Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Kysymys teille kilteille ihmisille: miten teidän lapsuudenkodissa teidän kilttiin luonteeseen suhtauduttiin?
Kysyn tätä siksi, että minulla on kolme lasta, joista yksi on mielestäni vähän liian kiltti luonteeltaan tähän maailmaan. Olen yrittänyt kasvattaa häntä siten, että ystävällinen voi olla kaikille, mutta kiltti vain niille, jotka sen ansaitsevat. En yritä muuttaa häntä, mutta maailma syö hänet muuten elävältä, jollei hän opi eroa säätelemään kiltteyttään.
Kaksi sisarusta ovat sitten ns. Normeja. Kilttiä lasta olen yrittänyt opettaa pitämään puoliaan näitä kahta normia vastaan. Ehkä se opettaisi häntä myös hieman kovettamaan itseään, kun on oppinut pitämään puolta sisaruksiaan vastaan? Vai olenko kasvatuksessa täysin hakoteillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiltteys voi olla ongelma.
Mulla vähän sama.
Olen ihan liian kiltti, enkä osaa aina pitää puoliani.
Jos joku käyttäytyy minua kohtaan huonosti, jotenkin säikähdän sitä enkä osaa puolustautua.
Ja vaikka välttelen draamaa niin näitä tilanteita sattuu silti usein :(
Ikäänkuin olisin joku idiootti-magneetti.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Kannattaa alkaa käyttää anaboleja. Ne muuttavat luonnetta siten, että jos olit aiemmin arka ja alistuva, niin anabolien käyttö saa sinut suuttumaan joka kerta kun joku arvostelee tai mollaa sinua. Sen takia moni käyttää niitä. Ne tuovat valtavasti lisää henkistä jämäkkyyttä.
Lähiystävissäni on pari tälläistä liian kilttiä. Se hämmentää aina itseäni, kun he antavat polkea itsensä ja sitten sairaslomalta soittelevat, miten heitä on kohdeltu kaltoin. Koskaan eivät puolusta itseään, syyttää muita, kun kiltteyttä ei ymmärretä. Mulle tulee aina sana marttyyri mieleen. Odottavat että me vahvemmat puolustetaan ja vahvistetaan heitä, mitä toki teenkin, kun ystävä olen. Silti en lakkaa hämmästymästä, miksi he antavat niin tapahtua, kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia muuten ovat kilttien poikien bileet? Mitä bileissä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea kirja Kiltteydestä kipeät.
Vähän rankkaa lukemista. Itse ainakin olin ihan järkyttynyt aluksi.
Olen harjoitellut rajojen laittamista. Ja opetellut pyytämään asioita esim. annatko tuon lusikan yms.
Olen myös pyytänyt muita tekemään asioita puolestani.
Voin sanoa että ei ole helppoa.
Ja aion kyllä jatkossa pärjätä ilman apua mutta on hyvä harjoitella pyytämistä koska se tuo itsevarmuutta.
Aion jatkossakin pärjätä ilman apua. Tuo asenne kertoo siitä, että avun pyytäminen on raskasta, kun sen ei tarvitsis olla sitä. Kun antaa, voi olettaa myös saavansa. Tasapaino on tärkeää. Itse en pidä ihmisistä, jotka eivät tarvitse mitään eivätkä missään nimessä halua vastapalveluksia. En edes pyytäisi apua sellaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kuvittelevat että kilttinä olo on helppoa? Joutuu jatkuvasti kuuntelemaan jotain avautumisia, valitusta, haukkuja ym. ym. vain sen takia kun on hyvä kuuntelija ja se että kilttinä pitää ottaa vastaan. Jotenkin tuntuu että varsinkin kun on vahva ja kiltti ei ole myöskään tunteita eikä mitään ota henkilökohtaisesti. Mutta sanonpahan vaan että olen pehmeä sisältä ja kyllä kaikki negatiiviset jutut tuntuvat pistävinä.
Et sinä ole kiltti vaan vetelä ja passiivis-aggressiivinen uhriutuja. Katkera. Hapanimelä.
Vetelä? Uhriutuja? Tunnet siis minut henkilökohtaisesti? Minulla vain ollut tällaisia kokemuksia muista ihmisistä.. sinä taidat olla se haukkuja juuri jota kiltit ihmiset joutuvat kestämään.
Sitten jotenkin nämä ronskit jyrät ovat kateellisia toisen hyväntahtoisuudelle ja kiltteydelle. Liian lälly, liian hyvä ihminen plaa plaa.... ihankuin se ei olisi toivottua, kuin jostain toiselta planeetalta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mennään väärille raiteille siinä, että kiltteydestä tehdään 'ongelma'. Ongelma on niillä, jotka ovat ikäviä muita ihmisiä kohtaan, ts. eivät ota vastuuta käytöksestään.
Maailmassa täytyy osata luovia ja pitää puolensa. Puolensa pitäminen ei kuitenkaan tarkoita vihaa ja riitelyä.
Jos joku loukkaa, voi sanoa rauhallisesti: 'tuo loukkasi minua'. Ei kannata syytellä muita, koska se synnyttää riitaa, kertoo vain sen, miltä itsestä tuntuu. Jos ei puolusta itseään, siitä jää katkeruutta sydämeen joka syö energiaa ihan turhaan. Puolensa pitäminenkin on sosiaalista taitoa, jota kannattaa opetella fiksulla tavalla. Jos katkeruutta sydämeen kertyy, se voi sitten purkautua väärällä tavalla tai näkyä 'rivien välistä' ulospäin.
Työpaikoilla voi olla ikäviä ilmapiirejä, jos mahdollista, vaihda työpaikkaa tai kouluttaudu tai ryhdy yrittäjäksi. Maailmassa ei voi muuttaa toisia ihmisiä, voi vain muuttaa omaa asennettaan.
Usko Jeesukseen on auttanut monia tässäkin asiassa. Hän antaa sisäisen rauhan, joka auttaa selviämään monista tilanteista. Jeesus opettaa myös antamaan anteeksi ja välttämään huonoa seuraa.
Katso tilanteesi 'yli' ja etsi uusia polkuja. Elämä on mahdollisuuksia täynnä jos avaa silmänsä.
On mahdollista myös kasvaa itsevarmemmaksi ihmiseksi, jota ei tönitä.
Yksi asia on myös tärkeä; ei kannata mielessään liioitella ongelmia. Kun tämän muistaa, pääsee ongelmista paremmin yli.
Hahahahhahha
Vierailija kirjoitti:
Liika kiltteys on pahasta.
Pitää tuntea oma arvonsa eikä nuoleskella muita vain saavuttaakseen jonkun oletetun sijan heidän arvomaailmassaan.
Minäkin eilen hävitin yhden myrkyllisen kaverin elämästäni. Pitkän harkinnan jälkeen. Mutta rajani löytyi. Olin rauhallinen. Minua ei vaivaa, mitä hän minusta puhuu muille. Pääasia että pääsin eroon. Olen ihmeissäni itse, koska oli eka kerta kun teen tuollaista. Mutta rauhotuin. Se oli oikea veto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama.
Olen ihan liian kiltti, enkä osaa aina pitää puoliani.
Jos joku käyttäytyy minua kohtaan huonosti, jotenkin säikähdän sitä enkä osaa puolustautua.
Ja vaikka välttelen draamaa niin näitä tilanteita sattuu silti usein :(
Ikäänkuin olisin joku idiootti-magneetti.
Samat sanat. Ihmiset rentoutuvat seurassani eli näyttävät pahimmat puolensa minulle. Pitäisikö se ottaa luottamuksen osoituksena? Ei enää minun kanssani.
Haasta itsesi seuraavalla harjoituksella.
Sano yhden päivän ajan kaikkiin pyyntöihin "Ei"
pitäydy vastauksessasi vaikka toinen suostuttelisi tai ärtyisi. Sinun ei tarvitse perustella kieltäytymistäsi. Kiinnitä myös huomiota ketkä haluavat myös sinulle vastavuoroisesti ja huomioivasti hyvää
On aikasi ajatella myös itseäsi, oma elämä pitää olla tasapainossa että voi keskittyä toisiin ilman että syö niitä vähäisiäkin henkisiä ja fyysisiä resursseja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen että olet kiltti. Valtaosa naisista ovat täysin psykoottisia. Kumppanisi kiittää myös.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille kilteille ihmisille: miten teidän lapsuudenkodissa teidän kilttiin luonteeseen suhtauduttiin?
Kysyn tätä siksi, että minulla on kolme lasta, joista yksi on mielestäni vähän liian kiltti luonteeltaan tähän maailmaan. Olen yrittänyt kasvattaa häntä siten, että ystävällinen voi olla kaikille, mutta kiltti vain niille, jotka sen ansaitsevat. En yritä muuttaa häntä, mutta maailma syö hänet muuten elävältä, jollei hän opi eroa säätelemään kiltteyttään.
Kaksi sisarusta ovat sitten ns. Normeja. Kilttiä lasta olen yrittänyt opettaa pitämään puoliaan näitä kahta normia vastaan. Ehkä se opettaisi häntä myös hieman kovettamaan itseään, kun on oppinut pitämään puolta sisaruksiaan vastaan? Vai olenko kasvatuksessa täysin hakoteillä?
Minä olen oppinut vasta aikuisena, ettei kaikkien mieli toimi samoin kuin itseni - pyrkimyksenä yhteiseen hyvään ja saada asioihin aikaan ratkaisu ja hyväntahtoisesti. Ehkä jos tuon saat kerrottua hänelle niin, että hän ymmärtää sen.
Kun minua on kohdeltu henkisesti väkivaltaisesti, olen ollut vain hämilläni ja yrittänyt selvittää väärinkäsitystä toisen kanssa. No, mitään väärinkäsitystä ei ole ollut vaan toinen on mulk ku. Sen tajuamiseen meni vuosia! Ja siihen, että näitä ihmisiä on enemmänkin. Eli, jos joku osoittautuu ei hyväntahtoiseksi, kannattaa jättää sellainen ihminen ja jatkaa itse matkaa ja ympäröidä itsensä vain aidosti hyvillä ihmisillä.
Minäkin olen tullut siihen tulokseen että olen liian kiltti. Nyt olen päättänyt kokeilla ryhtymistä kusipääksi. Saapa nähdä joko alkaisi naisten haarat aukeamaan minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys ei ole tyhmyyttä.
Juuri näin.
Tästäkin ajattelin kirjoittaa mutta katselin ensin sivulta päin, minkälaista vastaanottoa tälle aloitukselle tulee. Toisinaan ihmiset eivät ymmärrä tai halua tahallisesti ymmärtää keskustelun pointtia mutta onneksi tänne on tullut järkeviä kommentteja.
Kiltteys valitettavasti yleensä liitetään tyhmyyteen. En ole tyhmä vaikka sellaisen kuvan voi saada, osaan myös yllättää ihmisiä. Yleensä syynä on se, että en jaksa lähteä perustelemaan asioita kun huomaan ihmisen jo lähtökohtaisesti olevan vankka mielipiteessään.
Tai jos vaikka esimerkiksi egolleen hakee vahvistustaan ja kehuu itseään paljon, en jaksa tähän lisäillä juuri mitään. Voin kehua ja sanoa, että itsekin toivoisin enemmän asiaa x mutta koska on turhaa lähteä itse mukaan ja liittyä keskusteluun alkamalla vaikka kilpailemaan saavutuksillaan, on helpompi vain myötäillä.
Ihmisistä kovin ymmärtää mitä hakevat.
Ymmärrän heitä mutta toisaalta en kuitenkaan aivan täysin sitä miksi pitää väärin tavoin hakea vahvistusta Itsetunnolleen. Yleensä painamalla muita alaspäin.
Ehkä se on tätä kulttuuria, täällähän moni on joutunut elämään aika veemäisessä ilmapiirissä jo lapsuudessa. Mitälie, kaikella on tietenkin syynsä.Minulle on helpompaa olla sivusta katsoja ja tilanteessa olija kuin uppoutua täysin siihen tietynlaiseen valheellisuuteen, joita kehitellään itse.
Minusta saa tyhmän kuvan koska en jaksa käyttää aina energiaani turhan pohtimiseen kun lopputulos, jota haetaan on kuitenkin selvä.Toki, olen minä tyhmäkin monissa asioissa mutta osaan ajatella omilla aivoillanikin ja joskus on helpompaa vain antaa hetken tulla ja mennä koska syvällisempi puuttuminen voi vain pahentaa asioita ja luoda enemmän sellaista, mikä ei oikein ole omien arvojeni mukaista.
-ap
Siis tää oli ihan ku mun päästä. Oo aina oma ittes ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Kannattaa alkaa käyttää anaboleja. Ne muuttavat luonnetta siten, että jos olit aiemmin arka ja alistuva, niin anabolien käyttö saa sinut suuttumaan joka kerta kun joku arvostelee tai mollaa sinua. Sen takia moni käyttää niitä. Ne tuovat valtavasti lisää henkistä jämäkkyyttä.
Suosittelen ennemmin terapiaa ja mahdollisia siihen liittyviä lääkityksiä, jos tarpeen.
Ehkä mennään väärille raiteille siinä, että kiltteydestä tehdään 'ongelma'. Ongelma on niillä, jotka ovat ikäviä muita ihmisiä kohtaan, ts. eivät ota vastuuta käytöksestään.
Maailmassa täytyy osata luovia ja pitää puolensa. Puolensa pitäminen ei kuitenkaan tarkoita vihaa ja riitelyä.
Jos joku loukkaa, voi sanoa rauhallisesti: 'tuo loukkasi minua'. Ei kannata syytellä muita, koska se synnyttää riitaa, kertoo vain sen, miltä itsestä tuntuu. Jos ei puolusta itseään, siitä jää katkeruutta sydämeen joka syö energiaa ihan turhaan. Puolensa pitäminenkin on sosiaalista taitoa, jota kannattaa opetella fiksulla tavalla. Jos katkeruutta sydämeen kertyy, se voi sitten purkautua väärällä tavalla tai näkyä 'rivien välistä' ulospäin.
Työpaikoilla voi olla ikäviä ilmapiirejä, jos mahdollista, vaihda työpaikkaa tai kouluttaudu tai ryhdy yrittäjäksi. Maailmassa ei voi muuttaa toisia ihmisiä, voi vain muuttaa omaa asennettaan.
Usko Jeesukseen on auttanut monia tässäkin asiassa. Hän antaa sisäisen rauhan, joka auttaa selviämään monista tilanteista. Jeesus opettaa myös antamaan anteeksi ja välttämään huonoa seuraa.
Katso tilanteesi 'yli' ja etsi uusia polkuja. Elämä on mahdollisuuksia täynnä jos avaa silmänsä.
On mahdollista myös kasvaa itsevarmemmaksi ihmiseksi, jota ei tönitä.
Yksi asia on myös tärkeä; ei kannata mielessään liioitella ongelmia. Kun tämän muistaa, pääsee ongelmista paremmin yli.