Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Ap
Pakko kommentoida ap:lle, että minä ajattelin samalla tavalla. Ei ollut 5v suunnitelmissa uutta miestä.
Mutta sitten yllätti ihastus. Ja se tavallaan ahdistaa; "tuhlaan" nyt ne vapausvuoteni ja ehkä ajaudun samaan tilanteeseen taas, mutta paljon vanhempana ja vähemmillä vaihtoehdoilla. Eikä samanlaista suhdetta kuitenkaan enää ehdi rakentaa, kuin se alkuperäinen.
Mikä sitten on tärkeää, en edes tiedä.
Kiitos kokemuksen jakamisesta. Saanko udella oletko minkä ikäinen (noin) ja kauanko edellinen suhteesi kesti ennenkuin erositte?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Ap
Pakko kommentoida ap:lle, että minä ajattelin samalla tavalla. Ei ollut 5v suunnitelmissa uutta miestä.
Mutta sitten yllätti ihastus. Ja se tavallaan ahdistaa; "tuhlaan" nyt ne vapausvuoteni ja ehkä ajaudun samaan tilanteeseen taas, mutta paljon vanhempana ja vähemmillä vaihtoehdoilla. Eikä samanlaista suhdetta kuitenkaan enää ehdi rakentaa, kuin se alkuperäinen.
Mikä sitten on tärkeää, en edes tiedä.
Kiitos kokemuksen jakamisesta. Saanko udella oletko minkä ikäinen (noin) ja kauanko edellinen suhteesi kesti ennenkuin erositte?
Ap
Olen 40+. Ja edellinen suhde 20+.
Sitä sanotaan, että ystävyys on suhteen ns. viimeinen muoto. Siinä mielessä teidänkään suhteessa ei siis välttämättä ole mitään vikaa.
Mutta tunnistan puheesi jäyhästä miehestä ym. Miten olisi jos joko hankkisit itsellesi vähän nuoremman rakastajan, tai peräti maksullisen miehen palveluita? Jos miehesi ei näe ongelmaa suhteenne nykytilassa, hän ei myöskään halua "ratkaista" siinä mitään. Silloin voi olla fiksuinta ulkoistaa osa tarpeistaan, koskivat ne sitten mitä tahansa.
Meillä kävi niin että vaimo selitti juuri noin että ei halua enää seksiä kun olen sen veli tai isä tyylinen kaveri.
Sain kuukauden sisään uuden naisystävän hetkessä ja aloitin seksielämän. Olin toki perheenisä ja mies samaan aikaan ja kävin töissä.
Sitten vaimo alkoikin kiinnostua minusta uudestaan, kun huomasi että olen sellainen haluttu mies. Sain itseäni nuorempia kumppaneita.
Vaimoni ja minun seksielämä kehittyi uudestaan. Nyt on taas neljä vuotta tapahtumasta ja on käynyt sama juttu. Juttelimme että minun pitäisi mennä tinderiin tms.
Itseä ei oikein kiinnosta muut suhteet, että vaimo kiinnostuisi taas minusta. Olen enemmän sellainen työssä käyvä koti-isä tyylinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Olen 40v ja en koe mitään erityistä intohimoa miestäni kohtaan, mutta olen kuitenkin valmis petipuuhiin hänen halujensa mukaan, joskus 1xvko, joskus harvemmin, lomalla useammin.
Olen kai siinä onnellisessa asemassa, etten ole ikinä pystynyt samaistumaan intohimon perässä laukkaaviin ihmisiin. Olen aina arvostanut parisuhteessa kumppanuutta, turvallisuutta ja syvällistä rakkautta. Meillä on ihana koti, ihanat lapset ja paljon läheisyyttä, huumoria ja elämisen riemua välillämme. Olemme myös kokeneet sen kaikkein pahimman surun: lapsemme kuoleman. Luotan mieheeni kuin kallioon ja meillä on tosi mukavaa yhdessä. Jaetaan paljon niin tekemisiä kuin ajatuksiakin.
En osaa samaistua intohimon kaipaukseen, se on minusta niin pieni osa-alue elämässä ja itselleni vielä hyvinkin merkitykseton, siksi en itse kuuna päivänä lähtisi liitosta. Mutta minunlaisia ihmisiä taitaa olla olemassa vain hyvin vähän.
Samaistun tähän aika paljon.
Minulla tosin olisi libidoa, mutta mieheni on joissakin jutuissa vähän puusilmä, eikä ole pitkän liittomme aikana toistaiseksi ymmärtänyt mitä haen takaa esim. sänkypuuhissa. Olemme puhuneet paljon, mutta kun se ymmärrys puuttuu- enkä toisaalta halua sanoittaa koko aktia alusta loppuun. Iän myötä on myös laiskistunut näkemään vaivaa, eikä se nyt ainakaan omia halujani lisää.
Haluni eivät juuri kohdistu mieheeni, jos fantasioin, mutta eivät toisaalta kehenkään muuhunkaan. Enemmänkin tiettyjä tilanteita ja komeita nuoria miehiä. Sänkypuuhat mieheni kanssa sujuvat hyvin ja hän on miellyttävä, rakas ihminen minulle muussa mielessä. Ei tulisi mieleenkään erota.
Ps. Jos ero tulisi jostain syystä, en ottaisi enää toista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että
"Haluaisin ensisijaisesti tuntea himoa, halua, kiihkoa, vetovoimaa miestäni kohtaan. Esim. suudellessa, että se herättäisi jonkinlaista seksuaalista tunnetta."
Onko tämä ylipäätään mahdollista, kokea vetovoimaa ja halua omaan puolisoon jopa vain suudellessa, kun parisuhdetta on takana jo pitkään? Että edes ihan hitusen tuntuisi perhosia vatsassa tai alkaisi tehdä mieli seksiä puolison kanssa? Te jotka ootte olleet vähintään 10 v. suhteessa puolisonne kanssa, miten on?
Ap
Minulla oli 11 v suhteessa. Loppui ihan muista syistä, mutta seksiä ja intohimoa oli ihan loppuun asti. Olisi ollut vielä eron jälkeenkin, mutta en viitsinyt langeta kun se olisi ehkä herättänyt epäreiluja yhteenpaluutoiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että
"Haluaisin ensisijaisesti tuntea himoa, halua, kiihkoa, vetovoimaa miestäni kohtaan. Esim. suudellessa, että se herättäisi jonkinlaista seksuaalista tunnetta."
Onko tämä ylipäätään mahdollista, kokea vetovoimaa ja halua omaan puolisoon jopa vain suudellessa, kun parisuhdetta on takana jo pitkään? Että edes ihan hitusen tuntuisi perhosia vatsassa tai alkaisi tehdä mieli seksiä puolison kanssa? Te jotka ootte olleet vähintään 10 v. suhteessa puolisonne kanssa, miten on?
Ap
On mahdollista, meille kävi näin. Oli tosin kriisitilanne joka toi meille uuden suhteen tämän jälkeen, tutustuttiin siis uudelleen myös. On monia asioita jotka on vaikuttanut tähän, lähennyttiin henkisesti ja fyysisesti. Mielestäni romanttisuutta on hyvä myös pitää yllä ettei mene liian kaverisuhteeksi (joka voi käydä helposti). Avain on kuitenkin että jotenkin pystyisitte alkaa tutustumaan toisiinne eri tavalla kuin mitä mainitsit. Mielestäni oli hyvä idea minkä joka sanoi että ala itse avautumaan jostain miehellesi, katso miten käy? Vai oletko jo tehnyt tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että
"Haluaisin ensisijaisesti tuntea himoa, halua, kiihkoa, vetovoimaa miestäni kohtaan. Esim. suudellessa, että se herättäisi jonkinlaista seksuaalista tunnetta."
Onko tämä ylipäätään mahdollista, kokea vetovoimaa ja halua omaan puolisoon jopa vain suudellessa, kun parisuhdetta on takana jo pitkään? Että edes ihan hitusen tuntuisi perhosia vatsassa tai alkaisi tehdä mieli seksiä puolison kanssa? Te jotka ootte olleet vähintään 10 v. suhteessa puolisonne kanssa, miten on?
Ap
On, vaikka eihän se enää sellaista ole kuin parikymmentä vuotta sitten. Yhteistä elämää takana jo 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että
"Haluaisin ensisijaisesti tuntea himoa, halua, kiihkoa, vetovoimaa miestäni kohtaan. Esim. suudellessa, että se herättäisi jonkinlaista seksuaalista tunnetta."
Onko tämä ylipäätään mahdollista, kokea vetovoimaa ja halua omaan puolisoon jopa vain suudellessa, kun parisuhdetta on takana jo pitkään? Että edes ihan hitusen tuntuisi perhosia vatsassa tai alkaisi tehdä mieli seksiä puolison kanssa? Te jotka ootte olleet vähintään 10 v. suhteessa puolisonne kanssa, miten on?
Ap
On, vaikka eihän se enää sellaista ole kuin parikymmentä vuotta sitten. Yhteistä elämää takana jo 35 vuotta.
Tunnen katkeransuloista ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko AP aseksuaali, jos ei ollenkaan himoja herää miestä kohtaan? Jos et ole aseksuaali, aika mahdoton tehtävä on tyhjästä saada haluja heräämään, jotakin kiinnostavaa pitäisi miehessä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko AP aseksuaali, jos ei ollenkaan himoja herää miestä kohtaan? Jos et ole aseksuaali, aika mahdoton tehtävä on tyhjästä saada haluja heräämään, jotakin kiinnostavaa pitäisi miehessä olla.
Jos muita kohtaan kuitenkin tuntee vetovoimaa, ja nauttii sooloseksistä, ja lisäksi kaipaa himoa ja vetovoimaa, tuskin on aseksuaali
Mielenkiintoinen ketju, tunnistan samoja mietteitä kuin ap, mutta tunnen niistä tosi paljon syyllisyyttä. Ja jossittelu on tuttua. Jos tekeekin virheen, elämänsä karmeimman. Miten semmosen kans sit elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuunnella sydäntään, pystyykö elämään vilpittömästi toisen rinnalla, vaikkei halua tai koe tätä vetovoimaiseksi. Kokeeko miehesikin, että harrastaa sinun kanssasi seksiä velvollisuudesta tai eikö hän ole huomannut haluttomuuttasi?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuunnella sydäntään, pystyykö elämään vilpittömästi toisen rinnalla, vaikkei halua tai koe tätä vetovoimaiseksi. Kokeeko miehesikin, että harrastaa sinun kanssasi seksiä velvollisuudesta tai eikö hän ole huomannut haluttomuuttasi?
Mitä tarkoittaa eläminen vilpittömästi toisen rinnalla?
Pelkkää uskollisuutta, ettei petä vieraissa, vai sitä että on täysin sitoutunut puolisoon eikä milloinkaan, ikinä pohdi eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuunnella sydäntään, pystyykö elämään vilpittömästi toisen rinnalla, vaikkei halua tai koe tätä vetovoimaiseksi. Kokeeko miehesikin, että harrastaa sinun kanssasi seksiä velvollisuudesta tai eikö hän ole huomannut haluttomuuttasi?
Mitä tarkoittaa eläminen vilpittömästi toisen rinnalla?
Pelkkää uskollisuutta, ettei petä vieraissa, vai sitä että on täysin sitoutunut puolisoon eikä milloinkaan, ikinä pohdi eroa?
Vilpittömyys tarkoittaa puhumista avoimesti tunteistaan ja toiveistaan suhteelta.
Miksi me oikein käydään tätä keskustelua? Ap:ta ei enää oma mies haluta, uutta vaan kehiin. Niinhän monet miehetkin tekevät, ne siat. Kommenttien perusteellahan ap:kin pohtii vain 'teenkö virheen' eli siis itseään, ei miestään. Se joutaakin mennä.
Pakko kommentoida ap:lle, että minä ajattelin samalla tavalla. Ei ollut 5v suunnitelmissa uutta miestä.
Mutta sitten yllätti ihastus. Ja se tavallaan ahdistaa; "tuhlaan" nyt ne vapausvuoteni ja ehkä ajaudun samaan tilanteeseen taas, mutta paljon vanhempana ja vähemmillä vaihtoehdoilla. Eikä samanlaista suhdetta kuitenkaan enää ehdi rakentaa, kuin se alkuperäinen.
Mikä sitten on tärkeää, en edes tiedä.