Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Ap, Olet korostanut sitä, että et koe mitään seksuaalista vetovoimaa miestäsi kohtaan. Millaisia tunteita sinussa herättäisi ajatus siitä, että miehelläsi syntyisi sutinaa jonkun toisen naisen kanssa? Olisiko se sinulle täysin samantekevää vai nousisiko siitä pintaan jotain mustasukkaisuuden tunteita tms.?
En ihan ymmärrä mitä tämä vaikuttaa tähän alkuperäiseen ongelmaani, ja olen tässä ketjussa jo vastannut aiemmin tällaiseen kysymykseen.
Mutta vastaan vielä: en osaa tietenkään kuvitella mitä oikeasti tuntisin, mutta näin etukäteen kuviteltuna tuntisin jopa helpotusta. Mieheni olisi ihastunut, onnellinen, minun ei tarvitsisi tuntea silloin niin suurta huonoa omatuntoa näistä eropohdinnoistani. Toki varmaan kirpaisisi, mutta lähinnä suru siitä, että kaikki yhteinen elämä olisi sitten varmaan lopullisesti päätöksessään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin aiempaan kommenttiini, että
"Haluaisin ensisijaisesti tuntea himoa, halua, kiihkoa, vetovoimaa miestäni kohtaan. Esim. suudellessa, että se herättäisi jonkinlaista seksuaalista tunnetta."
Onko tämä ylipäätään mahdollista, kokea vetovoimaa ja halua omaan puolisoon jopa vain suudellessa, kun parisuhdetta on takana jo pitkään? Että edes ihan hitusen tuntuisi perhosia vatsassa tai alkaisi tehdä mieli seksiä puolison kanssa? Te jotka ootte olleet vähintään 10 v. suhteessa puolisonne kanssa, miten on?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, päivitys tilanteeseen. Puhuin eilen miehelle näistä tuntemuksistani. Että rakastan häntä ja olen kiintynyt, mutta että mua on vaivannu jo pitkään etten koe vetovoimaa häntä kohtaan, että tunteeni on vähän kuin veljeä kohtaan. Ja etten tiedä että saako sitä enää takaisin, ja kuuluuko sitä edes näin pitkässä suhteessa enää olla vai odotanko liikoja.
Mies kuunteli, eikä vaikuttanut yhtään yllättyneeltä eikä varsinkaan vihaiselta. Sanoi, että ei hänenkään minuun kokema vetovoima ole enää samalla tasolla kuin alussa. Muttei tämä ilmeisesti häntä vaivannut.
Puhuin että pitäisikö meidän enemmän tehdä uusia asioita ja harrastuksia itseksemme ja myös yhdessä, että vieläkö se voisi tuoda lisävetovoimaa.
Mies ei oikein osannut sanoa mitään. "Mmm, hmm, niin."
Kysyin myös pohtineeni ja pohtivani sitä, että riittääkö tämä suhde ja seksielämä hänelle, ja kuinka kauan. Siihenkään mies ei vastannut oikein mitään, jotain sanoi siitä, että ovathan hänenkin halut parikymppisestä jo laskeneet, mutta toki tiuhempi tahti olisi kiva. Muuten taas vain "mmm, hmmm, niin".
Yritin myös viritellä muutenkin keskustelua parisuhteestamme, kun taas joku kommentoija edellä sanoi että kaikki osaa keskustella kun joku osaa kysyä... No olen eri mieltä, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta.
Kysyin mieheltä, mitä parisuhteemme hänelle tuo? Ei vastausta, mietti, mutta sanoi sitten ettei osaa oikein sanoa. Yritin muotoilla kysymystä toisin, että mitkä on ne asiat joita hän suhteessamme arvostaa? Ei vieläkään mitään, mies vaivaantui ja katseli seinille. Kolmannen kerran vielä yritin muotoilla kysymystä, mutta tähän mies vastasi, että ei hän osaa tällaisia sanoa, "en ole tarpeeksi älykäs tällaisien puhumiseen" (nämä olivat hänen omia sanojaan).
Sai sitten vielä sanottua, että niin no tokihan se on kiva että pesen aina kaikki pyykit meillä, mutta naurahti itsekin etten varmaan tällaista vastausta kyllä tarkoittanut.
No en kyllä. Mutta en jaksanut tästä pahastua, olen kyllä hyvin tottunut tähän, etten saa miehestä vastakaikua keskusteluihin, joissa puhutaan tunteista tai parisuhteesta. Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.
Loppuilta makoiltiin sohvalla kainaloikkain, katseltiin telkkaria ja harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut jonka mies myös huomasi ja totesi sen ääneen, mutta ei tästä mitään draamaa tullut. Minä en pahastunut eikä hänkään. Tämä nyt vaan on tätä. Nukahdin miehen kainaloon.
Noh, pallo on taas ilmeisesti mulla. Mun pitänee nyt vaan päättää, että mitä mä arvostan enemmän, turvallista ja vakaata suhdetta, ja sitä että mulla on vierelläni joku jota rakastan veljellisesti, ja joka rakastaa mua. Arki on ongelmatonta ja sujuvaa. Tiedän järjellä, että nämä ovat kullanarvoisia asioita.
Mutta toive vetovoimasta ja syvällisemmistä keskusteluista täytyisi kyllä ihan lopullisesti kuopata. Pystyykö siihen?? Miten?
Aina toisinaan olen pystynyt vaihteleviksi ajoiksi unohtamaan kaipuuni niihin, mutta näköjään sitten toive niistä nostaa taas aika ajoin päätään, ja se on ärsyttävän raskasta ja repii kahtaalle. Saa miettimään koko ajan, että olenko sitoutunut tähän suhteeseen, vai enkö, ja haluanko olla, vai enkö. Teenkö hirveän virheen jos heitän tämän parisuhteemme tuoman turvallisuudentunteen pois. Ja voisinko saada sitä muista asioista, jos olisinkin yksin.
Ja onko se tosiaan täysin epäkypsää haihattelua toivoa vielä nelikymppisenä kokevansa kiihkeämpiä tunteita ja vaihtaa ajatuksia asioista puolison kanssa.
Helv etti kun on vaikeaa tietää/päättää.
Ap
Jos ihmisellä on vain yksi elämä, miten ihmeessä sen kukaan käyttäisi tällaiseen? Kai me olemme vain niin erilaisia, ihmiset.
Voi lähteä unelman perään, mutta tässä ap:lla on se turvallisuuden tunne, joku jonka kainalossa voi nukkua ja tietää, että se on huomennakin siinä. Monella sinkulla ei ole. Jos eroaa, voi löytää uuden suhteen, mutta voi olla, että on vain yksinäinen kun sopivaa ei löydy.
Moni, mies varsinkin, tekis tässä tilanteessa niin, että lähtis haku päällä etsimään uutta ja pistäis vanhan poikki vasta kun uusi on löytynyt. Ei reilua, ei kivaa sitä toista kohtaan, mutta näin varmistaa itselleen ne parisuhteen edut koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Eli mitä minun sitten pitäisi mielestäsi tehdä, kerro toki korjausehdotus?
Eli lopetanko seksin, etten enää harrasta sitä miehen mieliksi, jos/kun en itse tunne halua? Sitäkö tarkoitat (ja moni muu minua ristiriitaiseksi sanova)? Tarkoitukseni ei ole ollut seksiin suostumalla tietoisesti lähettää ristiriitaisia viestejä, vaan olla kompromisseihin kykenevä, kumppanin tarpeet huomioonottava vaimo. Kuten sanoin, välitän miehestäni ja rakastan häntä (vaikken ehkä niin kuin kumppania pitäisi) ja toki haluan rakkaan ihmisen voivan hyvin.
Olen sanonut tämän aiemminkin tässä keskustelussa, mutta sanon nyt uudestaan, että olen kyllä jotenkin tosi ällistynyt että saan sapiskaa tästä että olen suostunut seksiin miehen mieliksi. Olen vilpittömästi kuvitellut toimivan vain kuin kaikissa parisuhdeneuvoissa ohjeistetaan. Seksi on miehille tärkeää ja he tarvitsevat sitä rentoutuakseen ja kokeakseen läheisyyttä jne.
Käykääpäs lukemassa mitä esim. seksipalstalla sanotaan pihtailevista kumppaneista. Se tuntuu olevan likipitäen väkivaltaa kumppania kohtaan, monen mielestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä mitä tämä vaikuttaa tähän alkuperäiseen ongelmaani, ja olen tässä ketjussa jo vastannut aiemmin tällaiseen kysymykseen.
Ap
Kyllä se siten vaikuttaa, että saa vähän kuvaa, onko sinulla ylipäätään mitään tunteita miestäsi kohtaan.
Itse hakeutuisin tilanteessasi johonkin yksilö-/pariterapiaan ihan vaan antaakseni suhteelle vielä mahdollisuuden. Voihan se olla, että eropäätös vaan tuosta vahvistuu, mutta ainakin sitten tiedät yrittäneesi kaikkesi, ennen kuin lähdet kävelemään, eikä tarvitse jälkeenpäin jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä mitä tämä vaikuttaa tähän alkuperäiseen ongelmaani, ja olen tässä ketjussa jo vastannut aiemmin tällaiseen kysymykseen.
Ap
Kyllä se siten vaikuttaa, että saa vähän kuvaa, onko sinulla ylipäätään mitään tunteita miestäsi kohtaan.
Itse hakeutuisin tilanteessasi johonkin yksilö-/pariterapiaan ihan vaan antaakseni suhteelle vielä mahdollisuuden. Voihan se olla, että eropäätös vaan tuosta vahvistuu, mutta ainakin sitten tiedät yrittäneesi kaikkesi, ennen kuin lähdet kävelemään, eikä tarvitse jälkeenpäin jossitella.
Kyllähän minä olen tuntemukseni täällä moneen kertaan jo kertonut, ihan selvällä suomella.
Rakastan miestäni ja olen tosi kiintynyt häneen, mutta samoin kuin esim. sisarukseen ollaan. Eli ihminen on rakas ja tärkeä, on paljon yhteistä historiaa, toiselle toivoo hyvää ja haluaa välien olevan hyvät ja läheiset...
Mutta ei ole mitään seksuaalista halua ko. ihmistä kohtaan. Ei niin minkäänlaista.
Lisäksi syvällisemmät keskustelut mieheni kanssa eivät onnistu. Arjen jutut kyllä, ja vitsien kerronta, ja konkreettisten asioiden mietintä "laitetaanko tähän tapettiin liisteriä vai liimaa ja haetaanko tänään pizzaa vai keitetäänkö perunat". Mutta jos tarvitsee pohtia elämän isoja kysymyksiä, tunteisiin liittyviä asioita tms, mies ei kykene sanoittamaan mitään tunteita eikä ajatuksiaan, eikä haastamaan minun ajatuksiani, jota välillä kaipaisin sitäkin.
Täällä av:lla tämän asian vatvominen jopa teidän ventovieraiden kanssa on hedelmällisempää ja osaatte heittää toisen ihmisen näkökulmia, jolloin pystyn miettimään asioita laajemmin. Kiitos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Eli mitä minun sitten pitäisi mielestäsi tehdä, kerro toki korjausehdotus?
Eli lopetanko seksin, etten enää harrasta sitä miehen mieliksi, jos/kun en itse tunne halua? Sitäkö tarkoitat (ja moni muu minua ristiriitaiseksi sanova)? Tarkoitukseni ei ole ollut seksiin suostumalla tietoisesti lähettää ristiriitaisia viestejä, vaan olla kompromisseihin kykenevä, kumppanin tarpeet huomioonottava vaimo. Kuten sanoin, välitän miehestäni ja rakastan häntä (vaikken ehkä niin kuin kumppania pitäisi) ja toki haluan rakkaan ihmisen voivan hyvin.
Olen sanonut tämän aiemminkin tässä keskustelussa, mutta sanon nyt uudestaan, että olen kyllä jotenkin tosi ällistynyt että saan sapiskaa tästä että olen suostunut seksiin miehen mieliksi. Olen vilpittömästi kuvitellut toimivan vain kuin kaikissa parisuhdeneuvoissa ohjeistetaan. Seksi on miehille tärkeää ja he tarvitsevat sitä rentoutuakseen ja kokeakseen läheisyyttä jne.
Käykääpäs lukemassa mitä esim. seksipalstalla sanotaan pihtailevista kumppaneista. Se tuntuu olevan likipitäen väkivaltaa kumppania kohtaan, monen mielestä.
Ap
Voi hyvinkin olla, että seksipalstoilla tuollaisia puhutaan, mutta yksikään terapeutti ei kyllä kehoita ihmisiä ensin valehtelemaan haluistaan ja sen jälkeenkin vielä harrastamaan seksiä ilman halua. Tuo on kuin hokisit, että et halua syödä viiliä, mutta kuitenkin söisit joka päivä viiliä ja ihmettelisit, miksi ihmiset ei usko, että et halua syödä viiliä.
Paitsi että useimmille meistä kai seksi menee semmoiselle intiimille ja henkiselle alueelle, että ainakaan mitään kymmentä vuotta sitä on hyvin vaikea ihan hyvän hyvyyttään harrastaa toisen iloksi.
Toimintasi ja sen kesto siis on hyvin poikkeuksellista.
Osta seksileluja niin kipinöi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on kuitenkin enimmäkseen arkea. Tosiaan osta seksileluja omaksi iloksi ja keskustele syvällisiä ystävien kanssa. Ei kunnollisia miehiä ole jonoksi asti sinunkaan ovellasi jos eroat. Joku jännäpaska tosin löytyy helpostikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Eli mitä minun sitten pitäisi mielestäsi tehdä, kerro toki korjausehdotus?
Eli lopetanko seksin, etten enää harrasta sitä miehen mieliksi, jos/kun en itse tunne halua? Sitäkö tarkoitat (ja moni muu minua ristiriitaiseksi sanova)? Tarkoitukseni ei ole ollut seksiin suostumalla tietoisesti lähettää ristiriitaisia viestejä, vaan olla kompromisseihin kykenevä, kumppanin tarpeet huomioonottava vaimo. Kuten sanoin, välitän miehestäni ja rakastan häntä (vaikken ehkä niin kuin kumppania pitäisi) ja toki haluan rakkaan ihmisen voivan hyvin.
Olen sanonut tämän aiemminkin tässä keskustelussa, mutta sanon nyt uudestaan, että olen kyllä jotenkin tosi ällistynyt että saan sapiskaa tästä että olen suostunut seksiin miehen mieliksi. Olen vilpittömästi kuvitellut toimivan vain kuin kaikissa parisuhdeneuvoissa ohjeistetaan. Seksi on miehille tärkeää ja he tarvitsevat sitä rentoutuakseen ja kokeakseen läheisyyttä jne.
Käykääpäs lukemassa mitä esim. seksipalstalla sanotaan pihtailevista kumppaneista. Se tuntuu olevan likipitäen väkivaltaa kumppania kohtaan, monen mielestä.
Ap
Voi hyvinkin olla, että seksipalstoilla tuollaisia puhutaan, mutta yksikään terapeutti ei kyllä kehoita ihmisiä ensin valehtelemaan haluistaan ja sen jälkeenkin vielä harrastamaan seksiä ilman halua. Tuo on kuin hokisit, että et halua syödä viiliä, mutta kuitenkin söisit joka päivä viiliä ja ihmettelisit, miksi ihmiset ei usko, että et halua syödä viiliä.
Paitsi että useimmille meistä kai seksi menee semmoiselle intiimille ja henkiselle alueelle, että ainakaan mitään kymmentä vuotta sitä on hyvin vaikea ihan hyvän hyvyyttään harrastaa toisen iloksi.
Toimintasi ja sen kesto siis on hyvin poikkeuksellista.
Niin, voi olla sitten että on poikkeuksellista. Minulle se on ollut "normaalia".
Mutta siis, ilmeisesti nyt kokeilen toisenlaista lähestymistä asiaan. En suostu enää seksiin, ellen oikeasti koe halua. Eli meillä käytännössä loppuu seksi kokonaan.
Arvelen, että aiheuttaa miehessä mielipahaa, loukkaantumusta ja kiukkua, sitten riitaa..
Jotenkin ajattelin että suhteen saisi päätettyä kauniisti ja ilman riitoja, mutta ehkä kokeilenkin av:n toimintamallia.
Ehkä tuo on oikeastikin sitten tarpeen. Ehkä se on siinä vaiheessa mies, joka lähtee, eikä minun tarvitse enää yksinäni pohtia mitä tekisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osta seksileluja niin kipinöi.
Meillä on niitä, kuten jo alussa kerroin niin kaikkea on kokeiltu, yhdessä ja yksin.
Kyllä sooloseksistä nautinkin, se on 100 x parempaa kuin mieheni kanssa, muttei kuitenkaan vedä vertoja hyvälle seksille toisen ihmisen kanssa, kun oikeasti tuntee halua sitä toista kohtaan. Sikäli ainakaan kuin muistan, miltä se tuntui...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Eli mitä minun sitten pitäisi mielestäsi tehdä, kerro toki korjausehdotus?
Eli lopetanko seksin, etten enää harrasta sitä miehen mieliksi, jos/kun en itse tunne halua? Sitäkö tarkoitat (ja moni muu minua ristiriitaiseksi sanova)? Tarkoitukseni ei ole ollut seksiin suostumalla tietoisesti lähettää ristiriitaisia viestejä, vaan olla kompromisseihin kykenevä, kumppanin tarpeet huomioonottava vaimo. Kuten sanoin, välitän miehestäni ja rakastan häntä (vaikken ehkä niin kuin kumppania pitäisi) ja toki haluan rakkaan ihmisen voivan hyvin.
Olen sanonut tämän aiemminkin tässä keskustelussa, mutta sanon nyt uudestaan, että olen kyllä jotenkin tosi ällistynyt että saan sapiskaa tästä että olen suostunut seksiin miehen mieliksi. Olen vilpittömästi kuvitellut toimivan vain kuin kaikissa parisuhdeneuvoissa ohjeistetaan. Seksi on miehille tärkeää ja he tarvitsevat sitä rentoutuakseen ja kokeakseen läheisyyttä jne.
Käykääpäs lukemassa mitä esim. seksipalstalla sanotaan pihtailevista kumppaneista. Se tuntuu olevan likipitäen väkivaltaa kumppania kohtaan, monen mielestä.
Ap
Voi hyvinkin olla, että seksipalstoilla tuollaisia puhutaan, mutta yksikään terapeutti ei kyllä kehoita ihmisiä ensin valehtelemaan haluistaan ja sen jälkeenkin vielä harrastamaan seksiä ilman halua. Tuo on kuin hokisit, että et halua syödä viiliä, mutta kuitenkin söisit joka päivä viiliä ja ihmettelisit, miksi ihmiset ei usko, että et halua syödä viiliä.
Paitsi että useimmille meistä kai seksi menee semmoiselle intiimille ja henkiselle alueelle, että ainakaan mitään kymmentä vuotta sitä on hyvin vaikea ihan hyvän hyvyyttään harrastaa toisen iloksi.
Toimintasi ja sen kesto siis on hyvin poikkeuksellista.
Niin, voi olla sitten että on poikkeuksellista. Minulle se on ollut "normaalia".
Mutta siis, ilmeisesti nyt kokeilen toisenlaista lähestymistä asiaan. En suostu enää seksiin, ellen oikeasti koe halua. Eli meillä käytännössä loppuu seksi kokonaan.
Arvelen, että aiheuttaa miehessä mielipahaa, loukkaantumusta ja kiukkua, sitten riitaa..
Jotenkin ajattelin että suhteen saisi päätettyä kauniisti ja ilman riitoja, mutta ehkä kokeilenkin av:n toimintamallia.
Ehkä tuo on oikeastikin sitten tarpeen. Ehkä se on siinä vaiheessa mies, joka lähtee, eikä minun tarvitse enää yksinäni pohtia mitä tekisin.
Ap
No eikös se olisi ihan hyvä juttu, että miehessä herää edes jonkinlaisia tunteita ja alkaa niitä ilmaisemaan. Kyllä oikeastaan mielipaha ja loukkaantuminen on ihan terveitä tunteita siinä kohtaa kun aviopuoliso ei enää tippaakaan halua, tunne mitään suudellessa, jne. Kiukku voisi sitten nousta siinä tapauksessa, kun oikeasti ymmärtää, että toinen kyllä himoitsee muita miehiä paitsi itseä ja on keksaissut jonkun ihme suuntauksen sitä selitellessä.
Ehkä teille todellakin tekisi hyvää riidellä kunnolla. Se olisi sentään avointa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Eli mitä minun sitten pitäisi mielestäsi tehdä, kerro toki korjausehdotus?
Eli lopetanko seksin, etten enää harrasta sitä miehen mieliksi, jos/kun en itse tunne halua? Sitäkö tarkoitat (ja moni muu minua ristiriitaiseksi sanova)? Tarkoitukseni ei ole ollut seksiin suostumalla tietoisesti lähettää ristiriitaisia viestejä, vaan olla kompromisseihin kykenevä, kumppanin tarpeet huomioonottava vaimo. Kuten sanoin, välitän miehestäni ja rakastan häntä (vaikken ehkä niin kuin kumppania pitäisi) ja toki haluan rakkaan ihmisen voivan hyvin.
Olen sanonut tämän aiemminkin tässä keskustelussa, mutta sanon nyt uudestaan, että olen kyllä jotenkin tosi ällistynyt että saan sapiskaa tästä että olen suostunut seksiin miehen mieliksi. Olen vilpittömästi kuvitellut toimivan vain kuin kaikissa parisuhdeneuvoissa ohjeistetaan. Seksi on miehille tärkeää ja he tarvitsevat sitä rentoutuakseen ja kokeakseen läheisyyttä jne.
Käykääpäs lukemassa mitä esim. seksipalstalla sanotaan pihtailevista kumppaneista. Se tuntuu olevan likipitäen väkivaltaa kumppania kohtaan, monen mielestä.
Ap
Voi hyvinkin olla, että seksipalstoilla tuollaisia puhutaan, mutta yksikään terapeutti ei kyllä kehoita ihmisiä ensin valehtelemaan haluistaan ja sen jälkeenkin vielä harrastamaan seksiä ilman halua. Tuo on kuin hokisit, että et halua syödä viiliä, mutta kuitenkin söisit joka päivä viiliä ja ihmettelisit, miksi ihmiset ei usko, että et halua syödä viiliä.
Paitsi että useimmille meistä kai seksi menee semmoiselle intiimille ja henkiselle alueelle, että ainakaan mitään kymmentä vuotta sitä on hyvin vaikea ihan hyvän hyvyyttään harrastaa toisen iloksi.
Toimintasi ja sen kesto siis on hyvin poikkeuksellista.
Niin, voi olla sitten että on poikkeuksellista. Minulle se on ollut "normaalia".
Mutta siis, ilmeisesti nyt kokeilen toisenlaista lähestymistä asiaan. En suostu enää seksiin, ellen oikeasti koe halua. Eli meillä käytännössä loppuu seksi kokonaan.
Arvelen, että aiheuttaa miehessä mielipahaa, loukkaantumusta ja kiukkua, sitten riitaa..
Jotenkin ajattelin että suhteen saisi päätettyä kauniisti ja ilman riitoja, mutta ehkä kokeilenkin av:n toimintamallia.
Ehkä tuo on oikeastikin sitten tarpeen. Ehkä se on siinä vaiheessa mies, joka lähtee, eikä minun tarvitse enää yksinäni pohtia mitä tekisin.
Ap
No oletko sinä nyt sitten suhdetta lopettamassa?
Vika on siinä, että mies ei tyydytä sinua henkisesti. Ensin täytyy hoitaa korvien väli, vasta sen jälkeen naista kiinnostaa. Mitä on tapahtunut teille henkisellä tasolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydän ihan vilpittömästi, ehkä opin itseatäni jotain lisää. Nyt olen sokea tekstilleni, en näe itse tätä "tapaani".
Ap
Ok, tässä nopeasti jotain:
"en tunne minkäänlaista vetoa häneen", "Hän ei vaan kertakaikkiaan osaa.", "harrastettiin myös seksiä, en minä siitä taaskaan mitään saanut", "Tämä nyt vaan on tätä" jne.
Esittelet hänet yksinkertaisena tyyppinä vailla mitään ominaisuuksia muuten kuin se, että sinä et ole hänestä älyllisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti millään tasolla kiinnostunut.
Ok, no kiitos että toit nämä esiin. Jäikö sinulta silti huomaamatta esim. ne kohdat, joissa kerroin mieheni hyvistä puolista? On hauska, leppoisaa seuraa, hyvässä kunnossa, uskollinen jne.
Kyllä minä huomaan ja osaan tunnistaa kumppanistani sekä hyviä että huonoja puolia. Toki nyt tässä keskustelussa olen tuonut esiin nämä tietyt huonot puolet, jotka mieltäni vaivaavat, koska ne ovat tämän aloituksen pointti.
Ap
Oletko ajatellut että oma ristiriitaisuutesi puheiden ja tekojen välillä voi olla yksi syy miksi miehesi ei osaa eritellä omia tunteitaankaan? Hän on saanut sinultakin mallin jossa puhut kyllä yhtä mutta tekosi näyttävät toista. Varmasti tarkoitat hyvää ja arvosta miehesi hyviä puolia mutta siltikin.
Miehesi puhumattomuus voi myös kummuta siitä että hän on vain oppinut että kun ei sano juuri mitään niin se hankala tilanne menee ohi, kuten nytkin meni ja päättyi vielä seksiin. Hän voi siis oikeasti ajatella paljonkin mutta ei halua sanoa koska pelkää että sanoo jotain "väärin".
Voi olla ihan hyvin sitä mieltä, että asioissa on hyviä ja huonoja puolia, kummat painaa enemmän, se on oleellista. Aikuinen kai jo ymmärtää, että molempia puolia usein on.
Ovelaa tosiaan tuo, että mies voi vaieta, kun suhde (hänelle) toimii näinkin. Hän saa ainakin jotain mitä haluaa (seksiä) ja välttää ristiriitoja.
Niin siis miehelle suhde toimii ja hän on tuonut sen esille. Että ihan ok näin. Aplle suhde ei toimi, hän on tuonut sitä esille, mutta toisaalta toimii siten, että suhteen toimiminen miehelle varmistuu ja jatkuu.
Väittäisin, että miehen on tuosta nyt vähän vaikea lukea, mitkä ovat ne hyvät ja huonot puolet ja kummat nyt painaa enemmän. Tai edes sitä, mikä on oikeasti oleellista, kun hankalan keskustelun jälkeen seuraa molemmille pohjimmiltaan ihan hyvä hetki.
En tiedä, onko tässä kuviossa joku nyt erityisen ovela, ei kai ainakaan mies, jota ap kuvailee hyvin yksinkertaiseksi. Niin ei kai mies sitten voi olla vastuussa siitä, että ap haluaa osoittaa, että suhteen hyvät puolet ovat miehelle taattuja.
Sanoisin, että ap on vähintään yhtä ovela kuin mies: raottaa sen verran, että saa mitä haluaa, eli turvallisen suhteen ja ristiriitojahan apn on jumalattoman helppo vältellä, kun mies ei häntä tilille mistään edes vaadi.
Eli mitä minun sitten pitäisi mielestäsi tehdä, kerro toki korjausehdotus?
Eli lopetanko seksin, etten enää harrasta sitä miehen mieliksi, jos/kun en itse tunne halua? Sitäkö tarkoitat (ja moni muu minua ristiriitaiseksi sanova)? Tarkoitukseni ei ole ollut seksiin suostumalla tietoisesti lähettää ristiriitaisia viestejä, vaan olla kompromisseihin kykenevä, kumppanin tarpeet huomioonottava vaimo. Kuten sanoin, välitän miehestäni ja rakastan häntä (vaikken ehkä niin kuin kumppania pitäisi) ja toki haluan rakkaan ihmisen voivan hyvin.
Olen sanonut tämän aiemminkin tässä keskustelussa, mutta sanon nyt uudestaan, että olen kyllä jotenkin tosi ällistynyt että saan sapiskaa tästä että olen suostunut seksiin miehen mieliksi. Olen vilpittömästi kuvitellut toimivan vain kuin kaikissa parisuhdeneuvoissa ohjeistetaan. Seksi on miehille tärkeää ja he tarvitsevat sitä rentoutuakseen ja kokeakseen läheisyyttä jne.
Käykääpäs lukemassa mitä esim. seksipalstalla sanotaan pihtailevista kumppaneista. Se tuntuu olevan likipitäen väkivaltaa kumppania kohtaan, monen mielestä.
Ap
Voi hyvinkin olla, että seksipalstoilla tuollaisia puhutaan, mutta yksikään terapeutti ei kyllä kehoita ihmisiä ensin valehtelemaan haluistaan ja sen jälkeenkin vielä harrastamaan seksiä ilman halua. Tuo on kuin hokisit, että et halua syödä viiliä, mutta kuitenkin söisit joka päivä viiliä ja ihmettelisit, miksi ihmiset ei usko, että et halua syödä viiliä.
Paitsi että useimmille meistä kai seksi menee semmoiselle intiimille ja henkiselle alueelle, että ainakaan mitään kymmentä vuotta sitä on hyvin vaikea ihan hyvän hyvyyttään harrastaa toisen iloksi.
Toimintasi ja sen kesto siis on hyvin poikkeuksellista.
Niin, voi olla sitten että on poikkeuksellista. Minulle se on ollut "normaalia".
Mutta siis, ilmeisesti nyt kokeilen toisenlaista lähestymistä asiaan. En suostu enää seksiin, ellen oikeasti koe halua. Eli meillä käytännössä loppuu seksi kokonaan.
Arvelen, että aiheuttaa miehessä mielipahaa, loukkaantumusta ja kiukkua, sitten riitaa..
Jotenkin ajattelin että suhteen saisi päätettyä kauniisti ja ilman riitoja, mutta ehkä kokeilenkin av:n toimintamallia.
Ehkä tuo on oikeastikin sitten tarpeen. Ehkä se on siinä vaiheessa mies, joka lähtee, eikä minun tarvitse enää yksinäni pohtia mitä tekisin.
Ap
No oletko sinä nyt sitten suhdetta lopettamassa?
Tunteeni ailahtelevat. Hetkittäin tuntuu että kyllä, haluan erota ja se on viisainta, vaikka pelottaakin.
Ja hetkittäin tuntuu, että mitä hittoa olen tekemässä, olenko ihan tyhmä haihattelija ja tekemässä elämäni virheen jota kadun loppuelämäni.
Mitään hätiköityä en edelleenkään aio tehdä, ainakin vuodenvaihteeseen asti katselen mihin suuntaan alan kallistua. Ja jos silloinkin keikun vielä näin kahden vaiheilla ja asia painaa minua päivittäin, kuten nyt, sitten lienee parasta erota ihan vaan jo sen takia, ettei pää hajoa tämän vatvomiseen.
Ap
Ota vastuu omista tarpeistasi ja vaadi niitäkin kunnioitettavan. Älä harrasta seksiä, jos ei huvita. Ihan perusjuttu. Mies voi joko kiukutella tai vietellä sut, riippuen ottaako lapsen vai miehen roolin. Se kertoo paljon suhteenne tulevaisuudesta.
Sulle sopis nyt avoin suhde, jossa käyt hakemassa kodin ulkopuolelta sekä intohimoa että syvällisyyttä, ei pettäen vaan kaikille osapuolille avoimesti kertoen. Mies saa jo kotona mitä tarvitsee, sä et, joten jos mies ei tuohon suostu, niin se kertoo ettei hän arvosta tarpeitasi.
Mahdollisia seurauksia:
- Deittailet, löydät suhteen jossa saat kaiken. Mies jää tai ei,
- Deittailet, huomaat ettei oo parempaa muualla, rakastut mieheesi taas.
- Mies suuttuu, ei kestä ajatusta. Sä pidät pääsi. Eroatte. -> Deittailet ja löydät uuden.
Ap, Olet korostanut sitä, että et koe mitään seksuaalista vetovoimaa miestäsi kohtaan. Millaisia tunteita sinussa herättäisi ajatus siitä, että miehelläsi syntyisi sutinaa jonkun toisen naisen kanssa? Olisiko se sinulle täysin samantekevää vai nousisiko siitä pintaan jotain mustasukkaisuuden tunteita tms.?