. Se, että te valitatte, kun teidän kuvitelmanne todellisuudesta ja maailmasta eivät pitäneetkään paikkaansa, ei ole ok.

Voi olla, että ylimielisellä asenteella on vaikutusta siihen, miten "historia opettaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka on yleensä suunnitellut elämänsä vallitsevan tilanteen (2 työssäkäyvä) varaan, joka on täysin oikein. Näinhän vähävaraiset myös tekee. Kun tilanne muuttuu olennaisesti itsestä johtumattomista syistä, ei tasapaino enää tulojen ja menojen suhteen toimi.

Tulee extra suuria sähkölaskuja, korot nousee olennaisesti, tulee työttömyyttä, sairastumisia, yhä korkeampia ruoan, vaatteiden, lasten harrastusten ym hintoja.

Tällä palstalla ilmeisesti p-aukiset sadistit ilakoi, että näille keskituloisille tullut ongelmia. Nämä keskituloiset ovat ihmisiä, joilla tulee olla oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Pidän sadistien ilakointia erittäin ala-arvoisena. Kanssaihmisten ahdingosta ei tule nauttia, vaan olla pahoillaan. Lapset kärsii, terveys kärsii, perhe kärsii ja pahimmillaan tämä johtaa perhetragedioihin kuten 90-luvun lamassa kävi nimenomaan juuri keskituloisille ja varakkaille.

Kateus on paha asia joka myrkyttää juuri tämän kateellisena oman elämän. En ole koskaan ollut kade ketään kohtaan, koska en vertaile itseäni muihin, joka täysin järjetöntä. Aina löytyy joku paremmin toimeentuleva, kauniimpi, hienompi talo ja auto ym...so what.

 

Keskituloisella on mahdollisuus karsia menoistaan ja uudelleen järjestellä menonsa, mitä mahdollisuutta vähempivaraisella ei välttämättä ole. Lomamatkoista tilapäisesti luopuminen ei ole uhraus joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Se taasen vaikuttaa, jos ei ole varaa ostaa ruokaa tai maksaa vuokraa. Siksi valittaminen ei herätä empatioita.

Mainitset oikeuden ihmisarvoiseen elämään. Samalla lailla oikeus ihmisarvoiseen elämään on myös pienempi tuloisella. Ihmisarvoinen elämä ei tarkoita omakotitaloa tai omistusasuntoa, ei myöskään lomamatkoja ja mökin omistamista. Kaikki nämä ovat täysin taloudellisen varallisuuteen perustuvia elämän luksuksia, mutta eivät ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Omistamisessa ei ole mitään pahaa ja jokainen elää sillä elintasolla, johon on varaa. Kuitenkaan omistusasuminen ja kahden auton omistaminen eivät ole välttämättömyyksiä. Kyse ei ole siis kateudesta vaan realiteeteistä ja perspektiivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin? 

Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.

Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon. 

Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.

Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän koko ajan kaikki kallistuu, ja se koskee kaikkia meistä.

Mutta kyllä sitä vähän kulmakarvat nousee kun kuuntelee tuttavien valittavan jatkuvaa rahapulaa, vaikka omakotitalossa juuri kesällä uusittiin sisustus ja pihassa on kaksi tuliterää autoa. Tuntuu joskus, että ihmiset tulevat sokeiksi omalle elintasolleen. Eihän sitä nyt voi jäädä niin paljon ylimääräistä rahaa, jos peruselintason ylläpitäminen on noin kallista. Ei se kuitenkaan ole "kädestä suuhun" elämistä, jos käytät rahasi uuteen taulutelevisioon.

Yksi tuttava valittaa miten rahat ei nykyään riitä mihinkään, mutta on perustamassa kolmatta ravintolaansa. Jokin tässä yhtälössä ei ihan täsmää.

Eksakt så. Juuri kuten sanot, tulevat sokeiksi omalle elintasolleen. Sekä sille, että heillä muka olisi "oikeus" tuohon kaikkeen, tuollaiseen ökyilevään elintasoon. Tuollaisille junteille toivon pitkäaikaistyöttömyyttä omalle ja puolison kohdalle ja muuttoa kaupungin vuokrataloon. Siinä elämä opettaisi.

Etelä-Sudanissa ne ihmettelee, miksi täällä työttömät valittaa, ettei rahat riitä puhelinlaskuun, kun heillä kuollaan nälkään eikä puhelinta ole kellään.

Kaikki on suhteellista. Ihminen pettyy siihen, jos hän tuntee elämänsä menevän huonompaan suuntaan. "Normaalitaso" otetaan aina ympäriltä, eikä siinä yhtään lohduta, että jollain muulla jossain on vieläkin huonommin.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo tavallaan "tyhjästä" valittamista, mutta kyllä keskiluokalla kuuluukin olla varaa muuhun kuin vain välttämättömyyksiin. Naapurissa asuu vanhempaa väkeä useampi pariskunta ja heillä on mökit, omakotitalot, veneet jne ja varaa ulkomaan matkoihin useamman kerran vuodessa. Pariskunnan molemmat  osapuolet ovat olleet ihan duunareita (bussikuskia, sähkömiestä, remppareiskaa, sairaanhoitajaa, kaupan kassaa jne.). Nykypäivänä ei enää onnistu ellei peri.

Huomaa että todellisuus siitä mitä ihminen tarvitsee ja millä pärjää, on näiltä keskiluokkaisilta hämärtynyt. Ei se ole mikään normaali tai pakollinen asia että on talo, mökki, vene ja useita ulkomaanmatkoja. Pienituloisille aina sanotaan että pitää elää sitten vähemmällä jos rahaa ei ole, niin eikö se näiltä keskituloisilta sitten onnistukkaan, kun kuolema on heti tulossa ja elämä piloilla jos ei pysty heti ostelemaan kaikkea haluamaansa? Mut kun naapurilla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin? 

Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.

Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon. 

Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.

Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.

Eli haluat sääty-yhteiskunnan, jossa jokainen syntyy säätyynsä eikä niiden välillä ole liikkumista. Kouluttautumalla ei ole mahdollista saada mukavampaa elämää. Vain sillä on merkitystä kenen äidin lapseksi sattui syntymään. Ja ihan turhaan sinä yrität syyllistää, että akateemisten pitäisi olla onnellisia pelkästä tiedon lisääntymisestä. Ihan taatusti sen syöpälääkärinkin motiivi aamulla on herätä taloudellinen samoin kuin sairaalarakennusta piirtävän arkkitehdin. Meistä tavallisemmista opettajista, sossuista ja lakimiehistä puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä?

Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.

Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.

Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!

Ostimme rivarinpätkämme 2014, kun korot olivat matalat. Jo silloin mitoitimme lainanlyhennyksen niin, että sitä pystyttäisiin lyhentämään tarpeen vaatiessa yksilläkin tuloilla ja korkojen noustessa. Koska kk-lyhennys alunperin mitoitettiin pieneksi, pystyimme tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä eikä maailma kaatunut vaikka lopetin työt ja aloitin opiskelut. Ei mielestäni mitään ydinfysiikkaa.

No olitpa viisas, kun nautit 10 v nollakoroista ja sait talosi maksettua. No sain minäkin, mutta ei se minun ansiotani ollut yksin. Ja mitä niiden nuorten olisi pitänyt tehdä, jotka ovat ostaneet asuntonsa vasta viime vuonna? Ostaako asunto 10 v sitten, siis lukiolaisena?

Eikä keskiluokka kotejaan ole menettänyt/menettämässä, vaan kaikesta muusta karsitaan. Kun kukaan ei enää käytä palveluja, niin millä elävät ne palvelujen tuottajat ja heidän palveluksessaan olevat? Kun keskiluokalla ei ole enää varaa rahoittaa, ja rikkaat vaan siirtyvät naapurimaahan jos heitä yliverottaa. Tulee vilu köyhällekin.

Luetun ymmärtäminen. Asuntovelallisen tulee varautua korkotason vaihteluun. Tätä varten omaa maksukykyä pitää arvioida korkeammalla kuin senhetkisellä korkotasolla.

Perussääntö on, että rahaa pitää jäädä tuloista säästöönkin, vaikka korkomenot lasketaan 6 prosentin tason mukaan.

Jos on ottanut maksukykyyn nähden liian kalliin lainan, on ottanut tietoisen riskin. Miksi ihminen on ottanut liian suuren lainan maksukykyynsä nähden, onkin se kysymys mikä pitää kysyä.

Voi pientä, kun toi pelkkä lainan kallistuminen ei ketään vie ongelmiin, vaan se miten KAIKKI on nyt kallistunut. Olisiko pitänyt sekin ennustaa?

Ja kyllä se laina saadaan maksettua, pakkomyynneistä ei ole uutisoitu. Mutta kaikki muu elämä on seis.

Miksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, kun kerran on riittävää että on katto pään päällä ja halpaa ruokaa? Miksi joku tekisi, siitäkö ilosta että saa elättää köyhiä? Muissa maissa kouluttautumalla saa muutakin kun jauhelihaa ja eilispäivän leipää.

No kouluttautuminen ei sinänsä tee kenestäkään keskiluokkaista. Minulla on yliopistotutkinto, mutta syön halpaa jauhelihaa ja eilispäivän leipää, koska olen työtön. Tehdessäni pienipalkkaista työtä, josta tuli bruttona noin 1500 euroa kuukaudessa, sain kyllä ostettua paljon parempaakin kuin halpisjauhelihaa, siitä huolimatta että valtaosa rahoistani meni laskuihin eikä säästöön jäänyt paljon mitään. Keskipalkalla eläisin niin mukavasti, että unelmoin siitä koko ajan. Kummastelen todellakin ihmisiä, jotka eivät muka pysty keskituloisina syömään kuin kaikista kurjinta 80-luvun perusruokaa ja kaikki raha menee mukamas sähkölaskuihin. Olisi kiva nähdä yksityiskohtainen raportti noiden ihmisten rahankäytöstä, koska jokin siinä ei nyt täsmää.

On se katto päälläkin muuten luksusta, jos se on kiva katto ja vieläpä oma.

Tietysti kulujen noususta saa ja pitääkin valittaa. Mutta on eri juttu, miten valituksensa muotoilee, ja mihin omaa tilannettaan vertaa.

-eri

Minä en oikein ymmärrä tuota "kilpajuoksua" matkojen ja härpäkkeiden kanssa. Tosin en olekaan perheellinen ihminen, joten ei ole tarvetta kilpailla toisten perheiden kanssa - en tiedä vaikuttaako tämä jotenkin asiaan? Joka tapauksessa, mielellään kyllä laitan rahat säästöön vastaisen varalle, laitteet, matkat ja muotikuteet eivät kiinnosta ja kuljen samoissa vaatteissa (osa korjatuissa) - vähän tällainen salamiljonääri-ilmiö, pienemmässä mittakaavassa siis.

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa ei ole oikeasti köyhiä. Ei yhtäkään. On ainoastaan ihmisiä jotka eivät pärjää rahamäärällä joka olisi luksusta 90% maailman ihmisistä.

Huomioi hintataso. Ehkä 90% maailman ihmisistä kokisi suomen toimeentulotuen luksussummaksi. He kuitenkin asuvat maissa, joissa hintataso ja keskimääräinen tulotaso on huomattavasti matalampi, kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokainen keskiluokkainen tietää että on myös perheitä joissa on todellista köyhyyttä. He ovat kuitenkin juuri niitä köyhiä eikä keskiluokkaisen elämän mittari. Sama kuin vertaisi köyhtyvää suomalaista keskiluokkaista nälkää näkevään intialaiseen katulapseen ja puhuisi miten rikas tämä kotimainen tapaus onkaan.

Olen ollut itse lapsena ja opiskelijana köyhä-köyhä. Nykyään olen akateeminen, töissä käyvä veronmaksaja ilman perittyä omaisuutta. Teen paljon töitä ja kouluttauduin mutta nykyisellä hintatasolla jonka jalkoihin palkkakehitys on jäänyt täysin, käytännössä melkein kaikki tilille tuleva raha menee laskuihin ja ruokaan. Minkäänlaisen varallisuuden kerääminen tai oman elintason kehittäminen on erittäin vaikeaa sillä ostovoima on surkea. On masentavaa tiedostaa ettei oikeista valinnoista palkita.

Huom. en syytä tästä varsinaisesti Suomen valtiota vaan tuon esiin oman näkökulmani. Minä ja kaltaiseni jättävät lapset hankkimatta tai hankkivat niitä korkeintaan yhden sillä työtahti on tiukkaa ja harvalla on pk-seudulla varaa minkäänlaiseen perheasuntoon joka edes jollain tapaa lähellä kouluja ja työpaikkoja. Kyseessä ei ole vain suomalainen ilmiö vaan opiskelijakavereitani asuu mm. Tukholmassa ja Englannissa ja heillä on hyvin samanlaiset ajatukset.

Aika jännää, että minulla 500€/kk alle mediaanin tienaavana jää rahaa laskujen ja ruoan ym. jälkeen säästöön ja on varaa ostaa sitä mitä tarvitsen. Sinä selkeästi koitat ylläpitää sellaista elintasoa mihin sinulla ei ole varaa jos kaikki rahasi noihin menevät. Kumpi siis onkaan tehnyt ne oikeat valinnat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhjästä valittamista, jos koko elämän on paiskinut töitä elintason eteen ja tulee päivä että sitä elintasoa ei enää ole. Se on pettymys.

En ole vielä tavannut yhtään keskiluokkaista ihmistä joka voisi rehellisesti sanoa tehneensä töitä elintasonsa eteen. 

Minä olen tavannut elämäni aikana muutaman. Suurin osa ei kutenkaan ole tehnyt niin paljoa ja niin tärkeitä töitä, että se oikeuttaisi hänen elintasonsa.

Kun tästä näin monta kommenttia olet jaksanut laittaa, niin mikä sitten mielestäsi olisi keskivertoisen suomalaistyöläisen työpanoksesta sopiva korvaus? Mietitään vaikka sitä mediaania, joka on jossain 3300 paikkeilla muistaakseni. Kuinka paljon pienempi palkan pitäisi olla, jotta näiden henkilöiden työpanos vastaisi sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä?

Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.

Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.

Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!

Ostimme rivarinpätkämme 2014, kun korot olivat matalat. Jo silloin mitoitimme lainanlyhennyksen niin, että sitä pystyttäisiin lyhentämään tarpeen vaatiessa yksilläkin tuloilla ja korkojen noustessa. Koska kk-lyhennys alunperin mitoitettiin pieneksi, pystyimme tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä eikä maailma kaatunut vaikka lopetin työt ja aloitin opiskelut. Ei mielestäni mitään ydinfysiikkaa.

No olitpa viisas, kun nautit 10 v nollakoroista ja sait talosi maksettua. No sain minäkin, mutta ei se minun ansiotani ollut yksin. Ja mitä niiden nuorten olisi pitänyt tehdä, jotka ovat ostaneet asuntonsa vasta viime vuonna? Ostaako asunto 10 v sitten, siis lukiolaisena?

Eikä keskiluokka kotejaan ole menettänyt/menettämässä, vaan kaikesta muusta karsitaan. Kun kukaan ei enää käytä palveluja, niin millä elävät ne palvelujen tuottajat ja heidän palveluksessaan olevat? Kun keskiluokalla ei ole enää varaa rahoittaa, ja rikkaat vaan siirtyvät naapurimaahan jos heitä yliverottaa. Tulee vilu köyhällekin.

Luetun ymmärtäminen. Asuntovelallisen tulee varautua korkotason vaihteluun. Tätä varten omaa maksukykyä pitää arvioida korkeammalla kuin senhetkisellä korkotasolla.

Perussääntö on, että rahaa pitää jäädä tuloista säästöönkin, vaikka korkomenot lasketaan 6 prosentin tason mukaan.

Jos on ottanut maksukykyyn nähden liian kalliin lainan, on ottanut tietoisen riskin. Miksi ihminen on ottanut liian suuren lainan maksukykyynsä nähden, onkin se kysymys mikä pitää kysyä.

Voi pientä, kun toi pelkkä lainan kallistuminen ei ketään vie ongelmiin, vaan se miten KAIKKI on nyt kallistunut. Olisiko pitänyt sekin ennustaa?

Ja kyllä se laina saadaan maksettua, pakkomyynneistä ei ole uutisoitu. Mutta kaikki muu elämä on seis.

Miksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, kun kerran on riittävää että on katto pään päällä ja halpaa ruokaa? Miksi joku tekisi, siitäkö ilosta että saa elättää köyhiä? Muissa maissa kouluttautumalla saa muutakin kun jauhelihaa ja eilispäivän leipää.

Siksi kenenkään kannattaa kouluttautua tai tehdä töitä, että voi kehittää itseään, älyään ja mielikuvitustaan ja/tai tehdä toisille ihmisille hyvää. Mieluiten molempia samaan aikaan.

Tuo materialistinen oman edun tavoittelu ja vain oman navan ajattelu on oikeasti oksettavaa. Kuvottavaa.

Tuon kirjoittajalla on ilmiselvästi liikaa elämässään, kun noin puhuu. On aikakin ottaa häneltä löysät pois. (Pahoittelen vihapuhettani, tiedän, että menee vähän överiksi. Mutta alkoi oikeasti oksettaa tuon ihmisen ajattelu ja se, ettei ajattele, mitä suustaan päästää ja miltä se kuulostaa. Hillitön kuvotus.)

Mitä :D no ymmärtänet että olet vähemmistössä ajatuksiesi kanssa. Hyvin harva, tulotasosta huolimatta tekee työtä ja opiskelee ihan vaan kutsumuksesta. Kyllä me tilintarkastajat ja rakennusinsinöörit on menty kouluun ja töihin joka aamu sillä ajatuksella että uurrastus johtaa omalle perheelle parempaan elintasoon. Yleishyödyllisyys ja jonkun tason kiinnostun alaan seuraa sitten arvojärjestyksessä jossain perässä. Sama pätee sitten varmasti roskakuskiin ja varastomieheen jotka tekee todella tärkeää työtä ja ihan varmasti ihan vain taloudellisista syistä ilman sen syvällisempää työn merkityksen ajattelua.

Köyhiltä valittajilta unohtuu sellainen makroekonominen tulokulma että vahva keskiluokka on yhteiskunnan selkäranka. Suurin osa tuloveroista tulee tältä porukalta ja he työllistävät muita ostamalla tuotteita sekä palveluita. He toimivat myös yhteiskunnallisena esimerkkinä muille: jos käyt koulut ja aherrat töissä, on sinullakin varaa pihviin, taulutelkkariin ja pienomakotitaloon. Jos kouluttautuminen ei toisi mitään lisäetuja, mikä porkkana on kouluttautua ns. tylsin mutta pakollisiin ammatteihin jotka tuottavat yhteiskunnallista lisäarvoa?

Korkeampi elintaso ei ole sen moraalisempi huonompi motivaattori kuin se mainitsemasi henkinen pääomakaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin? 

Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin? 

"Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.

Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.

He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.

Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.

Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.

Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.

Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.

Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo tavallaan "tyhjästä" valittamista, mutta kyllä keskiluokalla kuuluukin olla varaa muuhun kuin vain välttämättömyyksiin. Naapurissa asuu vanhempaa väkeä useampi pariskunta ja heillä on mökit, omakotitalot, veneet jne ja varaa ulkomaan matkoihin useamman kerran vuodessa. Pariskunnan molemmat  osapuolet ovat olleet ihan duunareita (bussikuskia, sähkömiestä, remppareiskaa, sairaanhoitajaa, kaupan kassaa jne.). Nykypäivänä ei enää onnistu ellei peri.

Huomaa että todellisuus siitä mitä ihminen tarvitsee ja millä pärjää, on näiltä keskiluokkaisilta hämärtynyt. Ei se ole mikään normaali tai pakollinen asia että on talo, mökki, vene ja useita ulkomaanmatkoja. Pienituloisille aina sanotaan että pitää elää sitten vähemmällä jos rahaa ei ole, niin eikö se näiltä keskituloisilta sitten onnistukkaan, kun kuolema on heti tulossa ja elämä piloilla jos ei pysty heti ostelemaan kaikkea haluamaansa? Mut kun naapurilla on.

No just tämä! Kun ne keskiluokkaiset ovat saarnanneet köyhemmilleen juurikin sitä, miten pitää elää suu säkkiä myöten, niin miten on tilanne nyt, kun itse pitäisi elää omien sanojensa mukaisesti?

Hillitön valitus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen itsekin. En siis koskaan ole ollut köyhä ja tulen edelleen toimeen ihan kivasti. Ei tarvitse kitistellä mistään paitsi katson kyllä hinnat tarkkaan ruokakaupassa. En vain ymmärrä, että ihmiset joilla on kuitenkin varaa ruokkia perheensä valittavat. Meillä on tässä maassa ihmisiä, jotka joutuvat olemaan itse syömättä, että lapsille riittää ruoka. He kärsivät eniten.

Tekisi mieli ehdottaa näille tyhjästä valittajille, että miettikää välillä mitä kaikkea teillä on!

Kirjoitin vastaavaa toiseen ketjuun ja sain pajon alapeukkuja. Ilmeisesti tätä totuutta ei saisi kirjoittaa julkisesti.

Kun kuitenkin heillä on paljon hyviä asioita mistä nauttia niin ymmärtäisivät sen.

Monilla ei ole niitä ja silti joutuvat elämään todella niukkaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen vertaa itseään toisiin keskiluokkaisiin muissa maissa, ei leipäjonoilijoihin. Jolloin lopputulos on, että elintaso oli jo ennestään heikko, ja nyt on yhä huononemassa. 

Köyhä on kovin tyhmä, kun ei vahingonilossaan tajua, että kyllä ne leikkaukset osuvat vielä häneenkin.

Aika usein keskiluokkainen vertaa itseään myös hyvätuloisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos keskiluokalla ei ole varaa muuhun kuin elämän välttämättömyyksiin, niin tosi pahaan lamaan koko Suomi joutuu. Vai miten ajattelit muiden yrittäjien pärjäävän kuin ruokakauppojen?

'

Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.

Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.

He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.

Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.

Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.

Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.

Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.

Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle.

Sinulla on jotenkin vanhanaikainen käsitys duunareista versus keskiluokasta. Luotettava ja ammattitaitoinen putkiasentaja tai sähkömies tienaa paljon enemmän kuin moni "keskiluokan" akateeminen ammatti. Ja eihän Suomessa naamasta tiedä onko joku bussinkuljettaja vai koodaaja (bussinkuljettajalla usein siistimmät vaatteet). Ja en ole täällä "kovatuloisessa kuplassani" koskaan kuullut kenenkään arvostelevan esim. roskakuskeja.

Joko ihminen paiskii töitä tai hänen elämänsä on mukavaa, molemmat ei voi olla totta samaan aikaan. Ei ole siis mahdollista että joku olisi ansainnut mukavaan keskiluokkaan kuulumisen työnteolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaan kuuluu se, että on kouluttauduttu. On hankittu se kolmannen asteen koulutus ja oletettu, että elämä kantaa, työelämä on hyvää ja on varaa elää suhteellisen rentoa elämää ilman rahahuolia. On se omistusasunto, johon useimmilla on velkaa. Ennen kuin alatte ilkkumaan veloista, niin harvalla tässä maassa on varaa ostaa asunto ilman sitä. On hankittu perhe ja haluttu lapsille harrastuksia ja perheelle yhteiseksi iloksi menemisiä oli ne sitten kylpyläviikonloppuja tai etelän matkoja, yhteiseksi iloksi kuitenkin. Keskiluokka kulutuksellaan on ylläpitänyt ravintoloita, kylpylöitä, remonttifirmoja ja yksityisiä päiväkoteja jne jne. Nyt näihin ei ole varaa. On meillä toki edelleen varaa maksaa ne asuntolainamme, ainakin suurimmalla osalla. Kaupassa pihvit ja tuore kala ovat vaihtuneet monella enemmän kasviksiin ja jauhelihaan, mutta edelleen kauppalaskut sujuvat. Lomamatkoja moni on jättänyt väliin ja remontit ovat siirtyneet ja rakennusfirmat alkaneet mennä nurin. Ulkoisesti elintasot alkavat lähestyä sosiaalituilla elävien elintasoa. Sellaista yhteiskuntaako me haluamme? Että kenelläkään ei ole ylimääräistä rahaa? Kenelläkään ei ole varaa palveluihin? 

Onko nämä kaikki jossain luvattu? Onko jokin kirjoittamaton laki, että näin on oltava ja aina oleva? Maailma muuttuu ja elämä itsessäänkin voi yllättää. Täytyy pystyä muuttumaan maailman ja tilanteiden mukana, eikä odottaa kaikkea hyvää tapahtuvaksi vain, koska on jokin harhakuvitelma siitä, että on tässä maailmassa oikeutettu johonkin. Kukaan ei ole.

Se on ollut sellainen tasa-arvoisen yhteiskunnan läpileikkaava arvo, että kun tekee kaiken oikein, käy kouluja, opiskelee, tekee kovasti ja ahkerasti töitä, palkitaan mukavalla elämällä. Jos se arvo menettää merkityksensä ja tosiasiallisesti ainoa keino elää mukavaa elämää on syntyä rikkaaseen sukuun, menettää yhteiskunta aika paljon. 

Tuossa yhteiskunta on mennytkin aika lailla vikaan, tuossa "mukavan elämän" palkinnolla. Koulutuksen hyöty pitäisi nähdä sivistyksen, ymmärryksen ja ihmisyyden kasvamisessa - sillä tunteella, että tekee yhteiskuntaa ja muita ihmisiä varten niitä töitä. Ei oman mukavuutensa nimiin. Jos Raamatulla lyötäisiin päähän, sanoisin, että tuon ajatuksen esittäjä joutuu kärsimään siellä kiirastulessa sitten tämän elämän jälkeen. Tuo keskiluokan asenne ja oikeus "mukavaan elämään" kaiken toimintansa perustana on oikeasti todella järkyttävä. Entisaikoina se oli syntiä. Olen itse maallistunut, enkä usko, että kuolemanjälkeinen elämä ja/tai kiirastuli sitten opettavat ihmistä. Olen sitä mieltä, että tämän elämän tässä ja nyt pitää opettaa ihmistä.

Mitä enemmän mietin, sitä selvemmäksi käy, mikä on keskiluokan älyllisen alamittaisuuden osoitus: tuo ajatus, että itsellä on oikeus mukavaan elämään.

Eli haluat sääty-yhteiskunnan, jossa jokainen syntyy säätyynsä eikä niiden välillä ole liikkumista. Kouluttautumalla ei ole mahdollista saada mukavampaa elämää. Vain sillä on merkitystä kenen äidin lapseksi sattui syntymään. Ja ihan turhaan sinä yrität syyllistää, että akateemisten pitäisi olla onnellisia pelkästä tiedon lisääntymisestä. Ihan taatusti sen syöpälääkärinkin motiivi aamulla on herätä taloudellinen samoin kuin sairaalarakennusta piirtävän arkkitehdin. Meistä tavallisemmista opettajista, sossuista ja lakimiehistä puhumattakaan. 

En halua sääty-yhteiskuntaa vaan sitä, että ihmiset mittaisivat elämässä tärkeitä asioita vähemmän rahan ja materiaalisen hyvinvoinnin kautta.

1960-70-luvulla se materiaalinen hyvinvointi nousi kohisten, ja hyvä niin. Se oli konkretiaa, kun pienestä ja mahdollisesti vetoisesta pirtistä, pihan kaivosta ja pihan perän huussista pääsi avaraan kerrostaloasuntoon, jossa vesi tuli ja lähti, myös lämmin vesi tuli hanasta ja suihkusta. Ja se oli hyvä asia. Yksinomaisesti.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Meidän materiaalinen elintasomme ei voi nousta enää nykyisestä. Se on faktaa, ihan riippumatta siitä, mitä ideologiaa edustaa. Lisäksi paljon puhutaan ilmaston lämpenemisestä ja ihmisen roolista siinä. Se, mitä minä haluan on se, että ihmiset ryhtyvät kilvoittelemaan keskenään joillakin muilla kuin materiaalisilla asioilla. Että ihmisen arvoa ei mitata omakotitalon suuruudella ja sijainnilla, autojen määrällä ja vuosimallilla, omien ja lasten harrastusten muodikkuudella, ulkomaanmatkojen määrällä. Koska siitähän tässä viime kädessä puhutaan.

Uskon ja toivon, että uutta luovat ja toisia auttavat akateemisesti koulutetut ja oletettavasti sivistyneet ihmiset - mainitsemasi arkkitehdit ja lääkärit - eivät tee työtään vain rahasta, vaan pyrkimyksenä on asioiden tekeminen paremmin, ymmärryksen lisääminen, ihmisten auttaminen. Ei se palkkapussi. Mietitään vaikka Alvar Aaltoa - oikeastiko sanot, että raha sai hänet nousemaan ylös aamuisin sängystään?

Se, jos meillä on opettajakuntaa, joka ajattelee noin - että raha ja materia on kaiken keskiössä, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Se myös varmasti selittää lasten ja nuorten pahoinvointia, jos noin ajatteleva ihminen (ja myös omassa elämässään sitä rahaa ja materiaa yli kaiken arvostava) on heidän kanssaan useita tunteja viikossa, ja sellaisen ihmisen pitäisi toimia kasvattajana... Jotenkin aivan hirveää.

Ja niin, itse keski-ikäisenä kasvoin 1960-1990-luvuilla toimineiden, aikoinaan kansakoulunopettajakoulutuksen saaneiden keskellä, sain heiltä kasvatukseni ja koulutukseni. Heidän arvomaailmansa oli jotain ihan muuta. Rahasta ja tavarasta ei puhuttu. Se voi selittää sitä, miksi tuo kommentti rahan ja materian merkityksestä kaikkien ihmisten kaiken toiminnan motivaationa saa minut huonovointiseksi. Olen onnellinen, etten ole nykyisten opettajien oppilas.

Jos ja näköjään kun raha ja materia, nämä kunnon keskiluokkaiset arvot, esitetään aikuisten ihmisten toimesta ensisijaisena ja jopa ainoana syynä minkään tekemiselle, ei mikään määrä psykiatreja ja kuraattoreita tule riittämään nykyisten ja tulevien lasten ja nuorten psyykkisen terveyden korjaamiseksi.

Se korjaaminen pitää aloittaa aikuisista ja heidän asenteistaan.

Tämä keskustelupuheenvuoro, johon vastasin, oli itselleni silmiä avaava, kirjaimellisesti. Olen hyvin järkyttynyt. Noin siis ajatellaan. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut myös kuinka tuo ajattelutapa siirtyy perheen lapsille. Kaikki pyörii rahan ja materian ympärillä. Sitä on vähän surullista katsoa. 

Mutta niinhän se menee, että esimerkiksi terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää.

On surullista, kun lapsille opetetaan pienestä pitäen yksinomaan materialistinen maailmankatsomus. Se on henkistä alamittaisuutta, että kaikki arvokas mitataan rahassa ja sillä saatavassa materiassa (ml. "elämykset", joihin tarvitaan rahaa). Tämä on tätä uusoikeistolaista excel-arvomaailmaa, jossa mitään, mitä ei voi mitata, ei ole olemassa.

Kuitenkin on olemassa mm. rakkautta, ystävyyttä, lojaaliutta, uteliaisuutta, henkistä kasvua, ymmärrystä, viisautta.

Ne, jotka hankkivat muutaman vuoden välein uuden älytelevision ehjän aiemman tilalle, eivät ilmiselvästi voi koskaan tuota ymmärtää. Heidän keskustelutkin ystäviensä ja sukulaisten kanssa pyörivät niiden materiaalisten seikkojen ympärillä. Eivät he keskustele siitä, minkä kirjan ovat lukeneet viimeksi ja mitä ajatuksia ja tunteita se on heissä herättänyt.

Rahan tuhlaaminen tarpeettomaan elektroniikkaan on omassa lähipiirissäni yleensä sellainen "white trash" -ilmiö, ei oikeasti hyvätuloisten. Köyhimmillä on yleensä rumimmat ja isoimmat telkkarit olohuoneen nurkassa. Jos oikeasti hyvätuloinen ostaa jotain tarpeetonta, se on tyyliin laadukas kello, vaatimaton tyytyy kenties Ouran sormukseen