Vauvan mummot kinuavat vauvaa jatkuvasti yökyläilemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Tämäpä juuri. Mun sisko ei halunnut lapsiaan mulle hoitoon, koska ei halunnut heidän olevan samassa tilassa ison koirani kanssa. Pyyti välillä hoitamaan lapsia heille, joskus menin, mutta aina en, kun oli työlästä ensin ulkoiluttaa koira ja sit kiirehtiä siskon avuksi.

Sitten ystäväni sai lapsen, hänestä tuli yh, vuorotyö. Pari kertaa viikossa hoidin lasta, ulkoilutin koiran muksu rattaissa jne.

Sisko loukkaantui, kun autoin ystävääni enemmän kuin häntä. No se oli mulle helpompaa ja luonteva osa elämää, toisin kuin antaa apua siskolle, jolla on niin paljon elämää vaikeuttavia vaatimuksia.

Huh, aika itsekäs sisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Kai siitä rajattomuudesta on aiemminkin ollut jotain osviittaa? Ovatko nämä höyrymummot olleet rajattomia äitejä? Siinä tapauksessa pitäisi jo osata suitsia omaa toimintaansa, kipakkaa palautetta on varmasti tullut jo aiemmin, eikä yllätyksenä vasta vauva-aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Mummohan ei ole teidän perhettä. Miksi hän ajattelisikaan vieraan perheen parasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Ei, vaan minä en ole vieraan perheen palvelija, joka ryntää apuun sillon, kun se armon rouvalle sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Ei, vaan minä en ole vieraan perheen palvelija, joka ryntää apuun sillon, kun se armon rouvalle sopii.

Niin, sinä vain hyväksikäytät, uhkailet, kiristät ja häiriköit. Hyvin sairas ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Mummohan ei ole teidän perhettä. Miksi hän ajattelisikaan vieraan perheen parasta?

No miksi sitten sössöttää AUTTAVANSA?

Minä mummina olen saanut hoitaa todella paljon lapsenlastani heti syntymän jälkeen, lähes joka päivä, kun äitinsä sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Mutta ei kyllä tullut mieleenkään pyytää vauvaa yöksi ilman äitiään.

Eikös sitä sanota, että lapsi voi olla erossa vanhemmistaan vasta yksi-vuotiaana yön yli?

No, nyt on yli 1-vuotias ollut jo moneen otteeseen yökylässä ja hyvin on sujunut. Ja hän aivan ilmeisesti tykkää itsekin, koska viimeksi, kun olin häntä hoitamassa ja tein lähtöä, haki napero omat kenkänsä ja sanoi Mummiii, ja vilkutti äidilleen :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Ei, vaan minä en ole vieraan perheen palvelija, joka ryntää apuun sillon, kun se armon rouvalle sopii.

Niin, sinä vain hyväksikäytät, uhkailet, kiristät ja häiriköit. Hyvin sairas ihminen.

Rauhoitu, hyvä ihminen. Elämä on, sä et ole sen napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Ei, vaan minä en ole vieraan perheen palvelija, joka ryntää apuun sillon, kun se armon rouvalle sopii.

Niin, sinä vain hyväksikäytät, uhkailet, kiristät ja häiriköit. Hyvin sairas ihminen.

1)sanotaan, että mummi on vieras, ulkopuolinen ihminen

2)saadaan raivari, kun vieras ulkopuolinen ei haluakaan auttaa

Ei tietenkään pidä olla äidistä ja tutusta rytmistä ja kodin tuoksuista erossa ellei vanhemmalle tule esim masennus, jonka vuoksi on parempi antaa äidille mahdollisuus levätä. Ei lasta ole ylipäätään pakko antaa isovanhemmille isompanakaan. Jokainen perhe tekee omalla tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

No 3kk on liian pieni jo imetyksenkin takia, mutta eikö ole kiva tietää, että joskus voitte saada vapaaillan tai jopa yön. Sen voi käyttää vaikka nukkumiseen, jos ei muuhun. Parisuhteellekin pitää varata aikaa ja energiaa. Se suhde on lapsen koti. Vanhemmalla sukupolvella saattaa olla kokemusta siitä, kuinka parisuhteen käy, jos äiti keskittyy vain vauvaan.

Voi, tuuli kerkeää kääntyä, kun vauva alkaa vaatia enemmän. Nyt ois mummuilla vielä kissan päivät kun saisivat ihailla nukkuvaa vauvaa.

Toki voi käydä kuten minulla, että en olisi millään malttanut odottaa, että mummun kullannuppu herää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa omituiselta jos oikeasti on kyse "kinuamisesta", voiko myös olla kyse uutena äitinä kokemastasi suojelemishalusta, eli et halua/uskalla jättää vauvaa muiden hoitoon? Ymmärrettävää sekin, mutta itse (tosin vielä lapsettomana), luulisin tarkoituksenperien olevan hyviä - uudet vanhemmat usein tarvitsevat ja ansaitsevat vähän ns. "omaa aikaa", niin parisuhteen vuoksi, kuin myös itselleen.

Itse olen pariin otteeseen tarjoutunut hyvälle ystäväpariskunnalle (joka asuu ihan naapurikorttelissa, eikä heillä ole sukulaisia kaupungissa), että voin mielelläni hoitaa heidän vauvaa joko illan tai jopa yön yli jotta he voisivat tehdä jotain ihan vain keskenään. Tarjouksesta on kieltäydytty, ja en loukkaantunut siitä (he tietävät, että minulla on paljon kokemusta pienten lasten hoidosta), mutta hienosti perustelivat, että "heidän aikansa" on vauvan kanssa.

Tietenkin teette mikä teistä perheenä tuntuu parhaalta, mutta uskoisin, että apua tarjoavat ("kinuavat?", hirveä sana) tarkoittavat teille vain parasta. :)

Ei voi eikä tuossa mitään uutta ole, oikein todlela tyypillistä rajattomien isoäitien jyräävää käytöstä.

Ja ei, ei ole kyse perheen parhaasta, vaan mummojen omista itsekkäistä tarpeista.

Mummohan ei ole teidän perhettä. Miksi hän ajattelisikaan vieraan perheen parasta?

Oma lapsi vieras? Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Ei, vaan minä en ole vieraan perheen palvelija, joka ryntää apuun sillon, kun se armon rouvalle sopii.

Niin, sinä vain hyväksikäytät, uhkailet, kiristät ja häiriköit. Hyvin sairas ihminen.

1)sanotaan, että mummi on vieras, ulkopuolinen ihminen

2)saadaan raivari, kun vieras ulkopuolinen ei haluakaan auttaa

Suojellaan lasta. Ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä mustasukkaisena lapsen ja isovanhempien välejä sabotoivat lapsiminiät löytävät kyllä asian vielä edestään.

Millä lailla? Vanhemmat ne aina päättävät, ketkä kokevat perheelle läheisiksi ihmisiksi. Ei niillä sukulaisilla mitään oikeutta lapsiin ole.

MOT. Omat vanhemmat kyllä ovat läheisiä, paitsi jos nirppanokka miniä yrittää estää nämä suhteet. Valitettavan usein ainakin tällä palstalla niin onkin. Mutta saatte kyllä kiehua omissa liemissänne, vuorostanne.

Kun ei ole mitään estettävää. Ei ole mitään lähtökohtaista tunkeutumisen oikeutta, jota pitäisi erikseen estää.

Jokainen ihminen ihan itse katsoo, kuka on perheelle läheinen, keneltä pyydetään apua, kenet kutsutaan kylään, kenet koetaan läheiseksi jne.

Vapaasti vaan, voi vaan olla aika yksinäistä. Kas kun harvaa ees kiinnostaa olla tuollaisten läheinen.

Miten niin? Siinä vasta yksinäinen on kun kökkii väkisin ihmisten kanssa, joista ei edes pidä, joita ei koe läheisiksi ja jotka kuormittavat niin, ettei muuhun jää edes voimia.

Juu, molempi parempi kaikille niin. Ei se sun lasten seura niin tärkeetä kellekään oo, että sen takia jaksaisi sua.

Totta, jotkut ajattelee, että toisten ihmisten pitäisi olla onnesta soikeina, jos saavat olla osa heidän lastensa elämää. Vähän ylimitoitettu on silloin se kuvitelma omien lasten tärkeydestä muille. Oikeastihan sitä saa olla kiitollinen, jos joku muukin kuin lasten vanhempi on kiinnostunut niiden kanssa aikaansa viettämään.

Kenenkään ei tarvitse olla kiitollinen rajattomuudesta. Kiinnostusta voi osoittaa muuten kuin vaatimalla sylivauvaa yökylään, vaikka lapsen äiti ei sitä pyytäisi.

Kas kun muut ihmiset ei ole tässä maailmasa lapsen äidin vuoksi, antamassa apua tämän pyytäessä.

Mummo voi pyytää lasta yökylään, jos haluaa. Äiti voi sen kieltää, jos haluaa. Kumpikin toimii omista lähtökohdistaan käsin ja jos kovin eri linjoilla ollaan, niin sit se ihmissuhde vain jää, se on elämää vain.

Normaaleissa ihmissuhteissa tunnetaan myös sellaiset kuin empatia ja välittäminen. Jos ihmissuhde kaatuu siihen, että ei saa erotettua vauvaa yöksi äidistään, kyseessä ei ole mikään normaali ja läheinen ihmissuhde alunperinkään.

Ei, tuo on ylihuolehtivan mannan konservatiivista ideologiaa, hänen käsityksensä lapsen edusta. Jos arvot ei kohtaa, ihmisetkään ei kohtaa.

Ketjusta näet, että monelle koko kiintymyssuhde on outo asia, ei suinkaan konservatiivinen.

Kenelläkään ei ole oikeutta repiä pientä lasta kodistaan tai uhkailla tai kiristää sitä lasta itselleen.

Jos lapseen haluaa tutustua ja on vilpitön, se onnistuu niin, että vanhemmat ovat läsnä.

Jos lapseen haluaa tutustua... siinäpä se suuri jos on. Sun maailman keskipiste nyt vain on muille vauva muiden joukossa,johon tutustutaan, jos se on helppoa.

Eipä tunnu olevan mummoille vauva muiden joukossa, jos vaatimalla vaaditaan yökylään heti ihan pikkuisena.

Alkutilanteessa voikin kiinnostaa. Mut kiinnostus häviää kyllä, jos miniä on hankala.

Eli kiinnostus lähtee puhtaasti omista hyväksikäyttötarpeista, ei lapsesta ollenkaan.

Niin. Kerropas nyt, mikä sinun lapsestasi tekisi niin kiinnostavan, että lähtisi jostain muusta? Niin ihmissuhteet toimivat, että antaja haluaa myös jotain saada.

Sitten on aika turha mummeleiden ihmetellä miksi vanhemmat ei anna hyväksikäyttää lapsiaan.

Jotkut vanhemnat on iloisia kun saavat omaa aikaa ja se on kaikille win win.

Kieltää saavat ja se on täysin sallittua. Mutta kunhan eivät sitten myöhemmin valita, miten yksin ja ilman tukiverkkoja ovat.

Eli sinä kiristät antamaan pienen vauvan yksinään luoksesi sillä uhalla, että jos perhe joskus tarvitsee apua, et sinä anna, koska et ole saanut lasta pahoinpidellä pienenä? Aikamoinen saasta olet.

Ei, vaan minä en ole vieraan perheen palvelija, joka ryntää apuun sillon, kun se armon rouvalle sopii.

Niin, sinä vain hyväksikäytät, uhkailet, kiristät ja häiriköit. Hyvin sairas ihminen.

1)sanotaan, että mummi on vieras, ulkopuolinen ihminen

2)saadaan raivari, kun vieras ulkopuolinen ei haluakaan auttaa

Suojellaan lasta. Ei muuta.

Suojelkaa myös itseltänne.