Epäpätevyyden ja alisuoriutumisen oikea syy työelämässä

Tuo pitää kyllä paikkansa. Osaamisella on rajansa. Jos on hyvä perustason työssä, ei ole välttämättä hyvä johtaja. 

Mä en usko tuohon ollenkaan, tai ainakaan Suomessa ei tapahdu. Ja satiiriksihan tuo periaate on tarkoitettukin, eikä tosielämän havainnoksi.

Useimmathan ei yelnny minnekään koko uransa aikana, eli amhdollisen alisuoriutumisen syy ei ole se että on nostettu liian ylös kykyihin nähden. Toiseksi nykyään on organisaatioissa myös mahdollisuus ylentyä erilaisia polkuja. Esim. jos joku on hyvä koodari, ei siitä enää tehdä ihmisten johtamiseen keskittyvää esimiestä, ellei hän itse sellaista halua. On myös polkuja edetä asiantuntijapolulla, ilman että täytyy siirtyä teknisten asioiden parissa työskentelystä ihmisten johtamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää kyllä paikkansa. Osaamisella on rajansa. Jos on hyvä perustason työssä, ei ole välttämättä hyvä johtaja. 

Myöskin korkeammille palleille nostetaan niitä, jotka nuoleskelevat parhaiten muiden ahteria ja peesaavat sujuvasti isompia herroja. Maalaisjärki sanoisi heti, että tällaiset peesaajaihmiset ovat seuraajia, eivätkä johtajia, mutta logiikka asuu yllättävän harvassa päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää kyllä paikkansa. Osaamisella on rajansa. Jos on hyvä perustason työssä, ei ole välttämättä hyvä johtaja. 

Totta, mutta jotkut on, ja onpa niitäkin, jotka ei olleet ollenkaan hyviä siinä perustason työssä, mutta onkin hyviä johtajia. 

Suomessa tuo ylennyskulttuuri vielä niinkään... mutta tuon liian isojen töiden tai liian suuren työmäärän tunnistan. Pari projektia ja jos vielä tämän tekisit välissä ja ehditkö tämän, maksetaan kyllä ylityökorvaukset jos tulet lauantaina tekemään. Deadline on tärkeämpi kuin lasten harrastukset!

Ja osa työntekijöistä vielä menee tuohon mukaan, ajatellen olevansa yritykselle arvokkaita ja korvaamattomia. "Tänä vuonna jo 300 tuntia ylitöitä, kuolema kuittaa liukumasaldot heh heh". Facessa pari tällaista kaveria, it- ja suunnittelupuolella. Totta kai ne pomot kehuu, kun teet yhden palkalla ainakin kolmen normityöntekijän hommat iltaan ja viikonloppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää kyllä paikkansa. Osaamisella on rajansa. Jos on hyvä perustason työssä, ei ole välttämättä hyvä johtaja. 

Totta, mutta jotkut on, ja onpa niitäkin, jotka ei olleet ollenkaan hyviä siinä perustason työssä, mutta onkin hyviä johtajia. 

Meillä on tällainen tiiminvetäjä. On ihan loistava tiiminvetäjänä, mutta ihan tavattoman surkea tekemään meidän työtä. Eli hyvin onnistunut roolitus. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tuohon ollenkaan, tai ainakaan Suomessa ei tapahdu. Ja satiiriksihan tuo periaate on tarkoitettukin, eikä tosielämän havainnoksi.

Useimmathan ei yelnny minnekään koko uransa aikana, eli amhdollisen alisuoriutumisen syy ei ole se että on nostettu liian ylös kykyihin nähden. Toiseksi nykyään on organisaatioissa myös mahdollisuus ylentyä erilaisia polkuja. Esim. jos joku on hyvä koodari, ei siitä enää tehdä ihmisten johtamiseen keskittyvää esimiestä, ellei hän itse sellaista halua. On myös polkuja edetä asiantuntijapolulla, ilman että täytyy siirtyä teknisten asioiden parissa työskentelystä ihmisten johtamiseen. 

Asiantuntijatyössä sama toistuu sillä että annetaan liian suuria projekteja liian vähälle henkilöstölle, jopa yhdelle ihmiselle. "Hoidit aiemmin hyvin tuon pienen toimistotalon, pärjäät kyllä yksin tämän kauppakeskuksen IV-suunnitelmien kanssa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää kyllä paikkansa. Osaamisella on rajansa. Jos on hyvä perustason työssä, ei ole välttämättä hyvä johtaja. 

Totta, mutta jotkut on, ja onpa niitäkin, jotka ei olleet ollenkaan hyviä siinä perustason työssä, mutta onkin hyviä johtajia. 

Hyvä johtaja ymmärtää perusjuttujenkin päälle joita ne johdettavat suorittaa.  Ellei ole uudistaja joka väkisin vääntää kaiken uuteen uskoon koska voi. 

Alkoholisoituneet narsistit ovat kyllä ärsyttäviä, kun ottavat omiin nimiinsä toisten hommia tekemättä mitään ja saavat 50 000 e korvausta oikeudesta, jos heidän työtehtäviään muutetaan, koska pystyvät valehtelemaan ja itkemään vakuuttavasti. Toki itku on aitoa, koska itsesääli on heille ainoa säälin muoto.

MUTTA! Nämä haalivat lähelleen samanlaista porukkaa ja sitten joku osa työpaikkaa onkin toistaitoisten hallussa ja kestää pitkään saada homma purettua.

Suoriutumisen arviointia ei onneksi mikään tekoäly tee joten väittämässä on sellanen virhe.

Kai tajuat että USAssa tehdään pidempää päivää töitä, ei ole pitkiä lomia jne. Ei todellakaan voi verrata Suomeen jossa on lomat, pekkaset jne 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tuohon ollenkaan, tai ainakaan Suomessa ei tapahdu. Ja satiiriksihan tuo periaate on tarkoitettukin, eikä tosielämän havainnoksi.

Useimmathan ei yelnny minnekään koko uransa aikana, eli amhdollisen alisuoriutumisen syy ei ole se että on nostettu liian ylös kykyihin nähden. Toiseksi nykyään on organisaatioissa myös mahdollisuus ylentyä erilaisia polkuja. Esim. jos joku on hyvä koodari, ei siitä enää tehdä ihmisten johtamiseen keskittyvää esimiestä, ellei hän itse sellaista halua. On myös polkuja edetä asiantuntijapolulla, ilman että täytyy siirtyä teknisten asioiden parissa työskentelystä ihmisten johtamiseen. 

Asiantuntijatyössä sama toistuu sillä että annetaan liian suuria projekteja liian vähälle henkilöstölle, jopa yhdelle ihmiselle. "Hoidit aiemmin hyvin tuon pienen toimistotalon, pärjäät kyllä yksin tämän kauppakeskuksen IV-suunnitelm

Epäonnistuminen ei kuitenkaan tarkoita alisuorittamista.

Usein jopa suht uudelle työntekijälle annetaan mielettömän haastavia töitä koska kukaan ei oikeasti halua tehdä niitä ison riskin hommia vaan niitä tuttuja ja turvallisia missä tietää olevansa hyvä. Saman palkan ja edut saa molemmista eikä oma maine kärsi kun kaikki kumminkin menee perseelleen siinä uudessa haastavassa projektissa.

Sartiiriksi tarkoitettu ja moneen kertaan oppimisen tutkimuksissa vääräksi todistettu väite tuo Peterin periaate (tai Dilbertin periaate, tuo sarjakuvahan perustuu samalle ajatukselle). Tosiasassa ihmisen kapasiteetti oppia uutta on rajaton, kunhan ihmiselle annetaan järkevästi aikaa ja jokin tapa, jolla opetella uutta. Niinpä ihmisellä ei ole olemassa mitään sellaista pätevyyden rajaa, jota ei halutessaan pystyisi ylittämään.

Ongelma syntyy tietysti siitä, että monilla ei ole aikaa eikä halua opiskella uusia asioita. Kuka tahansa jää silloin kelkasta - mutta ei tämä riipu ylenemisestä, vaan siitä, että maailma muuttuu..

Jokainen alisuoriutuu joskus 40:n työvuoden aikana. Elämässä sattuu ja tapahtuu. 

Työsuoritukseen vaikuttaa koko työyhteisö. Miten työyhteisöä johdetaan, työmäärä, työilmapiiri, perehdytys, koulutus, resurssit...