Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti huomanneet, että mies on ihan kyllästynyt psrisuhteeseenne kun itse et huomaa kuin vauvan.

Tällä hetkellä yläpeukut 140, alapeukut 130.

Osoittaa että naiset eivät tajua miltä tuntuu meillä miehillä "paine palleissa".

On se Sirpa Selänne muuten viisas nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti huomanneet, että mies on ihan kyllästynyt psrisuhteeseenne kun itse et huomaa kuin vauvan.

Tällä hetkellä yläpeukut 140, alapeukut 130.

Osoittaa että naiset eivät tajua miltä tuntuu meillä miehillä "paine palleissa".

On se Sirpa Selänne muuten viisas nainen.

Keskenkasvuista.

Sirpa Selänne on koko lailla haaskannut oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on, että näiden mummojen pitää saada vauva aina omaan kotiin, pois äitinsä luota, hoitoon?

Minun äiti kertoi kysymättä, että on mukava hoitaa vauvaa omassa kodissa, koska on orjallista touhuta toisen kotona ja mennä kaapeille. Minulle tämä oli ok, ymmärsin täysin. 6kk oli esikoinen, kun meni yökylään mummulaan. Toki kävivät paljon kylässä muutoin.

Mun anoppi kävi oikein mielellään meidän kotona kaappeja läpi. Varsinkin kaikki paperit kiinnosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pumppaa maitoa. Ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa vieroittaa vauvaa.

8kk imetin, en päivääkään antais pois.

3kk imetin, päivääkään enempää en ois jatkanut. Oli he l v e t tiä.

2 vuotta imetin enkä päivääkään vaihtaisi pois. Terve oli tyttö eikä vatsakipuja tai ihottumaa. Nuorempi, jonka aikana maitoa ei tullut tarpeeksi ja sai siksi korviketta, sairastui pahaan atopiaan. Harmitti tosi lujasti.

Sä syytät korvikkeita atopiasta? Voi herran jestas, että olet yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pumppaa maitoa. Ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa vieroittaa vauvaa.

8kk imetin, en päivääkään antais pois.

3kk imetin, päivääkään enempää en ois jatkanut. Oli he l v e t tiä.

2 vuotta imetin enkä päivääkään vaihtaisi pois. Terve oli tyttö eikä vatsakipuja tai ihottumaa. Nuorempi, jonka aikana maitoa ei tullut tarpeeksi ja sai siksi korviketta, sairastui pahaan atopiaan. Harmitti tosi lujasti.

Sä syytät korvikkeita atopiasta? Voi herran jestas, että olet yksinkertainen.

Mun lapset selvisivät korvikkeiden ansiosta elossa. Ei ole atopiaa eikä muutakaan terveysongelmaa, kummallakaan.

Multa löytyy 3 jo aikuista lasta, jotka eivät saaneet tippaakaan äidinmaitoa, korvikkeilla mentiin. Erittäin terveitä ja hienoja ihmisiä niistä tuli. Turha glorifioida mitään imetystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni olisi omituista, jos 3kk ikäisen vauvan äiti kaipaisi jatkuvasti bilettämään tai yleensäkään öitä erossa vauvasta. Miksi se parisuhdeaika pitää ottaa yöllä? Eikö sitä voi hoitaa päiväsaikaan, jolloin lapsen ei tarvitse olla niin pitkiä aikoja erossa äidistä?

3kk ikäinenkö tietää, et oli yön erossa vaikka 10 tuntia, tai päivällä 3 tuntia? Eikä nyt välttis bilettämään, mutta sais yhden illan keskittyä syömään ruoka rauhassa, katsoa vaikka leffa, halia kumppania sängyssä ja nukkua hyvin. Aamulla voi sitten lähteä hakemaan vauvaa vaikka klo 7.

Kyllä 3kk:n ikäinen on niin kiintynyt hoitajaan, että osaa kaivata rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Lapsi ei koskaan unohda oman äidin tuoksua ja sydämen lyöntejä.

Onhan isäkin. Ja voi olla muitakin.

Toki itsekäs äiti haluaa, että side on vain äitiin. Haluaa olla lapsen maailman napa.

No väkisinkin olin vauvalle isää tärkeämpi, kun mä huolehdin vauvasta koko päivän. Mies kävi töissä, työpäivään meni helposti 10 h kun työmatkaakin on. Vaihtoi vaippoja ja sylitteli kyllä, kun oli kotona.

Oma valinta tuollaiset perinteiset sukupuoliroolit. Ei oo häävi isä miehesi ollut.

Mä tykkään tiettyyn rajaan asti perinteisistä sukupuolirooleista. Mitä vikaa siinä on?

Oli joo paska isä, kun kävi töissä että pysyy perheellä katto pään päällä ja ruokaa oli pöydässä ihan joka päivä. Sen lisäksi töiden jälkeen hoiti lasta, joskin hoitotunteja hänelle kertyi paljon vähemmän kuin mulle. Mutta haittaako se?

Hotelliöitäkään ei tarvittu, nekin rahat sijoitettiin järkevämmin.

Vauva ei tarvitse yökyläilyä. Nykyisten imetyssuositusten mukaan vauvoille suositellaan täysimetystä kuuden kuukauden, vähintään kuitenkin neljän kuukauden ikään asti. Suurin osa vauvoista herää myös yöllä syömään kerran tai useamman kerran. Yöimetykset lisäävät äidinmaidon määrää tehokkaasti. Yli puolivuotiaat imetetyt lapset ovat osittaisimetyksellä ja lapsen osittaisimetys voi jatkua vuosienkin ajan.

Mitä ruokaa pieni vauva syö, jos äiti ei ole lähellä ja imettämässä? Vauvan kiintymyssuhteeseen tulee traumoja, jos hän on erossa ensisijaisesta hoitajastaan eli äidistään. Isovanhemmat eivät yleensä myöskään hoida vauvaa niin kuin heille ohjeistetaan, vaan miten he itse haluavat ja pääsevät helpommalla.

Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä, vaan lasten kanssa voi mainiosti kyläillä päiväseltään. Osa lapsista on koti-ikäväisiä ja he eivät halua jäädä mihinkään yöksi ilman vanhempaansa. Ikävöivän lapsen jättäminen puoliväkisin yökylään on julma temppu vanhemmilta. Silloin yökyläilyn syynä on äidin ja isän itsekkäät tarpeet - ei lapsen etu ja hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

"Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään"

> Pidä henkistä ja fyysistä etäisyyttä määräileviin isoäiteihin. Älä vastaa isoäitien puhelinsoittoihin ja viesteihin äläkä käy vauvan kanssa mummoloissa kylässä. SINÄ äitinä päätät vauvasi asioista - eivät suinkaan lapsen isovanhemmat!

Kaikki lapsiperheet eivät halua lastenhoitoapua eivätkä vanhemmat tarvitse parisuhdeaikaa. Nämä äidit ja isät eivät halua kotiinsa lastenhoitajia eivätkä he halua viedä lapsiaan kodin ulkopuolelle hoitoon. Kaikki isoäidit ja isoisät eivät myöskään ole jaksavia, luotettavia ja turvallisia lastenhoitajia.

Kun mummot "kinuavat" lapsenlapsia yökylään, niin heillä on ongelmia omassa elämässään. Isoäidit voivat hankkia harrastuksia: Keikkatöihin, vanhainkotiin ulkoiluttamaan vanhuksia, seurakunnalle tai Suomen Punaiselle Ristille vapaaehtoistyöhön, siivoamaan roskia teitten varsilta, uimarannoilta ja puistoista. Isovanhemmat voivat mennä bingoon ja eläkeläisten bussiretkille.

"Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan?"

> Meidän lapset eivät ole olleet vauvoina koskaan yökylässä. Lapsentahtinen ja pitkä imetys ei onnistu, jos vauva on erossa äidistään. Vauva ei tarvitse yökyläilyä mihinkään, vaan vauvan paikka on äitinsä ja isänsä luona. Yökyläily on itsekkäiden ja mukavuudenhaluisten vanhempien ja komentelevien Besserwisser-isovanhempien keksintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pumppaa maitoa. Ihan hyvä alkaa pikkuhiljaa vieroittaa vauvaa.

8kk imetin, en päivääkään antais pois.

3kk imetin, päivääkään enempää en ois jatkanut. Oli he l v e t tiä.

2 vuotta imetin enkä päivääkään vaihtaisi pois. Terve oli tyttö eikä vatsakipuja tai ihottumaa. Nuorempi, jonka aikana maitoa ei tullut tarpeeksi ja sai siksi korviketta, sairastui pahaan atopiaan. Harmitti tosi lujasti.

Ei se välttämättä ole imetyksestä kiinni. Minä imetin esikoista 3kk ja toista 8kk. Molemmilla terve hyvä iho ja muutenkin terveenä pysyneet.

Ja minä imetin kuopusta reilun vuoden, täysimetys 6kk eikä tippaakaan korviketta ikinä. Paha atopia ja astmaepäily vauva- ja pikkulapsiaikana, onneksi on kasvun myötä helpottanut. Että ei se imetys mikään autuaaksi tekevä asia ole. Helppo, edullinen ja terveellinen tapa ruokkia lasta kyllä. Miinuspuolena se, ettei tosiaan voi jättää hoitoon niin helposti, mutta en ois kyllä halunnutkaan vauvaa jättää. On tuo ehtinyt yökyläillä mummolassa nyt vähän isompanakin, vauva-aikoina kyläiltiin paljon perheenä.

Meillä viisi muksua ja 14 vuotias nuorin. Yksikään ei ole ollut yökylässä ikinä missään.

Ihan periaate, me tehtiin, me hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vauva ei tarvitse yökyläilyä. Nykyisten imetyssuositusten mukaan vauvoille suositellaan täysimetystä kuuden kuukauden, vähintään kuitenkin neljän kuukauden ikään asti. Suurin osa vauvoista herää myös yöllä syömään kerran tai useamman kerran. Yöimetykset lisäävät äidinmaidon määrää tehokkaasti. Yli puolivuotiaat imetetyt lapset ovat osittaisimetyksellä ja lapsen osittaisimetys voi jatkua vuosienkin ajan.

Mitä ruokaa pieni vauva syö, jos äiti ei ole lähellä ja imettämässä? Vauvan kiintymyssuhteeseen tulee traumoja, jos hän on erossa ensisijaisesta hoitajastaan eli äidistään. Isovanhemmat eivät yleensä myöskään hoida vauvaa niin kuin heille ohjeistetaan, vaan miten he itse haluavat ja pääsevät helpommalla.

Alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse yökyläilyä, vaan lasten kanssa voi mainiosti kyläillä päiväseltään. Osa lapsista on koti-ikäväisiä ja he eivät halua jäädä mihinkään yöksi ilman vanhempaansa. Ikävöivän lapsen jättäminen puoliväkisin yökylään on julma temppu vanhemmilta. Silloin yökyläilyn syynä on äidin ja isän itsekkäät tarpeet - ei lapsen etu ja hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

"Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään"

> Pidä henkistä ja fyysistä etäisyyttä määräileviin isoäiteihin. Älä vastaa isoäitien puhelinsoittoihin ja viesteihin äläkä käy vauvan kanssa mummoloissa kylässä. SINÄ äitinä päätät vauvasi asioista - eivät suinkaan lapsen isovanhemmat!

Kaikki lapsiperheet eivät halua lastenhoitoapua eivätkä vanhemmat tarvitse parisuhdeaikaa. Nämä äidit ja isät eivät halua kotiinsa lastenhoitajia eivätkä he halua viedä lapsiaan kodin ulkopuolelle hoitoon. Kaikki isoäidit ja isoisät eivät myöskään ole jaksavia, luotettavia ja turvallisia lastenhoitajia.

Kun mummot "kinuavat" lapsenlapsia yökylään, niin heillä on ongelmia omassa elämässään. Isoäidit voivat hankkia harrastuksia: Keikkatöihin, vanhainkotiin ulkoiluttamaan vanhuksia, seurakunnalle tai Suomen Punaiselle Ristille vapaaehtoistyöhön, siivoamaan roskia teitten varsilta, uimarannoilta ja puistoista. Isovanhemmat voivat mennä bingoon ja eläkeläisten bussiretkille.

"Onko nykyään yleistäkin, että ihmiset laittavat pieniä vauvoja hoitoon yönyli esimerkiksi mummolaan?"

> Meidän lapset eivät ole olleet vauvoina koskaan yökylässä. Lapsentahtinen ja pitkä imetys ei onnistu, jos vauva on erossa äidistään. Vauva ei tarvitse yökyläilyä mihinkään, vaan vauvan paikka on äitinsä ja isänsä luona. Yökyläily on itsekkäiden ja mukavuudenhaluisten vanhempien ja komentelevien Besserwisser-isovanhempien keksintöä.

Mun mielestä ap tekee ihan oikein, kun on kieltäytynyt "tarjouksista". Asiatonta käytöstä isovanhemmilta, jos jankuttavat yökylästä jatkuvasti. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni olisi omituista, jos 3kk ikäisen vauvan äiti kaipaisi jatkuvasti bilettämään tai yleensäkään öitä erossa vauvasta. Miksi se parisuhdeaika pitää ottaa yöllä? Eikö sitä voi hoitaa päiväsaikaan, jolloin lapsen ei tarvitse olla niin pitkiä aikoja erossa äidistä?

3kk ikäinenkö tietää, et oli yön erossa vaikka 10 tuntia, tai päivällä 3 tuntia? Eikä nyt välttis bilettämään, mutta sais yhden illan keskittyä syömään ruoka rauhassa, katsoa vaikka leffa, halia kumppania sängyssä ja nukkua hyvin. Aamulla voi sitten lähteä hakemaan vauvaa vaikka klo 7.

Kyllä 3kk:n ikäinen on niin kiintynyt hoitajaan, että osaa kaivata rintamaitoa ja äidin läheisyyttä. Lapsi ei koskaan unohda oman äidin tuoksua ja sydämen lyöntejä.

Onhan isäkin. Ja voi olla muitakin.

Toki itsekäs äiti haluaa, että side on vain äitiin. Haluaa olla lapsen maailman napa.

No väkisinkin olin vauvalle isää tärkeämpi, kun mä huolehdin vauvasta koko päivän. Mies kävi töissä, työpäivään meni helposti 10 h kun työmatkaakin on. Vaihtoi vaippoja ja sylitteli kyllä, kun oli kotona.

Oma valinta tuollaiset perinteiset sukupuoliroolit. Ei oo häävi isä miehesi ollut.

Mä tykkään tiettyyn rajaan asti perinteisistä sukupuolirooleista. Mitä vikaa siinä on?

Oli joo paska isä, kun kävi töissä että pysyy perheellä katto pään päällä ja ruokaa oli pöydässä ihan joka päivä. Sen lisäksi töiden jälkeen hoiti lasta, joskin hoitotunteja hänelle kertyi paljon vähemmän kuin mulle. Mutta haittaako se?

Hotelliöitäkään ei tarvittu, nekin rahat sijoitettiin järkevämmin.

Meilläkin minä hoidin vauvat, varsinkin noin pienet. Isä kyllä hoiti iltaisin ja viikonloppuisin ja saatoin käydä iltaisin omissa menoissanikin joskus, ja jokusen kerran kavereitten kanssa iltaa istumassakin (vauvan ollessa kylläkin jo 6kk+ ikäinen), mutta yöksi kotiin että olin sit jo

vauvan aamuyöheräilyjen aikaan vauvan luona. Nyt kun lapset on isompia ja minäkin töissä, isä hoitaa heitä jopa enemmän. Että se siitä huonosta isästä. Biologia nyt vaan ei ole ihan tasa-arvoinen kun puhutaan pikkuvauvoista.

Mummoja nähtiin myös paljon, perheenä, ja joskus he hoiti vauvaa muutaman tunnin että käytiin syömässä kahdestaan tai vaikka ihan rauhassa saunassa. Nyt lasten ollessa isompia he myös yökyläilee mummoloissa ja viihtyy. Pikkuvauvan yöhoitoon laittamisessa ei minusta ole oikein mitään järkeä jos ei ole joku erityisen painava syy sille, ehtii sitä isompanakin. Sitten kun lapsi jo osaa nauttia siitä. Vauvana lapsi ei nauti, vaan huolestuu kun ei ole se tuttu hoivaaja. Toki joissain tilanteissa jos mummo/pappa on tosi paljon arjessa mukana ja jo tuttu hoitaja niin tilanne voi olla erilainen.

Vierailija kirjoitti:

48 v mummoksi, vauva 3 vk ja pyydettiin jo ensi kerran otettaisiinko hoitoon. Ei kaikki mene isovanhempien mukaan. Lapsenlapset on rakkaita ja tärkeitä, mutta isovanhempia käytetään myös hyväksi. Välillä kieltämättä väsyttää.

Pahoillani olen niiden lapsiperheiden vuoksi, joilla tukiverkkoja ei ole.

Vauvaparka.

Miten muuten omasta mielestä meni se oman lapsen kasvatus, jos hänestä ei ole omasta lapsestaan huolehtimaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus saan lapsenlapsia varmasti tulen kysymään säännöllisesti josko lapset tulisivat (yö)kylään.

Itse myös halusin hoitaa lapset itse (miehen kanssa), enkä imetyksenkään vuoksi halunnut jättää vauva-ikäistä hoitoon. Olisi kannattanut. Olin aivan sekopäinen, kun en kuukausiin saanut nukuttua edes 2 t putkeen. En nimittäin pystynyt nukkumaan, jos vauva huusi viereisessä huoneessa kuin mikäkin. Mies ei kiljuvan vauvan kanssa myöskään halunnut lähteä minnekään. Eikä mies myöskään herännyt vauvan itkuun, joten hän ei voinut hoitaa edes osia öistä.

Loppujen lopuksi siihen mennessä, kun kuopus oli 14 v olimme miehen kanssa olleet jossain kaksin 2 kertaa. Tuon jälkeen periaatteessa lapset pystyi jättämään yöksikin yksin kotiin, mutta eipä juurikaan ole tehnyt mieli. Miksi sitä viitsisi lomailla uppo-oudon tyypin kanssa?

Jos lasten vanhemmat eivät lastenhoitoapua toivo, se on tietenkin ok. Tarjoudun silti, eli tarvittaessa olen käytettävissä.

3 kk vs 14 v... ehkä olis se joku kultainen keskitie. Itsekin olen halunnut hoitaa _vauvat_ itse, imetyksenkin vuoksi. Muttei siihen 14 vuotta mennyt.

Ehken tarkoittaa sitä, että jos ei alusta saakka opi olemaan hoidossa, sitä on vaikeampi opetella myöhemmin? Mun siskolla vähän tuo tilanne, oli tosi kiinni lapsissa ja kontolloi koko ajan muiden olemista lastensa kanssa. Se johti siihen, että läheiset otti etäisyyttä eikä tunkenut heidän elämäänsä. Myöhemmin sisko on valitellut, miten yksin ja ilman turvaverkkoja olivat.

3 kk ikäisen vauvan kuuluu olla yöt rauhassa äitinsä kanssa ellei ole jokin poikkeustilanne kuten sairastuminen, uupumus tms. Turha yrittääkään väittää, että äidin pitäisi tehdä jotain vasten tahtoaan ja äidinvaistoaan, jotta joku ymmärtämätön sukulainen ei suutu.

Miksi se pikkuvauva pitää saada juuri yökylään? Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, ettei se käy monille perheille jo ihan siksi, että ajatus ei tunnu hyvälle?

Se on ok, mutta ei kannata sitten myöhemmin harmitella. Kiintyminen kulkee molempiin suuntiin ja meillä isovanhemmat on enemmän kiintyneet niihin lapsenlapsiin, joihin suhde muodostui tiiviimmäksi aikaisemmin.

Kyllä me olemme luoneet lapsenlapseen kiintymyssuhteen kuläilemällä puolin ja toisin. Aika hataralla pohjalla on, jos kykenee luomaan kiintymyssuhteen vain yökylään kautta.

Ei siinä ainakaan lapsen etua ajatella, jos kiintymyssuhde luodaan ottamalla vauva pois vanhemmiltaan yökylään. Kyllä sen pitäis mennä niin päin, että ensin luodaan se kiintymyssuhde vauvaan ja sitten voi ottaa yökylään kun vauva/lapsi pitää niitä isovanhempia jo tuttuina ja turvallisina hoitajina. Mutta eihän kaikki osaa sitä lapsen etua ajatella, ei äidit eikä isoäidit.

Ehkä olen jo liian vanha kommentoimaan, kun olen kolmen äiti ja yhden mummi, mutta kokeillaanpa silti. Nuorin on 12 joten kyllä minä vielä jollain tavoin muistan sen kun hän oli vauva. 

Ensinnäkin mummina sanon, että olkaa tyytyväisiä jos teillä on mummi joka haluaa ja ehtii hoitaa vauvaa. Itselläni ei ollut pienintäkään mahdollisuutta tuossa vaiheessa - 8h työpäivät, 5v lapsi, kaksi lähes aikuista lasta, parisuhde ja oma terveys - ikävä kyllä en pystynyt enää yösyöttöihin taipumaan, onneksi kukaan ei tätä odottanutkaan.  Nyt kun olen ollut äiti yli 22 vuotta, pystyn vihdoin ja viimein keskittymään työhöni vanhemmuuden ohella - ja aion tehdä niin. Se ei tarkoita etten rakasta lapsenlasta, tai ettei hän ole tervetullut luokseni. Mutta mikään automaattinen hoitokone minä en enää ole kenellekään.  

Äitinä taas muistan, kuinka suoritin etenkin esikoisen kanssa vanhemmuutta. Olisin ihan yhtälailla voinut olla suorastaan pöyristynyt, jos joku olisi ehdottanut että vauva jäisi mummin kanssa ja minä ja mies olisimme vaikka yön hotellissa. Toisen kohdalla jo osasin jo vään ottaa rennommin ja kolmannen aikana ei ole enää tullut mieleenkään olettaa, että vain minä olen se vauvan maailman napa ja vain minä osaan hoitaa asiat ja vauvan oikein. 

a.) Se mummi on hoitanut sinut tai puolisosi aikuiseksi asti, ehkä hän pärjää vauvan kanssa jopa paremmin kuin ensimmäistä kertaa äidiksi tullut, 3kk kokemuksella

b.) parisuhde on vauvan koti, se ei ole mikään "kyllähän me löhötään sohvalla itkuhälytin vieressä kun vauva nukkuu" -tyylinen ratkaisu pidemmän päälle. 

c.)Mummin ei ole mikään pakko edes nähdä lapsenlastaan. Älä ylenkatso sitä, että hän haluaa auttaa ja ehkä jopa tietää, mitä vauva-arki tekee parisuhteelle - ja haluaa estää teille käymästä niin. Loppujen lopuksi hän on jomman kumman vanhemman äiti, ja ehkä toivoo että oma lapsi karttaa ne pahimmat karikot. 

Mikä tässä on ongelma? Jos isovanhemmat tarjoavat/kinuvat... vauvalle yöhoitajiksi, voi siihen todeta, että ei kiitos, ei vielä. Useammankin kerran, jos tarvis.

Toinen juttu on, jos he tajuavat, että olet aivan lopussa. Silloin kannattaisi tarjoukseen ehkä tarttuakin. Isovanhemmat jäisivät vaikka vauvan kotiin lypsettyjen maitojen kanssa, ja sinä (ja puoliso?) jonnekin muualle nukkumaan edes yhden kokonaisen yön.

Ei tästä kannata ongelmaa tehdä. Useimmat ymmärtää puhetta.

Ero äidistä on vauvalle shokki, epätoivottava sellainen. Oma lapsi kävi yökylässä yksin mummolla vasts 5 v.

Aaär kirjoitti:

Mikä tässä on ongelma? Jos isovanhemmat tarjoavat/kinuvat... vauvalle yöhoitajiksi, voi siihen todeta, että ei kiitos, ei vielä. Useammankin kerran, jos tarvis.

Toinen juttu on, jos he tajuavat, että olet aivan lopussa. Silloin kannattaisi tarjoukseen ehkä tarttuakin. Isovanhemmat jäisivät vaikka vauvan kotiin lypsettyjen maitojen kanssa, ja sinä (ja puoliso?) jonnekin muualle nukkumaan edes yhden kokonaisen yön.

Ei tästä kannata ongelmaa tehdä. Useimmat ymmärtää puhetta.

Ongelma on juurikin se että kaikki ei ymmärrä puhetta.

Mummi kirjoitti:

Ehkä olen jo liian vanha kommentoimaan, kun olen kolmen äiti ja yhden mummi, mutta kokeillaanpa silti. Nuorin on 12 joten kyllä minä vielä jollain tavoin muistan sen kun hän oli vauva. 

Ensinnäkin mummina sanon, että olkaa tyytyväisiä jos teillä on mummi joka haluaa ja ehtii hoitaa vauvaa. Itselläni ei ollut pienintäkään mahdollisuutta tuossa vaiheessa - 8h työpäivät, 5v lapsi, kaksi lähes aikuista lasta, parisuhde ja oma terveys - ikävä kyllä en pystynyt enää yösyöttöihin taipumaan, onneksi kukaan ei tätä odottanutkaan.  Nyt kun olen ollut äiti yli 22 vuotta, pystyn vihdoin ja viimein keskittymään työhöni vanhemmuuden ohella - ja aion tehdä niin. Se ei tarkoita etten rakasta lapsenlasta, tai ettei hän ole tervetullut luokseni. Mutta mikään automaattinen hoitokone minä en enää ole kenellekään.  

Äitinä taas muistan, kuinka suoritin etenkin esikoisen kanssa vanhemmuutta. Olisin ihan yhtälailla voinut olla suorastaan pöyristynyt, jos joku olisi ehdottanut että vauva jäisi mummin kanssa ja minä ja mies olisimme vaikka yön hotellissa. Toisen kohdalla jo osasin jo vään ottaa rennommin ja kolmannen aikana ei ole enää tullut mieleenkään olettaa, että vain minä olen se vauvan maailman napa ja vain minä osaan hoitaa asiat ja vauvan oikein. 

a.) Se mummi on hoitanut sinut tai puolisosi aikuiseksi asti, ehkä hän pärjää vauvan kanssa jopa paremmin kuin ensimmäistä kertaa äidiksi tullut, 3kk kokemuksella

b.) parisuhde on vauvan koti, se ei ole mikään "kyllähän me löhötään sohvalla itkuhälytin vieressä kun vauva nukkuu" -tyylinen ratkaisu pidemmän päälle. 

c.)Mummin ei ole mikään pakko edes nähdä lapsenlastaan. Älä ylenkatso sitä, että hän haluaa auttaa ja ehkä jopa tietää, mitä vauva-arki tekee parisuhteelle - ja haluaa estää teille käymästä niin. Loppujen lopuksi hän on jomman kumman vanhemman äiti, ja ehkä toivoo että oma lapsi karttaa ne pahimmat karikot. 

Olen kyllä monesta asiasta eri mieltä, itsekin useamman jo vauvaiän ylittäneen lapsen vanhempana. Se on totta ettei mummojen osallistuminen ole mikään itsestäänselvyys, eikä sitä kannata ylenkatsoa, mutta kyllä perheellä on oikeus myös pitää omat rajansa ja kasvatusperiaatteensa, eikä suostua mihin tahansa että mummo olisi tyytyväinen. Ja seuraavien lasten kanssa sitä tosiaan on rennompi, eikä sen vauvankaan kanssa edes voi elää niin tiukassa symbioosissa kun joutuu jatkuvasti huomioimaan myös ne isommat lapset.

Mutta. Ei pikkuvauvaa silti ole hyvä antaa hoitoon pitkiksi ajoiksi, jos ei ole selkeästi tarvetta sille, ei ainakaan jos asiaa vauvan kannalta miettii. Isovanhempi varmasti pärjää, eihän se siitä ole kiinni, ja vauvakin selviää siitä, mutta on se vauvalle järkytys joutua eroon vanhemmastaan vieraalle ihmiselle (koska se mummo on _vauvalle_ vieras, ellei ole todella paljon ollut perheen ja vauvan kanssa tekemisissä).

Ja toisekseen, kyllä lyhyenä vauva-aikana parisuhteen hoidoksi riittää vallan hyvin sylikkäin sohvalla makoilu vauvan nukkuessa ja muut lyhyemmät yhdessäolon hetket, kunhan muistaa pitää kiinni edes niistä. Arjessa toisen huomiointi on muutenkin olennaisempaa kuin joku satunnainen "parisuhdeaika" hotelleissa, ja niitä hotelliöitä ehtii kyllä sitten myöhemmin.

Aaär kirjoitti:

Mikä tässä on ongelma? Jos isovanhemmat tarjoavat/kinuvat... vauvalle yöhoitajiksi, voi siihen todeta, että ei kiitos, ei vielä. Useammankin kerran, jos tarvis.

Toinen juttu on, jos he tajuavat, että olet aivan lopussa. Silloin kannattaisi tarjoukseen ehkä tarttuakin. Isovanhemmat jäisivät vaikka vauvan kotiin lypsettyjen maitojen kanssa, ja sinä (ja puoliso?) jonnekin muualle nukkumaan edes yhden kokonaisen yön.

Ei tästä kannata ongelmaa tehdä. Useimmat ymmärtää puhetta.

Eihän sitä mitään ongelmaa olekaan jos he ymmärtää puhetta. Silloin voi nätisti sanoa, että kiitos ei ole tarvetta yökyläilylle vielä, mutta katsotaan sitten kun vauva on isompi, ja kaikki hyvin. Ongelma on, jos puhetta ei ymmärretä tai loukkaannutaan kun "ei se luota että osaisin hoitaa", vaikka kyse ei ole siitä.