Ystäväni jonka mielestä ADHD johtuu kasvatuksesta ei pärjännyt viikonloppua lapseni kanssa

Meillä on kotona rajat ja kuri. Toki emme ole kuin armeijassa ja välillä lapsi saa liekaa. Ei mene mummun kassa ollessa mahdottomammaksi vaikka mummu on lepsu. Lapselamme on nepsyepäily.

Aina ei voi kotia syyttää. Kaikki jäähypenkeistä, tavaroiden takavarikoimiseen, käytösyarrojen ketämiiseen ja palkitsemiseen olemme käyttäneet. Palkitseminen hyvästä on aina parempi. Nepsytkin tietävät miten kuuluu käyttäytyä, mutteivät vaan pysty aina toimimaan niin.

Ei ap

Hoihhoijaa adhd on myös erilainen eri lapsilla. Nykyään kaikki add ja adhd laitetaan samaan kastiin vaikka vain toiseen liittyy yliaktiivisuutta. Adhd lapsi ei käyttäydy huonosti tahallaan vaan impulsiivisuus ja agressiivisuus vaikuttavat. Jotkut lapset kiipeävät seinille ja toisilla ei ole esim yhtään agressiivisuutta. Adhd lapsi tuntew suuresti sekä ilot että surut. Pelkät ohjeet tee sitä tai tee tätä menee kirjaimellisesti kuuroille korville, koska aivot ei tollasta pälätystä prosessoi. Pitää olla yksinkertaiset ohjeet, katsoa silmiin, minimoida pelit ym, jotka lisää agressiivisuutta ja aiheuttaa riippuvuutta, pitää aina olla sanomassa hyvissä ajoin, mitä seuraavaksi tapahtuu, pitää antaa tehdäöäksyjä vaikka pöydän alla, jos auttaa, mitkään jäähypenkit ei auta, kun istuminen on muutenkin vaikeaa.

Oma adhd tyttäreni osaa käyttäytyä hyvin, impulsiiviset tunnepurkaukset vähentyneet iän myötä, suurimmat haasteet siis keskittymisessä ja siirtymissä. Adhd kasvattaminen ei ole sama kuin normi lapsen ja ihan syystä voi olla vanhemmalle vaikeaa - en silti syyllistäisi siitä vanhempia.

Muistan lukeneeni, että tutkitusti esim vankilassa jopa puolella olisi adhd, jota ei ole koskaan vain diagnosoitu.

Mutta parhaiten kasvattaa osaa ne vanhemmat, joiden lapset luonnostaan rauhalissia ja tottelevaisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona rajat ja kuri. Toki emme ole kuin armeijassa ja välillä lapsi saa liekaa. Ei mene mummun kassa ollessa mahdottomammaksi vaikka mummu on lepsu. Lapselamme on nepsyepäily.

Aina ei voi kotia syyttää. Kaikki jäähypenkeistä, tavaroiden takavarikoimiseen, käytösyarrojen ketämiiseen ja palkitsemiseen olemme käyttäneet. Palkitseminen hyvästä on aina parempi. Nepsytkin tietävät miten kuuluu käyttäytyä, mutteivät vaan pysty aina toimimaan niin.

Ei ap

Kuten yllä on jo todettu, niin valikoima keinoja on kovin pieni. Jos boomeriajan vanhempi olisi listannut kaikki käytettävissä olevat keinot niin lista olisi ollut huomattavasti pidempi. Siksi ennen ei tarvittu nepsyepäilyjä, koska lähes kaikenlaisille lapsille löytyi isosta "työkalupakista" joku toimiva keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kunaan käytä enää jäähypenkkiä?

Kyllä esim. meillä mies jäähyttää lasta vaikka olenkin sanonut, että sitä ei suositella ja että siitä tulee lasu jos jää siitä kiinni.

Lapseni oli silloin "jäähyiässä" kun jäähypankkiä alettiin lobbaamaan lhyväksi keinoksi kasvattaa lasta. Minullekin sitä ehdotettiin monesta paikasta (ei siis siksi että lapseni olisi ollut istä vailla, se vain oli uusi hieno kasvatusjuttu silloin ja siksi sitä tuputettiin neuvoloissa jne) mutta olin silloin jo sitä mieltä että vain kuolleen ruumiini yli lastani istutan rangaistuksena yhtään missään. Sama koski väkisin sylissä istuttamista. Sylin pitää olla hyvä paikka eikä rangaistus.

Puhe ei todellakaan ole riittänyt, vaan ihan on nisäkkäiden lailla fyysisesti osoitettu oikea toimintatapa, eikä siitä ole ollut kellekään vahinkoa. Tätä ei pidä sekoittaa väkivaltaan.

Tämä on ihan lapsikohtaista. Minulla on adhd ja add lapset.  ADHD tekee pyydetyt asiat, on siisti ja 

käyttäytyy kotona hyvin. ADD kanssa on isommat ongelmat. On epäsiisti , välttelee kaikkea tekemistä niin

kauan kun mahsollista ( huoneen siivous ym. ) yleensä tämä päättyy aina tappeluun. Hän on myös vanhempi, kuin tämä adhd. 

ADD osaa kyllä äyttäyytä hyvin muualla, kuin kotona. Sillä sitten saakin lisäpisteitä, koska äiti on ihan kauhee

huutaja ja hän on vaan tämmönen kiva tyyppi jolle mäkätetään ihan turhaan. 

Eikä ymmärrä sitä, miksi hänelle "valitetaan" asioista ja nuoremmalle ei. Ei näe sitä, että nuorempi tekee asioita ilman jäätävää jankkausta , ei jätä asioita tekemättä sekä syyllistä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Annettiin tukkapöllyä ja remmiä,ikävä kyllä se ei paranna neurologista häiriötä vaan johtaa ainostaan itsetunnon romahtamiseen ja aikuisena lohdun hakemiseen päihteistä.

Mistä sitten johtuu, että päihteiden käyttö ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet remmin käytön harvinaistuttua?

Ei ole. Nuorten päihdekokeilut on vähentyneet.

Koska päihdekokeilut olivat lähes normi vielä 80-luvulla. Ei liity mitenkään kasvatustapoihin. Olennaista kasvatuksessa on se, että lapsi kokee itsensä rakastetuksi. Eikä se riipu siitä, käytetäänkö fyysistä rankaisua vai ei. Jos fyysinen rankaiseminen vaihtuu henkiseen lyttäämiseen, niin se on paljon pahempi. Pahinta tietysti, jos esiintyvät yhdessä. Näitten tapausten takia varmasti fyysinen kuritus sai syyt niskoilleen. Se kun on helpompi havaita kuin henkinen puoli. T. Syrjäytynyt rakkaudella ja rajoilla kasvatettu raivoraitis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kunaan käytä enää jäähypenkkiä?

Kyllä esim. meillä mies jäähyttää lasta vaikka olenkin sanonut, että sitä ei suositella ja että siitä tulee lasu jos jää siitä kiinni.

Lapseni oli silloin "jäähyiässä" kun jäähypankkiä alettiin lobbaamaan lhyväksi keinoksi kasvattaa lasta. Minullekin sitä ehdotettiin monesta paikasta (ei siis siksi että lapseni olisi ollut istä vailla, se vain oli uusi hieno kasvatusjuttu silloin ja siksi sitä tuputettiin neuvoloissa jne) mutta olin silloin jo sitä mieltä että vain kuolleen ruumiini yli lastani istutan rangaistuksena yhtään missään. Sama koski väkisin sylissä istuttamista. Sylin pitää olla hyvä paikka eikä rangaistus.

Puhe ei todellakaan ole riittänyt, vaan ihan on nisäkkäiden lailla fyysisesti osoitettu oikea toimintatapa, eikä siitä ole ollut kellekään vahinkoa. Tätä ei pidä sekoittaa väkivaltaan.

Jäähyt aikanaan korvasivat tukkapöllyn ja nyt taas jäähyjen tilalle on tullut tunteiden sanoitus. Kehitys menee eteenpäin kasvatusalallakin, kun tulee uusia tutkimustuloksia.

Vierailija kirjoitti:

No tietysti jos Leevi nyt on vaikka 12 vuotta elänyt pellossa, aika vaikea sitä on tavoille samantien oppia.

Et osaa lukea vai ymmärrä? Ei ole elänyt pellossa vaan on ollut kuri.

Vierailija kirjoitti:

Ei se silti tuota pois sulje.

Ai että ADHD on kasvatuksen puutetta? Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se silti tuota pois sulje.

Ai että ADHD on kasvatuksen puutetta? Ei ole.

Kun kasvatus epäonnistuu, niin aletaan miettiä adhd:ta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi hassusti jokin aika takaperin. Tutustuin naiseen joka oli vähän vailla kaveriakin, ja minullakin olisi uudelle tuttavuudelle tilausta. 

Jossain vaiheessa selvisi sitten että nainen tosiaankin kuvitteli että adhd johtuu kasvatuksesta, ajatelkaa, vielä tänä päivänä jollain voi olla tuollainen harhaluulo :D

Sanoin sitten että ikävä kyllä en halua jatkaa tutustumista enempää. Hän oli hämmästynyt että miksi ei. Vastasin (kerrankin) rehellisesti että en voi olla ystävä ihmisen kanssa joka kuvittelee että adhd johtuu kasvatuksesta, kun se asia on tutkittu jo aikaa sitten ettei näin ole.

Naisen mielestä kyseessä on vain hänen mielipiteensä eikä sen tarvitse ystävyyteen vaikuttaa.

En ollut vielä kertonut hänelle aikuisen lapseni ongelmista, sillä olimme vasta uusia tuttavuuksia.

Hänellä on siis paha adhd, eikä elämä todellakaan ole helppoa vaikka hän on jo 25-vuotias.

Hän saa toimintaterapiaa ja hänellä on lääkitys (joka sekään ei vie oireita pois, vaan hieman vaientaa), sekä hän on tuetun avun piirissä.  Muuten hän on musikaalinen ja todella taiteellinen, älykkyydeltään huippuluokkaa (on tietty testattu moneenkin kertaan) mutta kertakaikkiaan adhd on niin pahaoireinen hänellä että välillä ei mistään tahdo tulla mitään.

Tämän tuttavanaisen mielestä musikaalisuus, älykkyys ja taiteellisuus on myötäsyntyistä, mutta adhd äidin aiheuttama. Eihän tuollaisen kanssa voi yhteyttä pitää :D

Mikä kertomukseni pointti oli? Se että miksi ihmeessä sinulla ap, on ystävänä ihminen joka ajattelee sinusta ja lapsestasi noin?

Selitä miksi adhd-lasten määrä on räjähdysmäisessä kasvussa. Jos kyse olisi biologisesta ominaisuudesta niin todella kummalliselta tuntuu, että ihmisen perimä olisi lyhyessä ajassa muuttunut noin isosti.

Vai olisiko niin että diagnostiikka on lisääntynyt/parantunut.

Varmasti diagnostiikkakin on parantunut, minäkin olen nyt aikuisena naisena saanut ADHD-diagnoosin. Lapsena kasarilla ja ysärillä sitä ei todellakaan tunnistettu, kun en ollut sellainen pitkin seiniä kiipeilevä tarkkisluokan poika.

En silti näkisi mahdottomana, että nykyinen elämäntyyli kännyköineen, peleineen, kaikkineen, samoin kuin lisääntyneine hormonilääkkeineen saattaisi vaikuttaa myös. ADHD:n syytä ja syntytapaa ei kuitenkaan ymmärtääkseni vielä kovin hyvin tunneta. Voi olla että mikään tuollainen ei oikeasti vaikuta, mutta ottaen huomioon kuinka alkoholismi voi vaikuttaa syntymättömään lapseen vaikka äiti ei joisikaan raskauden aikana, niin miksi ei jokin nykyaikana yleistynyt asia voisi samalla tavalla vaikuttaa ADHD:n yleistymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näiden kasvattamattomien kanssa on opettajat ja osan kohdalla myöhemmin poliisit ihmeissään. Ennen tähän listaan lisättiin myös armeija, mutta nykyään sinne ei tällaisia haluta ja ne pullautetaan äkkiä ulos jos paikalle eksyvät.

Mutta kun ap:n lapsi EI ollut kasvattamaton, vaan aidosti on ADHD ja varmasti kotona ollut rajat ja kuri, kuten pitääkin. ADHD ei katoa rajoilla ja kurilla mihinkään. Koska se on aito poikkeavuus.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Ainakin minun adhd-vanhempani kasvatettiin melko fiksusti, sen ajan standardeilla, mutta ei se hänestä tervettä tehnyt.

Ihminen on mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia ADHD-tapauksiakasvatettiin vaikka 1930/1950-luvulla? En usko että naperot saivat kiipeillä piirongin päälle ja repiä voitonkat ja grammofonit lattialle. Tai nykyajan japanilaisissa tai meksikolaisissa perheissä. En usko että kakarat näyttäisi kaapin paikan muulla kuin lepsuissa länsimaalaisissa perheissä.

Varmasti ongelma on oikea, mutta vuosituhansien ajan lapset on kyllä saatu isoiksi.

Tietenkin on saatu. Kyllä lapsi tottelee kun se pelotellaan tottelemaan.

Mitään tekemistä tuolla ei kyllä ole hyvän kasvatuksen kanssa.

Myös valtio pelottelee ihmiset tottelemaan, kun uhkaa sakoilla ja vankilalla. Samoin pomo töissä pelottelee potkuilla jos ei hoida työtään hyvin.

Niin. Joidenkin ihmisten on vaikeampi toimia yhteiskunnassa, koska heidän aivonsa toimivat eri tavalla.

Vangeista hyvin suurella osalla on jonkin sortin neuropsykiatrinen häiriö.

Voisiko rangaistukset korvata nepsydiagnooseilla? Millainen olisi yhteiskunta ilman rangaistuksia?

Ei voisi, mutta vangeille olisi hyvä antaa oikeanlaista apua, niin ehkä he eivät niin herkästi uusisi rikoksiaan. Esim.,terapia, lääkitys. Ymmärrän kyllä että tämä ajatus on kuolleena syntynyt, kun noita ei saa nykyään kuin yksityiseltä puolelta kukaan muukaan.

Eri

Miksi vankila olisi hyvä, kun lasten osaltakin ymmärretään, ettei jäähyistä ja aresteista ole kuin haittaa?

Ei vankila ole ennenkään ollut siksi että ajateltaisiin että siellä tulee kunnon ihmiseksi. Se on pelote, rangaistus ja myös oikeus uhrille. Sen olemassa olon ajatellaan lisäävän yhteiskuntarauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei edes supernanny saa kauhukakaraa yhdessä viikonlopussa kuriin.

Ymmärsin tämän niin, että ap:n kaveri luuli saavansa ap:n lapsen ns. tavoille luonaan ja, että kaikki vika olisi vain ap:ssa, kun ei vaadi tapoja.

Jos lapsella ei ole kotona mitään rajoja, niin ei niitä koulussa tai kylässä luoda. En nyt ihan ymmärrä ap:n vahingoniloisuutta.

-ohis

Itse asiassa kyllä luodaan. Olen töissä lasten psyk osastolla, ja kun meille tulee lapsi jonka ongelma on rajattomuus kotona, niin ei mene montaa päivää kun asia tulee selväksi. "Normaali" lapsi kykenee muuttamaan käytöstään  vastaamaan ympäristöä. Tästä syystä monesti perseillään kotona, mutta ei koulussa, tai kavereilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi hassusti jokin aika takaperin. Tutustuin naiseen joka oli vähän vailla kaveriakin, ja minullakin olisi uudelle tuttavuudelle tilausta. 

Jossain vaiheessa selvisi sitten että nainen tosiaankin kuvitteli että adhd johtuu kasvatuksesta, ajatelkaa, vielä tänä päivänä jollain voi olla tuollainen harhaluulo :D

Sanoin sitten että ikävä kyllä en halua jatkaa tutustumista enempää. Hän oli hämmästynyt että miksi ei. Vastasin (kerrankin) rehellisesti että en voi olla ystävä ihmisen kanssa joka kuvittelee että adhd johtuu kasvatuksesta, kun se asia on tutkittu jo aikaa sitten ettei näin ole.

Naisen mielestä kyseessä on vain hänen mielipiteensä eikä sen tarvitse ystävyyteen vaikuttaa.

En ollut vielä kertonut hänelle aikuisen lapseni ongelmista, sillä olimme vasta uusia tuttavuuksia.

Hänellä on siis paha adhd, eikä elämä todellakaan ole helppoa vaikka hän on jo 25-vuotias.

Hän saa toimintaterapiaa ja hänellä on lääkitys (joka sekään ei vie oireita pois, vaan hieman vaientaa), sekä hän on tuetun avun piirissä.  Muuten hän on musikaalinen ja todella taiteellinen, älykkyydeltään huippuluokkaa (on tietty testattu moneenkin kertaan) mutta kertakaikkiaan adhd on niin pahaoireinen hänellä että välillä ei mistään tahdo tulla mitään.

Tämän tuttavanaisen mielestä musikaalisuus, älykkyys ja taiteellisuus on myötäsyntyistä, mutta adhd äidin aiheuttama. Eihän tuollaisen kanssa voi yhteyttä pitää :D

Mikä kertomukseni pointti oli? Se että miksi ihmeessä sinulla ap, on ystävänä ihminen joka ajattelee sinusta ja lapsestasi noin?

Selitä miksi adhd-lasten määrä on räjähdysmäisessä kasvussa. Jos kyse olisi biologisesta ominaisuudesta niin todella kummalliselta tuntuu, että ihmisen perimä olisi lyhyessä ajassa muuttunut noin isosti.

Vai olisiko niin että diagnostiikka on lisääntynyt/parantunut.

Varmasti diagnostiikkakin on parantunut, minäkin olen nyt aikuisena naisena saanut ADHD-diagnoosin. Lapsena kasarilla ja ysärillä sitä ei todellakaan tunnistettu, kun en ollut sellainen pitkin seiniä kiipeilevä tarkkisluokan poika.

En silti näkisi mahdottomana, että nykyinen elämäntyyli kännyköineen, peleineen, kaikkineen, samoin kuin lisääntyneine hormonilääkkeineen saattaisi vaikuttaa myös. ADHD:n syytä ja syntytapaa ei kuitenkaan ymmärtääkseni vielä kovin hyvin tunneta. Voi olla että mikään tuollainen ei oikeasti vaikuta, mutta ottaen huomioon kuinka alkoholismi voi vaikuttaa syntymättömään lapseen vaikka äiti ei joisikaan raskauden aikana, niin miksi ei jokin nykyaikana yleistynyt asia voisi samalla tavalla vaikuttaa ADHD:n yleistymiseen.

Itse ajattelen että adhd:ta on ollut aina ja että se on ominaisuus, ei sairaus. Ajattelen että se on ominaisuus josta aiemmin on ollut hyötyä ja siksi se on mukana meidän genetiikassa. Adhd auttaa liikkumaan ja ajattelemaan yhtä aikaa. Nyky-yhteiskunnassa sellainen ominaisuus on vaan huono, kun joka pakkassa edellytetään paikallaan istumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jäähypenkissä turvavyö joka varmistaa paikallaan pysymisen. Jos teillä ei ole sellaista, niin yksi vaihtoehto on myös se, että jäähyt lusitaan sylissä istuen.

Näitä jäähypenkkejä ei suositella enää kenellekään. Eivät edes päiväkodeissa tätä käytä. Adhd-lapsi ei hyödy niistä yhtään mitään.

Ei se ole tavatonta, että adhd-lapsi jopa kääritään mattoon päiväkodissa.

Minun adhd-lapseni jalkojen päälle meni hoitaja puolittain (ei siis satuttaen) päiväkodissa kun piti mennä päiväunille tai rauhoittumaan. Eihän hän nukkunut, mutta rauhoitti kun hoitajan paino oli jalkojen päällä. Kotona hän pyysi vielä ihan koululaisena joskus että illalla otan tiukasti kainaloon, ja ns. heitän jalkani hänen päällensä, kun hän ei muuten pystynyt rauhoittumaan fyysisesti, eikä siksi pystynyt saamaan unen päästä kiinni. Näillä toimilla ei ole mitään tekemistä jäähypenkkejen ja rangaistusten kanssa. Monelle toimii painopeitto hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kunaan käytä enää jäähypenkkiä?

Kyllä esim. meillä mies jäähyttää lasta vaikka olenkin sanonut, että sitä ei suositella ja että siitä tulee lasu jos jää siitä kiinni.

Lapseni oli silloin "jäähyiässä" kun jäähypankkiä alettiin lobbaamaan lhyväksi keinoksi kasvattaa lasta. Minullekin sitä ehdotettiin monesta paikasta (ei siis siksi että lapseni olisi ollut istä vailla, se vain oli uusi hieno kasvatusjuttu silloin ja siksi sitä tuputettiin neuvoloissa jne) mutta olin silloin jo sitä mieltä että vain kuolleen ruumiini yli lastani istutan rangaistuksena yhtään missään. Sama koski väkisin sylissä istuttamista. Sylin pitää olla hyvä paikka eikä rangaistus.

Puhe ei todellakaan ole riittänyt, vaan ihan on nisäkkäiden lailla fyysisesti osoitettu oikea toimintatapa, eikä siitä ole ollut kellekään vahinkoa. Tätä ei pidä sekoittaa väkivaltaan.

Nykypäivänä kaikki fyysinen on pannassa. Aikuisena opiskelijana kerran pyysin yhtä opettajaa näyttämään ihan kädestä pitäen miten eräs asia pitäisi tehdä. En siis kerta kaikkiaan selityksestä ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Ei voinut kädestä pitäen näyttää, on liian tarkkaa että oppilaaseen ei saa koskea.

Ja kyse ei tosiaan ollut mistään kahden kesken tilanteesta, vaan koko luokka oli paikalla ja olisi nähnyt ettei mitään sopimatonta tapahdu. Fyysinen tapa toimia ei tosiaan välttämättä aina tarkoita mitään väkivaltaista tai muulla tavalla väärää ja sopimatonta.

Mutta sainpa minäkin kerran huudot ohikulkijalta kun nappasin lasta hupusta kiinni hänen juuri aikoessaan juosta autotielle autojen suhatessa edes takaisin. Lapsihan siinä kaatui, muttei satuttanut itseään. Pahemmin olisi käynyt jos en olisi napannut kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kunaan käytä enää jäähypenkkiä?

Kyllä esim. meillä mies jäähyttää lasta vaikka olenkin sanonut, että sitä ei suositella ja että siitä tulee lasu jos jää siitä kiinni.

Lapseni oli silloin "jäähyiässä" kun jäähypankkiä alettiin lobbaamaan lhyväksi keinoksi kasvattaa lasta. Minullekin sitä ehdotettiin monesta paikasta (ei siis siksi että lapseni olisi ollut istä vailla, se vain oli uusi hieno kasvatusjuttu silloin ja siksi sitä tuputettiin neuvoloissa jne) mutta olin silloin jo sitä mieltä että vain kuolleen ruumiini yli lastani istutan rangaistuksena yhtään missään. Sama koski väkisin sylissä istuttamista. Sylin pitää olla hyvä paikka eikä rangaistus.

Puhe ei todellakaan ole riittänyt, vaan ihan on nisäkkäiden lailla fyysisesti osoitettu oikea toimintatapa, eikä siitä ole ollut kellekään vahinkoa. Tätä ei pidä sekoittaa väkivaltaan.

Jäähyt aikanaan korvasivat tukkapöllyn ja nyt taas jäähyjen tilalle on tullut tunteiden sanoitus. Kehitys menee eteenpäin kasvatusalallakin, kun tulee uusia tutkimustuloksia.

Ja kohta huomataan että tunteiden sanoittaminen tekee lapselle hallaa. Vai mitä ajattelisit kun joku tulisi sanoittamaan sinun tunteitasi? Tietäisikö se varmasti mikä sinun tunteesi milloinkin on? Tuskinpa. 

Olen siis myös vastaan tätä suuntausta, kenenkään toisen tunteita ei pidä mennä sanoittelemaan, kukaan vanhempi ei ole ylijumala joka tietää lapsensa sielunmaiseman täysin. On iso riski olla väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se silti tuota pois sulje.

Ai että ADHD on kasvatuksen puutetta? Ei ole.

Kun kasvatus epäonnistuu, niin aletaan miettiä adhd:ta.

Olet tahattomasti oikeassa. Eihän adhdta epäillä normaalisti toimivalla lapsella. Ihan kuten ei epäillä jalan katkeamista tai diabetestäkään. Jokin syy siihen on miksi normaali kasvattaminen ei tuota tulosta, joskus se on kehva, joskus vaikkapa autismi tai adhd.