Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
"Mitä mun pitäisi tehdä? En haluaisi antaa olla, kun kerran ihastuinkin häneen". -> Vain sinun halut eivät riitä.
Voi kun minäminäminä ei pärjää parisuhteessa kuin korkeintaan oman yksipuolisesti itseään ja tyhjää täynnä olevan minäminäminänsä kanssa. _Nainen ei ole sinulle mitään velkaa_ vaikka kuinka ja mitä tahansa puliset.
Anteeksi, väärä ketju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjaossa kannattaa olla tarkkana. Varaudu siihen, että pidät puolesi!!!
Nimittäin aika suurella todennäköisyydelläj juuri sinulle "uhriudutaan" joistakin kuluista joita et ole itse aiheuttanut.
Toisin sanoen vastuu asiasta kipataan sinulle vaikka se kuuluisi henkilölle joka kulun itse aiheutti.
Näin sinulta viedään osa joka kuuluisi lain mukaan sinulle. Tätä ei toki tehdä kaikille vain sinulle koska olet liika kiltti. Suunniteltu manipulointi.
Mielestäni kuitenkin parempi kärsiä vääryyttäkin ja tehdä oikein,
kuin ottaa toiselta pakottaen se mikä itselle rehellisesti kuuluisi.
Joidenkin on vaikea tuntea kiitollisuutta, onnea ja iloa ja he pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa. Minun taas on vaikea tuntea ns. negatiivisiksi miellettyjä tunteita ja toimia tilanteissa omalta kannaltani parhaalla mahdollisella tavalla. Pitäisiköhän alkaa pitää tällaista päiväkirjaa...
Ap, tuo juttusi on kuin minun elämästäni. Ihanaa etten/mme ole yksin. I feel u
Olen itse ollut ihan samassa tilanteessa. Olen päässyt tästä ongelmasta eroon. Tässä muutama ajatus:
1. Olen vieläkin erittäin kiltti, mutta en enää miellytä ketään.
2. Tiedän itse, että olen hyvä ihminen. Jos joskus sanon ei niin se ei ole kiltteydestäni pois
3. Kiltit ihmiset täytyy asettaa rajoja
4. En enää mieti itsestäni pahaa/ en hauku itseäni
5. Harjoittelen rajojen asettamista ihan konkreettisesti vaikka se on erittäin haastavaa välillä
Muista olla oma itsesi oli lopputulos mikä tahansa. Silloin oikeat ihmiset tulevat elämääsi luonnostaan. Siinä voi mennä aikaa ja tässäkin sinun täytyy itse olla aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä äskeistä listaa.
Yksi hyvä esimerkki: Eräs henkilö pyysi minulta jatkuvasti palveluksia. Ihan kuin olisin itsestäänselvyys. Ja tietenkin autan, mutta niitä pyyntöjä alkoi olemaan aivan liikaa. Päätin tehdä konkreettisen siirron kohti epömukavuusaluetta. En osannut sanoa ei suoraan kenellekään. Sanoin siis hänelle näin: Hei auttaisin sua tosi mielelläni mut en ole varma, et onko mulla aikaa se viikko. Katon illalla vielä kalenterista ja palaan asiaan.
Hän oli tietysti hämmästynyt, mutta koin itseni vielä hyväksi ja kiltiksi ihmiseksi. Palasin asiaan ja sanoin, että kyseinen päivä ei käy, mutta 3 päivää sen jälkeen kävisi. Minun ehdottomani aika ei käynyt hänelle, joten ehdotin asian lykkäämistä tai sitten pyytämään jotakin toista siihen apuun. Ollaan kyseisen henkilön kanssa vielä hyvissä väleissä, mutta se ns. kynnysmattona oleminen on takana päin :)
No mulla on vähän samaa kuin aloittajalla mutta olen aikuinen mies ja harrastan mm. kehonrakennusta/voimailua.
Tuota liikaa herkkyyttä ja kiltteyttä esiintyy vieläkin. En osaa luottaa ihmisiin vaan ikäänkuin pistän kaikki muut siihen samaan paskamuottiin että he voivst olla minulle uhka ja rasite joista otan itseeni tai petyn jotenkin.
Ajattelinkin rueta ajamaan invaraksia niin ei tartte ryhmittyä kenenkäännpaskasakkiin vaan saa mennä työssä ihan itekseen. Pakoiluako? Noh en tiedä mutta kokonaanhan ei voi ihmiskontakteilta välttyä tuossakaan ammatissa.
Sanotaan että kaikki on oman pään sisällä ja asenteessa, mutta onko?
Itsetuntoa olen kohottanut kuntoilulla ja arvostan siis liikaakin fyysisyyttä osittain sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M83 kirjoitti:
No mulla on vähän samaa kuin aloittajalla mutta olen aikuinen mies ja harrastan mm. kehonrakennusta/voimailua.
Tuota liikaa herkkyyttä ja kiltteyttä esiintyy vieläkin. En osaa luottaa ihmisiin vaan ikäänkuin pistän kaikki muut siihen samaan paskamuottiin että he voivst olla minulle uhka ja rasite joista otan itseeni tai petyn jotenkin.
Ajattelinkin rueta ajamaan invaraksia niin ei tartte ryhmittyä kenenkäännpaskasakkiin vaan saa mennä työssä ihan itekseen. Pakoiluako? Noh en tiedä mutta kokonaanhan ei voi ihmiskontakteilta välttyä tuossakaan ammatissa.
Sanotaan että kaikki on oman pään sisällä ja asenteessa, mutta onko?
Itsetuntoa olen kohottanut kuntoilulla ja arvostan siis liikaakin fyysisyyttä osittain sen takia.
Katso tämä video ja muita saman kanavan videoita.
https://www.youtube.com/live/QNKnQqs3Mo4?si=Tsa5iOssomRBMgYW
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että hakeudu ihmisten seuraan jotka eivät hyväksikäytä kiltteyttäsi ja vältä ihmisiä jotka hyväksikäyttävät. Sen kyllä tuntee itse - kenen seurassa on hyvä ja levollinen olla, ja kenen seurassa taas väsyy ja täytyy koko ajan ponnistella. On helpompi pyrkiä olemaan terveessä seurassa, kuin olla haitallisessa seurassa ja yrittää siellä koko ajan pitää puolensa.
Tuo liiallinen kiltteys on piirre, joka voi myös ärsyttää (tietoisesti tai tiedostamatta) muita ihmisiä. Esim. oma anoppini on aivan ylikiltti. Tekee aina kaiken mitä kukaan keksii pyytää, ei koskaan pyydä keneltäkään mitään, hoivannut alkoholistipuolisoa yli 40 vuotta tekee tämän puolesta aivan kaiken eikä koskaan ärsyynny miehen perseilyyn, puhuu kaikista muista ihmisistä aina vain kehuen jne..
Huomaan, että myös minua ja monia muita jopa hieman ärsyttää tämä. Esimerkiksi, kysynpä anopiltani mielipidettä ihan mihin hyvänsä asiaan mitä suunnittelen tai pohdin, niin vastaus on tyyliä "aivan ihanaa, tosi hyvä idea, tuosta tulee varmasti mahtavaa" jne. Vaikka vetäisisin päälleni p*skan tahriman jätesäkin ja kysyisin anopilta, että olisiko tämä hyvä asu juhliin, niin hän vastaisi että "niiin hyvännäköinen, oletpa kaunis, sinulle se sopii mikä vaan!". Hänen kanssaan tulee oikeasti monesti sisäinen fiilis, että "älä nyt aina vaan kehu, mitä sä OIKEASTI olet mieltä?!"
Lisäksi anoppi on sellainen, että vaikka olisi juuri tullut 10 h työpäivältä kotiin vesisateessa rättiväsyneenä ja juuri kun astuu ovesta sisään niin kaveri soittaa, että pääsisitkö auttamaan pihanlaitossa/lastenhoidossa/kauppareissussa tms., niin anopin vastaus on "Siis tottakai, niin ihana idea, olinkin tässä ihan vapaalla, lähden heti tulemaan!". Huomaan, että monet kaverit ja tutut hyväksikäyttää anopin kiltteyttä, häneltä pyydetään tosi paljon palveluksia ja sellaisia asioita, joita kysyjä ei varmasti kehtaisi keneltäkään muulta pyytää. Mutta jotenkin vaan "Maisalta" on ok pyytää aika törkeitäkin juttuja.
En ole nyt ihan varma mikä tässä oli punainen lanka, mutta ehkä se, että jos sinusta huokuu, että et kunnioita itseäsi ja aseta omia rajojasi, niin muutkaan eivät kunnioita sinua. Sinusta tulee se tyyppi, jonka päälle voi puhua, jonka ystävyyteen ei koeta tarvetta panostaa, jolta voi pyytää överipalveluksia jne. Siksi on kyllä tosi hyvä, jos sitä rajanvetoa pystyy opettelemaan. Silloin niistä sosiaalisista suhteistakin voi tulla bähemmän kuormittavia, kun muut suhtautuvat sinuun tasavertaisena.
Jatkan vielä sen verran, että melkein aina syy tuohon ylikiltteyteen on lapsuuden kokemuksissa ja kasvuympäristössä. Näiden asioiden tutkaileminen voi antaa paljon itseymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon opetellut sanomaan vastaan ja omia mielipiteitä myöhäisellä aikuisiällä. Helposti kyl poen huonoa omaatuntoa jos torppaa jonkun ajatukset tms mut se vaatii harjoittelua. Liiallisella kiltteydellä on mut tallattu jalkoihin.
"Mitä mun pitäisi tehdä? En haluaisi antaa olla, kun kerran ihastuinkin häneen". -> Vain sinun halut eivät riitä.
Voi kun minäminäminä ei pärjää parisuhteessa kuin korkeintaan oman yksipuolisesti itseään ja tyhjää täynnä olevan minäminäminänsä kanssa. _Nainen ei ole sinulle mitään velkaa_ vaikka kuinka ja mitä tahansa puliset.