Ystäväni jonka mielestä ADHD johtuu kasvatuksesta ei pärjännyt viikonloppua lapseni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kunaan käytä enää jäähypenkkiä?

Kyllä esim. meillä mies jäähyttää lasta vaikka olenkin sanonut, että sitä ei suositella ja että siitä tulee lasu jos jää siitä kiinni.

Lapseni oli silloin "jäähyiässä" kun jäähypankkiä alettiin lobbaamaan lhyväksi keinoksi kasvattaa lasta. Minullekin sitä ehdotettiin monesta paikasta (ei siis siksi että lapseni olisi ollut istä vailla, se vain oli uusi hieno kasvatusjuttu silloin ja siksi sitä tuputettiin neuvoloissa jne) mutta olin silloin jo sitä mieltä että vain kuolleen ruumiini yli lastani istutan rangaistuksena yhtään missään. Sama koski väkisin sylissä istuttamista. Sylin pitää olla hyvä paikka eikä rangaistus.

Puhe ei todellakaan ole riittänyt, vaan ihan on nisäkkäiden lailla fyysisesti osoitettu oikea toimintatapa, eikä siitä ole ollut kellekään vahinkoa. Tätä ei pidä sekoittaa väkivaltaan.

Nykypäivänä kaikki fyysinen on pannassa. Aikuisena opiskelijana kerran pyysin yhtä opettajaa näyttämään ihan kädestä pitäen miten eräs asia pitäisi tehdä. En siis kerta kaikkiaan selityksestä ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Ei voinut kädestä pitäen näyttää, on liian tarkkaa että oppilaaseen ei saa koskea.

Ja kyse ei tosiaan ollut mistään kahden kesken tilanteesta, vaan koko luokka oli paikalla ja olisi nähnyt ettei mitään sopimatonta tapahdu. Fyysinen tapa toimia ei tosiaan välttämättä aina tarkoita mitään väkivaltaista tai muulla tavalla väärää ja sopimatonta.

Mutta sainpa minäkin kerran huudot ohikulkijalta kun nappasin lasta hupusta kiinni hänen juuri aikoessaan juosta autotielle autojen suhatessa edes takaisin. Lapsihan siinä kaatui, muttei satuttanut itseään. Pahemmin olisi käynyt jos en olisi napannut kiinni.

Päiväkodeissa hoitajat eivät saa enää edes ottaa lasta kädestä kiinni jollei se ole vaaratilanteen ehkäisyn vuoksi välttämätöntä. Varhaiskasvatuslaki ei salli fyysistä rajoittamista toisin kuin mitä entinen päivähoitolaki salli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi hassusti jokin aika takaperin. Tutustuin naiseen joka oli vähän vailla kaveriakin, ja minullakin olisi uudelle tuttavuudelle tilausta. 

Jossain vaiheessa selvisi sitten että nainen tosiaankin kuvitteli että adhd johtuu kasvatuksesta, ajatelkaa, vielä tänä päivänä jollain voi olla tuollainen harhaluulo :D

Sanoin sitten että ikävä kyllä en halua jatkaa tutustumista enempää. Hän oli hämmästynyt että miksi ei. Vastasin (kerrankin) rehellisesti että en voi olla ystävä ihmisen kanssa joka kuvittelee että adhd johtuu kasvatuksesta, kun se asia on tutkittu jo aikaa sitten ettei näin ole.

Naisen mielestä kyseessä on vain hänen mielipiteensä eikä sen tarvitse ystävyyteen vaikuttaa.

En ollut vielä kertonut hänelle aikuisen lapseni ongelmista, sillä olimme vasta uusia tuttavuuksia.

Hänellä on siis paha adhd, eikä elämä todellakaan ole helppoa vaikka hän on jo 25-vuotias.

Hän saa toimintaterapiaa ja hänellä on lääkitys (joka sekään ei vie oireita pois, vaan hieman vaientaa), sekä hän on tuetun avun piirissä.  Muuten hän on musikaalinen ja todella taiteellinen, älykkyydeltään huippuluokkaa (on tietty testattu moneenkin kertaan) mutta kertakaikkiaan adhd on niin pahaoireinen hänellä että välillä ei mistään tahdo tulla mitään.

Tämän tuttavanaisen mielestä musikaalisuus, älykkyys ja taiteellisuus on myötäsyntyistä, mutta adhd äidin aiheuttama. Eihän tuollaisen kanssa voi yhteyttä pitää :D

Mikä kertomukseni pointti oli? Se että miksi ihmeessä sinulla ap, on ystävänä ihminen joka ajattelee sinusta ja lapsestasi noin?

Selitä miksi adhd-lasten määrä on räjähdysmäisessä kasvussa. Jos kyse olisi biologisesta ominaisuudesta niin todella kummalliselta tuntuu, että ihmisen perimä olisi lyhyessä ajassa muuttunut noin isosti.

Vai olisiko niin että diagnostiikka on lisääntynyt/parantunut.

Varmasti diagnostiikkakin on parantunut, minäkin olen nyt aikuisena naisena saanut ADHD-diagnoosin. Lapsena kasarilla ja ysärillä sitä ei todellakaan tunnistettu, kun en ollut sellainen pitkin seiniä kiipeilevä tarkkisluokan poika.

En silti näkisi mahdottomana, että nykyinen elämäntyyli kännyköineen, peleineen, kaikkineen, samoin kuin lisääntyneine hormonilääkkeineen saattaisi vaikuttaa myös. ADHD:n syytä ja syntytapaa ei kuitenkaan ymmärtääkseni vielä kovin hyvin tunneta. Voi olla että mikään tuollainen ei oikeasti vaikuta, mutta ottaen huomioon kuinka alkoholismi voi vaikuttaa syntymättömään lapseen vaikka äiti ei joisikaan raskauden aikana, niin miksi ei jokin nykyaikana yleistynyt asia voisi samalla tavalla vaikuttaa ADHD:n yleistymiseen.

Itse ajattelen että adhd:ta on ollut aina ja että se on ominaisuus, ei sairaus. Ajattelen että se on ominaisuus josta aiemmin on ollut hyötyä ja siksi se on mukana meidän genetiikassa. Adhd auttaa liikkumaan ja ajattelemaan yhtä aikaa. Nyky-yhteiskunnassa sellainen ominaisuus on vaan huono, kun joka pakkassa edellytetään paikallaan istumista.

Itsekin koen ADHD:n enemmän vahvuutena. Ehkä se johtuu siitä, että diagnosoimattomana olen joutunut aikuisena opettelemaan elämään itseni kanssa, ja löytänyt itselleni ne toimivat keinot selviytyä. Tämä auttaa uusissakin tilanteissa, kun tunnen itseni ja toimintatapani, ja mikä minulle on aiemmin saman tyyppisissä tilanteissa toiminut.

Normaalin määritelmä on oikeasti tosi kapea. Mun mielestä lähes kaiken mikä on parantumatonta voisi luokitella ominaisuudeksi. Sairaudeksi vasta jos siitä voi parantua. Koen esimerkiksi että keliakiani on ominaisuus, se on ominaisuus joka estää elimistöäni käsittelemästä gluteenia niinkuin pitäisi.

Monesta tuli entisaikaan rikollisia, kun kunnon koulutus jäi saamatta ja turpaan tuli niin koulussa kuin kotonakin. 

Ystäväsi tuskin ottaa lastasi uudelleen hoitoon. Ymmärrän häntä täysin!

Kerran metsäretkellä törmättiin äitiin ja poikaan, joka siinä kävellessään kertasivat johonkin kokeeseen (ehkä seiskaluokkalainen poika). Olin tosi vaikuttunut siitä, että äiti oli löytänyt mahtavan tavan saada energiaa kanavoitua ja liitettyä siihen myös opiskelua. Annoin kannustavaa palautetta (olen siis ope ja erkkaopenakin paljon työskennellyt). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Hakkaamalla ne saatiin hiljaiseksi, vielä 70-80 - luvuilla.

Kyllä tuntuu monille toimivan vielä tänäkin päivänä. Viimeksi päiväkodin hoitaja kannusti läimäyttelemään ADHD-poikaani, vaikka mainitsikin ettei tietenkään varhaiskasvattajana saisi sanoa näin. En kuunnellut neuvoa, vaan jaksoin ne lapsuusvuodet parhaani mukaan juosta pihalla ja hölöttää lapselleni, jotta saa energiaa tuhlattua. Tulipahan kasvatettua omaa kuntoa samalla.

Tuntuu että joka viidennellä lapsella on adhd tai vastaava, kovin rauhattomia ja keskittymiskyky on nollassa. Olisiko niin että pienillä on liikaa virikkeitä ja ärsykkeitä, uupumiseen asti. Vanhemmilla on usko että koululaisella tulee olla ainakin pari harrastusta koulupäivien lisäksi, voisi tehdä hyvää joskus olla vaan jouten.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että joka viidennellä lapsella on adhd tai vastaava, kovin rauhattomia ja keskittymiskyky on nollassa. Olisiko niin että pienillä on liikaa virikkeitä ja ärsykkeitä, uupumiseen asti. Vanhemmilla on usko että koululaisella tulee olla ainakin pari harrastusta koulupäivien lisäksi, voisi tehdä hyvää joskus olla vaan jouten.

Virikkeet ja ärsykkeet eivät aiheuta adhdta. Adhd on synnynnäinen.

Viimeksi eilen kuulin kaupassa, kun joku äiti kutsui noin 2-vuotiasta lastaan ADHD:ksi, kun lapsi säntäili ympäriinsä kaupan käytäviä eikä halunnut kävellä vieressä vaikka äiti monta kertaa lasta komensi.

Jotenkin tuli kyllä mieleen, että joku ihan muu taitaa nyt olla ongelmana kuin se "ADHD".

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi eilen kuulin kaupassa, kun joku äiti kutsui noin 2-vuotiasta lastaan ADHD:ksi, kun lapsi säntäili ympäriinsä kaupan käytäviä eikä halunnut kävellä vieressä vaikka äiti monta kertaa lasta komensi.

Jotenkin tuli kyllä mieleen, että joku ihan muu taitaa nyt olla ongelmana kuin se "ADHD".

Näitä vanhempia riittää joidenka mielestä heidän lapsensa on ihan varmana adhd.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jäähypenkissä turvavyö joka varmistaa paikallaan pysymisen. Jos teillä ei ole sellaista, niin yksi vaihtoehto on myös se, että jäähyt lusitaan sylissä istuen.

Jäähypenkissä turvavyö? Käsiraudat patterissa? Opetat kyllä lapsesi vihaamaan sinua.

Vierailija kirjoitti:

Kylkä loppui nepsykakaran pelleily. Kun vietiin joka pv metsään kävelemään ja keräämään vaikka käpyjä koko päiväksi.

Arkisin ei ehdjtty. Palkattiin kävelyttäjä joka pisti kakaran kävekemääb vähi tään 30 km.

Kyllä loppui kakaran pelleily siihen. Kotitöitä tehtiin joka päivä. Siivous pyykinpesu ruuan lajtto jne.

Et kai oleta, että lapsesi vaihtaa vaippasi, kun siinä pisteessä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Kyllähän koiraemokin näykkää pentujaan, jos ne tekevät jotain kiellettyä. Ja emotamma varsaansa. Kissaemo saattaa läpätä pentujaan tassulla. Jos tällainen on normaalia nisäkkäiden käytöstä ja jälkikasvun ohjaamista, miksi ihmiset ovat sitten ainoa laji jonka niin ei sopisi tehdä? Joidenkin lasten pää on nyt vaan umpiluuta.

Ihminen ei ole eläin eikä kommunikoi eläimen tasolla. Minulla on adhd-lapsi ja koskaan ei ole tarvinnut väkivaltaa käyttää vaikka kasvatus on vaatinut työtä ja sitä viitsimistä piiskan sijaan. Varsin käyttäytyvä teini.

Itse asiassa eläimet ovat todella taitavia kasvattajia. Esimerkiksi kissaemo painaa liian pikälle menneen pennun hellästi maahan ja näykkäsee kevyesti niskasta tai mahasta. Pennun perseily loppuu välittömästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Kyllähän koiraemokin näykkää pentujaan, jos ne tekevät jotain kiellettyä. Ja emotamma varsaansa. Kissaemo saattaa läpätä pentujaan tassulla. Jos tällainen on normaalia nisäkkäiden käytöstä ja jälkikasvun ohjaamista, miksi ihmiset ovat sitten ainoa laji jonka niin ei sopisi tehdä? Joidenkin lasten pää on nyt vaan umpiluuta.

Ihminen ei ole eläin eikä kommunikoi eläimen tasolla. Minulla on adhd-lapsi ja koskaan ei ole tarvinnut väkivaltaa käyttää vaikka kasvatus on vaatinut työtä ja sitä viitsimistä piiskan sijaan. Varsin käyttäytyvä teini.

Itse asiassa eläimet ovat todella taitavia kasvattajia. Esimerkiksi kissaemo painaa liian pikälle menneen pennun hellästi maahan ja näykkäsee kevyesti niskasta tai mahasta. Pennun perseily loppuu välittömästi

Eikö siitä sitten tule elsua jos kissaemo toimii noin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jäähypenkissä turvavyö joka varmistaa paikallaan pysymisen. Jos teillä ei ole sellaista, niin yksi vaihtoehto on myös se, että jäähyt lusitaan sylissä istuen.

Jäähy on niin toimimaton jotta, ainoastaan jossain urheilussa...

Vieläkö joku muka köyttää sitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi hassusti jokin aika takaperin. Tutustuin naiseen joka oli vähän vailla kaveriakin, ja minullakin olisi uudelle tuttavuudelle tilausta. 

Jossain vaiheessa selvisi sitten että nainen tosiaankin kuvitteli että adhd johtuu kasvatuksesta, ajatelkaa, vielä tänä päivänä jollain voi olla tuollainen harhaluulo :D

Sanoin sitten että ikävä kyllä en halua jatkaa tutustumista enempää. Hän oli hämmästynyt että miksi ei. Vastasin (kerrankin) rehellisesti että en voi olla ystävä ihmisen kanssa joka kuvittelee että adhd johtuu kasvatuksesta, kun se asia on tutkittu jo aikaa sitten ettei näin ole.

Naisen mielestä kyseessä on vain hänen mielipiteensä eikä sen tarvitse ystävyyteen vaikuttaa.

En ollut vielä kertonut hänelle aikuisen lapseni ongelmista, sillä olimme vasta uusia tuttavuuksia.

Hänellä on siis paha adhd, eikä elämä todellakaan ole helppoa vaikka hän on jo 25-vuotias.

Hän saa toimintaterapiaa ja hänellä on lääkitys (joka sekään ei vie oireita pois, vaan hieman vaientaa), sekä hän on tuetun avun piirissä.  Muuten hän on musikaalinen ja todella taiteellinen, älykkyydeltään huippuluokkaa (on tietty testattu moneenkin kertaan) mutta kertakaikkiaan adhd on niin pahaoireinen hänellä että välillä ei mistään tahdo tulla mitään.

Tämän tuttavanaisen mielestä musikaalisuus, älykkyys ja taiteellisuus on myötäsyntyistä, mutta adhd äidin aiheuttama. Eihän tuollaisen kanssa voi yhteyttä pitää :D

Mikä kertomukseni pointti oli? Se että miksi ihmeessä sinulla ap, on ystävänä ihminen joka ajattelee sinusta ja lapsestasi noin?

Selitä miksi adhd-lasten määrä on räjähdysmäisessä kasvussa. Jos kyse olisi biologisesta ominaisuudesta niin todella kummalliselta tuntuu, että ihmisen perimä olisi lyhyessä ajassa muuttunut noin isosti.

Vai olisiko niin että diagnostiikka on lisääntynyt/parantunut.

Varmasti diagnostiikkakin on parantunut, minäkin olen nyt aikuisena naisena saanut ADHD-diagnoosin. Lapsena kasarilla ja ysärillä sitä ei todellakaan tunnistettu, kun en ollut sellainen pitkin seiniä kiipeilevä tarkkisluokan poika.

En silti näkisi mahdottomana, että nykyinen elämäntyyli kännyköineen, peleineen, kaikkineen, samoin kuin lisääntyneine hormonilääkkeineen saattaisi vaikuttaa myös. ADHD:n syytä ja syntytapaa ei kuitenkaan ymmärtääkseni vielä kovin hyvin tunneta. Voi olla että mikään tuollainen ei oikeasti vaikuta, mutta ottaen huomioon kuinka alkoholismi voi vaikuttaa syntymättömään lapseen vaikka äiti ei joisikaan raskauden aikana, niin miksi ei jokin nykyaikana yleistynyt asia voisi samalla tavalla vaikuttaa ADHD:n yleistymiseen.

Itse ajattelen että adhd:ta on ollut aina ja että se on ominaisuus, ei sairaus. Ajattelen että se on ominaisuus josta aiemmin on ollut hyötyä ja siksi se on mukana meidän genetiikassa. Adhd auttaa liikkumaan ja ajattelemaan yhtä aikaa. Nyky-yhteiskunnassa sellainen ominaisuus on vaan huono, kun joka pakkassa edellytetään paikallaan istumista.

Me kaikki olemme sen verran multitaskaajia että osaamme ajatella liikkuessamme. Ei tuo ole mikään adhd:n ominaisuus tai määritelmä. Minullekin parhaat ideat tulevat joko ulkona kävellessä, pyöräillessä, juostessa, tai kännissä, kun vielä sellaista harrastin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Ei. Selkäänsä sai jos hölmöili. Ja mitenkään se Vaahteramäen Eemeli, lukittiin rangaistukseksi verstaaseen.

No tämähän toimii nykyaikana; jokaisen lähiökorttelin pihassa toki on useampikin verstas, jonne Jonne joutuu tuhmuuksissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Kyllähän koiraemokin näykkää pentujaan, jos ne tekevät jotain kiellettyä. Ja emotamma varsaansa. Kissaemo saattaa läpätä pentujaan tassulla. Jos tällainen on normaalia nisäkkäiden käytöstä ja jälkikasvun ohjaamista, miksi ihmiset ovat sitten ainoa laji jonka niin ei sopisi tehdä? Joidenkin lasten pää on nyt vaan umpiluuta.

Ihminen ei ole eläin eikä kommunikoi eläimen tasolla. Minulla on adhd-lapsi ja koskaan ei ole tarvinnut väkivaltaa käyttää vaikka kasvatus on vaatinut työtä ja sitä viitsimistä piiskan sijaan. Varsin käyttäytyvä teini.

Itse asiassa eläimet ovat todella taitavia kasvattajia. Esimerkiksi kissaemo painaa liian pikälle menneen pennun hellästi maahan ja näykkäsee kevyesti niskasta tai mahasta. Pennun perseily loppuu välittömästi

Toimiva kikka, mä teen noin muijjalle kun se tilttaa ;)

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Ei niitä ennenkään saatu aisoihin. Kävin kansakoulua 50- ja 60-luvulla ja luokassa oli pari poikaa, jotka myöhemmin sai ADHD diagnoosin ja monta ottelua käytiin opettajien kanssa ja yleensä opettaja luovutti, kun ketteränä ja nopeana pojat meni karkuun ikkunasta ulos.

Siihen aikaan lapsetkin sai olla erilaisia, oli heikkoudet ja vahvuudet ja näitä Vaahteranmäen Eemeleitä ja Peppi Pitkätossuja on aina ollut tai haaveilijlita Mirjameita.

Toisin kuin kommenteista saa lukea ADHD ilmenee monin eri tavoin, eikä kaikki käy suinkaan ylikierroksilla, vaan ovat toinen ääripää ja osaavat myös käyttäytyä, mutta haasteet on muualla esim. oma-aloituudessa.

Ap, mitä mieltä olet siitä, että ADHD:n käypähoitosuosistuksessa keskeinen kohta on vanhemmille annettu kasvatusohjaus, kuten esimerkiksi Ihmeelliset Vuodet-vanhemmuusryhmä? tämähän siis perustuu niihin lukemattomiin tutkimuksiin, joiden perusteella AHDH oireiluun voidaan vaikuttaa kasvatuskäytäntöjä muuttamalla. Ja nämä tutkimukset lähtevät siitä, että lapsella on todettu ADHD.