Lue keskustelun säännöt.
Kummilapsen juhlat ahdistaa
06.01.2024 |
Ei olla läheisiä. Olen yrittänyt parhaani, mutta tosi hankala perhe. Tänään pitäisi mennä synttäreille ja ei vain jaksaisi. Ahdistaa jo kun en tunne juuri ketään sieltä.
Kommentit (32)
Harmillista kun iski flunssa? Pääkipu? Mahatauti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin just, kun ollut juuri joulukin niin lahjoja odotetaa
Osallistumisen voi peruuttaa, jos ei muuta kuin hätävalheella, mutta peruuttaa kuitenkin. Luota tunteeseesi ja jää pois. Lahjan voi vielä jälkikäteen ja se voi olla ihan mukavaakin silloin,
Vaikka kummiuus olisi kuinka kunniakasta, niin siitäkin voi aina kieltäytyä.
Itse kieltäydyin, koska en halunnut pinnallista suhdetta semikaukaiseen sukulaiseen. Rahanmenoahan ja pintaliitoahan tuo vain olisi ollut.
Ja minulla jäi roikkumaan silmissä tuo viimeinen lause miten voi olla noin vaikeeta,ahdistavaa ja tärkeää . Olisi mielenkiintoista olla uusien ihmisten kanssa samoissa juhlissa ja jutella niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla jäi roikkumaan silmissä tuo viimeinen lause miten voi olla noin vaikeeta,ahdistavaa ja tärkeää . Olisi mielenkiintoista olla uusien ihmisten kanssa samoissa juhlissa ja jutella niiden kanssa.
Ei kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko mennä. Miksi olet kummi jos et ollut läheinen heille tai he sinulle. Siirtäkää se toiselle. Laita lahja jotenkin jos haluat. Meinasin ehdottaa erikseen menoa ettei vieraiden joukkoon, mutta jos perhe hankala sekään ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ja minulla jäi roikkumaan silmissä tuo viimeinen lause miten voi olla noin vaikeeta,ahdistavaa ja tärkeää . Olisi mielenkiintoista olla uusien ihmisten kanssa samoissa juhlissa ja jutella niiden kanssa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että ihmiset hyväksyvät kummiuden ja sitten ahdistuvat siitä. Miettikää hyvät ihmiset mihin ryhdytte!
Kun pyysin ystäviäni lapseni kummeiksi istuimme alas ja keskustelimme siitä, mitä odotuksia kummiudesta on. Kerroin, että lahjoja tai rahaa tässä ei kaivata, toiveena olisi, että he olisivat hauska aikuinen lapsen elämässä.
Kummisetä keksi, että järjestää aina joulun välipäivinä leffaillan lapselle. Ihan pienenä tämä tarkoitti sitä, että hän tui meille hengailemaan. Lapsen kasvaessa siitä muodoistui yökyläily kummisedän luona ja nykyään tuo on lapselle tosi tärkeä traditio!
Kummitäti taas asuu ulkomailla, joten he näkevät harvemmin. Heidän traditionsa taas on mustikkametsään lähtö kun kummitäti tulee kesäksi Suomeen.
Kummius ei vaadi rahaa, vaan läsnäoloa. Joidenkin mielestä raha ja lahja saattaa olla keskiössä, mutta siksi tästä pitää keskutella ennen kummiksi suostumista, jotta voi kieltäytyä.
Kieltäydyin kohteliaasti kummiudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko mennä. Miksi olet kummi jos et ollut läheinen heille tai he sinulle. Siirtäkää se toiselle. Laita lahja jotenkin jos haluat. Meinasin ehdottaa erikseen menoa ettei vieraiden joukkoon, mutta jos perhe hankala sekään ei toimi.
Olen eri, mutta silloin 18 ja 15v sitten oltiin tosi läheisiä kun kummiksi aloin. Kummilasten äidit feidasivat minut vasta kolme-neljä vuotta sitten
Kun ryhdyin kummiksi, oli tilanne eri. Asuimme samassa kaupungissa ja muutenkin olimme jotenkin samalla aaltopituudella. Nykyään näkeminen vaivaannuttaa ja välimatkaa paljon. Itse opiskelen ja käyn täysipäiväisesti töissä arkena, joten viikonloppuna joskus vaan on kiva hengähtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeastiko "ahdistaa"? Kuulostaa vakavalta, kenties jopa lääkitystä vaativalta ololta. Vai onko niin, että nykyään erityisesti nuoria naisia "ahdistaa" milloin mikäkin. Ehkäpä huomion saamiseksi?
Ennemminkin taitaa kuitenkin vaan "ottaa päähän" tai, niin kovin trendikkäästi, "v-tuttaa". Ja, juu, minua siis ottaa päähän tämä ahdistuksen viljeleminen.
Ei pitäisi suurennella asioita, oikea ahdistus mielen ongelmana ei ole mikään leikin asia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastiko "ahdistaa"? Kuulostaa vakavalta, kenties jopa lääkitystä vaativalta ololta. Vai onko niin, että nykyään erityisesti nuoria naisia "ahdistaa" milloin mikäkin. Ehkäpä huomion saamiseksi?
Ennemminkin taitaa kuitenkin vaan "ottaa päähän" tai, niin kovin trendikkäästi, "v-tuttaa". Ja, juu, minua siis ottaa päähän tämä ahdistuksen viljeleminen.
Ei pitäisi suurennella asioita, oikea ahdistus mielen ongelmana ei ole mikään leikin asia.
Olen eri, mutta kyse voi myös olla ahdistuksesta joka on lähtöisin näiden kummilasten vanhemmista, heidän käytöksestään. Aikuisella on kyky ja joskus myös tahto pikkuhiljaa sälyttää oma ahdistuksensa toisen, hieman kaukaisemmankin aikuisen kannettavaksi. Esim. kummius luo sille edellytykset, kun kummiutta käytetään väärin. Kummiksi suostuminen ei tarkoita tai sen ei pitäisi tarkoittaa AIKUISTEN likakaivoksi suostumista. Sellaiseksi joutuminen voi kyllä ahdistaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kummiuus olisi kuinka kunniakasta, niin siitäkin voi aina kieltäytyä.
Itse kieltäydyin, koska en halunnut pinnallista suhdetta semikaukaiseen sukulaiseen. Rahanmenoahan ja pintaliitoahan tuo vain olisi ollut.
Kyllä monella on se ajatus että kummius on asia josta ei voi kieltäytyä. Kunniatehtävä ja vastaanotettava.
Oman lapsen kohdalla kerroimme kysytyille että täysi vapaus miettiä eikä pakkoa. Yksi pariskunta vastasi heti kyllä ja heidän kanssaan teinillä on lämmin suhde, toinen halusi miettiä ja vastasi myöntävästi. Ristiäisiin jäi kokonaan eikä heistä ole kuulunut 16vuoteen. Edes rippijuhliin ei mitään reaktiota. Emme jaksaneet yrittää yksipuolisesti. Parempi sanoa reilusti jos ei halua kummiksi.
Kummius on ihan hoidettavissa silloin kun on nuori ja ei ole omia lapsia. Mutta kun on itsellä useampi lapsi, tilanne muuttuu. Omien lasten synttärit, kaverisynttärit, sukulaislasten synttärit, harrastuskuskaukset, turnaukset, kisamatkat, joulunäytökset, vasu-keskustelut, neuvolat, oikojat, kevätjuhlat, erinäiset naamiaiset ja teemapäivät, lasten kaverikyläilyt... Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä siinä on aika rajallisesti energiaa ja jaksamista käyttää loputkin vapaa-ajasta vielä kunkin kummilapsen kanssa touhuamiseen. Ymmärrän hyvin jos ruuhkavuosissa v ituttaa käyttää harvassa olevat vapaapäivät etäisten kummilasten synttäreillä pönöttämiseen. Ja ennen kuin joku mäkättää, että mitäs suostuit kummiksi. Suostuin lapsettomana. Mutta en tasan rupea perhekokoani ja lasteni harrastuksia rajoittamaan kummilasten vuoksi.
Meitä ei ole koskaan ahdistanut kummitus kolme kummityttöä löytyy vanhin aikuinen ja kaksi teiniä ja omat ovat erityisiä .toinen teini ja toinen esiteini .silloin sitä palavereita vasta onkin mutta koskaan en oo jättänyt välistä jos en todella kipeä toinen lapsista ystävän lapsi loput miehen suvun puolelta.791
Vierailija kirjoitti:
Harmillista kun iski flunssa? Pääkipu? Mahatauti?
Miksi valehdella, peruuntumiseen ei tarvita mitään syytä. "En nyt pääse tulemaan" riittää.
Kyllä se siitä. Ei kai teidän tarvi siellä tuntikausia olla, käytte vain sopivan ajan?