Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa maitoa. Ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa vieroittaa vauvaa.
8kk imetin, en päivääkään antais pois.
3kk imetin, päivääkään enempää en ois jatkanut. Oli he l v e t tiä.
2 vuotta imetin enkä päivääkään vaihtaisi pois. Terve oli tyttö eikä vatsakipuja tai ihottumaa. Nuorempi, jonka aikana maitoa ei tullut tarpeeksi ja sai siksi korviketta, sairastui pahaan atopiaan. Harmitti tosi lujasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.
Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.
Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?
Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.
3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.
Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.
3 kk ikäisen vauvan kuuluu olla yöt rauhassa äitinsä kanssa ellei ole jokin poikkeustilanne kuten sairastuminen, uupumus tms. Turha yrittääkään väittää, että äidin pitäisi tehdä jotain vasten tahtoaan ja äidinvaistoaan, jotta joku ymmärtämätön sukulainen ei suutu.
Miksi se pikkuvauva pitää saada juuri yökylään? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, ettei se käy monille perheille jo ihan siksi, että ajatus ei tunnu hyvälle?
Se on ok, mutta ei kannata sitten myöhemmin harmitella. Kiintyminen kulkee molempiin suuntiin ja meillä isovanhemmat on enemmän kiintyneet niihin lapsenlapsiin, joihin suhde muodostui tiiviimmäksi aikaisemmin.
Kyllä me olemme luoneet lapsenlapseen kiintymyssuhteen kuläilemällä puolin ja toisin. Aika hataralla pohjalla on, jos kykenee luomaan kiintymyssuhteen vain yökylään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni olisi omituista, jos 3kk ikäisen vauvan äiti kaipaisi jatkuvasti bilettämään tai yleensäkään öitä erossa vauvasta. Miksi se parisuhdeaika pitää ottaa yöllä? Eikö sitä voi hoitaa päiväsaikaan, jolloin lapsen ei tarvitse olla niin pitkiä aikoja erossa äidistä?
3kk ikäinenkö tietää, et oli yön erossa vaikka 10 tuntia, tai päivällä 3 tuntia? Eikä nyt välttis bilettämään, mutta sais yhden illan keskittyä syömään ruoka rauhassa, katsoa vaikka leffa, halia kumppania sängyssä ja nukkua hyvin. Aamulla voi sitten lähteä hakemaan vauvaa vaikka klo 7.
Kyllä 3kk:n ikäinen on niin kiintynyt hoitajaan, että osaa kaivata rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Lapsi ei koskaan unohda oman äidin tuoksua ja sydämen lyöntejä.
Onhan isäkin. Ja voi olla muitakin.
Toki itsekäs äiti haluaa, että side on vain äitiin. Haluaa olla lapsen maailman napa.
No väkisinkin olin vauvalle isää tärkeämpi, kun mä huolehdin vauvasta koko päivän. Mies kävi töissä, työpäivään meni helposti 10 h kun työmatkaakin on. Vaihtoi vaippoja ja sylitteli kyllä, kun oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni olisi omituista, jos 3kk ikäisen vauvan äiti kaipaisi jatkuvasti bilettämään tai yleensäkään öitä erossa vauvasta. Miksi se parisuhdeaika pitää ottaa yöllä? Eikö sitä voi hoitaa päiväsaikaan, jolloin lapsen ei tarvitse olla niin pitkiä aikoja erossa äidistä?
3kk ikäinenkö tietää, et oli yön erossa vaikka 10 tuntia, tai päivällä 3 tuntia? Eikä nyt välttis bilettämään, mutta sais yhden illan keskittyä syömään ruoka rauhassa, katsoa vaikka leffa, halia kumppania sängyssä ja nukkua hyvin. Aamulla voi sitten lähteä hakemaan vauvaa vaikka klo 7.
Kyllä 3kk:n ikäinen on niin kiintynyt hoitajaan, että osaa kaivata rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Lapsi ei koskaan unohda oman äidin tuoksua ja sydämen lyöntejä.
Onhan isäkin. Ja voi olla muitakin.
Toki itsekäs äiti haluaa, että side on vain äitiin. Haluaa olla lapsen maailman napa.
Ootko ihan terve! 3 kk ikäisen vauvan äitikö olisi itsekäs, jos ei halua antaa vauvaa yökylään?? Pölijä!
Vierailija kirjoitti:
Enkä tosiaan ala juottamaan vauvalle mitään korviketta vaan sen takia, että mummot saisivat vuorokauden ympäri hoitaa. Vauva saa korviketta pullosta isän syöttämänä ainoastaan välttämättömien menojen (lääkäri tms) takia.
Ap
Voithan lypsää, niin ei tarvi korviketta. Minä tein niin, kun mies syötti pullosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eri mieltä - perheen on asettava omat rajansa, sille mikä tuntuu oikealta heille :)
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että näiden mummojen pitää saada vauva aina omaan kotiin, pois äitinsä luota, hoitoon?
Minun äiti kertoi kysymättä, että on mukava hoitaa vauvaa omassa kodissa, koska on orjallista touhuta toisen kotona ja mennä kaapeille. Minulle tämä oli ok, ymmärsin täysin. 6kk oli esikoinen, kun meni yökylään mummulaan. Toki kävivät paljon kylässä muutoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumppaa maitoa. Ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa vieroittaa vauvaa.
8kk imetin, en päivääkään antais pois.
3kk imetin, päivääkään enempää en ois jatkanut. Oli he l v e t tiä.
2 vuotta imetin enkä päivääkään vaihtaisi pois. Terve oli tyttö eikä vatsakipuja tai ihottumaa. Nuorempi, jonka aikana maitoa ei tullut tarpeeksi ja sai siksi korviketta, sairastui pahaan atopiaan. Harmitti tosi lujasti.
Ei se välttämättä ole imetyksestä kiinni. Minä imetin esikoista 3kk ja toista 8kk. Molemmilla terve hyvä iho ja muutenkin terveenä pysyneet.
Mummoilta puuttuu omat lapsenlapset. Aika suoraan kehoitetaan tekemään lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että näiden mummojen pitää saada vauva aina omaan kotiin, pois äitinsä luota, hoitoon?
Minun äiti kertoi kysymättä, että on mukava hoitaa vauvaa omassa kodissa, koska on orjallista touhuta toisen kotona ja mennä kaapeille. Minulle tämä oli ok, ymmärsin täysin. 6kk oli esikoinen, kun meni yökylään mummulaan. Toki kävivät paljon kylässä muutoin.
Moni viihtyy omassa kodissaan paremmin kuin toisten nurkissa.
Mie käyn naapurissa hoitamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni olisi omituista, jos 3kk ikäisen vauvan äiti kaipaisi jatkuvasti bilettämään tai yleensäkään öitä erossa vauvasta. Miksi se parisuhdeaika pitää ottaa yöllä? Eikö sitä voi hoitaa päiväsaikaan, jolloin lapsen ei tarvitse olla niin pitkiä aikoja erossa äidistä?
3kk ikäinenkö tietää, et oli yön erossa vaikka 10 tuntia, tai päivällä 3 tuntia? Eikä nyt välttis bilettämään, mutta sais yhden illan keskittyä syömään ruoka rauhassa, katsoa vaikka leffa, halia kumppania sängyssä ja nukkua hyvin. Aamulla voi sitten lähteä hakemaan vauvaa vaikka klo 7.
Kyllä 3kk:n ikäinen on niin kiintynyt hoitajaan, että osaa kaivata rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Lapsi ei koskaan unohda oman äidin tuoksua ja sydämen lyöntejä.
Onhan isäkin. Ja voi olla muitakin.
Toki itsekäs äiti haluaa, että side on vain äitiin. Haluaa olla lapsen maailman napa.
No väkisinkin olin vauvalle isää tärkeämpi, kun mä huolehdin vauvasta koko päivän. Mies kävi töissä, työpäivään meni helposti 10 h kun työmatkaakin on. Vaihtoi vaippoja ja sylitteli kyllä, kun oli kotona.
Oma valinta tuollaiset perinteiset sukupuoliroolit. Ei oo häävi isä miehesi ollut.
On sullaki murheet! Olisit onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni lasten kasvatuksessa tulisi ymmärtää kehityspsykologiaa. Sitä, että mikä todellisuudessa rakentaa ihmisen minuuden ja tekee meistä meidät. Ihmisen persoona kehittyy asteittain Maslowin tarvehierarkian mukaisesti ja vinoutuu/häiriintyy ja todennäköisesti myöhemmin romahtaa, puutteellisesti ymmärretyn/toteutetun kasvatuksen johdosta. Ei ihme että ollaan diagnooseilla, lääkityksellä ja terapiassa.
Vauva elää symbioosissa ensisijaisen hoitajansa, tietenkin äidin kanssa, koska on hänen kanssaan ollut yhtä jo kohtuaikana, he siis jakavat äidin persoonan tilan, josta vasta myöhemmin alkaa kehittyä peilaamalla, matkimalla ja erilaisiin tarpeisiin vastaamalla oma erillinen persoona. Separaatio-individuaatio prosessi etenee vuosien ajan eri vaiheiden läpi.
Eriyttäminen väärässä kohdassa kehitystä on hylkäys ja aiheuttaa hylkäyskokemuksen, perustuvallisuuden (eli persoonan perustan) järkkymisen, minän romahtamisen/häiriintymisen sekä häiriöitä kiintymyssuhdemallissa, joka heijastelee sitten parisuhdeongelmina aikuisena. Tunnelukot ja traumat, ovat vanhempien puuttellisen ja haitallisen (ymmärtämättömän) toiminnan aiheuttamia ja tämä ketju jatkuu sukupolvelta seuraavalle, nimeltään ylisukupolvisina traumoina, ellei itsestään ja toiminnastaan tule tietoiseksi esimerkiksi terapian avulla. Mielestäni vanhemmuuden ajokorttiin pitäisi kuulua oma terapiajakso (varmistaakseen että vanhempi on oikeasti aikuinen eikä itsekin henkisesti lapsi) ja psykologian perusopinnot.
Moni puhuu vanhemman vaistosta ja intuitiivisesta kasvatuksesta, todellisuudessa tiedostamaton itseään tutkimaton ihminen kanavoi toimintansa todennäköisemmin traumaisesta alitajunnnastaan, reagoi automaattiohjauksessa tunnelukkojensa mukaisesti, ilman että tietoisesti harkitsee minkälaista TIETOA missäkin kohdassa olisi hyvä soveltaa.
Sanotaan ettei lapsen olisi hyvä olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan enempää päiviä kuin on ikävuosia. Kuukaudet lasketaan tunneissa.
Itse olen täydellisen järkyttynyt siitä, miten ihan perusasioiden ymmärtäminen näyttää puuttuvan valtaosalta väestöä. Yhtälailla kuin kyky rakastaa, omistautua ja sitoutua, ensin puolisoon ja sitten laajemmin perheeseen.
Aikuisuus ei tosiaan tule suoraan ikääntyessä, eikä vanhempi/kypsempi versio itsestä lapsen mukana. Itsensä voisi kasvattaa ennen kuin yrittää rakentaa uutta ihmistä maailmaan.
Pieni lapsi ei myöskään koskaan ole hankala tarkoituksella - siis tietoisesti, vaan hän on ainoastaan joko tyytyväinen ja rauhallinen tarpeisiin vastattuna tai levoton, ahdistunut ja vaativa puutteellisuudessa.
Ja vielä kun jaksettaisiin hoitaa homma maaliin aivojen loppuunkehittymiseen asti, eli sinne 25 ikävuoden tienoille niin hyvä. Vaikka tietenkin vanhemmuus on loppuelämän työpaikka.
Älkää hankkiko lapsia ollenkaan jos ette syvällisesti ymmärrä mihin ryhdytte ja jos ette tätä työtä todellisuudessa jaksa ja ole kiinnostuneita tekemään. Esimerkiksi kännykkä kädessä ei kasvateta ketään terveeksi ja opetaan äärimmäisen huono esimerkki ruutuajasta.
48 v mummoksi, vauva 3 vk ja pyydettiin jo ensi kerran otettaisiinko hoitoon. Ei kaikki mene isovanhempien mukaan. Lapsenlapset on rakkaita ja tärkeitä, mutta isovanhempia käytetään myös hyväksi. Välillä kieltämättä väsyttää.
Pahoillani olen niiden lapsiperheiden vuoksi, joilla tukiverkkoja ei ole.
Meillä lapsi oli ensimmäistä kertaa yökylässä noin puolitoistavuotiaana. Tähän vaikutti eniten imetyksen lopettaminen ja se, että lapsi alkoi nukkua yönsä putkeen ilman heräilyjä. Vaikka olin vauvan kanssa välillä tosi väsynyt ja olo kuin zombilla, niin en olisi hennonnut antaa vauvaa yöksi muualle hoitoon. Kolmekuinen on ihan pieni.
Korjaan termiä eriyttäminen, sitä nimittäin ei voi mitenkään tekemällä tehdä, eikä vanhemman toimesta, koska silloin se on aina hylkäys. Lapsen pitää antaa eriytyä pikkuhiljaa persoonan tilaansa laajentaen ihan itse. Ja vanhemman kuuluu osata myötäelää eikä takertua omassa hylkäyskokemuksessaan ja mustasukkaisuudessaan.
Lapsi tekee ortiottoja vaihtamalla ihailun ja matkimisen kohdettaan toiseen vanhempaansa ja näin muodostuu terve kolmiodynamiikka, eli yksilö ja sisäistetyt vanhempien mallit jossa kummallakin sukupuolella on omat tehtävänsä. Mistähän ajatellaan seksuaali-identiteetin muodostuvan?
Hyvin paljon nimenomaan kaikkea PERINTEISTÄ ja VANHANAIKAISTA elää meissä niin kauan kun nainen on raskaana oleva osapuoli. Ei ihminen ole psykobiologisesti juurikaan mihinkään metsästäkeräilijästä ja perinteisestä psykologian tutkimuksesta muuttunut, vaikka oma mielentila, vapauden, oman ajan ja uran luomisen tarve olisi mikä.
Välillä tuntuu että apinatkin vaikuttaa kasvattavan poikasensa paremmin ja tietoisemmin. Nykyihminen on monella tavalla minäkuvaltaan vinksallaan, eli narsistisesti häiriintynyt. Terve narsismi tarkoittaa tervettä, realistista minäkuvaa. Kyky empatiaan opitaan empaattisessa ympäristössä ja kyky rakkauteen ja kestävään yhteenliittymiseen rikotaan rakkaudettomuudessa, itsekkyydessä ja hylkäämisessä.
Omassa unelmakuvassani ryhdyn ajamaan maailmaan terapiapakkoa ja vanhemmuuden ajokorttia.
Vierailija kirjoitti:
Korjaan termiä eriyttäminen, sitä nimittäin ei voi mitenkään tekemällä tehdä, eikä vanhemman toimesta, koska silloin se on aina hylkäys. Lapsen pitää antaa eriytyä pikkuhiljaa persoonan tilaansa laajentaen ihan itse. Ja vanhemman kuuluu osata myötäelää eikä takertua omassa hylkäyskokemuksessaan ja mustasukkaisuudessaan.
Lapsi tekee ortiottoja vaihtamalla ihailun ja matkimisen kohdettaan toiseen vanhempaansa ja näin muodostuu terve kolmiodynamiikka, eli yksilö ja sisäistetyt vanhempien mallit jossa kummallakin sukupuolella on omat tehtävänsä. Mistähän ajatellaan seksuaali-identiteetin muodostuvan?
Hyvin paljon nimenomaan kaikkea PERINTEISTÄ ja VANHANAIKAISTA elää meissä niin kauan kun nainen on raskaana oleva osapuoli. Ei ihminen ole psykobiologisesti juurikaan mihinkään metsästäkeräilijästä ja perinteisestä psykologian tutkimuksesta muuttunut, vaikka oma mielentila, vapauden, oman ajan ja uran luomisen tarve olisi mikä.Välillä tuntuu että apinatkin vaikuttaa kasvattavan poikasensa paremmin ja tietoisemmin. Nykyihminen on monella tavalla minäkuvaltaan vinksallaan, eli narsistisesti häiriintynyt. Terve narsismi tarkoittaa tervettä, realistista minäkuvaa. Kyky empatiaan opitaan empaattisessa ympäristössä ja kyky rakkauteen ja kestävään yhteenliittymiseen rikotaan rakkaudettomuudessa, itsekkyydessä ja hylkäämisessä.
Omassa unelmakuvassani ryhdyn ajamaan maailmaan terapiapakkoa ja vanhemmuuden ajokorttia.
🤮🤮🤮
Äiti ja vauva kuuluvat yöllä yhteen. Vauva ei vieli ymmärrä olevansa erillinen ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sen miehen pitäisi edes käydä vieraissa. Eikö seksiä voi harrastaa vauvan nukkuessa omassa kodissa?! Kyllä me osasimme vaalia parisuhdetta lasten ollessa pieniä, vaikka kotona olivat. Meillä halataan ja pussataan vieläkin. Nuorin 15, lapsenlapsi 7.