Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ovat hulluimmat asiat, mitä olet tehnyt, koska et kiltteyttäsi ole osannut kieltäytyä? Joku osti muistaakseni omakotitalon. Itse olen mennyt kihloihin. Siinäpä sitten miettii seurauksia, omakotitalossa lainat niskassa tai kihloissa, kun ei vielä ollut itse valmis tai edes tiedä, oliko henkilö oikea.
Minä olin myös kiltti ja aika epävarma/arkajalka nuorena. Huomasin ettei siitä oikein pidetty, työpaikoilla ja muualla. Vanhemmat ihmiset erityisesti tilittivät, joskus vihamielisestikin. no, nykyään on aika kova kuori ja olen saanut itsevarmuutta ja napakkuutta persoonaani enkä enää koe samaa mitä nuorena. Kaikki se koulu ja työpaikkakiusaaminen olisi saanut jäädä pois, mutta tällainen minusta sitten tuli. Heti jos joku yrittää "alistaa", annan takaisin. Mutta täytyy sanoa, että mä tykkään niistä kilteistä ihmisistä ja arvostan heitä. Itse en tylytä tai syrji heitä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on julma maailma. Kilttejä ei arvosteta.
Sen olen oppinut ettei pidä olla liian lempeä, mutta ei myöskään liian kova. Jotakin siltä väliltä, ehkä lempeän kova. Täytyy tunnistaa omat rajat ettei kukaan käytä sinua hyväksi "kynnysmattona". Jämäkkä ja topakka, jonka ohjenuora on kuitenkin empatia. Olemme kuitenkin vain ihmisiä kaikkine puutteinemme ja meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus olla täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on julma maailma. Kilttejä ei arvosteta.
Sen olen oppinut ettei pidä olla liian lempeä, mutta ei myöskään liian kova. Jotakin siltä väliltä, ehkä lempeän kova. Täytyy tunnistaa omat rajat ettei kukaan käytä sinua hyväksi "kynnysmattona". Jämäkkä ja topakka, jonka ohjenuora on kuitenkin empatia. Olemme kuitenkin vain ihmisiä kaikkine puutteinemme ja meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus olla täällä.
Olen eri. Tuo jämäkkyyden opettelu ei välttämättä aina poista ongelmaa, joka mielestäni ainakin osittain tulee jo siitä, että muut ovat siinä vaiheessa jo käyttäytyneet jollain tavalla huonosti ja usko ihmiskuntaan on jälleen kokenut yhden kolhun lisää.
Minun puolisoni on hyvä ja kiltti ihminen, ei mielestäni pelkästään lapsuudesta johtuvien asioiden vuoksi vaan myös luonteeltaan, syvästi ja täysin. Hänellä on tähän asti ollut onnea ja ympärille on osunut ihmisiä, jotka ovat arvostaneet häntä sellaisena. Valitettavasti nykyajan työelämä ei tällainen ympäristö yleensä ole.
Puolisoni on omalla, melkeinpä voisi sanoa rakastamallaan, alalla poikkeuksellisen lahjakas ja se on vienyt hänet hyvin eteenpäin uralla. Mutta kilpailu on kovaa ja moni käyttää kyynärpäätaktiikkaa, edistää omaa etuaan muiden ideoilla jne. Puolisoni on sikäli onnekas, että hänen arvonsa on huomattu kyllä ylempääkin eikä sikäli ole hätää mutta lähikollegoiden toiminta on alkanut jättää jälkeensä ja puolisoni käyttää nykyään sanoja kuten katkera.
Suren, että menetän sen valoisan hyvän ihmisen, joka hän on. Minäkin olin kiltti mutta elämä valitettavasti opetti karusti ja melko pienestä pitäen millainen maailma tämä on. "Sisäinen valoni" on kuin ö-luokan energiansäästölamppu nykyään ja hädin tuskin kestän täällä. En halua, että puolisolleni kävisi samoin, vika kun ei ole siinä millainen hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele ensin miten maailma toimii ja hyväksy se. Sen jälkeen keskitä energiasi omaan hyvinvointiin ja mielenkiinnon kohteisiisi. Unohda kaikki muu. (tietty jos näet lapsen kaatuvan pyörällä kadulla, menet auttamaan, mutta muuten ihmiset saavat pärjätä omillaan ja kannatella itse itseään).
Itsellä meni useampi vuosi hyväksyä että maailma
nyt vaan toimii tietyllä tavalla, eikä siinä ole kiltteydelle jalansijaa. Nopeat ja kovat ottavat, hitaat ja kiltit jäävät nuolemaan näppejänsä. Opettele rajasi ja arvosta itseäsi. Ole tarkka kenen kanssa toimit ja opettele tunnistamaan ihmisten taustamotiiveja. Jotkut ihmiset vaan ovat kelvottomia ja itsekkäitä. Kiltti usein ajattelee että jos olen kiltti muille, muut ovat kilttejä minulle. Hyväksy ettei asia mene niin.
Voin samaistua oikeastaan kaikkeen, mitä kirjoitit. Olen aivan kuin sinä ja aivan yhtä väsynyt ihmisiin ja siihen, että olin miten päin vain, aina olen muiden mielestä aina väärin.
Onneksi on sentään puoliso, joka rakastaa minua tällaisena, mutta hän onkin sitten likimain ainoa ihminen, jonka seuraa jaksan. Aina silloin, kun joudun olemaan muiden kanssa tekemisissä, kohtaan vähintään pientä nälvimistä, yleensä ihan puhdasta vihamieltä. En enää jaksa miettiä, mikä piirre se minussa on, joka muita ihmisiä niin ärsyttää. Olen hiljainen, kohtelias, en koskaan sano toiselle pahasti tai ole tahallani ilkeä. Olen kyllä vähän sosiaalisesti kömpelö, mutta tämän ominaisuuteni tiedostaen harkitsen aina tarkkaan ennen kuin avaan suuni, varsinkin vähänkään vieraammassa seurassa.
Kun ihmisten halveksuntaa ja ansaitsematonta inhoa on pian 40 vuotta sietänyt, alkaa olla aikalailla nollatoleranssi kaikenlaiseen negaatioon, riippumatta siitä, kohdistuuko se minuun vai johonkuhun muuhun. Puoliso on ainut lapsuudenperheeni ulkopuolinen ihminen, jonka kanssa olen vapaaehtoisesti tekemisissä, koska en vain enää siedä minkäänlaista tölvimistä keneltäkään millään tekosyyllä. En minä takaisin ala vttuilemaan, yksinkertaisesti vain suljen ko. ihmisen elämästäni.
Meistä kilteistä tulee hiton kyynisiä ja sulkeutuneita, jos jaksamme elää tarpeeksi vanhoiksi. Itse olen saavuttanut sen vaiheen, jossa sinnittelen täällä ihan vain vihaajien kiusaksi. Sitä odotellessa, että alan jakaa takaisin sitä, mitä minulle annetaan.
Mutta jaksamista, ap. Et ole ainakaan yksin, jos se yhtään lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäiseksi. Lopeta kilttiys.
Selaa Rational Malee sekä Jordan Petersonii.
Käy salil, parturis. Safkaa runsaasti proteiinii sekä rasvaa. Sporttaa Roadimies tyylist fäijonii kuten Monclerii, Trapstarii.
Ota Law of Attraction meiningit käytännön toteutukseen. Fiilaa olevasi itsevarma, röyhkeä, dominoiva Moderni Mies -- kuin Damiano David tai Archie Cruz.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olen kans huomannut saman. Todella moni on valmis polkemaan heikompi kohottaakseen omaa itsetuntoaan ja peittääkseen omat heikkoutensa.
Siis tavallaan esitetään vahvaa, haavoittumatonta ja erehtymätöntä. Valitettavasti moni ottaa sen todesta. Sen sijaan vastuuntuntoiset ihmiset mielummin pahoittelee ja kertoo virheistään muille. Osa ymmärtää tämän siten, että tuossa ihmisessä on vikaa.
Eli siis ihmiset tavallaan tuomitsevat muut mielessään tajuamattaan. Tämä näkyy mm työelämässä ja kouluissa siten, että ryhmää pyörittää yksi "erehtymätön", jonka huonotkin ideat näyttää timantilta. Sen sijaan se ujo hiirulainen loistavan ideansa kanssa saatetaan ohittaa.
Olen opiskellut ryhmäytymistä ja jotenkin todella näkee että useimmat ihmiset uskoo rooleihin enemmän kuin myöntävät. Osaamisellakaan ei ole niin paljon väliä kuin sillä kuinka paljon uskoo itseensä tai esittää uskovansa.
Se, että uskaltaa olla lämmin, aito ja epätäydellinen, on kateutta aiheuttavaa uskokaa tai älkää. Ihmiset on kateellisiä mitä typerimmistä asioista. Feikki ja roolia esittävä ihminen kokee aidon ihmisen uhkana ja alkaa painaa tätä alas, jottei oma naamio tipahtaisi. Sellaisilla ihmisillä on myös taito saada ujo/arka näyttämään osaamattomalta ja heikolta. Muut laumassa uskoo tämän.
Laumakäyttäytymistä siis.. mutta ei ollenkaan järkevää ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys ei ole tyhmyyttä.
Surullista, että tällaisesta asiasta edes tarvitsee muistuttaa. Sehän on pikemminkin päinvastoin. Ilkeys on tyhmyyttä tai ainakin viisauden vastakohta, sydämetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kannattaa muistaa, että monessa kielessä ei edes ole sanaa kiltti. Ruotsissa on snälla, mutta esimerkiksi englannissa ei ole. Sekin kertonee jotain siitä, onko kiltteys jotain universaalia vai meidän kansakunnallinen lapsuustrauma.
On ok olla hyväsydäminen, reilu, ymmärtävä, pitkäpinnainen, joustava jne., kunhan muistaa, ettei ole kiltti eli omat tarpeet sivuun laittanut ihminen, joka alistuu mukailemaan toista.
Täysin sama tilanne minulla täällä. Missähän me kiltit voitaisiin tavata ja muodostaa oma porukka? Työyhteisöissä ei myöskään ole tullut vastaan täysin samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiltti ja mukava mies. Muutin nuorena maalle kun huumeet eivät kiinnostanut ja muutama ystävä kuoli huumeisiin. "luuletko olevasi kova jätkä", en ole kova jätkä. Pilkon puita, pelaan tietokoneella ja harrastan metsästämistä. Viihdyn hyvin yksin, mutta rakkaus kelpaisi elämään. Jos ihminen on kiltti ja hyvä, pitää vain löytää ihmisiä jotka jakavat saman ajatuksen. Hyvät ihmiset ja luonto antaa sata kertaa enemmän, kuin toksiset kaupunkilaiset?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytymismallit kehittyvät lapsuudessa. Pohdi, millainen perhedynamiikka lapsuudenkodissasi oli. Oliko kiltteys edellytys siellä? Saitko ilmaista omaa tahtoa ja pitää puoliasi? Saitko suuttua?
On ihan ok olla kiltti niille, jotka ovat kilttejä sinulle, mutta ei hyväksikäyttäjille, koska se vahingoittaa sinua.
Oletko miettinyt, mitä "ostat" kiltteydelläsi? Ns.ystäviä, hyväksyntää, riidattomuutta, mukaan pääsyä?
Ongelma on, ettet itse ole koskaan saamapuolella, koska houkutat luoksesi näitä siipiveikkoja.
Sinulla on ongelma ja mielestäsi joku on niin kiltti että se antaa luvan hyväksikäytölle????
Jos oletkin epävarma et niinkään kiltti.
Jos kiltti on viisas, hän tietää milloin ei pidä olla kiltti.
Ylläpito ei anna arvostella sairasta narsismia ja tervettä narsismia? Ylläpito edustaa tervettä narsismia ja minun ei tarvitse hakea heidän hyväksyntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Ongelmahan on usein se, että ne jyrääjät ovat vahvoja luonteita ja verbaalisesti lahjakkaita. Itse en vain pärjää näille. Sekoan sanoissa, en saa sanottua asiaa niin kuin haluaisin, pasmat menee niin sanotusti sekaisin. Jälkeen päin kyllä sitten tietäisin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se on myöhäistä sitten.
Minä olen melko kovapäinen ja hyvä suustani, mutta silti jäädyn jos joku tulee ilkeilemään tai raivoamaan päin näköä. Tilanne on vaan niin yllättävä. Ja pyrin yleensä ottamaan ihmisten tunteet huomioon. Kilttejä on meissä "kovaluonteisissakin".
En minä kyllä sanonutkaan, että "kovaluonteiset" eivät olisi kilttejä. Sanoin, että ne toisten yli jyräävät ovat usein niin vahvoja luonteita ja hyviä suustaan, ettei heille mahda mitään. He eivät ole kilttejä, mutta he popsivat kilttejä aamupalakseen, olipa se kiltti sitten hiljainen tai äänekäs.
Käyttäytymismallit kehittyvät lapsuudessa. Pohdi, millainen perhedynamiikka lapsuudenkodissasi oli. Oliko kiltteys edellytys siellä? Saitko ilmaista omaa tahtoa ja pitää puoliasi? Saitko suuttua?
On ihan ok olla kiltti niille, jotka ovat kilttejä sinulle, mutta ei hyväksikäyttäjille, koska se vahingoittaa sinua.
Oletko miettinyt, mitä "ostat" kiltteydelläsi? Ns.ystäviä, hyväksyntää, riidattomuutta, mukaan pääsyä?
Ongelma on, ettet itse ole koskaan saamapuolella, koska houkutat luoksesi näitä siipiveikkoja.