Ystäväni jonka mielestä ADHD johtuu kasvatuksesta ei pärjännyt viikonloppua lapseni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Mistä sitten johtuu, että päihteiden käyttö ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet remmin käytön harvinaistuttua?

Ei ole. Nuorten päihdekokeilut on vähentyneet.

25-34-vuotiaista miehistä puolet on kokeillut kannabista. Koko kansasta neljäsosa. https://www.apu.fi/artikkelit/kannabiksen-haitat-joista-vaietaan-tama-e…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsi onkin siinä, että myös se adhd-lapsi pitäisi kasvattaa käyttäytymään. Monelle on vaikeaa ymmärtää, etteivät neurotyypillisten keinot aina toimi ja joskus tilanteen kuormitus estää lapsen oikean toiminnan.

Vielä 2000-luvun alussa ei ollut tarvetta jakaa lapsia nepsyihin ja ei-nepsyihin, koska käytettävät kasvatuskeinot mahdollistivat lähes kaikenlaisten lasten kuriin saamisen. Sittemmin kasvatussuositukset ovat kiristyneet ja lasujen määrä lisääntynyt, joten monet vanhemmat ovat joutuneet nostamaan kädet pystyyn eli luopumaan kasvatusyrityksistä ja hommaamaan lapselleen nepsyn statuksen.

Kyllä se diagnoosi silti on hyvä saada jos on keskittymishäiriö, koska ilman lääkkeitä nämä lapset alisuorittaa koulussa ja ovat alttiimpia jäämään esim. päihdekoukkuun.

Eihän ADHD enää tarkoita keskittymishäiriötä vaan aivan tavalliset vilkkaat tai tottelemattomat lapset ovat myös ADHD-lapsia.

Eivät ole. Ei niitä muuten tutkittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jäähypenkissä turvavyö joka varmistaa paikallaan pysymisen. Jos teillä ei ole sellaista, niin yksi vaihtoehto on myös se, että jäähyt lusitaan sylissä istuen.

Jos ajatellaan ADHD lasta, joka ei pysty ei siis pysty olemaan hetkeäkään paikallaan, tuo on kidutusta. Eikä sellainen auta asiaa, vaan pahentaa. Impulsiivisuus ja nopeat toiminnat on se pahe, mitä monet eivät afhd lapsissa kestä. Useimmat heistä kuitenkin omaa hyvät arvot, eivät kiusaa tai tee tahallaan pahaa, silti heitä ei hyväksytä.js pidetään pahoina.

Vierailija kirjoitti:

Ei edes supernanny saa kauhukakaraa yhdessä viikonlopussa kuriin.

Ymmärsin tämän niin, että ap:n kaveri luuli saavansa ap:n lapsen ns. tavoille luonaan ja, että kaikki vika olisi vain ap:ssa, kun ei vaadi tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Hakkaamalla ne saatiin hiljaiseksi, vielä 70-80 - luvuilla.

Siihen aikaan sitä tosin kutsuttiin rankaisemiseksi eikä hakkaamiseksi, kun positiivisesta kasvatuksesta ei vielä tiedetty ja uskottiin siihen, että jos lapselle aiheuttaa pahan olon niin se kasvattaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Tai sitten heitä kasvatettiin kuten muitakin, mutta enemmän ja jatkuvammin. Ei vanhemmat näpränneet puhelintaan, he olivat lapsen kanssa koko ajan tai oikeastaan lapsi oli vanhemman kanssa ja teki töitä. Ei silloin ajateltu, että lapselle pitää jatkuvasti sanoittaa tunteita, lapselle sanoitettiin sitä, miten tulee toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vitsi onkin siinä, että myös se adhd-lapsi pitäisi kasvattaa käyttäytymään. Monelle on vaikeaa ymmärtää, etteivät neurotyypillisten keinot aina toimi ja joskus tilanteen kuormitus estää lapsen oikean toiminnan.

Vanhemmalla lapsella on Asperger ja nuorimmalla ADHD, eivät ole noin käyttäytyneet kun heillekin on rajat pistetty ja kasvatettu haasteista huolimatta. Neljä lasta jotka olen kasvattanut töissä käyviksi aikuisiksi, mutta jokaisen kanssa on pitänyt erilailla toimia. Asperger ja ADHD lapset on kyllä totelleet kun olen vain sanonut niin että tarkoitan sitä, kyllä heihin tehoaa myös kun teet puheella selväksi että nyt on asia näin. Mutta ulkoilin heidän kanssa paljon, saivat siis kaikki neljä lasta purkaa energiaa ulkona, jopa sateella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsi onkin siinä, että myös se adhd-lapsi pitäisi kasvattaa käyttäytymään. Monelle on vaikeaa ymmärtää, etteivät neurotyypillisten keinot aina toimi ja joskus tilanteen kuormitus estää lapsen oikean toiminnan.

Vielä 2000-luvun alussa ei ollut tarvetta jakaa lapsia nepsyihin ja ei-nepsyihin, koska käytettävät kasvatuskeinot mahdollistivat lähes kaikenlaisten lasten kuriin saamisen. Sittemmin kasvatussuositukset ovat kiristyneet ja lasujen määrä lisääntynyt, joten monet vanhemmat ovat joutuneet nostamaan kädet pystyyn eli luopumaan kasvatusyrityksistä ja hommaamaan lapselleen nepsyn statuksen.

Kyllä se diagnoosi silti on hyvä saada jos on keskittymishäiriö, koska ilman lääkkeitä nämä lapset alisuorittaa koulussa ja ovat alttiimpia jäämään esim. päihdekoukkuun.

Eihän ADHD enää tarkoita keskittymishäiriötä vaan aivan tavalliset vilkkaat tai tottelemattomat lapset ovat myös ADHD-lapsia.

Eivät ole. Ei niitä muuten tutkittaisi.

Eihän useimpia ole edes tutkittu, vaan kyseessä on ns. maallikkodiagnoosi eli "ADHD-epäily".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se silti tuota pois sulje.

Päiväkodin henkilökunta ja toimintaterapeutti ovat kaikki sitä mieltä että pojallani on selviä  nepsyoireita,kyseessä ei ole vain minun käsien pesuni kasvatuksesta että kun en saa lastani istumaan paikoillaan niin sillä on ADHD.  Tutkimuksia käynnistellään  nyt syksyllä.

A.p

Teillä ei siis ole diagnoosia? Miksi siis puhut lapsestasi, niin kuin hänellä olisi ADHD?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Mies tietää. Ne yritettiin piiskalla saada ruotuun ja sanottiin tyhmäksi, laiskaksi jne...anoppi raahasi pojan läpi peruskoulun.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on adhd-poika, mutta kyllä hän käyttäytyy hyvin. Itseäni vähän ärsyttää se että adhd lapsista ajatellaan että ovat tottelemattomia. Oma lapseni on levoton, liikkuu paljon, ei pysty istumaan rauhassa vaan keikkuu tuolilla, puhuu taukoamatta. Mutta ei hän ole vaikea lapsi. Hän yrittää mukautua niin paljon kuin osaa, hän kunnioittaa aikuisten sanomisia, noudattaa mielellään rutiineja. Keskittyminen hänelle on vaikeaa, ei elämä ihmisten kanssa noin yleensä.

Lisään vielä että meillä on myös lääkitys, joka kestää koulupäivän ajan ja auttaa keskittymään koulussa. Lapseni on älykäs enkä halua että hän alisuorittaa vain siksi että hänen aivonsa on ohjelmoitu niin että ajattelemaan pystyy parhaiten liikkuessa. Tästähän adhd:ssa on kyse. Adhd-aivoissa välittyy tiettyä välittäjäainetta vain liikkeessä. Heidän aivonsa ei toimi samanlain paikallaan ollessa. Itse olen aina ajatellut että se on superkyky joka on auttanut selviytymään ehkä aiemmilla sukupolvilla. Tuohan on kyky jota tarvitsee esim. vanhanaikaisessa taistelussa, kun joutuu liikkumaan ja ajattelemaan yhtä aikaa tai jos täytyy paeta vihollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Kyllähän koiraemokin näykkää pentujaan, jos ne tekevät jotain kiellettyä. Ja emotamma varsaansa. Kissaemo saattaa läpätä pentujaan tassulla. Jos tällainen on normaalia nisäkkäiden käytöstä ja jälkikasvun ohjaamista, miksi ihmiset ovat sitten ainoa laji jonka niin ei sopisi tehdä? Joidenkin lasten pää on nyt vaan umpiluuta.

Lapsella on ADHD, ka. 9,5 ja käytös 9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Mies tietää. Ne yritettiin piiskalla saada ruotuun ja sanottiin tyhmäksi, laiskaksi jne...anoppi raahasi pojan läpi peruskoulun.

Enää ei onneksi ketään lasta pidetä tyhmänä tai laiskana, vaan kaikille hommataan erityislapsidiagnoosi. Eikä kouluunkaan raahata väkisin ketään, vaan jos lapsi haluaa jäädä kotiin pelaamaan niin sitten se saa jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Ei. Selkäänsä sai jos hölmöili. Ja mitenkään se Vaahteramäen Eemeli, lukittiin rangaistukseksi verstaaseen.

Eemeli taisi olla fiktiivinen hahmo.

Ei adhd lasta voi pakottaa hänen aivojen vastaiseen toimintaan. Monelle se paikkaan olevan lapsen levottomuus tai jatkuva puhe on rangaistuksen arvoinen asia. Ne on kuitenkin sen lapsen persoonaa ja luontainsta toimintaa. Moni ADHD lapsi on ihan kiltti, mutta saa aina negatiivista palautetta. Kiltteys ei tarkoita hiljaa paikallaan istumista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Tai sitten heitä kasvatettiin kuten muitakin, mutta enemmän ja jatkuvammin. Ei vanhemmat näpränneet puhelintaan, he olivat lapsen kanssa koko ajan tai oikeastaan lapsi oli vanhemman kanssa ja teki töitä. Ei silloin ajateltu, että lapselle pitää jatkuvasti sanoittaa tunteita, lapselle sanoitettiin sitä, miten tulee toimia.

Ennen lapset oli kyllä keskenään ulkona päivät, eivät vanhempiensa kanssa.

Ei kai kunaan käytä enää jäähypenkkiä?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Tietenkin on saatu. Kyllä lapsi tottelee kun se pelotellaan tottelemaan.

Mitään tekemistä tuolla ei kyllä ole hyvän kasvatuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Kyllähän koiraemokin näykkää pentujaan, jos ne tekevät jotain kiellettyä. Ja emotamma varsaansa. Kissaemo saattaa läpätä pentujaan tassulla. Jos tällainen on normaalia nisäkkäiden käytöstä ja jälkikasvun ohjaamista, miksi ihmiset ovat sitten ainoa laji jonka niin ei sopisi tehdä? Joidenkin lasten pää on nyt vaan umpiluuta.

Monet emot myös syövät poikasensa.

Onko tämäkin siis ok?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on adhd-poika, mutta kyllä hän käyttäytyy hyvin. Itseäni vähän ärsyttää se että adhd lapsista ajatellaan että ovat tottelemattomia. Oma lapseni on levoton, liikkuu paljon, ei pysty istumaan rauhassa vaan keikkuu tuolilla, puhuu taukoamatta. Mutta ei hän ole vaikea lapsi. Hän yrittää mukautua niin paljon kuin osaa, hän kunnioittaa aikuisten sanomisia, noudattaa mielellään rutiineja. Keskittyminen hänelle on vaikeaa, ei elämä ihmisten kanssa noin yleensä.

Meillä sama, poika myös. Melkein raivostuttaa, kun kaikki olettavat, että riekkuu kuin apina pitkin seiniä, oikeasti on todella tottelevainen, oikein näkee, miten haluaa tehdä oikein. Lääkitystä ei vielä ole, kun ei ole koettu sille tarvetta, eikä diagnoosi vielä ole paperilla, kaikki lääkärit ym. ovat silti sanoneet, että ihan selkeä ADHD, mutta tutkimukset suoritetaan vasta keväällä.

Monilla on varmaan sekin ongelma, että kun saa sen diagnoosin tai joku sanoo että nyt näkyisi olevan ADHD, niin sitten helposti lyö hanskat tiskiin, eikä enää kasvata ja laita niitä rajoja.