Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei pysty linkkaamaan suoraan, mutta viimeisin yhteisö-sivulle kirjoitettu artikkeli ja kommentit on hyvää luettavaa liian kilteille.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Suosittelen kaikkia lukemaan tuon läpi ajatuksella. Aika moni noista kohdista osuu ainakin omalla kohdalla napakymppiin. Aikuisten vallankäyttö, haitalliset kasvatusmallit jne.
-aiemmintähänketjuunkommentoinut
Tuo on oikeasti todella loistava kanava. Liiallinen kiltteys ei ole mikään hyve eikä terveellistä itselle eikä ihmissuhteille. Toinen todella hyvä kanava on Tim Fletcherin. Häneltä olen katsonut videoita, Patrick Teahanilla taas on todella loistavat nuo kirjalliset esitykset tuolla yhteisö-sivulla, mutta videoihin en ole niin perehtynyt, saattavat olla hyviä nekin. Jotain shortteja olen katsonut ja niissä on todella hyvin huumorilla tuotu esille asioita.
Ei teillä ole linkata suomenkielisiä? Ei kaikki niin hyvin osaa englantia, että noista saisi apua.
Ei tuota taida olla suomeksi. Ei ainakaan sanasta sanaan. Ja ainakin mua hieman häiritsee ton tyypin (pienet) kirjoitusvirheet. Hankaloittaa välillä pointin ymmärtämistä. Tai sit on kyse jostain puhe-/ kirjoitustavasta, jossa osa kirjaimista jätetään tarkoituksella pois, enkä ole tiennyt koko jutusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuule vaan Petteri se on aloitettava se hallituksen ja eduskunnan työrupeama hetkeksi ennen uusia vaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei pysty linkkaamaan suoraan, mutta viimeisin yhteisö-sivulle kirjoitettu artikkeli ja kommentit on hyvää luettavaa liian kilteille.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Suosittelen kaikkia lukemaan tuon läpi ajatuksella. Aika moni noista kohdista osuu ainakin omalla kohdalla napakymppiin. Aikuisten vallankäyttö, haitalliset kasvatusmallit jne.
-aiemmintähänketjuunkommentoinut
Tuo on oikeasti todella loistava kanava. Liiallinen kiltteys ei ole mikään hyve eikä terveellistä itselle eikä ihmissuhteille. Toinen todella hyvä kanava on Tim Fletcherin. Häneltä olen katsonut videoita, Patrick Teahanilla taas on todella loistavat nuo kirjalliset esitykset tuolla yhteisö-sivulla, mutta videoihin en ole niin perehtynyt, saattavat olla hyviä nekin. Jotain shortteja olen katsonut ja niissä on todella hyvin huumorilla tuotu esille asioita.
Ei teillä ole linkata suomenkielisiä? Ei kaikki niin hyvin osaa englantia, että noista saisi apua.
En ole törmännyt ihan vastaaviin suomenkielisiin, mutta Ritva Huuskolla on paljon videoita, jotka voisivat sopia tämän ketjun osallistujille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Ongelmahan on usein se, että ne jyrääjät ovat vahvoja luonteita ja verbaalisesti lahjakkaita. Itse en vain pärjää näille. Sekoan sanoissa, en saa sanottua asiaa niin kuin haluaisin, pasmat menee niin sanotusti sekaisin. Jälkeen päin kyllä sitten tietäisin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se on myöhäistä sitten.
Joskus joutuu yllättäen tai pakosta jyrääjän kanssa tekemisiin. Jos ei itse ole "jyrähtäjä" luonteeltaan, niin parhaassa tapauksessa osaa jäsennellä rauhallisesti eriävän mielipiteensä, mutta todennäköisesti ei osaa, ja kannattaa vain vältellen poistua tilanteesta nopeasti oman mielenrauhansa vuoksi.
Itse välttelen jyrääjäksi tietämiäni henkilöitä, mutta joskus sellaisten kanssa joutuu tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Ongelmahan on usein se, että ne jyrääjät ovat vahvoja luonteita ja verbaalisesti lahjakkaita. Itse en vain pärjää näille. Sekoan sanoissa, en saa sanottua asiaa niin kuin haluaisin, pasmat menee niin sanotusti sekaisin. Jälkeen päin kyllä sitten tietäisin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se on myöhäistä sitten.
Joskus joutuu yllättäen tai pakosta jyrääjän kanssa tekemisiin. Jos ei itse ole "jyrähtäjä" luonteeltaan, niin parhaassa tapauksessa osaa jäsennellä rauhallisesti eriävän mielipiteensä, mutta todennäköisesti ei osaa, ja kannattaa vain vältellen poistua tilanteesta nopeasti oman mielenrauhansa vuoksi.
Itse välttelen jyrääjäksi tietämiäni henkilöitä, mutta joskus sellaisten kanssa joutuu tekemisiin.
Eiköhän niitä välttele vähän jokainen terve ihminen, koska harva kaipaa mitään vääntöä ja säätöä elämäänsä.
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Ongelmahan on usein se, että ne jyrääjät ovat vahvoja luonteita ja verbaalisesti lahjakkaita. Itse en vain pärjää näille. Sekoan sanoissa, en saa sanottua asiaa niin kuin haluaisin, pasmat menee niin sanotusti sekaisin. Jälkeen päin kyllä sitten tietäisin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se on myöhäistä sitten.
Joskus joutuu yllättäen tai pakosta jyrääjän kanssa tekemisiin. Jos ei itse ole "jyrähtäjä" luonteeltaan, niin parhaassa tapauksessa osaa jäsennellä rauhallisesti eriävän mielipiteensä, mutta todennäköisesti ei osaa, ja kannattaa vain vältellen poistua tilanteesta nopeasti oman mielenrauhansa vuoksi.
Itse välttelen jyrääjäksi tietämiäni henkilöitä, mutta joskus sellaisten kanssa joutuu tekemisiin.
Omalla kohdallani kyseessä on työkaveri, kohtaamisia ei siis voi välttää, mutta konflikteja voi. Olen vaihtamassa työpaikkaa ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Olen yrittänyt käydä rakentavaa keskustelua, mutta tullut vain enemmän nöyryytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin tekstistäsi itseni. Olen täysin samanlainen paitsi että olen mies ja naiset ovat parisuhteessa käyttäneet minuun henkistä väkivaltaa.
Tutustu kanavaan Narsisti vs Minä. Sinun pitää korjata ensin itsesi, jotta voit jatkossa valita terveempiä naisia. Oliko äitisi ylikiinni sinussa, alkoholisti tai muuten poissaoleva, narsisti, väkivaltainen, kontrolloiva, laiminlyövä tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Ongelmahan on usein se, että ne jyrääjät ovat vahvoja luonteita ja verbaalisesti lahjakkaita. Itse en vain pärjää näille. Sekoan sanoissa, en saa sanottua asiaa niin kuin haluaisin, pasmat menee niin sanotusti sekaisin. Jälkeen päin kyllä sitten tietäisin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se on myöhäistä sitten.
Minä olen melko kovapäinen ja hyvä suustani, mutta silti jäädyn jos joku tulee ilkeilemään tai raivoamaan päin näköä. Tilanne on vaan niin yllättävä. Ja pyrin yleensä ottamaan ihmisten tunteet huomioon. Kilttejä on meissä "kovaluonteisissakin".
Muutu tylyksi ja ala sikailemaan. Tai kuole yksinäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäädyn sellaisten ihmisten kanssa, joista tulee koulukiusaaja-vibat. Mutta en anna sen häiritä itseäni. Muiden kanssa osaan toimia normaalisti ja jopa pitää puoleni ja toimia rakentavasti konfliktissa ja nostaa esille vaikeitakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Muutu tylyksi ja ala sikailemaan. Tai kuole yksinäisenä.
Jos nuo ovat ainoat vaihtoehdot, valitsen jälkimmäisen. Joka kerta. Maailmassa on jo liikaa tylyjä sikailijoita. Päättäisin mieluummin oman elämäni ennen kuin muuttuisin tuollaiseksi.
-se sama sama tuolta muutaman viestin takaa
Katsoin pari viikkoa sitten Youtubesta Tim Fletcherin hyvän videon vihanhallintaongelmista. Myös konfliktien välttely ja myötäily on vihanhallintaongelma! Vakava siinä missä liiallinen aggressiokin, uhrina tosin kokija itse. Terveellinen maasto löytyy välistä.
Aggressio ja viha ovat elämisen kannalta tarpeellisia tunteita.
Niiden ääripäät eivät yleensä ole.
Joskus vaan tarvitaan niitä voittamaan pelon tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Aggressio ja viha ovat elämisen kannalta tarpeellisia tunteita.
Niiden ääripäät eivät yleensä ole.
Joskus vaan tarvitaan niitä voittamaan pelon tunteen.
Niitä tarvitaan omien rajojen pitämiseen ja puolustamiseen. Ihmisellä ei ole rajoja, jos hän ei osaa asettaa niitä. Silloin voi huonosti ja toiset ihmiset pääsevät tallomaan, koska aitaa ei ole rakennettu.
Olen huomannut ketjun. Seurasinkin sitä jonkin aikaa. Piti lopettaa, kun joku alkoi höpöttämään että "kaikki sellaiset ja sellaiset ihmiset ansaitsee kuolla" tjsp. Sittemmin rajoittanut altistusta perseilylle. Pysyy vähän paremmin ajatukset kasassa.
-sama