Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Tämä on julma maailma. Kilttejä ei arvosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vika on tässä maailmassa ja enempi niissä, jotka on ikäviä muita kohtaan vain sen takia, koska joku on mukava ja hyväntahtoinen. Millainen syy se on edes olla ilkeä ja halveksuva jotain kohtaan?
Tulin tähän johtopäätökseen, kun katsoin erään kiusatuksi tulleen tubettajan videota ja videolla hän niin hyvin ja kypsällä tavalla käsitteli tätä koko tilannetta, on siis ns. kiltti ihminen itsekin, kun taas tilanteessa se kiusaaja käyttäytyi todella julmasti ja epäkypsästi. Ei ollut vaikea arvioida, kumpi on oikeassa/väärässä ja kumman kaltainen ihminen mielummin olisin.
Minusta kilttejä ihmisiä ja kiltteyttä parajataan liikaa. Ongelma on enempi niissä, jotka käyttävät hyväksi toisten kiltteyttä. Kukaan ei meinaa mene rikki siitä, että hänelle on kiltti. Kun taas aika moni kyllä menee julmasta ja sadistisesta kohtelusta rikki.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vika on tässä maailmassa ja enempi niissä, jotka on ikäviä muita kohtaan vain sen takia, koska joku on mukava ja hyväntahtoinen. Millainen syy se on edes olla ilkeä ja halveksuva jotain kohtaan?
Tulin tähän johtopäätökseen, kun katsoin erään kiusatuksi tulleen tubettajan videota ja videolla hän niin hyvin ja kypsällä tavalla käsitteli tätä koko tilannetta, on siis ns. kiltti ihminen itsekin, kun taas tilanteessa se kiusaaja käyttäytyi todella julmasti ja epäkypsästi. Ei ollut vaikea arvioida, kumpi on oikeassa/väärässä ja kumman kaltainen ihminen mielummin olisin.
Minusta kilttejä ihmisiä ja kiltteyttä parajataan liikaa. Ongelma on enempi niissä, jotka käyttävät hyväksi toisten kiltteyttä. Kukaan ei meinaa mene rikki siitä, että hänelle on kiltti. Kun taas aika moni kyllä menee julmasta ja sadistisesta kohtelusta rikki.
*parjataan
Niin. Minua harmittaa myös muut kiltit ja hyväntahtoiset ihmiset, jotka joutuvat alituiseen kokemaan outoa kohtelua. Aivan kuin haluttaisiin tahallaan aiheuttaa toisessa tunnereaktioita, jotka eivät hyödytä ketään.
Pidän vanhusten kanssa olemisesta ehkä juuri siksi koska tuntuu, että ovat rauhallisia ja niin ymmärtäväisiä sekä kunnioittava, että eivät lähde toisia haukkumaan. Toki tässäkin poikkeuksensa.
Mutta se, että vaikka toisesta ei pidä, niin silti voi olla hyvä ilmapiiri. Ei tarvitse aiheuttaa mitään sotkua ja hämmennystä.
En ole pyhimyskään, olen tehnyt virheitä itsekin ja sitten ymmärtänyt, että olen myös vajonnut tietynlaiseen tiedottamattomuuteen ja sitten halunnut käytökselläni korjata asian.
Huomaan, että nuo ihmiset jotka halveksuvat ja puhuvat pahaa, tekevät melkein tikusta asiaa ja draamaa, joiden kohteena voi olla melkein kuka vain.
Siitä tulee sellainen tietynlainen ryhmä, jotka sitten yhdessä kääntelevät asioita päälaelleen ja etsivät vikoja. Heitäkin kohtaan haluan olla neutraali ja mukava mutta sitten on riski, että olen mukana sellaisessa missä en halua olla ja sitten jos päätän olla myös heille mukava, joita haukkuvat niin sitten "käännyn heitä vastaan" olevinaan. Tulee turhasta outo ilmapiiri vaikka juuri mitään ongelmaa ei oikeasti alun alkaenkaan ole ollut.
Meissä jokaisessa on virheitä, on väärin, että kaikkea pitää ruotia porukalla ja sellainen ilkeily on jopa usein hyväksyttyä.
Ymmärrän kyllä sitten jos joku oikeasti on ikävä, aiheuttaa huonoa ilmapiiriä jne että sitä ihmetellään mutta kaikessa rajansa.
On joskus tosi vaikea olla työyhteisöissä esimerkiksi.
Omassa elämässäni ei ole paljoa nykyään ihmisiä. Toiset ovat jääneet mutta ovat myös kilttejä ja hyvätapaisia, joiden kanssa voi keskustella syvällisemmin mistä vain ja eri näkökulmista.
Osaatteko neuvoa, miten esimerkiksi konfliktiherkässä työyhteisössä pitäisi olla?
Tsemppiä muuten jokaiselle, ihanaa jos täällä voimme jutella ja tulee tunne, että voi samaistua.
-ap
Olet ollut väärässä seurassa. Minua on joskus sanottu kiltiksi, mutta minulla on myös vahvasti toinen puoli, koska olen temperamenttinen ja suutun esim. epäoikeudenmukaisuudesta. Olet siis jo opetellut suojaamaan itseäsi huonolta miesseuralta, mikä on hienoa. Voit kyllä kehittää itseäsi lisää siten, että et ole ikään kuin kynnysmatto kenellekään. Olisikohan tähän hyviä esim. ne joidenkin arvostelemat self help -oppaat, minusta kannattaa ainakin katsella kilteyttä koskevia vaikka kirjastosta. Lisäksi yritä löytää samanhenkistä seuraa esim. uusista harrastuksista ym. Vältä toki räväköitä, suorapuheisia ja muuten rasittavia ihmisiä. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltainen tilanne havaintoineen. En osaa neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole vaan sovussa itsesi kanssa niin nukut yösi. Se mitä muut miettii on niiden ongelma. Hyvä kuulla, että rajat on löytyneet🌹
Tässäkin nähdään, että vaikka olet kiltti, en hetkeäkään epäile etteikö kuvailemasi havainnot elämästä ole tosia. Toisin sanoen vaikutat hyvin tietoiselta ja fiksulta! Älä siis muuta itsesi siksi, että joku toinen ei elä samassa viisaudessa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea kirja Kiltteydestä kipeät.
Vähän rankkaa lukemista. Itse ainakin olin ihan järkyttynyt aluksi.
Olen harjoitellut rajojen laittamista. Ja opetellut pyytämään asioita esim. annatko tuon lusikan yms.
Olen myös pyytänyt muita tekemään asioita puolestani.
Voin sanoa että ei ole helppoa.
Ja aion kyllä jatkossa pärjätä ilman apua mutta on hyvä harjoitella pyytämistä koska se tuo itsevarmuutta.
On kiva olla kiltti. Itsetuntoo ylös vaan. Paras siihen on hikiliikunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan sovussa itsesi kanssa niin nukut yösi. Se mitä muut miettii on niiden ongelma. Hyvä kuulla, että rajat on löytyneet🌹
Tuo on hyvä neuvo. Me kiltit mietitään myös mitä toiset meistä ajattelevat. Päällepäsmärit tuskin jäävät miettimään omaa itseään ja sanomisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut väärässä seurassa. Minua on joskus sanottu kiltiksi, mutta minulla on myös vahvasti toinen puoli, koska olen temperamenttinen ja suutun esim. epäoikeudenmukaisuudesta. Olet siis jo opetellut suojaamaan itseäsi huonolta miesseuralta, mikä on hienoa. Voit kyllä kehittää itseäsi lisää siten, että et ole ikään kuin kynnysmatto kenellekään. Olisikohan tähän hyviä esim. ne joidenkin arvostelemat self help -oppaat, minusta kannattaa ainakin katsella kilteyttä koskevia vaikka kirjastosta. Lisäksi yritä löytää samanhenkistä seuraa esim. uusista harrastuksista ym. Vältä toki räväköitä, suorapuheisia ja muuten rasittavia ihmisiä. 😅
Tuo viimeinen lause on niin totta. Karta noita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan sovussa itsesi kanssa niin nukut yösi. Se mitä muut miettii on niiden ongelma. Hyvä kuulla, että rajat on löytyneet🌹
Tuo on hyvä neuvo. Me kiltit mietitään myös mitä toiset meistä ajattelevat. Päällepäsmärit tuskin jäävät miettimään omaa itseään ja sanomisiaan.
Mutta ei ne muut mieti meitä niin paljon kuin me itse.
Moonflower kirjoitti:
On kiva olla kiltti. Itsetuntoo ylös vaan. Paras siihen on hikiliikunta
Juu. Kilttinä on kivaa.
Minä olen ollut aina myös kiltti, ja vasta nyt päälle 30 vuotiaana olen alkanut opetella sanomaan EI. Mutta se mikä on surullisinta ja kauheinta niin usein jopa lähisukulaiset ovat yrittäneet käyttää tätä kiltteyttäni hyväkseni. Vaikka olen sanonut monesti EI kaikkeen, niin tuntuu että minua ei silti uskota tai kuulla usein. Ehkä koska olen todella ujo ja hiljainen, ehkä vähän naiivikin. Yritän uskoa kaikista ihmisistä hyvää, mutta saan aika usein aina pettyä...
Hmm, pitäsiköhän mun nyt vastata tähän ensimmäisenä niin Apn ei tarvitse itse vastata itselleen.
Kiltteys on vaan hyvä asia, ihminen ei voi koskaan olla liian kiltti. Se ongelma mikä kiltillä ihmisellä usein on, on se että rajoja ei osata vetää. Eli siis ei tajuta sittä kilttikin voi terveellä tapaa olla itsekäs. Terve itsekkyys ei ole pahasta. On osattava välillä olla itsekäs.
Mä oon myös empaattinen ja kiltti mutta mä oon tajunnut tämän asian, mun ei tarvitse mennä kenenkään muun mukana tai miellyttää yhtään ketään. Ja tässä maailmassa ei kannata koskaan olla liian sinisilmäinen.
Kerää sellaisi ihmisiä sun ympärille ketkä on samanlaisia kuin sä itse. Niillä muilla ei ole mitään väliä. Ne ihmiset kenen seurassa tää tunne tulee että joutuu tavallaan auran yli ajamaksi, ne voi hyvin heivaa omasta elämästä pois. Ei niitä tarvitse katella. Ja taas siinä tullaan siihen rajojen vetämiseen. Selvät rajat.
Liika kiltteys on pahasta.
Pitää tuntea oma arvonsa eikä nuoleskella muita vain saavuttaakseen jonkun oletetun sijan heidän arvomaailmassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut väärässä seurassa. Minua on joskus sanottu kiltiksi, mutta minulla on myös vahvasti toinen puoli, koska olen temperamenttinen ja suutun esim. epäoikeudenmukaisuudesta. Olet siis jo opetellut suojaamaan itseäsi huonolta miesseuralta, mikä on hienoa. Voit kyllä kehittää itseäsi lisää siten, että et ole ikään kuin kynnysmatto kenellekään. Olisikohan tähän hyviä esim. ne joidenkin arvostelemat self help -oppaat, minusta kannattaa ainakin katsella kilteyttä koskevia vaikka kirjastosta. Lisäksi yritä löytää samanhenkistä seuraa esim. uusista harrastuksista ym. Vältä toki räväköitä, suorapuheisia ja muuten rasittavia ihmisiä. 😅
Tuo viimeinen lause on niin totta. Karta noita ihmisiä.
Kiltti ihminen harvemmin nolaa itseään, ainakaan julkisesti. Eri juttu on nämä räväkät ja äkkiväärät tyypit, jotka raivoaa ja räyhää jopa julkisilla paikoilla. Esim. Martina Aitolehti, jonka viimeisin raivari tänä kesänä kahviossa päätyi Seiskaan.
Olen myös kiltti :-(