Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Joku aikoinaan keksi tämän vahva kiltti, käsitteen.
Se avasi ymmärtämään että ei ole niin että kiltti on samalla kynnysmatto jonka päältä kävellään, eikä itsekäs ja paha välttämättä ole vahva.
Sitä "vahvaa kilttiä" kohti olen sitten yrittänyt elämässäni mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on julma maailma. Kilttejä ei arvosteta.
Siis julmat ihmiset. Ei mua ainakaan koskaan esim. voikukka ole arvostellut, vaikka osa maailmaa onkin.
Infj kirjoitti:
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
eikö tää ole vähän kuin että anna periksi, hyväksy kaiken paskuus ja rupea paskaksi itsekin?
Helluntalaisia kannattaa vältellä. Näissä on paljon seläntakana pahaa puhuvia. Saattavat porukalla ottaa jonkun kohteen, jota mustamaalaavat. Naureskelevat kuin vähä-älyiset, vaikka kaikki me normaaliälyiset tiedostamme kuinka ovat henkisesti vajaita kun muita pilkkaavat.
Usein takana on puhtaasti kateutta kun eivät saavuta materiaalisia, taiteellisia ja henkisiä tavoitteitaan yhtä hyvin kuin nämä pilkattavat uskonnottomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Infj kirjoitti:
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
eikö tää ole vähän kuin että anna periksi, hyväksy kaiken paskuus ja rupea paskaksi itsekin?
Onko? Ei ainakaan tuo viesti tarkoita tuota. Siinähän sanotaan be kind. Ja tärkein piuntti jokaiselle tällä pallolla: älä hylkää itseäsi.
Sama juttu. Olen aina ollut kiltti, joustava, pidän huolta ulkonäöstäni jne. joudun aina sellaisiin tilanteisiin että käytetään hyväksi, olen kynnysmattona, otamme vastaan enemmän työtehtäviä enkä osaa pistää rajoja sille. Teen työtä burnoutin partaalle asti. Se onkin muille hirveä shokki sitten kun päättääkin puolustaa itseäni ja kieltäydyn... varsinkin narsistisille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on julma maailma. Kilttejä ei arvosteta.
Kiltti voi ihan hyvin pitää omat rajansa. Kiltti voi valita mitä lukee ja tekee- ihan kuin kuka muukin.
Samalla lailla moni ahdistuu tästä häslingistä.
Ota vaan omaa aikaa ja omaa tilaa. Ei siinä tarvita kiltteyttä tai tuhmuutta, että kuuntelee itseään ja toimii itseään kohtaan hyvin.
Hyödynnä sitä ominaisuuttasi. Ole kiltti itsellesi myös. Tai ehkä se omisi se pointti: huomaa itse itsesi ja ole itsellesi kultti.
onko se kiltteys pitkälti hyväksymisen ja miellyttämisen hakemista?ei osaa sanoa ei,kun luulee että toinen jotenkin loukkaantuu,joten kiltti ihminen käyttäytyy usein vastoin omaa todellista luontoaan,kun aina yrittää miellyttää ja hakea hyväksyntää,sitten lopulta uupuu siihen ja ihmisiin. itsekkin lukeudun aika kiltiksi,mutta iän mukana,olen alkanut oppia olemaan jonkin verran itsekäs siinä mielessä,että yritän olla rehellinen itselleni,ja karsia ympäriltäni ihmiset joiden seura esimerkiksi vie voimat tai ahdistaa,(kun usein huomaa että olet kuuntelija,mutta sinusta eikä sinun asioista ole kukaan kiinnostunut..)enään en lupaile apuja,en menoja tapahtumiin,kyläilemään jne.jos ajatus vähänkin ahdistaa tai muuten ei houkuttele.
pidän itseäni erityisherkkänä,väsyn ihmisiin helposti,ja oma rauha on kaikista parasta silloin kun alkaa ahdistaa,olen joutunut loukkaamaan ystäviäni,kun olen heille yrittänyt rehellisesti kertoa,että viihdyn omissa oloissani enkä kaipaa ihmisten keskelle,yhteyttä voi pitää myös olematta läsnä koko ajan.
onneksi ikä on tuonut tullessaan sen että enempi ja enempi alkaa ymmärtää omaa itseään,ja sitä mikä itselle on parasta,kun kyse kuitenkin on omasta elämästä ja siitä miten pystyt elämään sen niin että sulla on tasapainoinen olo ja suht hyvä olla.ja ne todelliset,vilpittömät ystävät jotka eivät pyydä sinulta mitään kyllä mukana pysyvät,ja jos eivät,ei se haittaa,koska silloin ne eivät ole todellisia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Infj kirjoitti:
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
eikö tää ole vähän kuin että anna periksi, hyväksy kaiken paskuus ja rupea paskaksi itsekin?
Onko? Ei ainakaan tuo viesti tarkoita tuota. Siinähän sanotaan be kind. Ja tärkein piuntti jokaiselle tällä pallolla: älä hylkää itseäsi.
Ja kiltin ihmisen pitää "työstää itseänsä" -eli kiltti on vääränlainen (miksi muuten pitäisi työstää)
Tuo draaman määrä on kyllä kamalaa. Koko ajan joku on suuttunut jostain ja valehtelee. Ihmiset vievät kauheasti energiaa, mutta en viihtyisi yksinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tv:n ällö kiusaamiskampanjakin: "ja saa muut uskomaan itsees" - helppoa kiusatulle, ei mitään paineita?
Samaistun aika paljon. Oman elämän olen rakentanut sellaiseksi että teen omaa hyvinvointia tukevia asioita ja elän kuten haluan. Minulla ei esimerkiksi ole juurikaan kavereita, koska omat kokemukset kaveriporukoista on tosi ikäviä. Ja yksipuolisia suhteita en jaksa enää ylläpitää niin ne ovat jääneet. Liikun paljon luonnossa, saunon, innostun erilaisista asioista ja harrastan niitä välillä. Aina yksilölajeja. Näin voin elää rauhallista elämää. Omasta mökistä haaveilen. Olen onnellisessa parisuhteessa mikä on vaikuttanut myös suuresti elämääni. Nuorempana koin oloni monesti yksinäiseksi, vaikka olin enemmän tekemisissä ihmisten kanssa. Työpaikallani on aika terve ilmapiiri, mikä tuntuu kivalta, vaikka enimmäkseen olen omissa oloissani sielläkin kun työskentelen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmiset kuvittelevat että kilttinä olo on helppoa? Joutuu jatkuvasti kuuntelemaan jotain avautumisia, valitusta, haukkuja ym. ym. vain sen takia kun on hyvä kuuntelija ja se että kilttinä pitää ottaa vastaan. Jotenkin tuntuu että varsinkin kun on vahva ja kiltti ei ole myöskään tunteita eikä mitään ota henkilökohtaisesti. Mutta sanonpahan vaan että olen pehmeä sisältä ja kyllä kaikki negatiiviset jutut tuntuvat pistävinä.
Omat rajat on itse asetettava, etteivät muut niitä tallo.
Se lisää sekä kunnioitusta että itsekunnioitusta.
Muutenhan oot lapanen tai kynnysmatto.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kuvittelevat että kilttinä olo on helppoa? Joutuu jatkuvasti kuuntelemaan jotain avautumisia, valitusta, haukkuja ym. ym. vain sen takia kun on hyvä kuuntelija ja se että kilttinä pitää ottaa vastaan. Jotenkin tuntuu että varsinkin kun on vahva ja kiltti ei ole myöskään tunteita eikä mitään ota henkilökohtaisesti. Mutta sanonpahan vaan että olen pehmeä sisältä ja kyllä kaikki negatiiviset jutut tuntuvat pistävinä.
Et sinä ole kiltti vaan vetelä ja passiivis-aggressiivinen uhriutuja. Katkera. Hapanimelä.
Luin artikkelin empaatista ja järkytyin. Olen aina ajatellut, että aistin liikaa tunteita ympäristöstä ja joskus tuntuu, että laajemminkin. En tiennyt, että sellaista on oikeasti olemassa.
Aloittajasta käyttäisin ennemmin sanaa tasapainoinen kuin kiltti. Ja jo on liian kiltti, niin sen tasapainon lisäksi voi opetella sitä ei sanaa ja olemaan vähemmän kiltti.
Moni tarvitsee draamaa, kokeakseen olevansa elossa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmiset kuvittelevat että kilttinä olo on helppoa? Joutuu jatkuvasti kuuntelemaan jotain avautumisia, valitusta, haukkuja ym. ym. vain sen takia kun on hyvä kuuntelija ja se että kilttinä pitää ottaa vastaan. Jotenkin tuntuu että varsinkin kun on vahva ja kiltti ei ole myöskään tunteita eikä mitään ota henkilökohtaisesti. Mutta sanonpahan vaan että olen pehmeä sisältä ja kyllä kaikki negatiiviset jutut tuntuvat pistävinä.
Kyllä avautumista ja haukkumista ja valituksia kuuntelee kaikki. Kiltti ehkä ottaa ne raskaasti ja henkilökohtaisesti, enemmän kuin muut. Itse koen että suurin osa ympärillä.olevista ihmistä kokee asiat samalla tavalla kuin "kiltti", mutta osaa myös mennä ja elää omaa elämäänsä, eikä jäädä niihin toisten asioihin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Infj kirjoitti:
Suosittelen esim Anna Tqipaleen kursseja. Ymmärrän sua erittäin hyvin, itsellä sama kamppailu. Don't be nice, be kind. Pidä oma ääni äläkä hylkää itteesi, sä tuut vielä loistaa, jos löhdet työstämään itteesi!
eikö tää ole vähän kuin että anna periksi, hyväksy kaiken paskuus ja rupea paskaksi itsekin?
Onko? Ei ainakaan tuo viesti tarkoita tuota. Siinähän sanotaan be kind. Ja tärkein piuntti jokaiselle tällä pallolla: älä hylkää itseäsi.
Ja kiltin ihmisen pitää "työstää itseänsä" -eli kiltti on vääränlainen (miksi muuten pitäisi työstää)
Vääränlainen? Eiköhän jokaisen kannata työstää itseään. Varsinkin niitä alueita jotka kokee raskaiksi. Mitäs jos kiltti on oikeanlainen ja maailma vääränlainen?
Tosiaan on ihmisistä jotka nauttivat elämän tasaisuudesta ja sitten on monia jotka nauttivat draamasta. Erilaisia ihmisiä. Jokaisen löydettävä oma paikkansa ja ystävänsä.
Kiltiltä on itsellään mukavampi olo, on harmonista ja rauhallista.
Öykkääjät voi huonosti ja siksi se purkautuu ulos ero tavoin.
Kannattaa vältellä niitä.