Lue keskustelun säännöt.
Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään
Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan? Minulla on 3kk ikäinen vauva ja jatkuvasti anoppi tai oma äitini kyselee, josko vauva tulisi yökylään, jotta saisimme miehen kanssa 'omaa aikaa' ja voisimme mennä johonkin hotelliin tai kylpylään. Olenko ainoa, jonka mielestä pienen vauvan paikka on vanhempien luona, eikä yökyläilemässä vieraiden ihmisten kanssa. En voisi kuvitellakaan olevani yötä erossa vauvasta, jotta pääsisin johonkin hotelliin viettämään 'parisuhdeaikaa'. Tätä ei tunnuta millään ymmärtävän vaan saan jatkuvasti kuulla, että olen liian kiinni vauvassa ja pitäisi välillä lähteä juhlimaan tai viettää aikaa miehen kanssa kaksin. Onko se outoa, että en kaipaa vauvavuonna mitään baarissa notkumista tai hotelliöitä miehen kanssa?
Kommentit (1177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista saarnaavaa tekstiä tässä ketjussa. Äitejä ja vauvojahan on niin monenlaisia.
Jotkut äidit saavat nauttia ihanasta vaaleanpunaisesta symbioosikuplasta vuoden, toiset laskevat minuutteja kitisevän vauvan seuraaviin päiväuniin, toisilla aurinkoinen ja vähääntyytyvä vauva menee siinä sivussa sen kummempia miettimättä.
Toivottavasti tulevat äidit eivät usko somepostauksia ja kuvia. Kaikille vauvavaihe ei ole ruusuista auvoa. Jos kuvittelee liikoja, voi pettyä kovasti, jos omalle kohdalle osuukin vaativampi vauva.
Olen seurannut äitiys-skeneä 30 vuotta ja kyllä siitä vauva-ajasta väännetään hirmuisia uhkakuvia enemmän kuin ruusunpunaisia visioita. Ja jos haluaa sanoa, että nauttii imettämisestä ja vauvanhoidosta, niin heti syytetään muiden äitien syyyllistämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se huono anoppi tai mummo. Ei vauvanhoitoa, enintään max 2 h. Mutta sitäkään en ole tehnyt koska välimatka. Isommat lapset eri asia.
Miksi ihmeessä ottaisin vaikka kuukauden vanhan nyytin yökylään? Jos äiti on ihan lopussa, ennemmin menisin vauvan kotiin ja äiti saisi nukkua. Joku sairaalahoitoon johtava synnytyspsykoosi voisi olla tilanne jotta otraisin vauvan kotiini.
Äiti todennäköisesti ei osaa rentoutua ja nukkua, jos vauva on lähellä. Hän reagoi automaattisesti lapsen itkuun ja tarpeisin. Joskus on parempi, että vauva ei ole äidin lähellä. Äidin on silloin helpompi irottautua valmiustilasta ja nukkua.
En varmaan olisi nukkunut ollenkaan jos vauvani olisi ollut yökylässä.
Sama. Muistan kun äitini tuli käymään kun vauva oli pieni ja vei sen ulos vaunuissa nukkumaan, että saisin nukkua päikkärit. En saanut millään nukuttua. Mutta kun nukuin päikkäreitä vauvan kanssa, nukuimme ihania yhteisiä unia, tosi syvää rentoutusta.
Vierailija kirjoitti:
On vaan mummoilla oma lehmä ojassa, haluaavat omia vauvan itselleen, ja vielä parempi kun äiti ei ole siinä sotkemassa vieressä. Se mummo ei ukkia huomaakaan sen jälkeen kun viet vauvan kynnyksen yli, että se siitä minä niin teidän parisuhdetta ajattelen.
Minultakin vonguttiin vauvaa yökylään jne. mutta olin ja olen edelleen samaa mieltä, ettei niin pieni tarvitse mitään vieraan paikan yökyläilyjä (eikä me tarvittu mitään parisuhdeaikaa hotellissa tai kotona sillä lapsi nukkui iän myötä ihan hyvin). Mutta sitten kun olisit esim 3-5v kysynyt päivävahdiksi tai yövahdiksi niin ei mitään innostusta (eikä sen jälkeenkään kun lapsi esim koululainen). Ehkä sitten loukkaantui niin syvällisesti, ja hyvä että tuli ilmi miten pinnallista tuo avun tarjoaminen olikin.
Kyse tuskin oli pinnallisuudesta. isoveljen vaimo teki samoin. Hän ei juuri koskaan vienyt lapsiaan isovanhemmille käymään tai hoitoon. Sitten kun tarvetta olisi ollut ilmaiselle lapsenvahdille kun lapsista tuli 4-5- vuotiaita, oli vähän liian myöhäistä koska isovanhemmilta oli mennyt jo "vauvakuume" ohi he nauttivat enemmän .matkustelusta ja iltariennoista kuin lähes tuntemattomien 4-5 vuotiaiden uhmaikäisten muksujen hoidosta.
Serkku puolestaan luotti isovanhempiin ja totutti vauvansakin näihin. Esim. kun lapsi oli vuoden, isovanhemmat vahtivat häntä usein kun serkku kävi töissä. Nämä isovanhemmat ovat hyvin kiintyneitä lapsenlapsiinsa joita he ovat nähneet ja hellineet pienestä pitäen ja lapsenlapset ovat mielellään heillä yökylässä jos vanhemmat tarvitsevat lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva ei ole vielä edes syntynyt, ja oma äitini on tehnyt selväksi että yökyläily onnistuu milloin vain. Minä ja sisarukseni olimme koliikkilapsia, joten vauvavuodet olivat vanhemmilleni todella rankkoja. Tämän vuoksi arvostan tarjousta. Aika näyttää miten tulemme toimimaan.
Näissä suosituksissa kannattaa ottaa huomioon kokonaistilanne. Osa täällä kauhistelee, että pientä vauvaa ei saa antaa yökylään. Jos tilanne on se, että vanhemmat ovat todella pahassa univelassa, vaaka kääntyy siihen että on parempi olla yö erossa jotta vanhemmat saavat nukkua. Unettomuus voi saada mielen todella erikoisiin tiloihin, eikä tämä tee vanhemmasta huonoa vanhempaa. Jos uudet vanhemmat lukevat ympäri nettiä siitä, miten yökyläily on tuomittavaa, miten he uskaltaisivat ja osaisivat pyytää apua nukkumiseen kun tilanne sitä ihan oikeasti vaatii.
Tämä on kyllä totta. Jos se yökyläily on tarpeellista vanhempien jaksamisen takia, se on tietenkin ihan ok. Äidin (ja isän) mielenterveys on kuitenkin vauvankin hyvinvoinnin kannalta aika oleellinen juttu.
Mutta siinä taas ei ole mitään järkeä, että vanhemman pitäisi vastentahtoisesti laittaa 3kk ikäinen yökylään, viettääkseen "parisuhdeaikaa". Olen kyllä sitä mieltä, että parisuhde on todella huonoissa kantimissa, jos sitä pitää erikseen hoitaa jossain hotellissa heti muutaman kuukauden lapsiperhe-elämän jälkeen. Toimivaa parisuhdetta hoidetaan ihan siinä arjen ohessa ja se kyllä kestää odottaa hotelliöitä siihen että lapsi on tarpeeksi iso.
Ja sellainen isovanhempi joka kieltäytyy hoitamasta lasta isompana, jos ei pikkuvauvana saanut yökylään, vaikuttaa aika häiriintyneeltä tapaukselta eikä turvalliselta aikuiselta. Normaalit tajuaa, että vauvat on kiinni äidissään ja tutustuu vauvaan äidin ollessa läsnä tai hoitaen pari tuntia kerrallaan.
Omakin parisuhde voi erinomaisesti, vaikka vauvat ei todellakaan yökyläilleet ilman vanhempiaan. Ja lapsilla (nyt jo koululaisia) ja isovanhemmilla lämmin suhde, ja yökyläilevätkin säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaan mummoilla oma lehmä ojassa, haluaavat omia vauvan itselleen, ja vielä parempi kun äiti ei ole siinä sotkemassa vieressä. Se mummo ei ukkia huomaakaan sen jälkeen kun viet vauvan kynnyksen yli, että se siitä minä niin teidän parisuhdetta ajattelen.
Minultakin vonguttiin vauvaa yökylään jne. mutta olin ja olen edelleen samaa mieltä, ettei niin pieni tarvitse mitään vieraan paikan yökyläilyjä (eikä me tarvittu mitään parisuhdeaikaa hotellissa tai kotona sillä lapsi nukkui iän myötä ihan hyvin). Mutta sitten kun olisit esim 3-5v kysynyt päivävahdiksi tai yövahdiksi niin ei mitään innostusta (eikä sen jälkeenkään kun lapsi esim koululainen). Ehkä sitten loukkaantui niin syvällisesti, ja hyvä että tuli ilmi miten pinnallista tuo avun tarjoaminen olikin.Kyse tuskin oli pinnallisuudesta. isoveljen vaimo teki samoin. Hän ei juuri koskaan vienyt lapsiaan i
Kuulostaa kyllä tosi ikäviltä isovanhemmilta, jos hoitoon pitäisi saada vauva, ja isommat lapset ei kiinnosta tippaakaan. Omat tarpeet edellä, viis omista lapsista ja lapsenlapsista. Sehän ei ole mitenkään sanottua, että ne isommat kelpaisi hoitoon "vauvakuumeen" mentyä ohi, vaikka kuinka ois saanut hoitaa vauvaa. Se vauvakuume olisi itseasiassa saattanut hävitä jo heti ekan vauvan kanssa valvotun yön jälkeen...
Minun kokemus tuttavapiirin perusteella on, että juuri kukaan ei laita vauvaa yökylään, mutta isommat lapset käyvät kyllä mummoloissa. Joten onneksi suurin osa isovanhemmista on järkeviä ja asioista voi sopia. Vauvaan voi tutustua muutenkin kuin yökylässä. Moni ei itseasiassa edes halua vauvaa yöhoitoon vaan vasta isompia sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tää on p ac ga provo. Kuka kunnollinen äiti antaa noin pienen elämän- alun yhtäkäs kenellekkään. En ainakaan minä olisi ikinä antanut. Ihan hulluu.
No onhan tässä ollut väsyneitä ja näkyjä näkeviä äitejä jotka taas ovat vihaisia jos mummot ei ota yökylään rasittavaa vauvaa.
Tottakai on niitä synnytysmasennuksia ja jopa psykooseja jolloin apu on paikallaan. Keskustelu vaan on niin kaksijakoinen, mummot muka omisivat lasta ja toinen puoli äideistä on niin väsynyt että.mummojen pitää inha vauva hoitaakin. Koskaan ei siis kohtaa tarpeet, tarvitsevien anopit ja äidit ei tahdo, toiset taas suorastaan vaativat.
Kyllä ne tarpeet useimmiten kohtaavat tai ainakin ne asiat saadaan sovittua, mutta ei aina, ja ne joilla on ongelma on niitä jotka eniten tänne kirjoittaa. Koska tarvitaan vertaistukea, neuvoja tilanteeseen jne. Ne joilla ei ole ongelmaa, eivät tee aloituksia. Täälläkin kyllä on lukuisia kirjoituksia joissa ne asiat on menneet hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi vauvaa vaikka tuputettaisiin. Ikinä ei ole vauvoja yökylässä ollut, isompia kyllä.
En edes usko olevan mummoja jotka tahtoisivat vauvan ilman vanhempia yöksi. Joku hätätilanne olisi eri asia. Tai joku ihan alkoholisti-vanhemmat.
Mutta saahan sitä ingelmia keksuä.
Ole uskomatta. Meillä anoppi otti jo kuukauden ikäisen yöksi hoitoon. Eikä olla mitään juoppoja.
No kumpi osapuoli sitä vaati? Ei varmaan mummo vaan kyllästyneet vanhemmat. En ole ikinä kuullut mistään vauvojen yökylään jättämisestä, teiniäitien hommaa?
Ainakin omista tutuista se on just se kovin nuorena äidiksi tullut (vieläpä yllätyksenä tuoreessa suhteessa), jonka vauvat on yökyläilleet. Mummo on tässä se tuttuni ja hoitaa ja auttaa kyllä mielellään, vaikka on kyllä välillä väsynyt. Toisen lapsensa lapset eivät ole yökyläilleet noin pienenä, mutta hoitaa ja auttaa heitäkin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallinen ketju. Vaikuttaa siltä kuin jotkut tuoreista äideistä olisivat saaneet pahemmanlaatuisen psykoosin. Ei kannata tarrautua vauvaan niin, että sulkee ovet isovanhemmilta. On lapsen edun mukaista, että sillä on läheisiä aikuisia muitakin kuin äiti ja isä. Läheisyys syntyy vain siitä, että viettää aikaa yhdessä pienestä pitäen.
Nuo ovat varmaan myös niitä perheitä, joissa äiti hurahtaa äitirooliin niin, että unohtaa olevansa ihminen ja nainen. Sitten tulee ero, kun parisuhde kariutuu. Tiedän kyllä kokemuksesta, että ensimmäisen lapsen saamisesta tulee äidille vahva identiteettikriisi ja tuntuu siltä, että on enää vauvan äiti, vauvasta tulee elämän keskipiste ja muu elämä jää sivuun.
Kannattaisi silti ylläpitää muitakin ihmissuhteita ja myös aktiivisesti luoda vauvalle ja isovanhemmille läheistä ihmissuhdetta. Oma lapseni oli paljon hoidossa isovanhemmilla, kun olin niin väsynyt, ja heille tuli todella läheinen, vahva suhde. Siitä on ollut elämässä iloa kaikille. Lapsesta kasvoi myös ihana välittävä aikuinen ja vaikuttaa myös saaneen turvallisen kiintymysmallin omasta parisuhteestaan päätellen.
Nykyään äitiydestä on tehty ihan hirvittävän vaativa suoristus sääntöineen ja ohjekirjoineen. Ajatelkaa kuitenkin, että lastensaaminen ja äitiys ovat olleet olemassa jo aikojen alusta lähtien ja hyvin on pärjätty ennenkin. Ei koskaan Ennen historiassa ole vaadittu, että vauva ja äiti olisivat yhdessä non stop koko ajan. Ei koskaan. Kannattaisi ehdottomasti ottaa vastaan kaikki tarjottu apu isovanhemmilta, jos on niin onnekas, että sitä on saatavilla.
Miksi sen tarjotun avun pitäisi olla just yökyläilyä? Eikö ne isovanhemmat voisi hoitaa vauvaa vaikka pari tuntia kerrallaan alkuun, että vanhemmat voi käydä vaikka rauhassa saunassa tai päikkäreillä tai jotain, ja sitten lapsen kasvaessa pidempiä aikoja. Kyllä parasta vauvan ja isovanhemman suhteelle on, että suhde olisi hyvä myös sen vauvan vanhempiin ja apu sellaista mistä on oikeasti apua, eikä pelkkää isovanhemman hoivavietin täyttämistä. Sillä tavoin vanhemman, myös sen vähän hormoneista höyrähtäneen äidin, on helppo luottaa isovanhemman osaavan huomioida lapsen tarpeet ja edun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, on kyllä aivan sairasta että jos ei saa imeväistä yökylään, ei auteta sitten ollenkaan.
Kuulostaa siltä, että sinulla on hyvät tukiverkot, ole tyytyväinen siitä! Vauva on (ollut aloituksen aikaan) vielä hyvin pikkuinen, eli en ihmettele että et vielä ole halunnut yökylään laittaa. Milloin laittaa pikkuinen yökylään, se on varmasti jokaisen itse päätettävissä ja monen asian summa.
Sitten kun yökyläilyn ja parisuhdeajan aika koittaa, on hienoa, että vauvan/taaperon/lapsen voi laittaa isovanhemmille ja tietää, että he vielä haluavat lasta hoitaa. Ja kyllä, kahdenkeskinen parisuhdeaika/hotelliyö/intiimit hetket ovat oikeasti tärkeitä suhteelle.
Olen lukenut palstalta paljon harmittelua tukiverkkojen puuttumisesta, joten ap:n ongelma on kyllä positiivinen sellainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle väkisin tungetiin koska lasen äidillä raskauden ajan ja sen jälkeinen masennus.Joten mummona JOUDUIN ÄIDIN ROLIIN PAKOLLA! Yö valvomiset ymm.ja useita vuorokausia vuodessa ilman palkkaa.
Ihanaa että on avuntarjoajia! Toisaalta ymmärrän että ei se aina ole kivaa jos ollaan liian innokkaita ja vaativia.
Vie vauva pariksi tunniksi hoitoon. Ei sitä yöllä tarvitse heti aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle väkisin tungetiin koska lasen äidillä raskauden ajan ja sen jälkeinen masennus.Joten mummona JOUDUIN ÄIDIN ROLIIN PAKOLLA! Yö valvomiset ymm.ja useita vuorokausia vuodessa ilman palkkaa.
Ei isoäitiydestä makseta palkkaa. Hyvä jos sinusta oli nuorille ja pikkuiselle apua.
Lapselle voi tulla suoranaisia vaaratilanteita isovanhemman hoidossa. On isovanhempia, joitten mielestä turvaistuimiakaan ei tarvita autossa. Lapset ovat ennenkin istuneet autossa aikuisen sylissä. Isommat lapset ovat keikkuneet auton penkillä tai penkkien välissä automatkalla. Pyöräillessä pyöräilykypärä ja veneillessä pelastusliivit ovat täysin turhat. Ei niitä ennenkään käytetty!
On siis isoisiä, jotka haluaa sakot kuljettaessaan lapsenlastaan? :D
Nyt kirjoittaja puhuu varmaan isoisovanhemmista. Nykyiset isovanhemmat ovat tottuneet turvavyöpakkoon, joka tuli 80-luvulla. Ja kyllä omien lasteni ollessa pieniä 90-luvulla pyöräilykypärät olivat ihan normaaleja. Tässä kommentissa näkyy historiantajun puute. Isovanhempien ajan ajatellaan olevan jotain "kilpi ja miekka" -aikaa. :)
Usein isovanhemmat ovat tosi turvallisuushakuisia lastenlastensa kanssa, ylivarovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinulla on hyvät tukiverkot, ole tyytyväinen siitä! Vauva on (ollut aloituksen aikaan) vielä hyvin pikkuinen, eli en ihmettele että et vielä ole halunnut yökylään laittaa. Milloin laittaa pikkuinen yökylään, se on varmasti jokaisen itse päätettävissä ja monen asian summa.
Sitten kun yökyläilyn ja parisuhdeajan aika koittaa, on hienoa, että vauvan/taaperon/lapsen voi laittaa isovanhemmille ja tietää, että he vielä haluavat lasta hoitaa. Ja kyllä, kahdenkeskinen parisuhdeaika/hotelliyö/intiimit hetket ovat oikeasti tärkeitä suhteelle.
Olen lukenut palstalta paljon harmittelua tukiverkkojen puuttumisesta, joten ap:n ongelma on kyllä positiivinen sellainen!
Se parisuhdeaika ja intiimit hetket on todellisuudessa useimmille nukkumista.
Toivottavasti tulevat äidit eivät usko somepostauksia ja kuvia. Kaikille vauvavaihe ei ole ruusuista auvoa. Jos kuvittelee liikoja, voi pettyä kovasti, jos omalle kohdalle osuukin vaativampi vauva.