Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Hyödynnä nykyään saatavilla olevia harjoitusoppaita. Perehdy niihin ja koita sisäistää oppaiden sanoma. Sitoudu oppimaasi.
Audible trialilla ilmainen x päivien ajan:
https://www.amazon.com/gp/aw/d/B07W4F48S7/ref=tmm_aud_swatch_0?ie=UTF8&…
https://www.amazon.com/gp/aw/d/B08ZWRSZ8D/ref=tmm_aud_swatch_0?ie=UTF8&…
Kovakantisia maksullisia oppaita:
https://www.amazon.com/Boundaries-Flip-Chart-Psychoeducational-Relation…
https://www.amazon.com/gp/aw/d/1646044428/ref=tmm_other_meta_binding_sw…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon sinun törmäävän ihanaan kilttimieheen,heitäkin löytyy.
En mä nyt sanoisi sitä kiltteydeksi, että sulla ei ole mielipiteitä. Sitä kutsutaan miellyttämisenhaluksi. Kuulostaa siltä, että löytäisit oikeutuksen vaikka Hitlerin teoille, kun se perusteltaisiin sinulle tarpeeksi hyvin.
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Jos on tuntenut kauan "hetkessä suuttujan ja raivoisasti reagoivan, mihin tahansa asiaan", on oppinut välttämään konflikteja ihan siitä syystä, että seuraavaksi tämä tyyppi käy päälle. Eli on oppinut estämään väkivallan ennakolta omalla käytöksellään. Sanasodasta ei nimittäin ole pitkä matka lyöntiin. Kun näitäkään ihmisiä ei aina voi vältellä muuten. Toinen vaihtoehto on tietysti olla vain hiljaa, jos on kysymys henkilöstä, joka ei sitten taas tästä raivostu.
Reippaasti vain opettelemaan uutta tapaa viestiä ja uutta elämää. Kyllä sinä opit vuorovaikutuksen sääntöjä niin kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää kerryttää vihaa sisällesi kunnes sydämestäsi tulee musta rusina. Tämän jälkeen elämä on helppoa ja katkeruuden levittäminen vaivatonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ei pysty linkkaamaan suoraan, mutta viimeisin yhteisö-sivulle kirjoitettu artikkeli ja kommentit on hyvää luettavaa liian kilteille.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei pysty linkkaamaan suoraan, mutta viimeisin yhteisö-sivulle kirjoitettu artikkeli ja kommentit on hyvää luettavaa liian kilteille.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Suosittelen kaikkia lukemaan tuon läpi ajatuksella. Aika moni noista kohdista osuu ainakin omalla kohdalla napakymppiin. Aikuisten vallankäyttö, haitalliset kasvatusmallit jne.
-aiemmintähänketjuunkommentoinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei pysty linkkaamaan suoraan, mutta viimeisin yhteisö-sivulle kirjoitettu artikkeli ja kommentit on hyvää luettavaa liian kilteille.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Suosittelen kaikkia lukemaan tuon läpi ajatuksella. Aika moni noista kohdista osuu ainakin omalla kohdalla napakymppiin. Aikuisten vallankäyttö, haitalliset kasvatusmallit jne.
-aiemmintähänketjuunkommentoinut
Tuo on oikeasti todella loistava kanava. Liiallinen kiltteys ei ole mikään hyve eikä terveellistä itselle eikä ihmissuhteille. Toinen todella hyvä kanava on Tim Fletcherin. Häneltä olen katsonut videoita, Patrick Teahanilla taas on todella loistavat nuo kirjalliset esitykset tuolla yhteisö-sivulla, mutta videoihin en ole niin perehtynyt, saattavat olla hyviä nekin. Jotain shortteja olen katsonut ja niissä on todella hyvin huumorilla tuotu esille asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-sama
Tosi ikävä, että olet tuossa vaiheessa. Et ehkä usko, mutta maailmassa on myös mukavia ihmisiä, jotka ovat luotettavia eivätkä petä. Jopa sellaisia, joille on turvallista olla eri mieltä, hankala ja itsepäinen eivätkä he silti jätä.
Viestissäsi keskityt muihin ihmisiin. Sinä ansaitset huomion myös itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-samaTosi ikävä, että olet tuossa vaiheessa. Et ehkä usko, mutta maailmassa on myös mukavia ihmisiä, jotka ovat luotettavia eivätkä petä. Jopa sellaisia, joille on turvallista olla eri mieltä, hankala ja itsepäinen eivätkä he silti jätä.
Viestissäsi keskityt muihin ihmisiin. Sinä ansaitset huomion myös itseesi.
No, se on työn alla. Listassa vaan aika monta muutakin kohtaa.
Hyvistä ihmisistä en tiedä. En ole tainnut vielä ensimmäistäkään kohdata.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-samaTosi ikävä, että olet tuossa vaiheessa. Et ehkä usko, mutta maailmassa on myös mukavia ihmisiä, jotka ovat luotettavia eivätkä petä. Jopa sellaisia, joille on turvallista olla eri mieltä, hankala ja itsepäinen eivätkä he silti jätä.
Viestissäsi keskityt muihin ihmisiin. Sinä ansaitset huomion myös itseesi.
No, se on työn alla. Listassa vaan aika monta muutakin kohtaa.
Hyvistä ihmisistä en tiedä. En ole tainnut vielä ensimmäistäkään kohdata.
-sama
On niitä hyviä, usko pois. Pitää vaan vaihtaa elinympyröitä, jos siinä nykyisessä on vaan ikäviä tyyppejä. Olen aikuisena hakeutunut ihan eri piireihin kuin missä kasvoin, hakeuduin kohti omalta tuntuvia ihmisiä.
Tietty pitää käsitellä se, mitä itselle on tehty, mutta tärkeintä on käsitellä omaa itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-samaTosi ikävä, että olet tuossa vaiheessa. Et ehkä usko, mutta maailmassa on myös mukavia ihmisiä, jotka ovat luotettavia eivätkä petä. Jopa sellaisia, joille on turvallista olla eri mieltä, hankala ja itsepäinen eivätkä he silti jätä.
Viestissäsi keskityt muihin ihmisiin. Sinä ansaitset huomion myös itseesi.
No, se on työn alla. Listassa vaan aika monta muutakin kohtaa.
Hyvistä ihmisistä en tiedä. En ole tainnut vielä ensimmäistäkään kohdata.
-sama
On niitä hyviä, usko pois. Pitää vaan vaihtaa elinympyröitä, jos siinä nykyisessä on vaan ikäviä tyyppejä. Olen aikuisena hakeutunut ihan eri piireihin kuin missä kasvoin, hakeuduin kohti omalta tuntuvia ihmisiä.
Tietty pitää käsitellä se, mitä itselle on tehty, mutta tärkeintä on käsitellä omaa itseä.
Kiitos. Tuli tarpeeseen.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-samaTosi ikävä, että olet tuossa vaiheessa. Et ehkä usko, mutta maailmassa on myös mukavia ihmisiä, jotka ovat luotettavia eivätkä petä. Jopa sellaisia, joille on turvallista olla eri mieltä, hankala ja itsepäinen eivätkä he silti jätä.
Viestissäsi keskityt muihin ihmisiin. Sinä ansaitset huomion myös itseesi.
No, se on työn alla. Listassa vaan aika monta muutakin kohtaa.
Hyvistä ihmisistä en tiedä. En ole tainnut vielä ensimmäistäkään kohdata.
-sama
On niitä hyviä, usko pois. Pitää vaan vaihtaa elinympyröitä, jos siinä nykyisessä on vaan ikäviä tyyppejä. Olen aikuisena hakeutunut ihan eri piireihin kuin missä kasvoin, hakeuduin kohti omalta tuntuvia ihmisiä.
Tietty pitää käsitellä se, mitä itselle on tehty, mutta tärkeintä on käsitellä omaa itseä.
Kiitos. Tuli tarpeeseen.
-sama
Harmi, että sinut on lytätty noin perusteellisesti. Unohda ne paskapäät, ravistele pölyt itsestäsi ja jatka elämääsi ollen itsellesi mahdollisimman hyvä ja se sisältää sen, että tarjoat itsellesi hyvää seuraa, hyviä elintapoja jne. Ansaitset sen <3
Kuulostat ihanalta ihmiseltä. Koita opetella olemaan tuntematta syyllisyyttä ihmisten miellyttämättömyydestä. Et ole vastuussa muiden mielialan ylläpidosta.
Itse koitan kovasti opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Mitä kuvittelet, että olen tehnyt vuosikymmeniä? On kuntoutuksia, terapioita sun muita käyty. Mutta jotkin asiat eivät muutu. Kuten se, että muut ihmiset kohtelevat kaltoin, tai että jatkuvasti saa pettyä ympärillä oleviin ihmisiin. Mikään määrä työkaluja ei muuta niitä muita ihmisiä sen paremmaksi. Onneksi yhteiskunnassa ainakin asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen: kiusattu laitetaan koulussa kuraattorille, joka kysyy että miksi tämä kiusattu ei tule toimeen muiden kanssa. Mahdolliset ongelmat pyritään jo alusta asti laittamaan uhrin syyksi. Ja vielä ihmetellään, miksi mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti.
-samaTosi ikävä, että olet tuossa vaiheessa. Et ehkä usko, mutta maailmassa on myös mukavia ihmisiä, jotka ovat luotettavia eivätkä petä. Jopa sellaisia, joille on turvallista olla eri mieltä, hankala ja itsepäinen eivätkä he silti jätä.
Viestissäsi keskityt muihin ihmisiin. Sinä ansaitset huomion myös itseesi.
No, se on työn alla. Listassa vaan aika monta muutakin kohtaa.
Hyvistä ihmisistä en tiedä. En ole tainnut vielä ensimmäistäkään kohdata.
-sama
On niitä hyviä, usko pois. Pitää vaan vaihtaa elinympyröitä, jos siinä nykyisessä on vaan ikäviä tyyppejä. Olen aikuisena hakeutunut ihan eri piireihin kuin missä kasvoin, hakeuduin kohti omalta tuntuvia ihmisiä.
Tietty pitää käsitellä se, mitä itselle on tehty, mutta tärkeintä on käsitellä omaa itseä.
Kiitos. Tuli tarpeeseen.
-sama
Ootko huomannut ketjun Traumat ovat pilanneet elämässäni monta asiaa tai jotain sinne päin on sen ketjun nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei pysty linkkaamaan suoraan, mutta viimeisin yhteisö-sivulle kirjoitettu artikkeli ja kommentit on hyvää luettavaa liian kilteille.
https://www.youtube.com/@patrickteahanlicswtherapy/community
Suosittelen kaikkia lukemaan tuon läpi ajatuksella. Aika moni noista kohdista osuu ainakin omalla kohdalla napakymppiin. Aikuisten vallankäyttö, haitalliset kasvatusmallit jne.
-aiemmintähänketjuunkommentoinut
Tuo on oikeasti todella loistava kanava. Liiallinen kiltteys ei ole mikään hyve eikä terveellistä itselle eikä ihmissuhteille. Toinen todella hyvä kanava on Tim Fletcherin. Häneltä olen katsonut videoita, Patrick Teahanilla taas on todella loistavat nuo kirjalliset esitykset tuolla yhteisö-sivulla, mutta videoihin en ole niin perehtynyt, saattavat olla hyviä nekin. Jotain shortteja olen katsonut ja niissä on todella hyvin huumorilla tuotu esille asioita.
Ei teillä ole linkata suomenkielisiä? Ei kaikki niin hyvin osaa englantia, että noista saisi apua.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että jämäkkyys on se juttu, jota tarvitset. Jämäkkä osaa myös puhua vähän voimakkaammin, ei siis liian nöyrästi puhumattakaan nöyristelevyydestä. Armeija olisi tehnyt sinulle hyvää, opettanut selkeää ja suoraa, tarvittaessa "ryhdikkäämpää" puhetta. Kaikkien kanssa kun ei voi keskustella ikuisesti ystävällisesti, joskus pitää vähän "jyrähtää". Varsinkin jos olet tottunut kohtaamaan näitä jyrääjiä, opettele toinen tyyli, mielellään samantyylisten ja samankokeneiden kanssa.
Ongelmahan on usein se, että ne jyrääjät ovat vahvoja luonteita ja verbaalisesti lahjakkaita. Itse en vain pärjää näille. Sekoan sanoissa, en saa sanottua asiaa niin kuin haluaisin, pasmat menee niin sanotusti sekaisin. Jälkeen päin kyllä sitten tietäisin, mitä olisi pitänyt sanoa, mutta se on myöhäistä sitten.
Olet väärässä. Piilonarsisti on eri. Piilonarsisti ei ole kiltti, vaikka voi pitää itseään sellaisena.
Liian kilttejä on kutsuttu epätieteellisellä termillä ohutnahkainen narsisti. Parempia ovat läheisriippuvaisuus ja cptsd:n aiheuttamat oireet. Epätieteellisesti myös kutsutaan empath = epätervettä empaattisuutta -> kynnysmattoutta/ pelastajakompleksia jne.