Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muilla mennyt aikuisena täysin välit omaan sisarukseen? Mistä se johtui?
30.08.2023 |
Siis jos on kasvettu samassa ydinperheessä ja nyt ei olla missään tekemisissä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?
Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten niin että se välit katkaiseva osapuoli on useammin esikoinen tai ainakin vanhempi? Tuntuu että aika usein se kaiken saanut persreikä on se nuorempi.
Ei ainakaan mulla. Olen itse nuorin. Vieläkin kohdellaan kuin kakaraa vaikka olen 60. Väleissä en ole jossei ole jotain viallista pakkosyytä siihen.
Pikkuveljeni on ollut vanhempien lempilapsi, minä esikoisena jokin pahis. Hän kävi amiskan asuen vanhempiemme luona ja asui siellä vielä töihin mentyään. Itse muutin pois 18-vuotiaana yliopistoon päästyäni.
Minulle sanottiin, että yliopistokoulutus on naiselle täysin turhaa. Perustelu oli se, että naimisiinhan sitä kuitenkin mennään ja aviomiehen velvollisuus on sitten huolehtia elatuksesta.
Vanhemmat ovat lahjoituksin siirtäneet kiinteää omaisuutta veljelleni ja hänen velkojaan on maksettu. Kun kysyin näistä asioista veljeltäni, sain nyrkistä naamaani.
Että tarvitseeko olla tekemisissä?
Perittiin mökki. Yks halus myydä, yks halus pitää, yks halus uuden laiturin, yks halus ison remontin, yks halus että pidetään tuollaisena, yks halus.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä ole katkaissut välejä, mutta en kyllä pidäkään yhteyttä sisaruksiini.
Sisarukseni ovat niin erilaisia kuin minä, ettei ole mitään mistä puhua. Enkä muutenkaan ole sosiaalinen luonteeltani, etten sitten viitsi soitella pelkästään ilmoittaakseni, että" ilmoja on pidellyt".
Olen minä joskus suuttunutkin sisaruksiini joistakin asioista, mutta en kanna kaunaa saati vihaa. Olen vain huomannut, että välit pysyvät parempina, kun pitää tarpeeksi etäisyyttä heihin. Toivon heille vain pelkästään hyvää.
Minulla on aikalailla sama tilanne veljeni kanssa. Ei ole mitään asiaa ja en jaksa soitella huvikseen kuulumisia. Kutsun kyllä lapsen syntymäpäiville ja jouluna syömään. Yleensä on ihan kiva, kun nähdään ja pelataan yhdessä lautapelejä.
Siskon kanssa tulee pidettyä enemmän yhteyttä, kun hänen kanssaan on enemmän yhteistä.
Mutta saman huomaan vanhempien kanssa. Äidin kanssa tuli vietettyä aikaa ja juteltua mutta isän kanssa on vain kiusallinen hiljaisuus. Ei siinä kauheasti tee mieli pitää yhteyttä.
Pelkään isoveljeäni. Hän on minua yli 10 vuotta vanhempi, muuttanut kotoa pois ennen minun alakoulutaivaltani ja päihteet lieveilmiöineen olleet vahvasti mukana pitkään. Lopetin 18-vuotiaana vastaamasta puhelimeen, kun yritti minultakin rahaa saada "lainaa nyt 50 e niin maksan huomenna 100 e" -kusetuksella. Impulsiivinen, vahva ja saattaa väkivalloinkin yrittää saada tahtomansa läpi. En kaipaa sellaista ihmistä elämääni, jolle olen vain yksi vedätettävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Lopun kysymys ei liittynyt nyt mitenkään esim sukupolvenvaihdokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupolvien väli voi olla aika lyhyt tänä päivänä ja perintö tulee kun itsekin on jo joku yli seitsenkymppinen. Juhuu, kylläpä lohduttaa, kun sisarus puolestaan sai omaisuuden jo kolmikymppisenä.
Kyllä siltä tuntuu. Veli on vaan päättänyt olla olematta tekemisissä. 2 kertaa nähnyt 1.5-vuotiaan lapsenikin. Ei ole ollut mitään riitoja tms. Ei vastaa kuulumisten kyselyyn, ei itse ole ottanut koskaan yhteyttä. On normaali, työssäkäyvä mies, jolla naisystävä. Harmittaa kyllä, mutta minkä sille voi.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien väli voi olla aika lyhyt tänä päivänä ja perintö tulee kun itsekin on jo joku yli seitsenkymppinen. Juhuu, kylläpä lohduttaa, kun sisarus puolestaan sai omaisuuden jo kolmikymppisenä.
No tämä. Eikä se kauheasti lohduta, että saa pari tonnia joskus vanhempien kuoltua, jos olisi toivonut sen perintölipaston. Oma velikin sai tilan haltuunsa alle 30-vuotiaana. Vanhempani eivät ole vielä eläkkeellä, joten sitä perintöä saa odotella elleivät kuole nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Juuri tällaiset seikat aiheuttavat niitä riitoja perheissä. Jos kaikki arvokas menee ilman erillistä sopimusta yhdelle lapselle, eikä asiasta saa keskustella, niin siitä tulee kaunoja. Mitään papereita ei tehty, että irtaimisto myydään, ne vain annettiin.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina näiden perimmäinen syy on eriarvoinen kohtelu lapsuudenperheessä. Se on oikeasti ihan käsittämätöntä miten moni vanhempi pitää sitä suosimista ihan pikkujuttuna eikä tajua että tuollainen kokemus vaikuttaa koko loppuelämän ajan.
Tämä! Ja vielä ITSE korostavat että ovat niin tasapuolisia olleet kaikkia kohtaan. Armotonta skeidaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien väli voi olla aika lyhyt tänä päivänä ja perintö tulee kun itsekin on jo joku yli seitsenkymppinen. Juhuu, kylläpä lohduttaa, kun sisarus puolestaan sai omaisuuden jo kolmikymppisenä.
No tämä. Eikä se kauheasti lohduta, että saa pari tonnia joskus vanhempien kuoltua, jos olisi toivonut sen perintölipaston. Oma velikin sai tilan haltuunsa alle 30-vuotiaana. Vanhempani eivät ole vielä eläkkeellä, joten sitä perintöä saa odotella elleivät kuole nuorena.
Joku lipasto tärkeämpi sukua? ok.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.